1) Aina silloin tällöin vieläkin esitetään filosofiapohjalta ajatus, että olemassaoloon tarvittaisiin INHIMILLINEN havainnoitsija.
Tällaiset pohdinnat usein liittyvät sieluoppiin. Ajatellaan, että sielu tai mieli olisi erilaista substanssia tai ainakin emergenttiä muodostumaa, jota ei voisi ymmärtää hiukkasten liikkeenä. Mieli olisi ensisijaisempi kuin fysikaalinen aine.
Muutenkin oppi tuo kummallisia näköaloja, mutta mainittakoon tässä nyt vain yksi. Kun silmään osuu kaukaisen tähden valo, ja se tulee havaituksi, tähti siis on ollut olemassa silloin, kun valo lähti. Jos taas valoa ei kukaan ihminen huomaa, tähteä ei olisi ollut. Mutta mistä tähti tiesi olevansa olemassa vuosia sitten lähettäessään valon, joka tultaisiin havaitsemaan tulevaisuudessa, tai olla olematta olemassa ja lähettämättä valoa, jos sitä ei kuitenkaan kukaan ole havaitsemassa?
2) On esitetty ajatusteitse syntynyt oivallus, että kvanttifysikaalisen ilmiön laukaisisi vain INHIMILLINEN havainto. Kissa voi kuulemma olla yhtä aikaa elävä ja kuollut. Kaukaisen tähden lähettämä valo on kvanttifysikaalisen tapahtuman tulos. Kuinka lähettävässä päässä tiedettiin, että vuosien päästä tulevaisuudessa joko on tai ei ole inhimillistä tarkkailijaa? Voiko kvanttifysikaalinen ilmiö edes laueta ennen, kuin sitä tarkastellaan?
Niin, onhan näihin vastaus normaalifysiikassa.
Tällaiset pohdinnat usein liittyvät sieluoppiin. Ajatellaan, että sielu tai mieli olisi erilaista substanssia tai ainakin emergenttiä muodostumaa, jota ei voisi ymmärtää hiukkasten liikkeenä. Mieli olisi ensisijaisempi kuin fysikaalinen aine.
Muutenkin oppi tuo kummallisia näköaloja, mutta mainittakoon tässä nyt vain yksi. Kun silmään osuu kaukaisen tähden valo, ja se tulee havaituksi, tähti siis on ollut olemassa silloin, kun valo lähti. Jos taas valoa ei kukaan ihminen huomaa, tähteä ei olisi ollut. Mutta mistä tähti tiesi olevansa olemassa vuosia sitten lähettäessään valon, joka tultaisiin havaitsemaan tulevaisuudessa, tai olla olematta olemassa ja lähettämättä valoa, jos sitä ei kuitenkaan kukaan ole havaitsemassa?
2) On esitetty ajatusteitse syntynyt oivallus, että kvanttifysikaalisen ilmiön laukaisisi vain INHIMILLINEN havainto. Kissa voi kuulemma olla yhtä aikaa elävä ja kuollut. Kaukaisen tähden lähettämä valo on kvanttifysikaalisen tapahtuman tulos. Kuinka lähettävässä päässä tiedettiin, että vuosien päästä tulevaisuudessa joko on tai ei ole inhimillistä tarkkailijaa? Voiko kvanttifysikaalinen ilmiö edes laueta ennen, kuin sitä tarkastellaan?
Niin, onhan näihin vastaus normaalifysiikassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Auringon maahan lähettämä säteily on kvanttifysikaalisten ilmiöiden tulosta. Samoin tuon energian vastaanottaminen kaikkine seurauksineen. Näin on ollut jo paljon ennen, kuin nykyihminen ilmestyi evoluution tuloksena asiaa ihmettelmään.
Tiettävästi kvanttifysiikan "todennäköisyysamplitudia" ei ole osattu vieläkään sen kummemmin selittää. Sen neliön avulla voidaan kuitenkin laskea todennäköisyyksiä esim. elektronin paikalle vetyatomin ytimen ympärillä ja elektronin energiatilat. Tulokset täsmäävät hämmästyttävän hyvin mittausten kanssa. Sen sijaa klassinen fysiikka ei toimi ollenkaan esim. tässä tapauksessa.
Pohjimmiltaan kyse on epämääräisyysperiaatteesta. Kvanttifysiikka on mallinnustapa, joka huomioi tämän luonnon perusperiaatteen. Todennäköisyysamplitudi on aaltoyhtälön ominaisfunktio ja siihen liittyvä ominaisarvo on energiatila. Lienee turhaa pyrkiä väkisin keksimään tuolle matemaattisen yhtälön ratkaisun ominaisfunktiolle mitään sen syvällisempää selitystä.
Antroposentrisyys tosiaan on ongelma, jonka syynä tosin ei ole niinkään nonfysikalismi kuin haluttomuus nähdä tietoisuutta esim. kaikessa. Jos tietoisuus on kaikessa, niin antroposentrisyyden ongelma häipyy kuin köhkähköh Saharaan. Idealistisen panpsykismin tapauksessa ei tarvita antroposentrismiä sen enempää kuin biosentrismiäkään.
Vastauksena ketjun kysymykseen voidaan sanoa "kyllä", ja tämä on osoitettu Delayed Choice Quantum Eraser -kokeella. Kokeessa se, mihin kohtaan detektoria D0 signaalifotoni juuri äsken rekisteröidysti osui, riippuu siitä, missä detektorissa (jokin detektoreista D1-D4) sen kanssa lomittunut apufotoni kohtapuoliin tullaan havaitsemaan. Tulevaisuudessa tapahtuva apufotonin osuminen johonkin detektoriin ei määrää yksikäsitteisesti paikkaa, johon signaalifotoni osuu, mutta se ratkaisee sen, löydetäänkö signaalifotoni tulosten analyysissä ”kummasta raosta -jakaumasta” vai ”interferenssijakaumasta”. Jos apufotoni osuu tulevaisuudessa sellaiseen detektoriin, jonka avulla VOIDAAN saada ”kummasta raosta”-tietoa, niin jo rekisteröity signaalifotoni tullaan analyysissä löytämään ”kummasta raosta -jakaumasta”; ja jos apufotoni osuu tulevaisuudessa sellaiseen detektoriin, jonka avulla EI VOIDA saada ”kummasta raosta”-tietoa, niin jo rekisteröity signaalifotoni tullaan analyysissä löytämään interferenssijakaumasta. Eikö olekin mielenkiintoista?
https://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_choice_quantum_eraser#The_experiment_of_Kim_et_al._.282000.29
Tuossa Kim et alin kokeessa fotoni näkee yli ajan 8 nanosekuntia tulevaisuuteen, mutta periaatteessa, jos detektorit kuljetettaisiin tarpeeksi kauas ja suoritettaisiin sama koe kosmologisilla etäisyyksillä detektorit miljoonan valovuoden päässä, näkisi fotoni miljoona vuotta tulevaisuuteen ja ratkaisisi sen avulla, mihin kohtaan detektoria D0 se osuu. Jotkut ovat yrittäneet selittää tätä retrokausaatiolla eli kausaalisilla vaikutuksilla tulevaisuudesta menneisyyteen, mutta retrokausaatio on ristiriidassa suppean suhteellisuusteorian kanssa. Luultavampi selitys kvanttimekaniikan kokonaisuus huomioon ottaen onkin, että fotonit eivät "lennä avaruudessa lainkaan", vaan ne "sijaitsevat" ajan ja avaruuden ulkopuolella silloin, kun niitä ei havaita. Koska ne ovat ajan ja avaruuden ulkopuolella, ne myös näkevät yli ajan ja avaruuden, eli nonlokaalisti ja myös tulevaisuuteen, mikä mahdollistaa kvanttimekaniikan kaikki outoudet (nonlokaalisuus ajan ja paikan suhteen, eli "spooky action at a distance" ja tämä "delayed choice quantum eraser"-ilmiö). Avaruuteen ne lokalisoituvat havaituksi tulemisensa yhteydessä, itse valitsemassaan paikassa.
Hyvä kirjoitus!
Ei mitään tulevaisuutta ole kvanttitasolla ennakkoon olemassa. Se syntyy sitä mukaa, kun tapahtumat etenevät sattuman ruletissa.
Sattuma ei selitä Delayed Choice Quantum Eraseria (DCQE). Jos apufotonin osumisella tulevaisuudessa johonkin detektoriin ei olisi mitään yhteyttä siihen mihin signaalifotoni tällä hetkellä osuu, niin DCQE-kokeen data ei olisi mahdollinen. Suosittelen tutustumista tuohon kokeeseen ylläolevan linkin kautta, ja sillä tavoin, että unohdat kaikki käsityksesi siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Muuten yrität vain nähdä sen sattumalla höystetyn klassisen fysiikan silmälasien läpi.