Alkajaisiksi todettakoon, etten oikein sulata väitettä, että kieli "rapistuisi". Se vain muuttuu vastaamaan käyttäjiensä kommunikaatiotarpeita.
Ja sitten varsinaiseen asiaan: minulla on sellainen näppituntuma, että sanaston muutokset tapahtuvat aina "väljempään" suuntaan, toisin sanoen tietty sana laajenee tarkoittamaan useampaa asiaa kuin aiemmin. Esimerkkejä:
-"kaveri" tarkoittaa nykyisin myös yleensä "jotain tyyppiä", ei pelkästään ystävää/toveria
-"veli" voi tarkoittaa muutakin kuin sukulaista
-"rekka" tarkoittaa nykyään jokseenkin mitä tahansa perävaunuyhdistelmää ja usein jopa pelkästään perävaunutonta kuorma-autoa.
Muutos tietysti kuvastaa sitä, että kielen käyttäjille ei ole tarpeellista sellainen "tarkkuus", joka sanan alkuperäismerkitykseen on liittynyt.
Tuleeko kenellekään mieleen sanaa, jonka merkitys olisi kaventunut suppeammaksi kuin alkuperäinen?
Oma lukunsa ovat tietysti homonyymit, jotka tulevat kieleen eri suunnista eri merkityksissä. Mieleen tulevat mm. sellaiset esimerkit kuin "mikro" ja "sivari".
Ja sitten varsinaiseen asiaan: minulla on sellainen näppituntuma, että sanaston muutokset tapahtuvat aina "väljempään" suuntaan, toisin sanoen tietty sana laajenee tarkoittamaan useampaa asiaa kuin aiemmin. Esimerkkejä:
-"kaveri" tarkoittaa nykyisin myös yleensä "jotain tyyppiä", ei pelkästään ystävää/toveria
-"veli" voi tarkoittaa muutakin kuin sukulaista
-"rekka" tarkoittaa nykyään jokseenkin mitä tahansa perävaunuyhdistelmää ja usein jopa pelkästään perävaunutonta kuorma-autoa.
Muutos tietysti kuvastaa sitä, että kielen käyttäjille ei ole tarpeellista sellainen "tarkkuus", joka sanan alkuperäismerkitykseen on liittynyt.
Tuleeko kenellekään mieleen sanaa, jonka merkitys olisi kaventunut suppeammaksi kuin alkuperäinen?
Oma lukunsa ovat tietysti homonyymit, jotka tulevat kieleen eri suunnista eri merkityksissä. Mieleen tulevat mm. sellaiset esimerkit kuin "mikro" ja "sivari".
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Nykyisin" on yleensä harha. Vanhoja tekstejä lukeva ja kielelliseltä kannalta tarkkaileva tietää, että yleiskielestä poikkeavat muodot periytyvät jopa 1800-luvulta. Koululaitos ei pysty arjen käytäntöjä paljonkaan muuttamaan.
Vanha murteellinen superlatiivimuoto malliin "kaikkein suurempi" on tosin muuttunut puoliksi: on omaksuttu yleiskielen superlatiivi "suurin", mutta normaalitapauksissa tarpeettomaksi käynyt "kaikkein" (ennen siis erotti superlatiivin komparatiivista) on jäänyt eteen, vaikka sen oikea merkitys on superlatiivin korostaminen eli se ei useinkaan kuuluisi asiaan.
Mielenkiintoinen on ilmiö entisten erillissanojen korvautuminen yleisemmällä sanalla ja määreellä. Ennen, kun ihmiset asuivat suurperheissä tai ainakin lähellä toisiaan, oli tarve lyhyeen sukulaisuusilmaisuun. Oli kälyjä, lankoja ja natoja. Nykyisin kaikki eivät edes tiedä, mitä ne olivat. Tilalle on tullut harvemmin tarvittava, mutta helposti muistettava ja ymmärrettävä ketjutus, veljen vaimo, siskon miehen isä, äidin veli. Aivan lähimmissä sukulaisuuksissa on rinnalla vanha sana, täti, eno.
Mennyttä kansanperinnettä on myös teljo tai tuhto. Se on nykyisin veneen penkki.
Harvoin tarvittavat sanat tuppaavat katoamaan, mutta koko ajan tulee uusia nykytarpeeseen. Siksi modernin ihmisen sanavarasto on paljon suurempi kuin menneen ajan ihmisen.