Näillä tiedesivuilla on myös käyty keskustelua, kannattaako tomppelin sanomia ensinkään kommentoida. Hänhän ei tietenkään muuta mielipidettään, mutta vastaaminen tarjoaa hänelle tilaisuuden taas uuteen sanomiseen.
Olen itsekin sitä omalta kohdaltani miettinyt. Toisaalta järkeenkäypä syy on se, että muut palstalla kävijät saavat oikean kuvan tieteellisestä ajattelusta, mutta on siinä muutakin.
Olen ollut vajaamielislaitoksessa työssä, enkä ole tuntenut tarvetta selittää potilaalle asiaa, jota hän ei ymmärrä. Mutta olen tavannut heikkolahjaisia muutenkin. Appiukkoni oli käynyt kaksivuotisen kansakoulun. Hän oli täydentänyt tietojaan lukemalla Kaldealaista unikirjaa ja paikallislehteä. Hän oli myös älyllisesti jälkeenjäänyt, mutta sitä voimakkaampi sitten olikin itsetunto. Hän kertoi, miten hänellä on niin laadukas taskukello, että on voinut havaita radion aikamerkin heittävän milloin pari sekuntia toiseen, milloin toiseen suuntaan.
Teki mieli sanoa hänelle jotakin, mutta en sanonut, koska ajattelin, että se on turhaa. Siis oli turhaa, mutta teki mieli. Uskoisin, että tällainen mieliteko on aika yleinen ja geeniperäinen. Luonto valikoidessaan geenivariaatioita on valikoinut sellaiset, joilla sopeutuu parhaiten ekolokeroon. Sanomishalu on siis evolutiivisesti hyödyllinen, vaikka se yksityistapauksissa onkin hyödytön.
Sanomishalu on biologinen ominaisuus siinä, missä muukin. Se noudattaa yksilöiden suhteen normaalijakaumaa, eli Gaussin käyrää. Joillakin on sanomishalu suurempi kuin toisilla. Jopa näkee sellaistakin, että nikki, joka moittii toista kommentoimisesta ja pölhön kiihottamisesta vastakommenttiin, itsekin sortuu samaan.
Näyttäisi siltä, että kyseessä on esivanhemmilta peritty geneettinen halu, joka ei ole noin vain ohitettavissa.
Olen itsekin sitä omalta kohdaltani miettinyt. Toisaalta järkeenkäypä syy on se, että muut palstalla kävijät saavat oikean kuvan tieteellisestä ajattelusta, mutta on siinä muutakin.
Olen ollut vajaamielislaitoksessa työssä, enkä ole tuntenut tarvetta selittää potilaalle asiaa, jota hän ei ymmärrä. Mutta olen tavannut heikkolahjaisia muutenkin. Appiukkoni oli käynyt kaksivuotisen kansakoulun. Hän oli täydentänyt tietojaan lukemalla Kaldealaista unikirjaa ja paikallislehteä. Hän oli myös älyllisesti jälkeenjäänyt, mutta sitä voimakkaampi sitten olikin itsetunto. Hän kertoi, miten hänellä on niin laadukas taskukello, että on voinut havaita radion aikamerkin heittävän milloin pari sekuntia toiseen, milloin toiseen suuntaan.
Teki mieli sanoa hänelle jotakin, mutta en sanonut, koska ajattelin, että se on turhaa. Siis oli turhaa, mutta teki mieli. Uskoisin, että tällainen mieliteko on aika yleinen ja geeniperäinen. Luonto valikoidessaan geenivariaatioita on valikoinut sellaiset, joilla sopeutuu parhaiten ekolokeroon. Sanomishalu on siis evolutiivisesti hyödyllinen, vaikka se yksityistapauksissa onkin hyödytön.
Sanomishalu on biologinen ominaisuus siinä, missä muukin. Se noudattaa yksilöiden suhteen normaalijakaumaa, eli Gaussin käyrää. Joillakin on sanomishalu suurempi kuin toisilla. Jopa näkee sellaistakin, että nikki, joka moittii toista kommentoimisesta ja pölhön kiihottamisesta vastakommenttiin, itsekin sortuu samaan.
Näyttäisi siltä, että kyseessä on esivanhemmilta peritty geneettinen halu, joka ei ole noin vain ohitettavissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.