Voiko sanaa "kauris" taivuttaa myös esim. "kaurikselle" ja "kauriksille", vai onko vain tässä tapauksessa sekä yksikössä että monikossa samanlainen muoto "kauriille" oikein?
Kauris-sanan taivutus
henezi
351502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kauris, kaurikselle, kauriksille, kauriille?
Nauris, naurikselle, nauriksille, nauriille?
Oikolukuni väittäisi että vain muoto kauriille/nauriille olisi oikein, onko tämä virallinen tieto? Outoa, että itse vierastan muotoa kauriksille, mutta nauriksille se sopii aivan hyvin.
Tietääkö kukaan ketään ”Toyota Auriilla” ajavaa?
Minä muistan noin puolen vuosisadan takaa erään, joka ajoi ”Austimella” perustellen sitä sillä, ettei kukaan ”uistinilla” kalasta.
Oikolukuohjelmissa on lukemattomia virheitä. Niiden sijaan luottaisin Kielitoimiston sanakirjaan, joka on nykyisin ilmaiseksi netissä, ja se kertoo myös oikeat taivutukset. Katso:
http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80
Hauis, hauiksen, hauiin?
Noh, leikki leikkinä.
Aulis (Αὐλίς) oli tietämäni eli Googlen tietämän mukaan eräs antiikin Kreikan rannikkokaupunki. Christoph Willibald Gluckin (1717—87) ooppera Ifigeneia Auliissa (1774) kertoo Euripideen tragedian Agamemnonin ja Klytaimestran tyttärestä Ifigeneiasta ja tämän uhrautumismatkasta paikkaan nimeltä Aulis, joskin happy end –malliin muunnetussa muodossa: Akhilleus ja Ifigeneia saavat kuin saavatkin toisensa.
Joskus olen yllättänyt itseni mietiskelemästä, mitä tekemistä Auliksella puolestaan olisi ollut Ifigeneiassa. Myönnän auliisti, ettei asia ole mietiskelystäni huolimatta selvinnyt.
"Outoa, että itse vierastan muotoa kauriksille, mutta nauriksille se sopii aivan hyvin."
Et kai pellossasi sentään nauriksia viljele?
Keväällä pitäisi päästä orin ja äeksen kanssa aikaisin pellolle, jotta saisi ruikset kylvettyä ja pääsisi urakan päälle itsekin kylpemään!
Ruiskuitu on kuulemma terveellistä vatsan toiminnan kannalta. Millaisella ruiskulla ne idut oikein pitäisi ruiskuttaa?
1960-luvulla varsin useat taksimiehet ajelivat Kauriilla, Hirvaalla tai ties millä sorkkaeläimellä – ainakin, jos oli konepeltiä koristavaa kromielikkoa uskominen.
http://thumbs.dreamstime.com/z/chrome-logo-gaz-volga-vintage-car-ussr-18567924.jpg
Ori sanan lopussa on katkoäänne ´, jolle ei ole kirjainta. Siksi se jätetään pois kirjoituksessa, mutta ei ääntämisessä. Sana ei lopu vokaaliin, niin kuin näyttää. Taivutetaan oriin, kuin siinä olisi esimerkiksi s, saalis, saaliin. Katkoäänne on hyvin tavallinen. Se on konsonantti ja vaikuttaa taivutukseen.
Ruis-sanassa on alkujaan ollut k-konsonantti, joka on tallella vielä nykyvirossa, rukis. Taivutetaan siksi ruis, rukiin. Jos se on germaaninen laina, alkumuoto on *rugis. Jos se on balttilainen laina, muinaispreussista löytyy rugis ja nykylatviassa rudzis. Latvianopettajani oli tietysti silla kannalla, että sana on balttilaista alkuperää.
Minäkin muistan taivutuksen Austin, Austimella. Kansahan ei tuntenut kielimiesten norsunluutornissaan tekemää sääntoä, että vierassanat ja vieraat nimet taivutettiin ilman astevaihtelua, mutta suomen sanat astevaihtelun kera. Taivutus on niin söpö, että sen kohdalla pitäisi sopia poikkeus!
Niin – jäi mainitsematta, että onhan Gluckilla toinenkin Euripides/Ifigeneia-pohjainen ooppera, Ifigeneia Tauriissa. Paikannimen nominatiivi tässä tapauksessa Tauris (Ταύροις).
Ikiaikaista taivutusmuotoa edustaa tietenkin myös tuo Euripides - Euripideen.
Mytologit tuntenevat myös esimerkiksi Zeun paremmin kuin Zeuksen (josta mm. Wikipedia puhuu).
Klaus - Klaun, Tuomas - Tuomaan? Tuttua nykykorvaan?
Kyllähän nykyään monissa kaupungeissa pidetään Tuomaan markkinoita.
Rukiinen on joissakin murteissa rukihinen.
>Rukiinen on joissakin murteissa rukihinen.
Minulla oli nelisenkymmentä vuotta sitten ilo kuunnella ”livenä” kurikkaalaasta Kärrymiehet-kvartettia, jonka bassosolistina kajautteli komeasti jykevä-ääninen maanviljelijä ”Piirron Eeroo” (1932–1995). Pääsin miehen kanssa myös juttusille ja ihmettelin, eikö tuollaisella äänellä olisi käyttöä oopperassakin.
”En mää semmoosista hommista perusta – niistä ei tuu rukihia!”
https://www.youtube.com/watch?v=tGBnn18q9Qw
Pohojaalaaset älkää hermostuko, vaikka murteenne ei oikein taivukaan tekstiksi minun kyvyilläni!
Vierasperäset sanat taivutetaan toisin, kuin kotoperäiset. Tietty kotoperäisiäkin taivutetaan milloin mitenkin... Riippunee siitä, miten niitä on aikojen saatossa totuttu taivuttamaan. Luomi luomen, puomi puomin jne....
Joo, tiedän mie sellasia, jotka ajaa Toyota Auriilla. Yks kertoi ajaneensa Tojota Auriin näyttävästi pihaan sivuluisussa. Mutta oompa kuullut jonkun ajavan Corollaksellakin... Siis eihän Corollassa ole edes ässää lopussa. Jotku vain taivuttaa sanoja hassusti :)
Höpsistä. ”Katkoäänne” on silkkaa kuvitelmaa, jota kielioppien epäonnistuneet ja vielä epäonnistuneemmat termit loppuhenkosesta aspiraatioon ovat ruokkineet. Sanassa ”ori” ei edes ole loppukahdennusta, toisin kuin tyypin vene : veneen sanojen perusmuodoissa (esim. ”vene tulee” ääntyy ”venet tulee”). ”Ori” on taivutukseltaan ihan omaa tyyppiään, joka kyllä voidaan tulkita tyypin vene : veneen muunnelmaksi.
Nykyisin ”ori” yhä yleisemmin taivutetaan säännönmukaisesti ori : orin : oria pro ori : oriin : oritta. Tämä on hyväksytty Kielitoimiston sanakirjassa.
Jos olet sitä mieltä, että katkoa ei ole olemassa, rakennat sitten omaa kielioppiasi. Ori´-sanan katko on eräissä murteissa h, orih.
Tämä on helppo:
(Yksi) kauris, (monet) kauriit. (Yhden) kauriin, (monien) kauriiden. (Yhdelle) kauriille, (monille) kauriille. (Yhdestä) kauriista, (monista) kauriista.
Yksikkö ja monikko ovat useissa sijamuodoissa homonyymeja.
- ei ole hononyymejä ,vaan siihen kuuluisi kolmas i monikossa ,mutta en kommentoi enenpää, koska en ole loppututkintoa suorittanut
Suomessa voidaan tehdä samasta ja samanmuotoisista sanoista useita oikeita taivutuksia. Ajan mukana taivutustapojen yleisyys vaihtelee. Esimerkiksi presidentti Kekkonen vanhana miehenä taivutti Rihtnientä, vaikka yleisempi taivutus jo oli Rihtniemeä.
Antiikin s-loppuiset nimet taivutettiin ennen tyyliin Kypros, Kypron; Hermes, Hermeen, kuten suomen sana kirves, kirveen. Nykyisin useimmin taivutetaan Kyproksen, Hermeksen, kuten kaivos, kaivoksen. Niin ne taivutuksetkin liukuvat kuten sanojen merkitykset. Jos lukee 1800-luvun tekstiä, taivutetaan jo nykylukijan kannalta hassusti.
»Antiikin s-loppuiset nimet taivutettiin ennen tyyliin Kypros, Kypron; Hermes, Hermeen»
Ennen? Kuinka kauan sitten oli ennen? Toinkohan minä Syöjättärelle noin 30 vuotta sitten taxfree-tuliaisena sellaisen vermeen kuin Hermeen huivin? Vai Hermesin vai Hermeksen? Jotakin haute couturea sekin rätti kai oli olevinaan.
http://finland.hermes.com/?xtor=SEC-1046
Ei tietenkään taivutuksilla Hermeen ja Hermeksen ole sen enempää rajaa kuin kaljulla ja tukallisella. Molempia käytetään edelleen. Olen nyt noin 70 wee. Lapsuudessani taivutettiin enemmän Hermeen, nyt Hermeksen. Mytologiaa harrastavat taivuttavat edelleen mielellään Hermeen. Se on ikäänkuin juhlallisempi ja uljaampi.
Niinhän arkkipiispa Johanssonkin kuvitteli, että Ut:n kreikka olisi juhlallista ja erityistä raamatullista kieltä, vaikka se olikin todellisuudessa yksinkertaisempaa ja myöhäsyntyisempää kuin vanha kreikka. Olipa myös kieltä huonosti taitavien kommunikaation välineenä, ή κοινή διάλεκτος = yleiskieli.
Onko Luukkaan evankeliumi nykyisin Luukaksen evankeliumi?
Samalla tavoin voi taivuttaa Joonaan /Joonaksen, ja Matiaan /Matiaksen.
Mutta Johannesta, Markusta ja Matteusta ei mielestäni voi taivuttaa kuin yhdellä tavalla.
Kirkko on vanhoillinen myös kielellisesti. Siellä siis noudatetaan eri normia kuin yleiskielessä. Yleissuomessa ei yleensä ole yhdysverbejä, kuten kirkkokielessä: ristiinnaulita > naulata ristiin. Kirkossa käytetään myös muuten vanhoja muotoja, jotka yleiskielestä ovat jo poistuneet: naulita > naulata.
On siis korrektia noudattaa vanhempia taivutuksia niin kauan, kunnes raamatunsuomennoksessa on käytetty uudempia muotoja. Voi hyvillä mielin taivuttaa Luukkaan, Mat(t)iaan ja Joonaan.
Kirkkokieli on muutenkin veikeän vanhastavaa. Vanhassa kielessä myös taittamaton punainen oli ruskea, nykyisin vain taitettu. (Alkuperäinen ruskea on säilynyt edelleen karjalankielessä.) Niin myös synnit olivat pitkään veriruskeita. En tiedä, vaikka olisivat vieläkin.
Moni muukin instituutio vaikuttaa jääneen yleiskielen kehityksestä jälkeen. Meillä ei kai ole vieläkään Ulkoasioidenministeriötä sen enempää kuin Pmieleen muuan olustusvoimien komentajaa.
Ei asia minua sinänsä häiritse – kai minussakin asuu ja elää pieni konservatiivi. Seitsemättä kymmentään jo pitkällä käyvälle tällainen kai jo suotaneenkin.
al-jabr? Miten tuosta nimmaristasi tuleekin mieleen eräs koulun oppiaine ja toisaalta sitten kielellisesti pikkukierolla tavalla myös yksi Espoon keskuksista, Leppävaara?
Läppärini softabugi heitteli kohdistinta eli kursoria huomaamattani minne sattuu. Korjattakoon siis:
>Meillä ei kai ole vieläkään Ulkoasioidenministeriötä sen enempää kuin Pmieleen muuan olustusvoimien komentajaa.
→ Meillä ei kai ole vieläkään Ulkoasioidenministeriötä sen enempää kuin Puolustusvoimien komentajaa.
>...ja toisaalta sitten kielellisesti pikkukierolla tavalla myös yksi Espoon keskuksista, Leppävaara?
→ ja toisaalta sitten kielellisesti pikkukierolla tavalla mieleen myös yksi Espoon keskuksista, Leppävaara?
Valitan!
Pitää nostaa tassut pystyyn! Nyt toheloin tuon toisen korjauksen kanssa ihan itse. Asia tuli toivottavasti silti selväksi ilman että sotken lisää.
Erityisen vekkuli on Hesarin perinteinen taivutus, Helsingin Sanomain. Uudempi Iltasanomat taivutetaan Iltasanomien.
al-jabr on arabiaa ja tarkoittaa algebraa. 1200 vuotta sitten persialainen oppinut al-Khwarizmi kehitti algebran. Täällä netissä esinnytään yleensä nimmarilla. Eiköhän niin ole hyvä? Rohkenen kuitenkin kysyä, mikä on innoittanut omaasi.
>Rohkenen kuitenkin kysyä, mikä on innoittanut omaasi.
Olen seikkaillut täällä Suomi24:n keskusteluissa noin 13 vuoden ajan ja nähnyt parhaaksi olla rekisteröimättä mitään nimimerkkiä nimiini. Käytän kertakäyttönikkejä, usein aiheeseen sopivaksi katsomiani. Ruoasta puhuttaessa Syömämies, alkoholijuomista puhuttaessa Latkiainen tai Juomanlatkija, saunasta puhuttaessa Kylpeläinen ja sitä rataa.
Tiedän vallan hyvin, ettei kertakäyttönimmareilla esiintyminen ole arvostettua, mutta en osaa arvostaa tällaista moderoimatonta anonyymifoorumiakaan kovin korkealle. On toki tunnustettava, että täältä(kin) löytyy myös ihan asiallisia puheenvuoroja, jopa korkeatasoisia!
Nimimerkkisi al-jabr merkityksen olin googlannut. Kiero yhteys Espoon Leppävaaraan on tietenkin tuon kaupunginosan ruotsinkielinen nimi Alberga (~algebra). Kotioveltani Helsingin puolelta ei ole Albergaan montakaan kilometriä.
Ei ollut al-jabrin ja Albergan välinen yhteys tullut mieleeni. Vaan nyt se on mielessä ikuisesti. Enpä minäkään arvosta saittia kovin korkealle, mutta kunhan ajankulukseni ja eläkepäivien huviksi kirjoittelen ja juttelen. :)
Jatkanpa vielä. Valitsin nimimerkin, koska olen taipuvainen luonnontieteen selittämistapaan. Luonnontieteethän eivät, ehkä kosmologiaa lukuunottamatta, tutki historiallisia kulkuja, vaan aina voimassa olevia periaatteita. Näitä on myös humanistisissa tieteissä, mutta ne ovat paljon epävarmempia.
Esimerkiksi kielitieteessä on havaittu, että äänteiden määrä vaikuttaa niiden väriin. Virossa on yksi vokaali enemmän kuin suomessa, õ. Äänne-elimien koko tila jakaantuu eri tavalla, joten kaikki vokaalit ääntyvät hiukan eri tavalla. Sääntö ei kuitenkaan ole aivan eksakti, sillä vaikka äänteitä olisi samakin määrä, kuten kielen eri alueiden ääntäjillä, vokaalien väri on erilainen.
Fysiikan säännöt taas ovat eksakteja. Jos radioaktiivisen hajoamisen takia aineen määrä puoliintuu tietyssä ajassa, se on aina voimassa.
Kielten kehitys muodostaa historiallisen jatkumon, joka on ollut monen sattuman tulosta. Historiallista kehitystä ei voi millään säännöllä tavoittaa. On kuitenkin mielenkiintoista spekuloida, mistä esimerkiksi lainasana on tullut, mutta mahdollisia lainanantajia ja sanan alkumuotoja on usein monia. Siksi ne jäävät ikuisesti hämärään. Joistakin sanoista ei voida edes tietää, ovatko ne kotoperäisiä vai lainattuja.
Itse historiaa koetetaan rekonstruoida lähteitten perusteella, mutta tulos on auttamatta epävarma, koska lähteet ovat aivan liian niukat ja valikoituneet. Ajatellaanpa vaikka alkoholismia. Todennäköisesti se on vaikuttanut johtajien mielivaltaisissa päätöksissä paljon useammin kuin luullaan, mutta harvoin on lähteitä, jotka kertovat sellaisesta johtajan alkoholismista, jota tiedämme nykyisyyden perusteella esiintyneen.
Luonnontieteellisen tutkimuksen mukaan maailman tapahtumat ovat satunnaisia mutta noudattavat todennäköisyyttä. Se tarkoittaa sitä, että että luonnontieteet selittävät historiallisen kulun sinänsä, mutta ei ole mitään mahdollisuutta osoittaa, että jokin määräinen historiallinen kulku olisi välttämätön. Tiedämme, että biologinen luonto valikoi sopivimmat geeneistä, mutta se ei voi valikoida kuin satunnaisesti syntyneistä geenimuunnelmista. Jos olisi syntynyt joku muu muunnelma ja luonto olisikin valinnut sen, koko kehityskulku olisi arvaamattoman toisenlainen.
Joskus luonnontieteellinen ja humanistinen katsantokanta törmäävät suorastaan vastakkain, erityisesti psykologiassa ja sosiologiassa. Lunnontieteiden kannalta biologia on kemiaa, psykologia biologiaa ja yhteiskunta yksilöiden käyttäytymisen summa, kun he ovat toinen toistensa ympäristönä. Sekä psykologialla että sosiologialla on kuitenkin omia virheellisiä teorioitaan. Voi sanoa, että havainnot ovat yleensä oikeat, mutta niitä selitetään väärin. Siitä sitten johtuu samojen asioiden ikuinen vatkaaminen ja uusien voimallisten oppien putkahtaminen ja häviö.
Humanistiset tieteet ovat välttämättömiä, jopa mielenkiintoisiakin, mutta eivät ne saavuta sellaista varmuutta ja selitysvoimaa kuin kvanttifysiikka, klassinen fysiikka, kemia, biologia, evoluutiopsykologia ja sosiobiologia.
Eipä tähän tarvitse millään tavalla vastata. Kunhan vähän esittelin luonnontieteellistä katsantoa.
Tuosta Austin-esimerkistä tuli mieleeni, että muistan jonkun heittäneen huulena sen taipuvan kuten "mäystin".
- edelleen olen kolmannen i n kannattaja mon. kauri`iille - olisko asiantuntijaa.
Kyl se runotekstissä sopii ja on lennokaskin.
Siksi tätä kysyin, kun kerran eräs henkilö kirjoitti säkkiin, jossa oli kauriille menevää ruokaa: Kaurikselle, mutta ei Virtasen Aulikselle. (sukunimi muutettu)
Muuten ihan hauska, mutta häiritsee tietysti tuo virheellinen taivutusmuoto. :D
Ei nyt liity aiheeseen, mutta tänään eräs tuttava kertoi käyneensä Alavuksella.