Tuli tuollainen mieleen onko syys ja kevätpäivän tasaus kulloinkin samaan aikaan koko maapallolla, näin ei mielestäni ihan tarkalleen olisi?
Kesä ja talvipäivän seisaus voitaisiin katsoa olevan samalla hetkellä jos puhutaan vain akselin kulmasta Tosin nimi voi olla vastakkainen riippuen millä puolen päiväntasaajaa ollaan.
Kesä ja talvipäivän seisaus voitaisiin katsoa olevan samalla hetkellä jos puhutaan vain akselin kulmasta Tosin nimi voi olla vastakkainen riippuen millä puolen päiväntasaajaa ollaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asia taitaa olla hyvin pitkälle määrittelykysymys. Tasaushetkenä Auringon keskeltä lähtenyt säde on päiväntasaajalla sellaisen tason normaali, joka sisältää sillä hetkellä Maan akselin.
Tarkkaan ottaen eri kohdissa maapalloa tämä normaaliehto toteutuu tietysti eri aikoihin.
Ymmärtääkseni nämä Auringon tasaukset ja seisaukset on tavallaan määritelty geosentrisiksi eli maapallon keskipistettä koskeviksi. Tai siis kysehän on Auringon geosentrisestä deklinaatiosta joka pätee joka paikassa.
Sama geosentrinen juttu koskee esim. Kun vaiheita.
Niin, en oikein ymmärrä mitä tarkoitat akselin kulmalla. Maapallon pyörimisakselin kulmalla ei mielestäni ole asian kanssa suoraan mitään tekemistä. Tai noh, kyllähän se tietysti vaikuttaa deklinaation suuruuteen jos ajatellaan että akselin kaltevuus muuttuisi.
Hyödyllisimpänä ajattelutapana pitäisin kuitenkin deklinaatiota eli kulmaetäisyyttä taivaan ekvaattorista. Tasauspisteet ovat ekliptikan ja ekvaattorin leikkauspisteitä ja seisauspisteet ovat lähes sinimuotoisesti muuttuvan deklinaation minimi ja maksimi. Asiaa tarkastellaan tavallaan maapallon keskipisteestä - tai ehkä vielä oikeammin Maa-Kuu-parin yhteisestä massakeskipisteestä joka ei ole aivan sama asia.
Parallaksia ei kuitenkaan näissä huomioida. Jos haluat määritellä jonkin paikallisen suureen joka muistuttaa esim. syyspäiväntasausta, niin mielestäni sille täytyy keksiä eri nimi ja täsmällinen määritelmä.
Kulmalla on sillai merkitystä että jos maapallo olisi kuin Uranus kokonaan kyljellään Tulisi ensin pallon ja akselin toinen pää siihen radan kohtaan jossa maapallon akseli on suorassa kulmassa aurinkoon nähden kun samaan aikaan toisesta päästä katsoen auringon keskipiste olisi vielä horisontin alapuolella tai yläpuolella riippuen liikesuunnasta mennäänkö minne päin. Mutta maapallo liikkuessan 30km sekunnissa kestäisi koko planeetan kulku normaalin kautta kuten yksi kirjoitti ensimmäiseen vastaukseen 424 sek noin 7 min. Nykyisella kallistuksellaan se kestää reilun pari minuuttia jos ajatellaan pelkkää akseli linjaa.
No nyt ollaan jo menossa kesää kohti kun taisi olla seisaus hetki 6.48 aamulla.
Jos nyt olen oikein asian ymmärtänyt, niin auringon nousut ja laskut eivät tapahdu navoilla täsmälleen kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan. Nousut ja laskut tapahtuvat hieman näistä ajoista poikkeavasti, vaikka valon taipumista ei otettaisi ilmakehässä huomioon, koska maapallolla on kuitenkin jonkin verran halkaisijaa eikä se ole pistemäinen.
Aivan. Kun vielä auringon halkaisija on maapallon halkaisijaa suurempi, on mahdollista että auringon yläreuna näkyy molemmilta navoilta samanaikasisesti.
Tähän vielä sellainen pikku knoppi, että paiväntasausten aikaan päivä on pidempi kuin yö, vaikka usein niiden väitettään tuolloin olevan yhtä pitkät. Selitys asialle on, että päivän pituus lasketaan auringon yläreunasta, tasaukset sen keskipisteestä.
Niin aika moinen ero päivän pituuksissa muutenkin kun navoilla 182,5vrk ja muualla noin 12 tuntia. Ei minusta ole sama mittaisia mitenkään :D
Mutta se kevät ja syyspäivän tasaus, ei riipu auringon lasku tai nousu jutuista.
Vaan akseli linjasta suhteessa ratatasoon ja aurinkoon.
Niin, monesti kuulee julkisuudessa puhuttavan tasauksista ikään kuin ne olisi määritelty Auringon nousujen ja laskujen kautta. Kyse on kuitenkin Auringon geosentrisistä deklinaatioista (kulmaetäisyys taivaan ekvaattorista), deklinaation nollakohdista.
Auringon nousuissa ja laskuissa paikallisen horisontin suhteen deklinaation lisäksi vaikuttavia tekijöitä ovat refraktio eli valon taipuminen ilmakehässä (jopa puoli astetta lähellä horisonttia) sekä (vuorokautinen) parallaksi (vain noin 9 kulmasekuntia) joka johtuu siitä ettei Aurinko ole äärettömän kaukana. Refraktio lasketaan tietyn standardin mukaan eikä se välttämättä vastaa täysin todellisuutta.
Maan säteen vaikutus on mielestäni häviävän pieni kun ajatellaan ettei Auringosta edes synny terävää varjoa kun se ei ole pistemäinen.
Nykyisin on tapana ilmoittaa nousut ja laskut Auringon näkyvän yläreunan mukaan, eikä keskipisteen mukaan. Auringon kulmahalkaisija on noin puoli astetta eli kulmasäde on siis noin 15 kulmaminuuttia. Auringon yläreuna on siis periaatteessa sen 15' ylempänä kuin keskipiste.
Auringon nousuja la laskuja navoilla tasauspäivänä ei mielestäni ole oikein järkevää käsitellä. Periaatteessa niitä ei oikeastaan tapahdu jos deklinaatio on nolla. Tasauksen aikoihin deklinaatio muuttuu melko nopeasti, enemmän kuin Auringon kulmasäde vuorokaudessa. Horisonttirefraktio on todellisuudessa aika ongelmallinen mallinnettava.
Kiitos asiantuntevasta selvityksestä. Harvoin täällä näkee yhtä selvää ja samalla perusteellista selitystä.
Nämä tasaukset on määrätty jo tuhansia vuosia sitten (esim Zonehngey) silloin ei ollut atomikelloja ja nousu ajat veistettiin veneen tai kiven kylkeen siihen kohtaan missä varjo sammui.