Entisen pelaajan isän kysymyspalsta

Hyvää huomenta aktiiviset amerikkalaisen jalkapallon pelaajat, valmentajat, katsojat, pelaajien vanhemmat, liiton edustajat.
Tämä keskusteluketju on tarkoitettu teille kaikille lajista kiinnostuneille. Jos on jokin erikoinen kysymys, löydätte vastauksen minulta.
Olen toiminut aktiivisesti lajin parissa jo toistakymmentä vuotta ja omaan laajan tietämyksen niin suomikolinasta kuin rapakon takaisesta jefusta.

Taustatietona sen verran, että kiinnostuin lajista poikani kautta. Hän pelasi muutaman kauden C-junioreissa, jonka jälkeen häpeällisesti lopetti avaimenperämitaliin, mutta tästä sisuuntuneena raivasin tieni C-juniorivalmentajasta, joka seisoi kusisella hiekkatekonurmikentällä huutaen 14-vuotiaille amatööreille, aina Vaahteraliigajoukkueen apuvalmentajaksi kehittäen amerikkalaisten pelaajien ominaisuuksia paremmin vastaamaan eurooppalaista pelityyliä. Minun valmennuksestani on lähtöisin moni Suomessakin menestystä saanut importti. Puolan liigassa minun nimeni on pyhä ja olen huomattavasti arvostetumpi ulkomailla kuin Suomessa. Kansainvälistä valmennuskokemusta minulla on kahdesta Puolan huippuseurasta. Pystyin aavistamaan suomijefun glory daysin kuolinhetket 1990-luvulla vuosikausia etukäteen, jolloin siirryin valmentamaan Yhdysvaltoihin. Valmensin viisi vuotta eri tasoilla Amerikassa. Aloitin valmennusurani Everett Alvarez High Schoolissa, jossa valmensin puoli vuotta, kuitenkin kykyni herättivät laajaa kiinnostusta, joten siirryin yliopistotasolle kolmosdivisioonaan American Southwest Conferencessa pelaavaan East Texas Baptist joukkueeseen. Toimin joukkueessa aluksi yhden ottelun apuvalmentajana, mutta kykyni huomattuaan yliopiston rehtori vaati, että valmentaisin koko joukkuetta shadow headcoachina. En voinut olla virallisesti päävalmentaja, koska olimmehan Texasissa ja nimeni oli eksoottisesti ulkomaalainen, jota joukkueen suurin sponsori paikallinen Fordin jälleenmyyjä ei voinut hyväksyä, johtuen historiallisista syistä. Oli niin tai näin, mutta minä valmensin joukkuetta puolitoista kautta, kunnes mahtavat valmennuskykyni huomattiin ensimmäisessä divisioonassa Kent State Golden Flashes joukkueessa. Aloitin jälleen apuvalmentajana, mutta tämä ei riittänyt minulle ja keskusteltuani yliopiston rehtorin kanssa, minut siirrettiin puolustuksen päävalmentajaksi. Tätä ei kuitenkaan kovin kauaa kestänyt. Ensimmäisessä ottelussa puolustus murskasi divisioonavastustajan ja puolustus teki vaatimattomasti 33 pistettä heitä vastaan. Hyökkäyksemme oli turhautuneena penkillä, kun puolustus pelasi ensimmäisen puoliajan koko ajan kentällä. Sääliä tuntien päästin lopulta heidätkin kentälle, kun palautimme aloituspotkun toisen puoliajan alkamisen merkiksi. Sanomattakin oli selvää, että ensimmäisen ottelun jälkeen minusta tehtiin joukkueen päävalmentaja. Tässä pestissä ehdin olla kaksi kautta ja kaksi Bowl ottelua, molemmat voitimme. Viimeiset vuodet toimin konsulttina areena football joukkueessa LA KISS, mutta veri veti takaisin amatöörisarjoihin. Olin kyllästynyt ammattilaisjefun ilmapiiriin, jossa pelaajat ovat vain hyödykkeitä ja kertakäyttötavaraa, jotka voidaan siirtää syrjään yhdestäkin virheestä. Amatööriurheilu on minulle syy elää ja hengittää, teen tätä poikani vuoksi.

ystävällisin terveisin,

entisen pelaajan isä