Kärsimysnäytelmän loppu
"Maailman näyttämöllä esitetään tragediaa ja komediaa yms. satunnaisesti, mutta pääsisältö luomakunnassa näyttäisi olevan kärsimys. Leijona tai shakaali raatelee päivittäin antiloopin. Jne.
Maailma on noin 6000 vuotta vanha ja sotia on ollut enemmän kuin tarpeeksi, tartuntatauteja ja nälänhätiä myös. Kärismys kärsimyksen jälkeen. Jos ennen ajattelin, että Luomakunta on kaunis ja säilyttämisen arvoinen lähes päivittän niin ajatukseni muuttui pari päivää sitten.
Joku sanoi vain, että on hyvä asia, että tästä kärsimyksestä tulee loppu. On pelkästään hyvä asia, että maailma loppuu. Luoja tekee siinä palveluksen ja hyvän työn kun sallii maailmanlopun tulla? Vastasin, että on kuitenkin sääli luoda niin kaunis maailma kestämään vain 7000 vuotta, vaikka se voisi mielikuvituksessa kestää jopa miljoonia vuosia. Joku vastasi. Elämä on sellaista, että se ei siedä kärsimystä. Elämä lopettaa itse itsensä joka tapauksessa muutamassa vuosituhannessa aina kärsimyksen takia.
Se on jokaisen planeetan kohtalo, jossa syntyy elämää. Muutama tuhat vuotta ja sitten elämä saa tarpeekseen kärsimyksestä ja sitten elämä päättää lopettaa itse itsensä.
Maailmanloppu on kärsimysnäytelmän loppu eikä niinkään komedian".
"Maailman näyttämöllä esitetään tragediaa ja komediaa yms. satunnaisesti, mutta pääsisältö luomakunnassa näyttäisi olevan kärsimys. Leijona tai shakaali raatelee päivittäin antiloopin. Jne.
Maailma on noin 6000 vuotta vanha ja sotia on ollut enemmän kuin tarpeeksi, tartuntatauteja ja nälänhätiä myös. Kärismys kärsimyksen jälkeen. Jos ennen ajattelin, että Luomakunta on kaunis ja säilyttämisen arvoinen lähes päivittän niin ajatukseni muuttui pari päivää sitten.
Joku sanoi vain, että on hyvä asia, että tästä kärsimyksestä tulee loppu. On pelkästään hyvä asia, että maailma loppuu. Luoja tekee siinä palveluksen ja hyvän työn kun sallii maailmanlopun tulla? Vastasin, että on kuitenkin sääli luoda niin kaunis maailma kestämään vain 7000 vuotta, vaikka se voisi mielikuvituksessa kestää jopa miljoonia vuosia. Joku vastasi. Elämä on sellaista, että se ei siedä kärsimystä. Elämä lopettaa itse itsensä joka tapauksessa muutamassa vuosituhannessa aina kärsimyksen takia.
Se on jokaisen planeetan kohtalo, jossa syntyy elämää. Muutama tuhat vuotta ja sitten elämä saa tarpeekseen kärsimyksestä ja sitten elämä päättää lopettaa itse itsensä.
Maailmanloppu on kärsimysnäytelmän loppu eikä niinkään komedian".
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elämä perustuu kärsimyskiertoon.
Riippuu ihmisen omasta mielestä millaisena maailman näkee. Omasta mielestäni meidän ihmisten suurin kirous on se että meille on annettu "tietoisuus" miettiä omaa olemassa olo ja sen merkitystä. Koska ei ole hyväksi ihmisen psyykkeele tajuta sitä että meidän elämillämme tässä maailman kaikkeudessa ei todennäköisesti ole yhtään mitään merkitystä. Mutta yksilönä me itse päätämme mitä me tällä tiedolla teemme ? Hyväksymme kohtalomme ja jatkamme elämää siitä nauttien vai valitamme elämän kärsimyksistä.
Ilman tietoisuutta ja kokijaa ei olisi kärsimystäkään. Kuka piru laittoi kokijan luonnonlakiautomaattiin?
Kaikki on kokijaa, ja mitään muuta ei ole.
"Vahinkoja sattuu" terveisin kaaoksen aiheuttamat mutaatiot luonnonlaeissa. (ihmiset)
"Vahinkoja sattuu" terveisin kaaoksen aiheuttamat mutaatiot tietoisuudessa = Luonnonlait.
Ajatelkaa kaikkea maapallon ja maailman kärsimystä, eläimiä, ihmisiä jne. koko elämä on kärsimysnäytelmää; tappamaista, toisten syömistä jne. puhumattakaan jos elämä on Universumissa yleinen ilmiö. Koko elämän historian ajan kärsimystä ruuan, loukkaantumisen ja vanhuuden takia.
Onko elämä kärsimysnäytelmää?
Edelleen riippuu miltä kantilta katsoo. Meidän aikamme täällä maailmankaikkeudessa on viellä niin pieni että emme voi mitenkään ymmärtää elämän tasapainoa. Tuon saman ripsun voisi kirjoittaa toisin päin. "Voin kun elämä on yhtä juhlaa ja ainut ja tärkein asia mitä meille koko meidän olemassa olon aikana on annettu. Toisten auttamista, hoivaamista, myötätuntoa ja rakkautta." ps. tekstissä tod.näk. typoja.
Kärsimys on kuitenkin faktaa, jota ei voi pyyhkiä pois.
Maailmankaikkeudessa on lukemattomia kärsimys-sivilisaatioita joten emme kärsi yksin :D
Bakteeritason yhteisöjä tosin löytynee maailmankaikkeudessa vielä tuhat kertaa enemmän ja siinä porukassa ei joudeta kärsimään. Syödään vain kilvan toisiaan hyvässä yhteishengessä ja väliin röyhtäillään tyytyväisenä.
Eli turhaan evoluutio/älykäs suunnittelija on meidät monimutkaisemmiksi eläjiksi luonut.
Mistäs ajattelit, että syödyksi tuleva bakteeri ei kärsi? Ei se solujen ja bakteerien tietoisuus tietystikään varmaan samanlaista ole kuin ihmisellä, mutta kyllä bakteeritasollakin puolustaudutaan aktiivisesti hyökkäyksiä vastaan.
Voihan se jollakin tasolla periaatteessa kärsiä, mutta kyllä meidän ymmärtämä kärsimys vaatii mm. toimivia hermoja ja aisteja. Onhan ihmisiäkin jotka eivät tunne kipua.
Kärsmys ja onni ovat mielestäni melko hyvin tasapainossa. Ainakin itse pidän elämääni hyvinkin elämisen arvoisena. Tosin minä en uskokaan paimentolaisten satuihin 600 vuotta vanhasta maailmasta.
Kärsimysketju on loputon. "Leijona tai shakaali raatelee päivittäin antiloopin. Jne." on vain naaivi näkemys.
Leijona raatelee myös shakaalin, krokotiili leijonan, leijona virtahevon, virtahepo krokotiilin jne.