Tietääkö joku mitä mahtaa tarkoittaa sana kaare? Voisi ajatella että sillä on jotain tekemistä kaari-sanan kanssa. Sana on osa sukunimeäni, olen kysynyt isältäni sanan merkitystä mutta hän ei sitä tiennyt. Isovanhempani varmaan olisivat osanneet kertoa, mutta heitäkään ei enää ole. Joten jos täällä joku tietää sanasta jotain niin kertokaa toki.
Kaare
Kaare
5722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erityisesti sukunimissä nuo sanat voivat olla vain väännöksiä esimerkiksi ruotsista.
Kyseinen sukunimi on peräisin 40-luvulta, jolloin isovanhempani vaihtoivat aiemman nimensä tähän, ja se vanhakin oli aivan suomalainen, he olivat kotoisin Karjalasta.
soita kielitoimistoon (numeroa en tiedä, mutta joatain sen varmaan löydät), sieltä saat todennäköisesti vastauksen. eräskin nainen kun oli menossa naimisiin, tarkisti kielitoimistosta ensin tulevan miehensä sukunimen merkityksen, ettei se ihan mitään hirviää tarkoittaisi:) sen perusteella sitten päätti, ottaako saman nimen itselleen vai ei.
Sukunimien alkuperästä on tietoja mm. kirjassa Mikkonen & Paikkala: "Sukunimet", joka on julkaistu myös osana "Joka kodin suurta nimikirjaa".
Tavallisin Kaare-alkuinen sukunimi lienee "Kaarela", ja em. kirjan mukaan ainakin osassa nimiä on kantana skandinaavinen henkilönnimi - ruotsalaisissa riimukivissä esiintyvät nimet "Kåra" ja "Kaarison".
Mahdollista on myös, että Kaare- on vain kaari-sanan muoto; tämän sanan vartalohan on "kaare-" (esim. kaaren, kaarella, kaarena), ja perusmuodon loppu-i johtuu sananloppuisesta äänteenmuutoksesta i > e. (Vrt. Niemelä (niemi), Korpela (korpi) jne.) "Kaarela" voisi johtua jostakin kaarevasta maastonmuodosta, jonka mukaan on nimetty talo, ja talonnimestä on sitten tullut sukunimi.
>Mahdollista on myös, että Kaare- on vain kaari-
>sanan muoto; tämän sanan vartalohan on "kaare-"
Kuulostaa järkevältä. Silloinhan tuota nimeä tulisi poikkeuksellisesti taivuttaa Kaare, Kaaren,Kaarea, Kaareja(?)
Tuo vartalon -e ei ole äänneopillisesti samanlainen kuin sanaloppuinen -e, johon kuuluu useimmiten jäännöslopuke, mikä puolestaan aiheuttaa erilaisen taivutuksen: Kaare, Kaareen, Kaaretta, Kaareita...
--