Evoluution kulku

Ketjun aloittaja kärsii vakavista mielenterveysongelmista. Hänet on helppo tunnistaa juttujen sekavuudesta. :-):-):-)

Elämän ylläpidolle on esim. lämpötilan lasku muutamalla asteella planeetallemme kuolema. Se johtaa planeettamme kiviplaneetaksi, jossa ei ole vettä, eikä happea. Eli se siitä elämästäsi senjälkeen.
Tämä elämä ei ole sattuma- soppaa, sillä sen selittäjätkin käyttävät sanamuotoja selitykselleen, todennäköisesti, ehkä jne.
Siis suolla pojat kävelette, erittäin hetteiköllä jossa uskotte sellaiseen "luomiskertomuksiinne", että siinä sitä uskovaisuutta teillä on enemmän, kuin kellään Jumalaan uskovalla uskovalla.
Teillä tyhjä paukahtaa ja luo elämän, erittäin lainalaisen, kunhan siihen on luotu "uskontunnustukseksi" määrätty määrä aikaa.
Sille rukousmatolle kyllä polvistutte ja pyllistelette toisillenne.

Kuunnelkaas edes näitä selittäjienne sanoja, miten he todistavat.
Se juttu on kuin savolaisten tarinankerrontaa, kuulijalla on vastuu.

Siis elämän synnyn syy.. tarkoitus..
Se löytyy kun sitä katsoo luonnosta ihmisen kohdalla.

Ihminen on iankaikkisuusolento- joiden elämä kattaa elämää ylläpitävän tarkoitushakuisen suunnan toteutuma.
Sen saa aikaan Uusi Aadam. = Kristus.

Siis lähtökohta, on Luojan kätten työ meissä, miehen ja naisen kuva, joka kuvajaa Jumalan luomakuntaa. Se siemen synnyttää elämän.

Tämä asetelma on kieliavain jota ei voi hukata, se on muodostettu raamatunkertomuksessa siksi, että ymmärtäisimme tämän elämän ja tulevan yhtälöt.. Se myös tuo vastuullisuuden elämää kohtaan mukanaan.

Mutta, jos lähdetään muusta lähtökohdasta liikkeelle, tarkoitan tällä evoluutiota. Se hukkaa elämän itsessään. Ihminen siinä määrittää sen, mitä MINÄ teen ja saan aikaiseksi, ja siinä ei oteta huomioon, niinkuin pitäisi tätä luomakuntaa ja lähimmäistä.
Ollaan tavallaan hukattu sellainen käsite, kuin Agabe- rakkaus.

Evoluutio- näköalassa kaikki on sallittua, paha, maapallon tuhoaminen, jne. jne. Ja toden totta, se on kuin se elämän vihamielisen maljan sekoite, jota juoden ihminen hävittää itsensä ja luomakunnan ympäriltään ja rakkaudettomuuden paha, sekä pahuus koskee jokaista elämään tullutta olentoa.
Siinä on ihmisen elämän surkeus. ts. ihminen pitää "hyvän ja pahantiedon puun" hedelmästä, maistaen ja eläen siitä.
Pitäen oman luomakunnan kruunun päässään, jota raamatullinen kuvakieli käsittää ja viestii ymmärryksemme.
Kruunumme pilaa kaiken, mihin koskemme oman päämäärämme mukaisesti.

Mutta, käytetään nyt raamatullista kuvaajaa tästä kruunusta.
Jos heitämme sen Luojan valtaistuimelle, se käsittää sen kunnioituksen, että tehdessämme valinnoissa Luojan tahtomaailman mukaan, myös luomakunta voi paremmin, ihminen voi paremmin, ystävyyssuhteet voi paremmin, siis elämä on parempaa jo nyt- ajassa.

Ts, se kruunu- ja valta. Kelle se kuuluu. Siitähän raamatullisessa kielessä yritetään meille avata ymmärrykseen.

Elämällä on tarkoitus ja elämänAntajalla on se avain ja valta, jonka kautta ojentautumalla voisimme paremmin. Siis tieto on, mutta tahtoa ei meillä valitettavasti ole.