puute sosiaalisessa älykkyydessä

hommaa oikean puoleiseen aivolohkoon vamma niin johan rupeaa tapahtumaan mutta menetät tunteet

Kyllähän sitä sosiaalista puolta voi harjoittelemalla oppia, mutta meneekö se sitten esittämiseksi? Mä en ainakaan ollut oma itseni kun yritin olla sosiaalinen. Mulla kanssa korkea ÄO (en liittynyt Mensaan, vaikka olisin päässyt, halusin vain todistaa itselleni, etten ole tyhmä ,vaikka en pärjää), mutta sosiaaliset taidot melkein olemattomat. Empatiaa kyllä tunnen, ehkä vähän liikaakin, en esim. pysty lukemaan jotain eläinrääkkäysuutista tai muuta juttua, jossa joku on kokenut vääryyttä itkemättä. Mun ujous ja arkuus on estänyt mua menestymästä elämässä, pitäisi olla niin kova ja sosiaalisesti lahjakas, omata suhteita jne.. Koulussa mua ei kiusattu, mutta ei kyllä kavereitakaan ollut. Tai no, kavereita kyllä, mutta ei yhtään ystävää. Itsetunto oli aika huono, itseluottamus kyllä ok. Siis juuri toisinpäin kuin AP:lla, vai kirjoititko ne ehkä vahingossa väärinpäin??? Pelkkiä kymppejä sain kaikista aineista lukematta ja pääsin lukion jälkeen (jonka kävin 2 vuodessa) yliopistoon (no siellä piti jo lukea), mutta jätin sen kesken kun oli liian ahdistavaa ja vaikeaa (yrittää) olla niin ylisosiaalinen ja jutella ihmisten kanssa luontevasti jostain pinnallisesta. Takaisin en lääkikseen mene, koska musta ei vaan ole siihen. Nyt olen työtön ja TE-toimiston tädit ovat koko ajan kimpussa, että ei voi tollasia lahjoja heittää hukkaan kun olen näin nuorikin vielä (22). Olen alkanut masentua jo tämän takia ja saamaan paniikkikohtauksia.

No en nyt edes tiedä mikä tän vuodatuksen tarkoitus oli, ehkä AP:n ongelma kuulosti jonkin verran tutulta ja tänne on helppo kirjoitaa anonyymisti. Aloittajalle toivotan vain jaksamista ja tsemppiä, en oikein muutenkaan osaa neuvoa. Paitsi, että jos pystyt elämään sen kanssa, että esität jotain muuta kuin olet niin kannattais varmaan vain alkaa (harjoittelemaan) olemaan sosiaalinen ja hankkimaan suhteita väkisin, koska ei täällä muuten pärjää.

Moni älykäs poika on kaltaisesi, asialle ei valitettavasti voi tehdä mitään, tulet pysymään neitsyenä 30-vuotiaaksi, sitten nait jonkin pirttihirmun ja lopun elämäsi katkera kun et saanut nuorena pillua tytöiltä ja haaveilet teinitytöistä hautaasi saakka.

Jotkut osaavat matematiikkaa jo kehdossa, mutta useimmat joutuvat pakertamaan sen parissa pidempään ennen kuin kaavat avautuvat.

Sosiaalisuus on vähän sama asia kuin matematiikka. Jotkut osaavat sen jo kehdossa ja joiltain se ei onnistu ikinä. Eräillä säännöt luonnistuvat itsestään ja jotkut eivät puolestaan tunnu ikinä pääsevän sinuiksi niiden kanssa.

Ujous, jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden vältteleminen ymmärrettävästi vain vahvistavat opittuja käyttämismalleja entisestään.

Suhtautuminen uusiin ja vieraisiin kasvoihin taitaa olla syntyperäinen taikka hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuutta omaksuttu toimintatapa. Alkaen jo varhaisimmista hetkistämme, suhtaudumme tietyllä varauksella tai jopa pelolla vieraisiin ihmisiin. Tällä on merkitystä sosiaalisten verkostojen muotoutumiseen myöhemmin.

Tutustumiseen käytetty aika on epäilemättä sitä pidempi mitä varauksellisemmin toiseen suhtautuu. Ystävien ja tuttavien määräkin on mitä luultavimmin lukumääräisesti vähäisempi varauksellisemmin suhtautuvien kohdalla kuin helposti tutustuvien joukossa.

Toisaalta ajatellaan, että varauksellisesti vieraisiin suhtautuva pitää paremmin kiinni harvalukuisemmmista ystävistään.

Ujous, jännittäminen ja sosiaaliset pelot johtavat usein niiden kokijan käsitykseen, että hän on liian erilainen muihin verrattuna.

Kaikki tuntevat tietyn asteista ujoutta vieraiden joukossa, jännittävät esiintymistä ja pelkäävät sosiaalisia tilanteita jossain määrin. Kokemisen voimakkuudessa on luonnollisesti yksilöllisiä eroja. Siinä missä jotkut eivät edes hikoile, jotkut lamaantuvat täysin.

Sosiaalisia tilanteita voidaan verrata esiintymiseen. Niissä kummassakin vedetään joukon huomio itseä kohti ja ollaan "valokeilassa".

Esiintyessä keho saa kemikaalibuustin joka saa esiintyjän hikoilemaan normaalia enemmän ja pulssi kiihtyy jonkin verran. Kuristava tunne kurkussa ja hengenahdistus ovat myös yleisiä kehollisia kokemuksia, varsinkin jos esiintyessä täytyy puhua. Tästä syystä puhujilla on yleensä lasi vettä edessään, mikä auttaa tietysti myös suun kuivumiseen puhuessa.

Usein pelätään, että kehossa koetut tuntemukset näkyvät ulospäin. Juuri tämä pelko johtaa lopulta sosiaalisten tilanteiden välttelemiseen. Kukapa heikkouttaan haluaisi julkisesti esitellä.

Sosiaalisuutta voi opetella. Eräänä esimerkkinä voitaisiin pitää Demosthenesta, joka tosin ei opetellut sosiaalisuutta vaan puhumaan ja esiintymään. Jännittävässäkin tilanteessa ihminen voi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan selkeästi ja ymmärrettävästi. Sitä vain täytyy harjoitella.

Ensin kannattaa alentua keskustelemaan asiansa tuntevan psykologin/terapeutin kanssa. Seuraavaksi joko suostua lääkehoitoon taikka yrittää Demostheneksen tapaan pakottaa itsensä ulos rajoittimista.

Yliopiston seminaarit eivät välttämättä ole paras mahdollinen kuntoutumisareena. Ihmiset kohtaavat toisiaan muuallakin. Arkipäivässä on lukemattomia kohtaamisia, mutta kannattaa hakeutua jonnekin, jossa oikeasti joudut kohtaamaan muita ihmisiä.

Tällaisia voisivat olla työväenopiston kurssit, jos onnistut pääsemään sisään; vapaaehtoistyö; kaikenlaiset tapahtumat ja esitykset, missä yleisö voi esittää kysymyksiä; poliittiset, aatteelliset ja uskonnolliset yhteisöt; harrastustoimintakerhot.

Ajattelet heti, ettei tuollainen ole minua varten. Ei se varsinaisesti ketään muutakaan varten ole.

Ole ihmisten joukossa, tee mitä he tekevät, ota katsekontakteja, hymyile. Jos joku hymyilee takaisin silmillään taikka huulillaan, sano hänelle jotain merkityksetöntä kuten "aika hässäkkää", "ymmärsinköhän nyt oikein?", "tajuatko tätä?".

Kun esität kysymyksen, on vastapuolen reagoitava siihen jotenkin. Jos vastaus on "en tiedä" ja hän katsoo sinua vihaisesti, hän ei ole halukas tutustumaan sinuun, enkä välttämättä haluaisi sinun myöskään tutustuvan häneen.

Jos hän sen sijaan katselee varpaitaan ja antaa saman vastauksen kuin edellinen tyyppi, saattaa hän kärsiä ujoudesta kuten sinäkin. Sinuna siirtyisin tällöin lähemmäs ja yrittäisin jututtaa kyselemällä tavanomaisuuksia ja kertomalla jotain pientä itsestäni.

Keskustelu tyrehtyy väkisinkin tällä tavalla ennen pitkää. Voit seuraavaksi kertoa kokemuksistasi kurssiin liittyen. Jos hän osoittaa halua keskusteluun, voit huoletta, mutta vaivihkaa kysyä mahdollisuutta keskustella asiasta tapahtuman jälkeen jossain neutraalissa ja molempien kannalta turvallisessa paikassa. Oma asuntosi taikka hänen vastaava ei ole tällainen paikka. Mikä tahansa kahvila/baari täyttää periaatteessa vaatimukset.

Älä valehtele (liikaa). Pidä toinen tyytyväisenä. Älä painosta. Älä anele, kiusaa taikka vainoa. Ota toinen huomioon niin arjessa kuin erityispäivinäkin. Anna joskus periksi. Suunnitelkaa tulevaisuutta yhdessä ja nimenomaan yhdessä. Pidä huolta niin itsestäsi, hänestä kuin muistakin sinulle tärkeistä ihmisistä.

Höh, miksi älykäs 15-vuotias haluaa parantaa sosiaalista kanssakäymistä idioottien kanssa. Maailma on jo pilalla, ilmakehä paskana, meret pilattu, metsät hakattu, muut lajit tapettu sukupuuttoon. 99 % tiikereistä on jo hävitetty ja kohta menee viimeiset. Joka päivä ihminen tappaa noin 150 tai 200 muuta lajia sukupuuttoon. Kiitos matemaatikkojen ja tiedemiesten. Kaikki tämä jotta sosiaaliset kusipäät saavat älypuhelimen viimeisen mallin.

Yksilö saattaa helposti kokea olevansa syrjäytynyt yhteiskunnassa, vaikka hänen kykyjään ja taitojaan tarvittaisiin kipeästi.

Jos yhteiskunnan älykkäin osa kokee sosiaalista syrjäytymistä yhteiskuntaan, on se koko yhteiskunnan ongelma.

Lääketieteelliseen päässyt opiskelija ei suoriudu opinnoistaan sosiaalisten pelkojensa vuoksi!

Kaikki lääkärit eivät työskentele terveyskeskuksissa eivätkä niinkään tarvitse sosiaalisia taitoja. Tosin kaikki terveyskeskuksessa asioineet tietävät nämä lääkäreiden sosiaaliset kyvyt, niitä ei ole. Sosiaaliset kyvyt voitaisiiin nimetä asiakaspalvelutaidoiksi, mutta lääkärin toimessa ne ovat niin lähellä sosiaalisia taitoja, ettei niitä oikeastaan voida erottaa.

Lääkäri toimii alueella, jossa helposti loukataan, nöyryytetään ja alistetaan asiakasta. Samalla asiakkaasta voidaan tehdä huijari ja luulotautinen.

En väitä, että lääkärit olisivat useimmiten väärässä taikka potilaat ristiriitatilanteissa oikeassa.

Sanon, ettei lääkärikunnassa ole nykyäänkään kovin empaattisia yksilöitä. Sinun pitää vain oppia selviytymään heidän joukossaan.

Mitä koko syrjäytyneen superneron koettelemuksiin tulee, tulevaisuus on valintoja vailla.

Omissa vioissaan voi rypeä taikka vääntää itsensä kuntoon.

Ymmärrän, kun erilainen, älykäs, syrjässä oleva ja kykenevä nuori, on samalla täynnä halua tehdä jotain.

Jos on sosiaalisia pelkoja, niitä on kenties vaikea ottaa annettuna. Yksilö saattaa käydä juuri näitä pelkoja vasten, siis tehden mahdollisimman paljon vahinkoa yhteisöään kohtaan.

Pelot johtuvat yhteisöstä?

15-vuotias, älä usko mitään tyhmää roskaa mitä rytmimunat kirjoittaa yllä. Sen sijaan tajua, että lähes koko ihmiskunta on järjiltään, et sinä. Suosittelen Iain McGilchristin kirjaa The Master and his Emissary, joka kertoo vasemman aivopuoliskon ylivallasta.