Pimeää ainetta voisimme nähdä vain, jos pystyisimme näkemään aikaan ennen alkuräjähdystä. Samalla tavalla kuin voimme yhä nähdä kaikuja alkuräjähdyksestä, niin voimme myöskin laskea pimeän aineen olevan tavallaan olemassa. Todellisuus on nyt kuitenkin toisenlainen kuin ennen alkurähdystä. Katsomme havaintoja maailmankaikkeudesta tehdessämme menneisyyteen.
Totuus pimeästä aineesta
ValkeusTuli
28118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei ole sellaista kuin "ennen alkuräjähdystä"
Tuskinpa on ollut alkuräjähdystäkään.
Syklisyysteoriakaan ei saa kannatusta nykyään. Se ei sovi jatkuvan universumin laajentumisen malliin.
Tavallisen ihmisen on vaikeaa käsittää miten kaikki, aika ja avaruus oli ahtautunut neutronin ydintä pienempään tilaan.
Onko siin niin että pimeä energia aiheuttaa aikojen lopussa koko universumin hajoamisen.
universumista ei tiedetä hittojakaan. Näemme sieltä vain valoja. Osa on vasta matkalla ja osa mennyt ohi jo ajat sitten.
Väärin. Se universumi, jota voimme havainnoida, on yksinkertaisempi kuin lähes mikä tahansa biologinen olio. Tiedämme universumista melkoisen paljon. Britannian kuninkaallisen astronomin Martin Reesin mielestä tähti on paljon huikean yksinkertaisempi kuin sammkko.
Hm? Sammakko vs. tähti? Melkein jokainen ihminen voi halutessaan kasvattaa satoja sammakoita toukasta aikuiseksi, seurata niiden lisääntymismenoja useamman sukupolven ajan ja jos ilkeää, tarkkailla niiden kuolemaa ja leikellä mielivaltaisen pieniksi osikseen laboratoriossa. Tuo kun nyt ensin tehdään yhdenkin tähden kanssa, vaikka vain tuon lähimmän, niin luulisi siitäkin vielä jotain vähän mutkikkaampaa ilmenevän.
Sammakoita on erilaisia. Joidenkin nahasta irtoaa kiusattaessa jopa nuolimyrkkyä. Olisiko tuokaan tiedossa, jos lähin sammakko löytyisi 150 miljoonan kilometrin päästä ja loput erinäisiä kertaluokkia kauempaa? Jos jokin on halvatun iso, kaukana ja ylläpitää elämää planeetalla, niin ei se mun mielestä tee siitä automaattisesti yksinkertaista.
Tähtiäkin on erilaisia. Millaisen rääkäisyn ne päästää, kun joku astuu päälle - sitä kai Martin Reesekin kumppaniensa kanssa on viime aikoina pohtinut, kun on tutkinut mm. GRB-ilmiöitä. :)
Vielä 70-luvulla Aurinko oli monen astronomin mielestä hyvin yksinkertainen juttu. Siitä tiedettiin kaikki oleellinen. Vain parisenkymmentä vuotta myöhemmin oli jo eräskin valmis humoristisesti toteamaan, ettei hän Auringon toimintamekanismeista tiennyt juuri mitään, vaikka aikaisemmin kaikki oli ollut niin selvää. Tuli vaan mieleen, että mahtaisiko Martin Reesekään, Britannian tieteen keulakuva ja poikkitieteellisesti sivistynyt, suunnattoman etevä tiedemies, enää vakuuttaa tähtien yksinkertaisuutta.
Universumi (havainnoitava) yksinkertaisempi kuin (lähes mikä tahansa) biologinen olio? Voi ollakin, mutta minusta tuo on jotenkin erinomaisen häilyvä ajatusmalli ja voimakkaasti riippuvainen määritelmistä ja identifioinnista. Minulla ja mahdollisesti muutamilla muillakin on tapana ajatella universumin koostuvan kaikesta siinä olevasta, myös elollisista olioista. Silloin universumi olisi osiensa summa, kaiken tunnetun ja havainnoitavan 'kattojärjestelmä', eikä mulle mene heti jakeluun se, että kokonaisuus olisi osiaan yksinkertaisempi.
Kunnioittavasti HawkStephensfink
Kannatuksen laajuudella ei ole mitään merkitystä. Aikoinaan esim. Maakeskinen maailmankuva oli hyvin suosittu ja muuta väittävä oli vaikeuksissa.
Joopa joo. Universumi oli tuolla kohtaa heikkoa argumentointia. Ainakin termi olisi pitänyt rajata tarkemmin. Reesin kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että biologinen olio on todennäköisesti huomattavasti kompleksisempi kuin tähti.
Taisi olla Lawrence Krauss, joka eräässä populaarissa kirjassaan kertoi, miksi hänestä tuli fyysikko. Kemiakin kun on äärimmäisen paljon vaikeampaa ja sotkuisempaa kuin fysiikka ja biologia on vielä yhtä kertaluokkaa kemiaakin vaikeampaa. Kirja taisi olla "Oleta pyöreä lehmä"
Itse kyllä uskon, että biologiakin on periaatteessa redusoitavissa kvanttifysiikkaan, mutta vain periaatteessa.
Biologinen olio on todennäköisesti huomattavasti kompleksisempi kuin tähti?
Hm? Itsekin biologisena oliona olen kyllä taipuvainen ajattelemaan tuohon tapaan. Toisaalta epäilen melkoisesti ettei löydy kovin monia biologisia olioita, jotka yksilöinä tai edes yhdessä toimivat miljardeja vuosia, tappavat tuhannen kilometrin päästä jo pelkällä magneettisuudellaan, koostuvat osin kvarkkimateriasta, romahtavat mustiksi aukoiksi, posahtelevat hypernovina, säteilevät reilusti neutriinoja, gravitaatioaaltoja ynnä muuta pientä. Saatan kuitenkin muuttaa ajattelutapaani, kun tietoni lisääntyvät. Itse asiassa jo seuraava Thorne-Zytkovin sammakko, jonka löydän keväällä lätäköstä voi jo pistää minut ajattelemaan kahdesti. :)
Ok, olen autuaan pihalla biologiasta. Jo Golgin laite saa minut ymmälleni enkä käsitä edes viereen, miten yksinkertaisimmatkaan solut toimivat. Olen vaan helkutin iloinen, ellei minun tarvitse ymmärtää kvanttifysiikkaa katsellessani kompostissani mätäneviä kaalinpäitä. Viiksettäisi vahvasti, jos nissä sikiävät mikrobit äkkiarvaamatta kehittäisivät oman tapahtumahorisontin tai alkaisivat muuten vain levittää tieteelle toistaiseksi tuntemattomia vuorovaikutuksia.
Jäätikkökin on iso ja varsin vanha ihmisen mittapuun mukaan ja varmasti jäätikkötutkijan mukaan myös kompleksinen tutkittava. Silti se on valtaosaltaan H2O molekyylejä kiinteässä olomuodossa ja sen lisäksi ilmatasukuihin jääneitä kaasuhitusia ja vähäisiä epäpuhtauksia.
Tähti on keksimäärin isompi ja vanhempi ja myös käytökseltään kompleksisempi, mutta fuusioreaktio ja sen aikaansaama nukleosynteesi taitaa olla aika selvää pässinlihaa. Myös novat, supernovat ja mustat aukot ovat laskettavissa tai mallinnettavissa supertietokoneilla kohtalaisella tarkkuudella. Tähdet ovat suuruudestaan huolimatta pääosin vetyä ja tärkeimmät vaikutukset ovat gravitaatio, säteilypaine ja magnetismi.
Uskataudun väittämään, että yksittäinen solukin on kompleksisempi.
Vaan eipä minulla siihen matemaattista mallinnusta ole, joten väitteen tasallahan tässä ollaan tai korkeintan sivistyneen arvauksen.
Pieni lissäys, unehtu kiireessä. Martin Reesin juttuja kun lukee, niin tuo toistuva pieni kumarrus biologeille on kyllä sitkeästi kantanut läpi vuosikymmenien. Olisko polittisesti viisasta kaverilta, joka on todella tiedeyhteisön huipulla, osoittaa kunnioitusta muillekin kuin oman alansa asiantuntijoille?
Ammattimiehille on pidetty tyypillisenä oman - ja vain oman - alan ja sen taitajien arvostusta. 'Vain me ymmärretään ja osataan ja muut ei ole mistään kotoisin'. Voisi olla eräs syy siihen, miksi Rees on niin pitkään ollut ikoninen hahmo tieteessä, että osaa arvostaa muitakin ja myös kertoa arvostuksensa.
Lisähuomiot: Reesin kommentti S. Hawkingista, vanhasta opiskelukaverista. 'Ei kannata kiinnittää huomiota hänen juttuihinsa Jumalasta. Eihän hän ole lukenut teologiaa..." :) ja sitten tuo, mitä Rees piti arvokkaana astronomian/ kosmologian puolella! Kosminen aikajänne ja sen ymmärtäminen. "Ei kukaan astronomi ajattele vain nykyhetkeä, vaan katsoo pitkälle (menneisyyteen ja myös) tulevaisuuteen." Pieni vinkki poliitikoille, veikkaan.
Mauri Valtonen näyttää myös olleen Reesin opiskelukavereita. Tuli vaan mieleen OJ 287:n tiimoilta.
Totta kaikki, mitä kerrot. Siitä huolimatta viittaan siihen, että ihmisellä on taipumus tulkita asiat omasta näkövinkkelistään. Antropomorfinen näkökulma on niin hyödyllinen monesta syystä ja niin järkevä monessa suhteessa ettei sitä aina edes huomaa. Jos minä katson lampaita, ne ovat kaikki ihan samanlaisia keskenään. Paimen erottaa ne kuitenkin toisistaan ja lampaille erot lienevät vielä kertaluokkaa selkeämpiä ja tärkeämpiä. Kiinnostus ainakin on aivan eri luokkaa.
Mainitset kohtalaisesta tarkkuudesta esim. mustien aukkojen mallinnuksessa. Sen perusteella mitä itse olen lukenut, en ole varma edes siitä, että kaikki parametrit olisivat vielä tiedossa. Auringon mustien pilkkujen käyttäytyminen pääpiirteittäin mallinnettiin tietokoneelle vasta viime vuoden puolella ja niitä on sentään seurattu jokunen vuosikymmen, kun taas mustista aukoista on ensimmäinen valokuvakin vasta suunnitteilla. Mistä me vielä tiedämme mikä on kohtalainen tarkkuus mallinnuksessa, kun ei absoluuttista varmuutta ole edes mustan aukon olemassaolosta?
Auringon vety-helium fuusion summareaktio on tosiaan tunnettu jo pitkään ja sen vaikutukset tähden (ja ihmisen) kannalta ovat ennakoitavissa. Reaktion sivuketjuista ei kuitenkaan juuri mainita, vaikka niitä jo 60-luvulla ennakoitiin olevan tuhansia. Ovatko ne kvantitatiivisesti tiedossa? Ellei niillä olekaan antroposofista merkitystä, on niillä ilmiselvästi ainakin taksonominen funktionsa ja mahdollisia heijasteita vielä toistaiseksi ratkaisemattomiin Aurinkoa koskeviin mysteereihin. Jos yritän heikoilla hengenlahjoillani hakea vastinetta biologian puolelta tilanne olisi hieman sen tapainen kuin määrittelisin sammakon potentiaaliseksi ravinnon osaksi, joka itse syö kärpäsiä, tulostaa sontaa ja lisääntyy vuosittain.
Väite tähtien yksinkertaisuudesta on ymmärrettävä ja mahdollisesti oikea. Se vain äkkiseltään kuulostaa kontekstissaan oudolta sellaisten olentojen esittämänä, jotka eivät toistaiseksi tunne edes oman planeettansa kaikkia funtioita, eivät esimerkiksi sen syrjäisempien osien ekosysteemejä.
Krhmn tuota noinasnii, otsikko oli taas pimeästä aineesta...
Mikä on pimeän aineen ja supermassiivisten mustien aukkojen vastine toisiinsa, vuorovaikutus ? Entä tähdet, kiskooko aurinko armas posket lommolla pimeää kitusiinsa jotta jaksaa taas muutaman miljoonasvuoden lisää hiillostaa vai toisinpäin ?
Niin kauan kuin tuo molokin kita ja tavara yhteys on arvailujen pohjalla, liian pitkälle menneisyyteen kuin myös tulevaisuuteen menevät arvailut epätarkkoja ?
Semmoistahan tuossa vuosi tai parikin sitten kirjoiteltiin (mm. Tähdet ja avaruus-lehti), että pimeä massa 'palaa' tähtien sisuksissa ja muuttaa niiden ominaisuuksia. Arveltiin mm. että galaksin keskustassa esiintyvät yllättävän nuoren näköiset tähdet saisivat puhtia siellä olevasta verrattain runsaasta pimeästä aineesta. Miten tuollaisen laita on, ei kai selviä kunnolla ennen kuin pimeän aineen koostumus tunnetaan. Mulle jäi käsitys, että olisi vasta hypoteesivaiheessa tuo puoli. Toivottavasti joku tarkentaa ja tarvittaessa korjaa käsitykseni.
Menisikö näin?
Alussa BB ja laajentuminen. Planeettojen yms synty materiasta, yli jäämä "jäte"= pimeää ainetta? Ja musta aukko muodostuu paikkaan jossa alunperin "pamahti"?
Vertaan ydinräjähdykseen, koska siinäkin paineaallon jälkeen tapahtuu virtausta räjähdyksen keskellepäin. siis vastakkaiseen suuntaan kuin alunperin. Ilmakehässä ilmiö on nopea (välitön) mutta avaruudessa puuttuu välittäjä aine (ilma tai muu selkeä materia, tai selkeä ymäristönpaine) minkä johdosta palautuminen onkin hirmuisen hidasta, kun se tapahtuu epävakaitten hiukkasten välityksellä?
Hidasta siis meidän näkö vinkkelistä, kun tuo aikakäsite on tuossa alussa vasta alkanut muodostua. Heikko voimaista tuo aukon palautuminen kun muu lähiympäristö on lähes aineetonta... (väliaikainen ilmiö?)
(enhän minä tiijjä, mutta kysyä minä kyllä ossoon!!;)
Ei alkuräjähdys tapahtunut missään avaruuden "paikassa", vaan kaikissa avaruuden pisteissä yhtä aikaa. Sitä ei siis voi verrata kolmiulotteisessa tilassa tapahtuneeseen räjähdykseen. Mustia aukkoja taas on useimpien galaksien keskustoissa.
Ilmankos näitä galaseja sitten useampia onkin.
Ketjureaktiona on siis paukkkunut?
Eikös se avaruuskin ole kolmiulotteinen? Ja aika suhteellinen käsite?
mikä päsähti ja laajeni valoakin nopeammin, vaikka valoa ei vielä edes ollut? Missä vaiheessa se materia tai hiukkanen sitten ilmestyi ja mihin ja mikä oli sen nopeus ja mikä tätä avaruutta nyt laajentaa kiihtyvällä vauhdilla. Joko mennään ylivalonnopeudella?
Ihan huuhaata kaikki. Ihminen vasta keksi tulen teon.
Mistäpä tiedämme kiihtyykö se yhä? Tai nopeudesta muutenkaan, aika, se suhteellinen käsitys, lienee kuitenkin ollut? Kyky havannoda nopeutta riippuu havannoitsian siainnista. Sitä millaista ainetta avaruudessa on ajelehtinut emme voi määrittää, mutta BB Teorian mukaan olisi siellä pitänyt olla monta räjähdysherkässä tilassa olevaa "palloa?" Kenties yhteentörmäys käynnisti kaiken?
Paukun jälkeinen tyhjiö pyrkii täyttymään= mustaaukko?
Materia,hajottavanenergian hiipumisesta syntyvä aine kasauma.
(tyhjä ei pamahda)
Mikä hajoaa, pyrkii palautumaan , vaikka tulos ei ole alkuperäisen kaltainen, vaan jotain uutta.
Miksi sen pitäisi olla mutkikkaampaa?
Ei tässä mitään todisteta, mutta saahan sitä ehdottaa.
Energian hiipumisella tarkoitan tilannetta jossa räjähdyksen aktiivivaiheen jälkeen alkaa materian kasautuminen, eli energia ei häviä vaan luo uutta , ja muuttaa näin muotoaan,eli ei häviä.
Kun mitään todisteita ei ole, eikä sinulla edes mitään tietoa asiasta, niin ei voi sanoa kuin höpö höpö.
Pimeä aine voi koostua useista komponenteista. Osa aineesta voi olla jopa tavallista ainetta jota emme vain näe. Osa pimeästä aineesta voi olla hiukkasia jotka eivät interaktioi ja kulkevat kaiken läpi. Voi olla että emme voi edes koskaan tietää.
Parikymppisinä kolleina käytiin tanssireissulle mennessä ostamassa puolen litran pullo " pimeää ainetta " eikä sekään näkynyt liitingissä kun muisti pitää takin napit kiinni :D
Samoin kun hölmöläiset rakensivat talon, mutta eivät ikkunaa, niin pimeäähän siellä oli. Kunnes rupesivat kantamaan säkillä valoa pirttiin.Tuumasta toimeen, ja säkki kohti aurinkoa, luksoneita pussiin! Ja äkkiä pussin suu kiinni! Kävi van hassusti kun niiden liike siellä loppui, niin energia loppui myös. Kun sitten tuvan perällä pussin avasi, niiin mitäs sieltä löytyikään:
Pimeää ainetta!
Hyvää Joulua kaikille!
Ja valaistumista!
Pimeäaine voiolla knreettisempaa, el meteoriitit,jotka tummina lentävt varuudessa jankyvätvaoisina vain imakehään osuessaa. Tuoööeen voi olla paljonkin avaruudessa tavaraa, jota ei helposti voi havaita!
Mahdollisesti, jos voi zoomata avaruutta läheltä kauaksi, voi tarkennuksia sattua tuollaisiin. jolloin voi laskeskella jotain arvioita, jota ainakin olisi.
Pimeä aine voi olla niin pientä, että sitä ei voida mitenkään havaita.
https://www.youtube.com/watch?v=d0uCJ7jbxXw
Ei koko ratkaise. Vuorovaikutus ratkaisee.