Valehtelijan paradoksi, joka esiintyy Antiikin Kreikassakin kirjoitettuna, mutta on ehkä tunnettu kymmeniäkin tuhansia vuosia sitten kivikauden nuotiopiireissä:
Joku henkilö valehtelee aina. Kaikki muut ihmiset huomaavat sen, ja se on siis tosiasia. Mutta kun itse valehtelija myöntää sen itsekin suoraan pitävän paikkansa, niin tämä seikka muuttuu kertaheitolla ristiriitaisesti samaan aikaan valheeksi ja todeksi.
Onkohan tämä jollain tavalla duaalista tai sukua kvanttimekaniikan Schrödingerin kissan kanssa?
Joku henkilö valehtelee aina. Kaikki muut ihmiset huomaavat sen, ja se on siis tosiasia. Mutta kun itse valehtelija myöntää sen itsekin suoraan pitävän paikkansa, niin tämä seikka muuttuu kertaheitolla ristiriitaisesti samaan aikaan valheeksi ja todeksi.
Onkohan tämä jollain tavalla duaalista tai sukua kvanttimekaniikan Schrödingerin kissan kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On toki sukua. Itseasiassa Schrödingerin kissa oli eräs aikamme suurimmista valehtelijoista, mutta hallitsi myös boxin ulkopuolisen ajattelun, joten pystyi siis myös puhumaan totta. Eräs kissan väittämä on jäänyt unohduksiin suurelta osalta aikamme fyysikoista. Kerran boxissa ollessaan kissa tokaisi Schrödingerille: "Kaikki boxissa olevat kissat valehtelevat." Oliko siis Schrödingerin kissa boxissa vaiko eikö? Vai pitäisikö meidän epäillä Erwinin tarinaa? Oliko siis Erwin itse valehtelija? Wikipedian mukaan hän oli Itävaltalainen eikä Kreetalainen. Valehteleeko siis Wikipedia?
En näe tuolla muuta yhtäläisyyttä SK:n kanssa, kuin sen ettei Valehtelijan paradoksissa voi tietää valehteleeko se henkilö vai ei - ja SK:n tapauksessa ei voi tietää onko kissa hengissä vai ei. Mutta SK ei ole paradoksi.