viinirypäläistä

Terveisiä Espanjasta. Täällä ollaan oltu syksystä lähtien ja syönyt meidän himohedelmä, viinirypäläitä. On tullut kokeiltuiksi monia lajikkeita ja kivettömiäkin. Espanjalaisethan ei näitä syö, mutta harhaanjohdetut pohjoismaalaiset kyllä. Mutta samat pakkaukset makaavat päivästä toiseen hyllyissä, ei mene juurikaan kaupaksi.

Siihen on syynsä: kivettömät maistuvat juuri ja juuri makealta ja hiukan happamaltakin, mutta AROOMI puuttuu. Se joka on siis tietoinen lajikkeiden ja viljelypaikan eroista ja täydellisestä mauasta, arvostaa nimenoman kiveellisä rypäläitä, kivetömistä nuo ominaisuudet ovat "jalostuksen" aikana hävinneet (kuten tomaatien maku näistä, jotka ovat jo raakaana punaisia). Se on kehitys näet.

Syy siihen kivettömyyteen on tietysti joku kauppallinen syy, eli rahaa vain on kysessä, ja nyt yritettään totuuttella kuluttajat siihen.

Syrjään jää siinä myös se, että rypäleiden kivien sisältämä öljy on todella terveellinen ja myydään erikoiskaupoissa maailmalla tosikorkeaan hintaan.

Suomalainen kuluttaja syö mitä tilaa ja sietää.