Tieto vapauttaa

Taisi vain olla niin, että ennenvanhaan katsottiin hienotunteisemmaksi moittia laiskaksi kuin sanoa tyhmäksi. Laiskaksi moittiminen salli sentään henkilön säilyttää kasvonsa, tyhmäksi nimittäminen ei.

Ja vaikka aloituksessa yritetäänkin edistää menneiden aikojen tieteen vanhaksi käynyttä fatalistista maailmankuvaa geeni- ja neurodeterminismeineen, joiden mukaan syntymässä meille jaetaan kortit, joihin on tyytyminen, niin uusi tiede kumoaa sellaisen laiskotteluun kehottavan asenteen. Vanhanmallisen, materialistisesta ideologiasta ammentavan tieteen luulojen mukaan aivojen rakenne ja geenien toiminta pysyy teoistamme riippumatta samana läpi koko elämän, kun taas uusi tiede on vahvistanut todeksi vanhan viisauden siitä, että yrittäminen ja harjoittelu kannattaa. Aivojen rakenne muokkautuu sen mukaan mitä teemme ja edistämme, ja samoin geenit sammuvat ja aktivoituvat toimintaan aktiviteettiemme mukaan.

Vanha tiede materialistisine asenteineen näin ollen lannisti jo etukäteen edes yrittämästä edistäen siten laiskuutta ja pyrkimättömyyttä, kun enemmän terveen järjen kanssa linjassa oleva uusi tiede kannustaa yritteliäisyyteen tehden selväksi myös valintojen merkityksen. Uusi tiede on sopusoinnussa ikiaikaisten vanhojen havaintojen kanssa rehabilitoiden siten selvästi nähtävissä olevat totuudet, jotka uhmaiässä ollut vanha tiede heitti romukoppaan luullessaan tietävänsä vihdoin käytännössä kaiken - ja tottakai kaikessa paremmin kuin menneet sukupolvet.

Tokikin syntymävalmiuksilla on paljonkin vaikutusta, mutta ne eivät determinoi osaamme elämässä. Joten laiskaksi moittiminen, paitsi että pelasti moitteen kohteen kasvot, jätti moitteen kohteelle avoimeksi mahdollisuuden parempaan ja kannusti häntä siten parempiin suorituksiin.

Tietysti jos jäämme vain laiskottelemaan, niin pääsyä parempaan ei silloin tosiaankaan ole.

"Tieteen totuusarvo ei riipu siitä, pyritäänkö sen avulla johonkin vai ei, mutta tiedolla on kuitenkin seurausvaikutuksia."

Ja tämä lause on todellakin tosi. Se pätee myös ns. väärään tietoon eli virheellisiin luuloihin ja olettamuksiin, joita materialismista ammentanut vanha tiede on ollut väärällään. Siksi onkin hyvä pyrkiä romuttamaan siihen sisältyneitä epätosia ja sellaisina suuremmalla todennäköisyydellä haitallisia uskomuksia. Jotkut ovat jopa ryypänneet selittäen itselleen alkuräjähdyksen impulssin ohjaavan hänen kättään. Omaa vastuuta pakoilevaa fatalismia, vaikkakin ulkonaisesti vähän toisennäköisessä paketissa, on myös "geenini tekivät sen"- ja "aivoni tekivät sen"-selittäjillä.

Miksi pitää miettiä asioita noin pitkälle? Eikö voi vain elää hetkessä

Joo. Emme voi vaikuttaa mihinkään ja vielä parempaa on luvassa. Oikein kutkuttaa enkä malttaisi odottaa.

Tieto on myös suuresti vapauttanut peloista. Itse pelon kokeminen on evolutiivisesti hyödyllinen ja on siksi kehittynytkin, mutta menneen ajan ihmisen mielikuvitus loi maailman, jossa pelon osuus oli suhteettoman suuri.

Maailma oli täynnä vihamielisiä henkiä, jotka väijyivät ihmistä. Nyt tiedämme, että peloilla on suojeleva funktio, emmekä liioittele niitä. Emme pelkää joutuvamme pimeällä henkien raadeltavaksi, emme pelkää joutuvamme kadotukseen, emme joutuvamme tilille vihamielisen henkien edessä. Meidän ei tarvitse lepytellä henkiä ja jumalia.

Luultavasti emme pysty edes käsittämään, minkälaisen paineen alla menneet ihmiset ovat olleet. He eivät pelänneet pelkästään kuolemanjälkeistä elämää, vaan myös kuolemantekemistä, koska näkivät, miten kuoleva kärsii kivusta ja ahdistuksesta. Nyt meidän ei tarvitse pelätä kuolemanjälkeistä ollenkaan, ja lääketiede auttaa suuresti kivuissa ja ahdistuksessa. Siksi meidän ei tarvitse pelätä kuolemantekemistäkään niin paljon, kuin ennen pelättiin.

Sama pätee moniin tauteihinkin. Vaikka lääketiede ei pysty monia parantamaan, se pystyy kuitenkin helpottamaan oloa. Ennen ei ollut näin. Ihmiset yrittivät turvautua hyödyttömiin noitiin, poppamiehiin ja toistaitoisiin lääkäreihin.

Elämme parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja vielä parempaa on edessä. Kiitos oikean tiedon ja sen kautta edistyksen.

"Tieteellinen tieto on jo vähentänyt heikkojen kuormaa tuomalla ilmi, että kukaan ei ole syyllinen. "

Erityisesti uskovaiset eivät ole syyllisiä.

Kolmas seikka tiedon voittokulussa on ruoan lisääntyminen. Varhaiset ihmiset elivät ainaisessa nälässä, söivät mitä saivat, pilaantuneita ruokia, jopa toisiansa.

Samanaikaisesti elämän pituus on kasvanut moninkertaiseksi, mikä on selvä merkki ruoan määrän ja laadun paranemisesta. Tätä ei ole saavutettu pelkällä kokeilulla, vaan määrätietoisella tutkimuksella. Viljasato on moninkertainen pinta-alaakin kohti, kun on edetty kasvinjalostuksessa ja lannoittamisessa. Sama kehitys on ollut myös karjataloudessa, vihanneksien ja hedelmien saatavuudessa. Tiedon tulosta.

Nälkää näkevien määrä on pudonnut jo aivan pieneksi. Heistäkin suurin osa elää puutteessa sotien ja niiden tuomien kuljetus- ja viljelyongelmien takia. Muuten ruoka riittäisi heillekin.

Emme pysty edes käsittämään, millaisessa puutteessa ihmiset ovat eläneet. Monet kehityslinjat ovat kuolleet sukupuuttoon, mekin juuri ja juuri jääneet henkiin pullonkaulan kautta. Läheiset ovat kuolleet nälkään ja vain kaikkein vahvimmat, ehkä joku sata, on jäänyt sukua jatkamaan.

Tieto on tuonut meille sellaisen runsauden, jota ei menneinä aikoina ollut kuin ruhtinailla, jos aina heilläkään. Elämme tiedon ansiosta yltäkylläisyyden aikaa.

Vaikka elämme parasta aikaa ihmiskunan historiassa, emme suinkaan niin hyvää, kuin haluaisimme.

Syynä on kärsimyksen ongelma. Tämä johtuu suoraan biologiasta, eikä ole ratkaistavissa. Sekä meidän ihmisten kokema, että muualla luonnossa ilmenevä kärsimys, ei ole korvattavissa sillä, että koemme myös hyviä hetkiä.

Emme alkujaankaan tiedä, miten tunteet johtuvat kvanttien tai kenttien toiminnasta, mutta tiedämme, että tunteet ovat totisinta totta. Tieto vielä kertoo, että ne ovat evolutiivisesti hyödyllisiä, lisäävät siis niitä aiheuttavien geenienmuunnelmien runsastumista populaatiosta.

Olemme siis kuin neliulotteisen kuution sisällä, aina pääsemme vain naapurikuutioon, mutta emme koskaan neliulotteisen kuution ulkopuolelle. Automatiikka on pirullinen, sillä satunnaisesti syntyneet elämän- ja lisääntymisen halu ovat lisääntyneet populaatiossa tavalla, jota ei voi peruuttaa.

Olisi onnellisinta, jos emme olisi syntyneetkään. Emmehän mitenkään sure niiden potentiaalisten ihmisten kohtaloa, jotka syntyvyydensäännöselyn takia ovat jääneet syntymättä. Mutta kun nyt kerran olemme syntyneet ja olemme tässä myös kärsimässä, meillä on tieto, että joskus elämämme on lopullisesti ohi ja silloin on kärsimyskin lopullisesti ohi.

Joillakin geeniperäinen elämänhalu on niin voimakas, että he haluaisivat elää ikuisesti. Minusta ajatus on kammottava. Sellaiset ihmiset turvautuvat uskontoihin ja filosofioihin, jotka lupaavat kuolemanjälkeistä ikuista elämää. Ei heille siitä oikeastaan koidu mitään vahinkoa, että heidän toiveensa ei toteudu, sillä kun he kuolevat, ja totaalisesti kuolevatkin, eivät he enää toivo, eivät kärsi, eivätkä tiedä. Kuitenkin väärä toivo auttaa heitä elämänsä ajan.
Jos vain voimme, omaa vapautumistamme odottaessamme kannattaa keskittyä niihin hyviin puoliin ja myönteisiin tuntemuksiin, joita elämä myös suo. Tiedämme, että vapaus vielä koittaa, ja loppujen lopuksi elämä on hämmentävän lyhyt.

Lopullisesti luonto vapautuu kärsimyksestä sitten, kun aurinko alkaa paisua loppukamppailussaan viiden miljardin vuoden päästä, ellei jo sitä ennenkin. Jos elämää on muuallakin kosmoksessa, se kuitenkin loppuu, kun kosmos laajenee niin suureksi ja entropia etenee niin paljon, ettei enää ole mitään, joka kannattaisi elämää.

Me taas ei kärsitä, kun meiteioo olemassa vaan ollan virtuaalisii ja kansanperinnettä ja aina hyvällä tuulella. Meillon just selvittelyn alasena, et loputaanksme kokonaan, kun populakin loppuu. Näyttää kyl siltä, mut mollaankin huolettomii veikkoi, niiet ei se haittaa. Virtuaalist ja tikitaalist niiku Jouluu!

Kärsimys, kunnia,tahto ja halut ovat ihmisen luomia käsitteitä.
Kärsimyksestä pääsee eroon katsomalla objektiivisesti kokonaiskuvaa takertumatta liikaa yksityiskohtiin.
Puolueettomuudella, suvaitsevaisuudella sekä oman persoonan, itsensä tuntemisella.

Ihmisen persoona, ajatusmaailma, syntymästä kuolemaan kehittyy kasvuympäristön sekä geeniperimän seurauksena. Lajimme luontaiseen mekanismiin kuuluu tiedonkäsittely ja siihen reagoiminen. Sivilisaation alusta asti olemme kehittäneet ympäristöä, reagoimalla siihen. Nuorempi polvi kehittänyt omaa kasvuympäristöä tähän päivään asti vanhemman perimätiedon perusteella.
Olemme nisäkkäinä ja eliöinä vain yksi laji monista, osana ympäristöä, kasvaen muiden lajien lailla omassa luonnollisessa kehityksessä sukupolvelta toiselle.
Ihminen lajina on päässyt tähän mennessä hyvin pitkälle ja matkaa vielä on. Ihmisen tietoisuus yksilökohtaisesti on vain yksi perspektiivi n. 7,6 miljardin joukossa.
Lajin tietoisuus on käsittämätön yksilön tietoisuuteen nähden.

Kehitystä voidaan hidastaa, mutta sen pysäyttäminen on vaikutusvallan ulkopuolella.