uskonnollisuus ja älykkyys

Onko sinulla joku henkinen pakko kirjoitella pienellä alkavia lauseita ilman pistettä? Onko näennäissyvällisyys hienoa?

Ainutkaan oikeasti uskonnollinen ei ole älykäs.

Sen sijaan moni tekouskonnollinen voi olla hyvinkin älykäs narsisti ja psykopaatti, he ovat tajunneet että ihmisiä voi manipuloida ja hyväksikäyttää helpoiten juuri uskonnon avulla, mutta nämä manipuloijat eivät oikeasti usko mihinkään muuhun kuin itseensä.

Taikausko alkaa sitä, mihin tieto loppuu. Viisas hankkii tietoa. Laiskalle usko on mukavampi vaihtoehto.

No. Oletko ajatellut, että jokin on oikeasti totta kuoleman jälkeisestä elämästä: on olemassa kristittyjen taivas ja helvetti, muslimien paratiisi ja helvetti, hindujen sielunvaellus, nirvana tai ateistien katoaminen tyhjiin. Oletan, että uskot katoavasi tyhjiin. Et kuitenkaan voi TIETÄÄ, että näin on. Siispä myös sinä elät vain eräänlaisessa uskossa ateismiin. Miksi uskonnollisten ihmisten uskovaisuus olisi tyhmempää kuin sinun uskosi?

Näetkö radioaallot? Et. On paljon asioita, jotka tiedämme ja joita emme voi aistein havaita. Mutta menisitkö todella väittämään, että kaikki sellaiset näkymättömät asiat on jo havaittu? Etkö usko näkymättömiin enkeleihin esimerkiksi? Mitä, jos joskus kehitämme mittarin, jolla enkelit näkyvät tai ne alkavat olla oleellinen tekijä jonkin todellisuutta kuvaavan laskun yhtälöissä.

olen päätynyt siihen että aivoistani puuttuu niin sanottu uskonnollinen tekijä en usko mihinkään en politiikkaan en yksinkertaisesti mihinkään mutta muiden usko aiheuttaa ongelmia näen uskonnot rahastuksena eipäs juupas järjestelmänä jota sopivasti vaihdellen saadaan uskonnon harjoittajien edunmukainen ratkaisu sitä en voi yksinkertaisesti sietää vaan taistelen vastaan

En tiedä älystä, mutta uskonto on näillä näkymin evoluution tuote, joka voi viitata siihen, että aikoinaan siitä on ollut hyötyä.

Jos sen avulla saadaan ryhmä toimimaan yhteen ja tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen, niin se on ollut edullista kyseisen ryhmän säilymiselle, pärjäämiselle ja lisääntymiselle.

Jonkin näköistä uskonnollista käyttäytymistä on ollut havaittavissa kaikissa menestyneissä sivilisaatioissa, vaikka olisivat kehittyneet toisistaan riippumattomasti.

Se "älykkyys" tässä asiassa on siis vaikeampi määriteltävä . . .

Jos nyt katsoo vaikkapa viime aikojen menestyneitä sivilisaatioita, kuten USA, niin ei voi kiistää etteikö tietty uskonnollinen käyttäytyminen ole ollut hyvin hyödyllistä heidän menestymiselleen. Sieltä tulee arvot, kova työn teko, säästäväisyys, vaatimattomuus. Vähän samaan uskonnolliseen kastiin menee oman maan ylistäminen, ja omaan asiaan uskominen ja sieltä syntyvä yhteishenki.

Uskonnollisuus on pitkälti niin perinteitä, tapoja kuin kulttuuriakin ja ne kaikki liittyvät ihmisen yhteisöllisyyteen. Yksilö voi tehdä päätöksiä , kuinka paljon kulttuuriinsa kuuluvia tapoja ja perinteitä haluaa noudattaa. Jokaisen luovutun tavan sijaan tulee kuitenkin aina joku muu tapa. Tietyssä vaiheessa yksilö ei enää ole osa entistä kulttuuria ja elämäntapaa vaan pikemminkin ulkona yhteisöstään.

Jokaiseen kulttuuriin ja uskontoon liittyy yhteisiä myyttejä ja uskomuksia. Nämä myytit ja uskomukset voivat olla totta taikka tuulesta temmattuja. Niiden merkitys ja tarkoitus on pitkälti vain asettaa yhteinen arvomaailma.

Jokaisessa kulttuurissa ja jokaisella yksilöllä on arvot, joiden mukaan päivittäinen elämä ohjautuu. Yksilön ja yhteisön arvot voivat tietyltä osin olla ristiriidassa, mutta jos yksilön arvot loukkaavat yhteisöä tai toisinpäin, on yksilö väärässä yhteisössä.

Arvojen ohella ihmisen ajattelua ja käytöstä ohjaavat mieltymykset. Jotkin asiat yksinkertaisesti koetaan vieraina ja epämiellyttävinä. Mieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä ja ne voivat olla ristiriidassa jopa omien arvojen saati sitten kulttuuristen sopivuusnormien kanssa.

Yksilön älykkyydellä on merkitystä tässä kuviossa. Älykäs yksilö voi tuoda yhteisöönsä ja kulttuuriinsa jotain uutta ja saada aikaan hitaasti etenevän muutoksen. Vaikutukset saattavat ulottua jopa kulttuurirajojen ulkopuolelle.

Yksilön älykkyyttä suhteessa kultuuriin, uskontoon/arvoihin ja mieltymyksiin voisi kuvata kauppareissu. Kulttuuri ja arvot sanelevat tiettyjä käytöstapoja, aletaanko kassalla tinkiä, etuillaanko jonossa, tuupitaanko kärryillä, keskustellaanko kovaäänisesti, maksaa vaiko varastaa. Kulttuuri ja arvot luovat täten toimintatavat.

Mieltymykset puolestaan vaikuttavat tuotteiden valitsemiseen hyllystä, ottaako mieluummin halpaa alahyllyltä vai kallista silmänkorkeudelta. Toki mieltymyksillä on vaikutusta myös toimintatapoja valitessa.

Älykkyys ohjaa etsimään parasta vaihtoehtoa toimintatapojen puitteissa ja mieltymyksien valossa.

Toisin sanoen, jos kulttuuri ja arvot sallivat näpistyksen (tai mieltymys pakottaa), auttaa älykkyys selviytymään siitä kiinni jäämättä. Jonossa etuileminen vaatii uskottavan selityksen ja tuuppiminen tulee kääntää toisen osapuolen syyksi. Älykäs yksilö selviytyy näistä tilanteista leikiten. Toisaalta älykäs löytää myös parasta laatua ja parhaimman hinta-laatusuhteen, jos niin haluaa.

Ihminen voi länsimaisessa yhteiskunnassa valita niin kulttuurinsa kuin arvonsakin. Miksi hän valitsisi sellaisen uskonnon ja arvot, jotka pitkälti kieltävät kaiken hauskan? Eikö hauska elämä ole älykkäämpää kuin vailla hauskuutta oleva?

Tässä mennään takaisin mieltymyksiin. Jotkut kokevat liittymän monivuosituhantiseen uskonnolliseen kulttuuriin tärkeämmäksi kuin parivuosisataiseen tiedekulttuuriin.

Mitä mieltymyksiin tulee, onko älykkäämpää ostaa/varastaa vapaan kanalan munia kuin vastaava tuotetta luomuna? Onko älykkäämpää ostaa/varastaa kotimaista proosaa vaiko ulkomaista tietoa?

Mieltymykset istuvat tiukassa, tosin kovalla mainostamisella niihin voidaan vaikuttaa.

Onko älykästä muuttaa omia uskomuksiaan, arvojaan, käyttäytymistapojaan ja mieltymyksiään hyvän myyntipuheen perusteella?

Jos entiseen ei ole tyytyväinen, onko älykästä olla muuttamatta tapojaan?