Jahas. Ero on sulateltu, ja pikku masiksen jälkeen ollaan taas elämässä paremmin kiinni (lue: on muutakin työn lisäksi).
Vaikutti ensi alkuun siltä että uudelle kierrokselle lähdettäisiin ihan kelpo korttien kanssa...mutta vaikuttaakin siltä ettei vastapuoli halua pelata ollenkaan, kun se nuoruuden ässä puuttuu hihasta ;)
Koska palstalla tykätään ihmisten lokeroimisesta, täältä pesee. Tapaamani 40 naiset ovat kuuluneet seuraaviin kategorioihin:
1. Exään vertaajat
Paljon tyylikkäitä ja fiksuja naisia. Hyviä keskusteluita, mutta viimeistään kun ammatti (akateeminen ja pidän työstäni, mutta palkka on 2 500 eur/kk) maninitaan, kiinnostus lopahtaa. Exä on ollut minua komeampi ja menestyneempi. Erityisesti jälkimmäistä. Ei ole paljon väliä ovatko itse koulutettuja tai menestyneitä. Rima roikkuu ilmassa kohdassa johon exä sen jätti. "Oman tasoinen" nyt, ei parikymppisenä vaan nelikymppisenä, ei kelpaa.
2. Älypuhelinnaiset
Heh. Nämä ovat naista jotka eivät halua enää suhdetta, nyt kun lapsetkin ovat vanhempia. Elämä on kuin älypuhelin, jossa on appeja. On työ-appi, liikunta-appi, harrastu-sappi, ja mies-appi. Mies-appi tarjoaa miespalveluja esim. kerran viikossa. Haussa olisi siis glorifioitu f-buddy, ei miesystävä puhumattakaan elämänkumppanista jota itse haen.
3. Syrjäytyneet
Tässä ryhmässä on naisia joita pidän sympaattisina, sellaisia jotka eivät oikein uskoneetkaan kun treffeille saapui hyvin pukeutunut ja fiksun oloinen mies joka ei vongannut seksiä. Harmi kyllä, oikein mitään yhteistä ei löydy. Jos keskustelu on pelkkää "emmätiiä"/"emmäseuraa"/"emmävälitä", on vaikeaa kuvitella suhdetta. Liikunta? Ei. Harrastukset? Ei.
Nuoremmat yksinhuoltajat ovat kiinnostuneita, mutta siihen rulettiin ei ole halua lähteä. Satunnaiset alle kolmekymppiset, mutta en halua lisää lapsia. Olenko missannut elämänkumppania etsivät nelikymppiset naiset? Väärä taktiikka? Väärä strategia? Väärä ikäluokka?
Vaikutti ensi alkuun siltä että uudelle kierrokselle lähdettäisiin ihan kelpo korttien kanssa...mutta vaikuttaakin siltä ettei vastapuoli halua pelata ollenkaan, kun se nuoruuden ässä puuttuu hihasta ;)
Koska palstalla tykätään ihmisten lokeroimisesta, täältä pesee. Tapaamani 40 naiset ovat kuuluneet seuraaviin kategorioihin:
1. Exään vertaajat
Paljon tyylikkäitä ja fiksuja naisia. Hyviä keskusteluita, mutta viimeistään kun ammatti (akateeminen ja pidän työstäni, mutta palkka on 2 500 eur/kk) maninitaan, kiinnostus lopahtaa. Exä on ollut minua komeampi ja menestyneempi. Erityisesti jälkimmäistä. Ei ole paljon väliä ovatko itse koulutettuja tai menestyneitä. Rima roikkuu ilmassa kohdassa johon exä sen jätti. "Oman tasoinen" nyt, ei parikymppisenä vaan nelikymppisenä, ei kelpaa.
2. Älypuhelinnaiset
Heh. Nämä ovat naista jotka eivät halua enää suhdetta, nyt kun lapsetkin ovat vanhempia. Elämä on kuin älypuhelin, jossa on appeja. On työ-appi, liikunta-appi, harrastu-sappi, ja mies-appi. Mies-appi tarjoaa miespalveluja esim. kerran viikossa. Haussa olisi siis glorifioitu f-buddy, ei miesystävä puhumattakaan elämänkumppanista jota itse haen.
3. Syrjäytyneet
Tässä ryhmässä on naisia joita pidän sympaattisina, sellaisia jotka eivät oikein uskoneetkaan kun treffeille saapui hyvin pukeutunut ja fiksun oloinen mies joka ei vongannut seksiä. Harmi kyllä, oikein mitään yhteistä ei löydy. Jos keskustelu on pelkkää "emmätiiä"/"emmäseuraa"/"emmävälitä", on vaikeaa kuvitella suhdetta. Liikunta? Ei. Harrastukset? Ei.
Nuoremmat yksinhuoltajat ovat kiinnostuneita, mutta siihen rulettiin ei ole halua lähteä. Satunnaiset alle kolmekymppiset, mutta en halua lisää lapsia. Olenko missannut elämänkumppania etsivät nelikymppiset naiset? Väärä taktiikka? Väärä strategia? Väärä ikäluokka?
Vastaukset 131
Vanhimmat
30 sinkkunaisissa alkaa roskan määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja 40 lähes kaikki ovat kelvottomia. Kannattaa vain unohtaa koko juttu.
Tuo ei hyvää ennusta vanheneville neitystsedille. Nuorta ei saa kun ei saanut nuorenakaan ja vanhoissa naisissa viat lisääntyvät kuin autoissa konsanaan.
Ei niin, siis: kannattaa vain unohtaa koko juttu.
Aivan. Mutta miksi se niin monille tuntuu olevan kovin ylivoimaista? Eikö vain voisi lakata etsimästä, pettymästä ja katkeroitumasta? Pistää reinot jalkaan ja tehdä sudokuja ja unohtaa (nuoret) naiset ja seksi? Eikö tosiasioiden myöntäminen lisäisi elämänlaatua?
"Tuo ei hyvää ennusta vanheneville neitystsedille. Nuorta ei saa kun ei saanut nuorenakaan ja vanhoissa naisissa viat lisääntyvät kuin autoissa konsanaan."
Eiköhän jokainen täysjärkinen ymmärrä että tavismiehelle 25-35v on se prime time, sen jälkeen alkaa muuttua sedäksi parikymppisten silmissä. Kysymysmerkki on haluaako nainen koskaan sitä tavismiestä jos ei ole tarvetta lasten tekemiselle/lasten elättämiselle.
Kertauksena:
15-25v paras tilaisuus, mutta kisassa on vaikeaa pärjätä
25-35v MA:n huippu tavismiehelle, aika löytää elämänkumppani
Tuosta eteenpäin alamäki alkaa miehelläkin. Statusmiehen huippu saattaa olla 35-45v tai myöhemminkin, mutta 4 000e/kk, paritaloasunto Espoossa ja käytetty Audi ei todellakaan riitä.
Koska mikä tahansa yhteiskunta romahtaisi ilman ihmisten turhaa toivoa.
Miehen huippu on todellakin välillä 35-50 jos mitataan huippua potentiaalisella naisten määrällä. Tunnustaa pitää kuitenkin, että yli nelikymppisellä alkaa nuorimmat naiset tipahtamaan pois, mutta skaala tuplaantuu ylöspäin.
"Väärä ikäluokka?"
Bingo, jackpot, bullseye.
Faktat: et halua lapsia, et halua elättää toisen lapsia. Sinulla ei siis ole välttämätöntä tarvetta parikymppiselle (lapseton, mahdollisesti haluaa lapsia) tai kolmekymppiselle (yh jolla elätettäviä lapsia). Mistä kertoo sekin että katselet nelikymppisiä. Ei siis ole kiirettä. Et maininnut ikääsi, mutta jos kuvitellaan että olet 40v. Mitä eroa on 40-vuotiaalla miehellä ja 45-vuotiaalla miehellä? 40 naisten silmissä, ei oikeastaan mitään. Nuorten naisten silmissä, 40v on liian vanha ja 45v aivan liian vanha.
Minun neuvoni: panosta seuraavat viisi vuotta nuorempiin naisiin. Hae ihmettä joka haluaa vanhemman ja kokeneemman, pikasuhteita, panosuhteita, hauskanpitoa. Bodaa, osta hienoja vaatteita, hanki lisää statusta. Et voi hävitä mitään.
45-vuotiaana katso tilannetta uudestaan. Luultavasti huomaat että ikäistesi naisten pariutumishalukkuus on hiljalleen nousussa, jos ylipäätään haluat oman ikäistäsi enää.
Kannattaa panostaa suoraan sinne 25-30v naisiin. Mahdollisuuksia on.
Erittäin vähäisiä mahdollisuuksia
Tutkimusten mukaan 10% nuorista naisista haluaa merkittävästi vanhemman miehen.
2500€/kk tuloja ja elatusmaksut maksettavana.... siitä ei paljon hienoja vaatteita ostella, ei muutakaan ylimääräistä.
Et vaan ole löytänyt oikeeta. 42 nainen tässä. Ei lapsia. En halua omia enkä varsinkaan miehen. Tuun toimeen itsekseni. Hyvä palkka. Mutta oma ongelma naisena on löytää nuorekas ja fiksu mies omasta ikäluokasta. Kolmikymppiset on nähty. Parikymppisiä en edes huvikseni vaivaudu katselemaan, enkä nuorempia. Pari muutakin kriteeriä on. Ihan koskien ns. normaalia elämää. Löytyy vaan luuseripelureita. Työnvieroksujia. Alkkiksia. Katkeria. Omaisuudella elvistelijöitä. Seksijumalia, jotka vonkaavat ja todellisuudessa ovat kaikkea muuta. Joten lakkasin etsimästä.
Mieluummin yksin. Oman elämän, työn ja harrastusten parissa. Omien ajatusten kanssa.
Esittäisin tarkentavia kysymyksiä.
Onko väliä seuraavilla:
- koulutus
- ammatti ja palkka
- pituus
- raamikkuus
- komeus
- harrastukset
- kaveripiirit
Luuletko, että panorinkien kävijät ja kullikoukussa pyörivät naiset voivat löytää "tasoistaan" seuraa.
Yritän aina kuvitella millainen olisi se nuorekas, fiksu, lapseton ja vapaa 40 mies, ja millainen se 40 nainen, että ne haluaisivat rinnalleen juuri toisensa. Miksi heidän kemiansa kohtaisivat juuri tuossa vaiheessa elämää?
Ei hassumpi kysymys. Jos kuvittelen mielessäni fiksun (lue: koulutettu ja menestynyt), nuorekkaan (lue: urheilullinen ja komea), lapsettoman ja vapaan 40 miehen, kysyn kaksi kysymystä:
1. Saisiko tuo erittäin tasokas mies nuorempiakin?
2. Jos kyllä, miksi tuo mies ottaisi nelikymppisen?
Molemmat reiluja kysymyksiä, etenkin kun nainen tässä itse mainitsi nuorekkuuden.
Nyt puhutaan YTMistä;)
"Omaisuudella elvistelijöitä" tätä pohtinu pitkään, että miten pystyy naamioimaan omaisuutensa ettei joku loukkaannu siitä?
Ei halua ei. Nelikymppisellä naisella on selvä käsitys parisuhteen eduista ja haitoista, ja monelle ne haitat on selvästi suurempia kuin edut. Ei ole enää harhakuvitelmia, että mies ja suhde tekisi elämästä automaattisesti parempaa, vaan todennäköisesti käy päinvastoin. Onhan tästä kai ihan tutkimuksiakin, että mies on onnellisempi suhteessa/avioliitossa, nainen taas sinkkuna. Mistäköhän johtuu....? Joten rima on korkealla, todella korkealla.
Onhan se ongelma kun ei löydä "tasoistaan" seuraa;)
Eli komea ja menestyvä alfa tai ei mitään. Palstatotuudet osoittautuvat 100% todeksi, taas kerran.
No sanokaapa miksi pitäisi lähteä suhteeseen miehen kanssa joka ei kiinnosta ja josta tietää jo heti kättelyssä, ettei siitä tule mitään? Monelle nelikymppiselle se suhde ei ole mikään itseisarvo, joka on pakko saada millä hinnalla hyvänsä. Varsinkin naisilla elämä yksin on hitosti paljon helpompaa kuin huonossa suhteessa, joten miksi tuosta pitäisi luopua?
Miksei voi sanoa suoraan että "huono suhde" ei tarkoita huonoa suhdetta (mies lyö, pettää, tms) vaan sitä ettei mies ole riittävän:
- pitkä
- komea
- menestynyt
?
Eikös palstatotuus ole se, että kurpalla ei tee mitään parisuhdemielessä. Vain ätmit voivat elätellä toiveita suhteesta kurpan kanssa. Kysymyksessä olisi kuitenkin pelkkä seksisuhde. Ja tämähän ei käy ätmeille.
"Eikös palstatotuus ole se, että kurpalla ei tee mitään parisuhdemielessä."
Niin, tuolla ulkonahan noita kurppia näyttää menevän ihan vallan naimisiin asti. Vuodenvaihteen jälkeen pitäisi ihan omin silmin lähteä asiaa todistamaan.
eli, kaikki kurpat saavat helposti YTMin.
Sanoisin että tässä tapauksessa ihan tavallisen vakosamettihousuisen miehen, jos joku määrittely pitää tehdä.
Miksi Suomessa on 1 100 000 sinkkua.
Tai vaikkapa mies on
- pitkästyttävä
- tylsä
- yleissivistymätön
Kaksi ensimmäistä pätee 90% naisista. Odottavat että mies hauskuuttaa, kertoo tarinoita, tekee aloitteet, jne.
Yleissivistyksessä naiset pärjäävät hyvin, mutta ikävä kyllä siihen keskustelu yleensä jääkin.
Näin se on. Vanhana ei jaksa katella toista ihmistä, kun kymmenen kusipäätä on tehnyt katkeraksi. Sama pätee miehiin ja naisiin.
Eipä naisellakaan hirveästi tarjottavaa miehelle ole, usein vielä vähemmän, ainakaan jos mies on ns. menestynyt ja voi rahalla ostaa siivoukset, suihinotot ja muut jutut.
En tiedä. En ole asiaa miettinyt.
Kyseessä on naisen hypergamian muodostama ongelma. Naiset haluavat saada tasoaan korkeampaa seuraa.
Tuohon tuskin enää jaksaa kovin moni mtn edes vastata..
Makuja on monia ja yleensä nainen haluaa omaa silmää miellyttävän miehen.
Menestystä ei tarvitse sillä nelikymppinen nainen usein tulee toimeen omillaan mutta harvemmin tarkoituksella elättiäkään hakee. (ja jos haluaa elättää, niin sama kai se olisi ottaa joku parikymppinen "rattopoika" kuin kulahtanut keski-ikäinen juoppo? ;) ) Kunhan mies pystyy maksamaan oman elämänsä perusjutut, niin se riittää.
Esim. tälle kurpalle riittää, että mies on yli 1,6m (eli itseäni pidempi) ja painavempi saisi olla joten yli 50kg painava. Ompas hurjat kriteerit eikös? Olen aina pitänyt vähän pyöreäposkisista miehistä vaaleus.
Huonossa suhteessa mies on esim.tyytynyt naiseen, kun ei halua olla yksinkään. Ei ole mitään yhteistä kuin olla möllöttää. Molemminpuoliset tunteet tarvitaan ja hyvä henkilökemia.
Vaan turhapa näistä jauhaa..
Tämän hetkinen "ihastukseni" on hiukan ylipainoinen, vaalea, alle 1,75 mutta jaksaa liikkua eikä aja autolla sinne lähikauppaan vaan kävelee mielummin. Moni ehkä pitää ns.rumana mutta minun makuuni oikein makoisa paketti.. Eikä taida tienatakaan ihmeitä mutta vakkarityö. Raitiskin perkele on! :D
Palstaätmit onnittelevat sinua arvon lantakurppa. Olet ketjun ensimmäinen nainen joka haluaa ketmin (!!!). Jos lisäksi haluat oikean suhteen eikä viikonlopputapailua ja/tai miespalvelua joka remontoi kotia yms, saat toisenkin pisteen.
Toki hypergamia pätee, eli miehen tulee olla pidempi, isompi eikä saa olla vähemmän tienaava (lienet itse pienituloinen etkä hottis, muuten vaatisit enemmän rahaa ja statusta). Mutta olethan nainen, joten tämä on itsestään selvää.
Miten se ,että haluaa miehen olevan pidempi ja painavampi kuin itse, on hypergamiaa? Suurimmassa osassa parisuhteista mies on pidempi ja isompi kuin nainen. Tulisiko miesten sitten haluta vain itseään pidempiä ja lihavia naisia jotteivat olisi hypergamisia? lol
Ai. Onpa jännää.
Juuri näin. Naiset, jotka eivät ymmärrä tasoaan jättäytyvät sinkuiksi.
Ajatella. Onpa hurjaa.
Jos ei halua rakkautta, niin sitten ei kannata alkaa suhteeseen ollenkaan. Jos parisuhde on vain sitä miten toisesta hyötyy, niin asia kannattaa jättää toisille. Useimmille rakkaus on kuitenkin se ydinasia parisuhteessa.
Tällä palstalla vaikuttaa olevan mielisairaita miehiä. Katkeruus ja minäminäasenne paistaa kilometrin päähän ja se on karkoittaa naiset.
Tämä ketju on muuttumassa oikein palstaätmien menestysparaatiksi.
Naiset ovat naureskelleet, pilkanneet, arvostelleet ätmien haaveita nuorista naisista. Kysyneet miksei kurppa kelpaa. Ja nyt käy ilmi etteivät kurpat olisi saatavilla ollenkaan, koska naisten elämäkaaviossa seurustelu lakkaa kiinnostamasta heti kun hedelmällisyys alkaa olla mennyttä.
Jos mahdollisuus saada nuori nainen on olematon ja mahdollisuus saada kurppa on teoreettinen koska kurpat eivät ole saatavilla, silloinhan kaikkien miesten tasosta riippumatta kannattaa yrittää pelkästään nuoria naisia.
En myöskään ymmärrä palstamiesten kurppafetissiä. Kurpathan ovat käytettävissä seksiin, ei suhteisiin.
Missä se menestys näkyy?
Mutta joopa. "Kurpan" mielestä olisi kohtuullista, että neitsytsetä haaveilisi "kurpasta" jota ei voi saada sen sijaan että haaveilisi teinineitsyestä, jota ei voi saada. Joku roti se pitäisi olla haaveilussakin.
Tirsk
Sinä taasen et kelpaisi edes aisuriksi.
Onko tämä nyt sitä kurpparaivoa?
Sinun "käytettävissäsi" ei ole kukaan nainen. Mene leikkimään väriliiduilla.
Täytyy pitää mielessä, että nelikymppiset eivät ole tasaista massaa. Osa on työuransa huipulla, osa pitkäaikaistyöttömänä tai jopa jo vuosikausia (mielenterveysongelmien) takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Toinen oleellinen seikka on lapset. Jollain on lapset jo omillaan, kun taas toinen haluaisi jo kovasti saada sitä ensimmäistä lasta. Osa nelikymppisistä on ylipainoisia alkoholisteja, osa huipputimmissä kunnossa olevia sporttisia terveellistä elämää viettäviä ihmisiä. Osa näyttää 10-v nuoremmalta, osa 10-v vanhemmalta. Tässä kaikessa on ääripäitä ja suurin osa jotain siltä väliltä.
Osa nelikymppisistä etsii elättäjää ja kulujen jakajaa. Osa etsii edelleen unelmien prinssiä tai prinsessaa tajuamatta itse, että miten aika on ajanut ohi jo oman nuoruuden parhaista vuosista.
Itselläni työ vie valtavasti aikaa elämästä ja teen paljon töitä myös kotona. Myös lapset vievät aikaa esim. heidän harrastuksiin kuskaaminen, vanhempainillat, koululäksyjen seuraaminen, kaupassakäynnit, siivoukset, kokkaukset. Välillä pitäisi ehtiä nähdä omia ystäviä, sukulaisia ja harrastaa. Jos on totaalinen yksinhuoltaja, niin ei oikeastaan ole kauheasti mahdollisuutta deittailuihin. Jos on yhteishuoltajuus, niin treffeille pääsee edes joskus (jos jaksaa lähteä mihinkään).
Omalla kohdallani kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi seurustelukumppania. Kyse on siitä, että tässä elämäntilanteessa ei ole oikein aikaa miehelle. Tai ainakaan ei ole aikaa sitoutua mieheen niin tiiviisti, mitä hän itse ehkä haluaisi. Tilanne tulee muuttumaan kun lapset muuttavat pois kodista ja kun työtahti ehkä jossain vaiheessa rauhoittuu.
Jos kaikki treffikumppanit vaikuttavat olevan pahasti viallisia, niin kannattaa miettiä, että onko vika omissa kriteereissä. Toisaalta onko iällä väliä, jos kerrot heti alusta asti, että et missään tapauksessa halua enempää lapsia. Voihan sitä vaikka laitattaa piuhat poikki, niin säästyy ylipuhumisen vaaralta. Omasta 40-50 -v ikäisten kaveripiiristä tiedän sen, että hyvät sinkut menevät yleensä nopeasti "kaupaksi". Sitten on meikäläisen kaltaisia, jotka viihtyvät enimmäkseen aika hyvin ilman miestäkin. Hyvä parisuhde olisi hienoa, mutta siihen ei vain tunnu olevan oikein missään vaiheessa tarpeeksi aikaa.
Jos ei ole aikaa, ei ole myöskään halua. Panoringit on ratkaisu kiireiselle.
väärin. kiireisen ratkaisu on dildo. Sen kanssa ei tarvitse sopia aikaa, sitä ei tarvitse hurmata, sitä varten ei tarvitse laittautua. Se ei vaadi karvattomuutta eikä sen kanssa tarvitse mitään ihmissuhdedraamaa.
Nelikymppisetkin naiset ovat hypergamisia.
Jos naisella ei ole tarvetta hyödyntää miestä taloudellisesti, niin on mielummin sinkku ja ehkä harrastaa 1 yön juttuja/vakipanosuhteita. Poikkeuksena on se, että saa hankittua parhaimpaan 10 % kuuluvan miehen, sitten suostuu seurustelemaan.
Ei mitään uutta auringon alla.
Vapaana on kivampaa... Etenkin kun on nähnyt sen yhteiselon varjopuolet. Seksiä saa irtonumeroiltakin. Näin tämä nelikymppinen nainen nauttii elämästä. Elämän iloista ja vapaudesta.
Juuri näin. Panoringeissä naiset viihtyvät. Ja ätmit ulvovat "rakkauden" perään.
Hmh, surullista, että nelikymppinen viikonloppuisä luulee olevansa parisuhdemarkkinoilla jotain priimaa...
Missä ap väitti olevansa priimaa?
Priimaa ovat alle 25v kauniit naiset ja 25-35v komeat ja menestyneet miehet ( vanhemmat todella menestyneet miehet).
40 tavismies ei ole priimaa, ja siksi ap etsiikin 40 naisia jotka ovat vielä vähemmän priimaa kuin vastaavan ikäinen mies.
Taitaa Nötkötti unohtaa ettei 40 naisten parhaimmisto pelaa edes samassa sarjassa <25v naisten parhaimmiston kanssa? Eikä siihen vaikutua koulutus tai hyvä työpaikka, vaan nuoruus ja kauneus ratkaisee tason.
Ikävä sanoa mutta 40 nainen on jo siirtymässä "näkymättömät" naiset kategoriaan. Miehet eivät enää huomaa näitä vanhempia naisia naisina. Tuo alkaa jo 35 jälkeen ja naiset kehittää eräänlaisen kivempi yksin -strategian kun ne huomaa tämän oman vanhenemisen vaikutuksen. Vaikka nainen olisi miten hyvin säilynyt niin jotain se iän näkyminen tekee siinä kuinka miehet huomio nämä naiset.
Kyllä ne miehet huomaa vielä nelikymppisenä ihan kiitettävästi. Tuossa iässä vaan ei ole enää niin imarreltu miesten huomiosta kuin nuorempana. Johtuu varmaan siitä, ettei enää kaipaa itsetunnolle pönkitystä sen kautta miten paljon on pidetty. Laatu korvaa määrän.
Minusta tuo menee päinvastoin.
Vanhemmat saavat enemmän huomiota, koska useammat miehet uskaltavat lähestyä. 22v hottis saisi 99% ikäisistään miehistä, muttei välttämättä saa osakseen hirveästi lähestymisiä koska harva uskoo saavansa tavoitelluinta naista. 40+ naista lähestytään, mutta suurempi osa lähestyjistä on vonkaajia/alkkiksia/tms.
Nyt putosin kärryltä. :)
En meinannut mitään määrää kuinka paljon missäkin iässä sitä huomiota saa, vaan että laatu korvaa määrän. Eli ihan mikä vaan huomio ei vanhempana enää ole minkäänlainen egoboostaus, liikuta tai tee vaikutusta. Nuorempana kaikki huomio on helpommin tärkeää itsetunnolle ja tulee huomioiduksi toisin kun vanhempana.
Siksi vanhempana se huomion laatu on tärkeämpää kuin se kuinka usein ja mitä tahansa huomioksi laskettavaa saa osakseen. Ainakin mulla. Ennen jopa hymyn osasi tulkita huomioksi, kun nykyisin se on vaan ystävällinen ele.
Tämän ketjun luettuani tein etukäteisen uudenvuodenpäätöksen. Alan rajoittamaan tämän suhdepalstan lukemista vahvasti. Käytän lisäajan työnhakuun tai vaikka vatsalihasten tekemiseen. *on sitten kuosissa panorinkiä? varten*
Eihän tämä nyt ole tottakaan, että samoja harhoja ja markkinahöpinöitä taas toistellaan kuukaudesta toiseen. Ja, toden totta, samaan aikaan normaalit ketmit ja ketnit (lyökää minua, käytän jo lassukkatermejä) löytävät todellisessa elämässä parhaillaan toisensa.
Panorinki on mitä sopivin paikka keski-ikäiselle naiselle jäähdytellä unelmiaan YTMistä, kun MA on jo vahvasti laskussa.
Todellinen elämä on hyvä ja siellä kaikki käy kuin elokuvissa. Palsta on paha ja täällä on kaikki se mikä leikataan pois normaalista elämästä.
"Eihän tämä nyt ole tottakaan, että samoja harhoja ja markkinahöpinöitä taas toistellaan kuukaudesta toiseen."
Korjaa: vuodesta ja joillain jopa vuosikymmeneen.
Itsekin näitä kategorioita tehneenä, sinulta puuttuu monta kategoriaa 40 naisten osalta. Tuntuu vähän siltä, että ne 40 naiset jotka ovat kykeneviä vakavaan seurusteluun, tekevät sen aika nopeasti jäätyään sinkuksi tuossa iässä. Se muu osa kantaa jotain sellaista lastia, joka estää serustelun. Tämä lasti voi olla esim. kriteerit, traumat, kokemukset, persoonallisuus.
Itsekin kuvittelin AP:n lailla, että tässä iässä olisi sinkkuna aktiivista fiksujen ja jo elämää kokeneiden naisten kanssa. Todellisuudessa 40 naiset ovat vain iältään vanhempia 20 tyttöjä. Sama epävarmuus, heikko itsetunto ja epärealistiset haaveet omasta tulevaisuudestaan.
Jep. Tänään ottaa pattiin olla sinkku ja se kyllä näkyy kirjoituksesta. Tervetuloa vaan kommentteja naiset. Vastaus niihin tulee yhtä varmasti.
No, semmoinen kommentti vain että edesmennyt mummonikin sanoi vielä 80-vuotiaana että tuntuu kuin mieleltään olisi vielä se sama 20-vuotias. Ja totta se on, itsekin olen aika lailla samanlainen kuin parikymppisenä, toki menovaiheet on eletty ja paljon erilaisia kokemuksia elämästä, hyviä ja huonoja. Ulkonäkökin rapistuu ja se siinä onkin kun peilistä voi huomata muutokset mut hitsi kun ei tunnu että vanhenisi. Eihän se ihminen mihinkään muutu, jos ei anna elämänkokemusten katkeroittaa. Aika moni mieskin on epävarma, heikkoitsetuntoinen ja epärealistisia haaveita täynnä. :)
Ei oikeastaan yllätä ollenkaan. Tuohon ikään mennessä yleensä on jo yksi tai useampia pidempiä parisuhteita takana ja ei ole ehditty elää "itselle" ominpäin. On myös ehditty jo nähdä parisuhteiden nurjatkin puolet, nähty ihmisten olevan muuta kuin nuorena oli kuvitellut olevan(todellisuudentaju), hyväksytty itsensä yksilönä (ei lauman jatkona), opittu tuntemaan asiat joista pidetään ja joista ei pidetä (omat mieltymykset), opittu nauttimaan itsenäisyydestä ja vapaudesta tehdä itse valintoja(oma vapaus päättää kysymättä muilta).
Ja myös halutaan keskittyä omaan itseen ja mahdollisiin lapsiin ilman sitoumuksia (velvollisuudentunteita) kumppaniin. Toki asia ei ole näin yksinkertainen kaikilla, syitä on varmasti yhtä paljon kun nelikymppisiä naisiakin.
Kategorisoinnit on aina kivoja. Niistä saa varmasti keskustelua aikaiseksi.
Itse en tuollaista huomannut. Heti ensimmäinen 4-kymppinen nainen jonka tapasin, rupesi puhumaan parin viikon jälkeen suurista häistä, joka friikkasi minut (juuri eronneen)ihan täydellisesti. Muiden kanssa sitten muistin ilmoittaakin hyvin selvästi, etten halua sitoutua.
Mutta sinä oletkin YTM.
Palstateoriahan on että naisia kiinnostaa KTM vain kun on tarvetta elättäjälle/suunnitelmissa on perhe. Sen jälkeen, ellei saa ytmiä, mieluummin yksin.
Ja tämä onkin syy miksi AP:n ei kannata tuhlata aikaa ikäisiinsä naisiin.
40 v nainen on ihan hyvä kunhan vaan ei liho. Naisen pitää pysyä lähellä normipainoa. Vaimoni on parin vuoden päästä 40 vuotias ja painaa 63 kg. Jos alkaa lihoomaan niin pitää harkita eroa
Kannattaisi harkita jo nyt koska et sinä naistasi rakasta jos tuollainen ajatus tulee mieleesi.
Entäpä jos itse sairastut, sokeudut tai joudut rullatuoliin ja LIHOT, toivotko että vaimosi jättää sinut siinä vaiheessa?
Nelikymppinen nainen myy asuntonsa, muuttaa Italiaan ja asettuu siellä nunnaluostariin.
Lopun elämänsä hän elää ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Hänet haudataan luostarin katakombeihin ja unohdetaan.
Vääräs strategia. Deittailun sijaan pansosta harrastukseen jossa viihdyt ja jossa on vähintään puolet harrastajista naisia. Sieltä se kumppani löytyy tekemisen kautta tutustumalla.
Vaihteeksi kiva saada kiinnostava avaus tälle palstalle. Ja asiallisesti aloitettu keskustelu.
En täysin tunnista aloittajan kuvaamia kategorioita, mutta oma ystäväpiirini on tietysti suppea ja valikoitunut, enkähän minä voi tietää, vertaavatko ystävänaiset miehen kanssa puhuessaan häntä exiinsä. Itse en ole eronneiden kuullut isommin exiään glorifioivan, pikemminkin päinvastoin.
Sen sijaan tuo appi-kuvaus on aika hyvä, vaikka hieman kärjistetty. Kun ajattelen ystäväpiirini 30-50 vuotiaita naisia, niin kyllähän heidän elämänsä on aika täyteen organisoitu. On työ, usein opintoja työn ohella (kuka opiskelee life coachiksi, kuka personal traineriksi, tai työnantaja kouluttaa tuotekehittäjäksi jne), hevoset/ratsastus, jumpat/sali/juoksu, ystävät, ikääntyneet vanhemmat jne. Useimmat heistä kuitenkin hakevat miesystävää tai elämänkumppania (se f-buddy saattaa olla jo tai sitten ei).
Kolmatta ryhmää en tunnista johtuen juuri ystäväpiirini valikoituneisuudesta, mutta ihan varmasti heitäkin on.
Aloittajaa kehottaisin edelleen tähtäämään tuohon "appi-kategoriaan", kyllä sitä aikaa parisuhteellekin löytyy, kun rakastuu. Ja toisaalta äskettäin eronneissakin on varmasti myös niitä, jotka ovat edellisessä liitossaan nimenomaan oivaltaneet sen, ettei raha ja materia tuo onnea.
Pariutuminen kiinnostaa ylipäätään harvempia yli nelikymppisinä ja sen ymmärtää oikein hyvin. Yli nelikymppisillä on tyypillisesti jo painolastia ja historiaa. Harva on tuossa iässä aivan kokematonkaan. Yli neljän kympin iässä vapailla markkinoilla olevat naiset ja miehet ovat yleensä jo saaneet kunnon annoksen parisuhde-elämän ikäviä puolia. Lisäksi tiedetään jo ainakin osittain se, mitä ei haluta. Pariutumishalut alkavat kummallakin sukupuolella vähemmät kuin nuorena ja sen on oikein ymmärrettävää. Ihmisen elämänkaari kun on sellainen, että nuorena aikuisena pariudutaan ja tehdään lapset, jotta niistä jaksettaisiin pitää huolta niin kauan kuin tarvitsee. Monet ihmiset auttavat lastenlastensakin hoidossa ja huollossa eikä se onnistu aivan ikäloppuna tai haudasta käsin.
Mikäli itselläni olisi avioliitto päättymässä, niin en laskisi ollenkaan sen varaan (olen noin nelikymppinen mies), että pääsisin uuteen suhteeseen vanhaa paremman kanssa. Statusta ja ammatillista menestystä pitäisi olla paljon enemmän. Sanotaan, että tunneasiat ratkaisevat. Niin ratkaisevatkin, mutta ne tunneasiat määrää aika pitkälle lompakon paksuus ja kaikki se materiaalinen, jonka paksu lompakko mahdollistaa. (Tämä ei ole moite naisia kohtaan, koska miehetkin vaativat vastinetta panostukselleen.) Jos minulle ja vaimolleni tulisi ero, lähtisin siitä olettamuksesta, etten saisi ketään oleellisesti parempaa pitkäaikaiseen suhteeseen ja että fiksuinta olisi keskittyä nauttimaan yksin elämisen hyvistä puolista, kuten vapaudesta, täydellisestä määräysvallasta omien rahojen käytöstä yms. ja kaiken naisellisen bullshitin elämästä puuttumisen riemusta. Mahdolliseen yksinäisyyteen parasta lievitystä olisi pitää tiivistä yhteyttä lapseen ja muihin omiin sukulaisiin.
Uusperhekuviot eivät kiinnosta yhtään, joten elämänkumppanini pitäisi olla lapseton tai hänen lastensa pitäisi olla omillaan eikä häntä saisi kiinnostaa enää lastenteko. Itselläni on yksi lapsi, joten elämänkumppanini pitäisi kuitenkin olla sinut sen kanssa, että lapseni asuisi kanssani/kanssamme vähintään joka toisen viikonlopun tai joka toisen viikon ja mahdollisesti satunnaisesti muutenkin. Sellainen olisi ilmiselvästi ristiriitainen vaatimus varsinkin, jos asuisimme yhdessä, kuten todennäköisesti olisi, jos kyse olisi elämänkumppanuudesta. Aivan takuuvarmaa on, että asettaisiin lapseni edun kaikissa asioissa elämänkumppanini toiveiden edelle. Joten tuskin ainakaan ennen lapseni täysi-ikäisyyttä minun olisi mielekästä kuvitella saavani lapsettomuuteen sitoutunutta elämänkumppania.
Luultavasti minulla olisi harvakseltaan lyhyitä suhteita tai yhden/muutaman illan suhteita yksinhuoltajien kanssa. En panostaisi niidenkään hankkimiseen juurikaan. Lähinnä jos aivan sattumalta osuisi kohdalle tilaisuus seksin harrastamiseen, niin käyttäisin sen ehkä hyväkseni. Keskittyisin työhön ja harrastuksiin sekä yhteydenpitoon sukulaisten ja ystävien kanssa. Eikä se olisi lopulta mikään valtava tappio, koska hyväkään parisuhde ei tule ilmaiseksi kuluttamatta sen ylläpitoon huomattavia määriä resursseja.
Samansuuntaisia kommentteja kuulee nykyään useinkin miehiltä. 40-kymppisten sinkkunaisten keskuudesta tuskin löytyy mitään tasoa johon kannattaisi suhdemielessä panostaa. Varatuista naisista kylläkin löytyy tasoa. Vielä helpommalla pääsisi kun sijoittaisi vaikka kerran viikossa tasokkaaseen huoraan jos kiinnostaa tasokas naiskeho.
Itsekin olen ajatellut, että mikäli eroaisin ja lihan himo alkaisi vaivata, niin toteuttelisin mieluiten maksullisissa fantasioitani tahtiin noin kerran pari kuukaudessa kuin ryhtyisin mihinkään suhteeseen panostamaan saati varattuja pokaamaan.
Eräs kaveri asian näin, "on paljon reilumpaa ja helpompaa ostaa seksiä". Siis verrattuna siihen, että yrittää hakea irtopanoja baareista. Ja eihän tuollainen esim 2krt per kk maksullisen käyttö edes ole taloudellisesti iso juttu. Halvempaa se on kuin baareissa juokseminen.
Satasen laaki pari kertaa kuussa tekee pari sataa kuussa. Nelikymppinen työssäkäyvä sinkkumies on kaksionsa jo maksanut. Jos kotiruokaan menee kolmesataa, yhtiövastikkeeseen kolmesataa, vakuutuksiin kulkemiseen nettiin puhelinlaskuihin yhteensä parisataa, vaatteisiin ja kodin tarvikkeisiin viisikymppiä, sekalaisiin satanen ja nettopalkka on vähän yli kaksitonnia, niin jää noin tonni vielä harrastuksiin tai sijoitettavaksi ja menoihin on jo laskettu huorissakäynti joka toinen viikko.
Jos on lapsia, joiden etävanhempi on, niin silloin maksettavaksi tulee elatusmaksut.
Niin tulee, mutta ne ovat luokkaa 300 kuussa peräti lapsi.
Ap:n kannattaa myös ottaa huomioon se että ikääntyessään suuri osa sinkkunaisista alkaa pelaamaan bluffilla. Nuorena se ap:n mainitsema ässä on hihassa, vanhempana kädessä on akkahai.
Niinpä selitellään ihanasta arjesta, siitä kuinka vientiä riittää. Ei tarvita miestä,, harkitaan jos huippu löytyy. Bluffia. Suurimman osan arki ei ole ihanaa, eikä suurimmalla osalla riitä vientiä. Oikeasti yksin onnellisimmillaan...vähemmistö. Sinkkuilu voittaa paskat vuodet ennen lusikoiden menoa jakoon, muttei niitä hyviä vuosia. Siellä niitä nelikymppisiä istuu baarien nurkissa, satunnainen puolialkoholisoitunut pojan asteelle tipahtanut ex-isukki käy pokaamassa. Kavereille selitellään miten Tapani Kansa yritti pokata iskemällä lavalta silmää.
Nainen ei myönnä että haluaisi miehen, mutta ikänsä vuoksi ei saa kelvollisen tasoista. Maali siirretään paikkaan johon nuoli osuu.
Kyllä niitä miestä kaipaavia nelikymppisiä löytyy, ja kun hyvä tulee vastaan, vaatimukset päätyvät roskakoriin ja kummasti alkaa suhde kiinnostamaan. Kokemusta on.
Juuri näin. Kyse on puhtaasta bluffista. 40 ikä on naiselle sellainen kierros jossa kädessä ei enää ole oikein mitään valttikortteja. Otetaan esim. kaunis nainen 30 v iässä ja sama nainen 40 v iässä. Vaikka nainen olisi miten hyvin säilynyt niin joku juttu siitä puuttuu mikä on nuoremmalla naisella.
Kai sitä todellisuutta yritetään vaan välttää viimeiseen asti. Eli se miestaso johon kymmenen vuotta sitten oli mahdollisuuksia on enää kaukainen muisto vaan. Samoin se kun huomaa että se mies katselee aina niitä nuorempia rassaa myös.
"Sinkkuilu voittaa paskat vuodet ennen lusikoiden menoa jakoon, muttei niitä hyviä vuosia. Siellä niitä nelikymppisiä istuu baarien nurkissa, satunnainen puolialkoholisoitunut pojan asteelle tipahtanut ex-isukki käy pokaamassa. Kavereille selitellään miten Tapani Kansa yritti pokata iskemällä lavalta silmää.
Nainen ei myönnä että haluaisi miehen, mutta ikänsä vuoksi ei saa kelvollisen tasoista. Maali siirretään paikkaan johon nuoli osuu."
Nelikymppinen mies, oli lapsia tai ei, jolla on vakaa työpaikka ja vakaat ammatilliset tulevaisuudennäkymät eläkeikään asti eikä ole luonnevikainen tai liian viinaanmenevä, on erinomainen saalis nelikymppiselle itsensä kunnossa pitäneelle naiselle. Tuollaiset miehet yleensä ovatkin varattuja tai varataan nopeasti, elleivät satu olemaan poikamieselämän kannalla.
"Nelikymppinen mies, oli lapsia tai ei, jolla on vakaa työpaikka ja vakaat ammatilliset tulevaisuudennäkymät eläkeikään asti"
Miltä kuulostaisi lähihoitajamies? Iskeekö?
Aika harvassa on vakaat ammatilliset tulevaisuudennäkymät nykypäivänä.
Minähän olen mies, joten itselleni ei iske. Lähihoitajalla ei ole juuri ole statusta mutta onpa kuitenkin kyky elättää itsensä. Tuo vakaiden ammatillisten tulevaisuudennäkymien puuttuminen on luultavasti tärkein syy miksi lapsiluku per nainen on pudonnut Suomessa viidessä vuodessa 1,8:sta 1,65:een.
Olisi aika virkistävää nähdä täällä joskus vanhempi nainen rääkymässä, että "laskekaa nyt rimaanne miehet, minäkin haluan seksiä tai edes jonkun joka välittää. ". Mutta ei korttejaan täällä joudu paljastamaan.
Voivoi kun taas on käsitetty väärin. Hyvä parisuhde olisi hieno asia, mutta yksin on parempi kuin kenen TAHANSA kanssa.
Kovin hirveästi teitä miehiä nyt vanhemmat naiset harmittavat, koska jaksatte jauhaa meistä ja kiroilla niitä kurppia, jotka eivät ole joka hetki ja päivä epätoivoisia miehen puuttumisen vuoksi. Läpi paistaa paskat sanoi kettu pihlajanmarjoista-ajattelutapa. Tämänkin ajan olisitte voineet olla iskemässä nuoria naisia, joissa on sitä jotain.
Siinä olet oikeassa, että nelikymppiset hyvät miehet huolimatta typeristä ammattinäkymistä viedään (kai) käsistä tai heitä ei riitä kaikille. Johtuu useista syistä, mm. miesten ikärasismista, siitä että miehistä isompi osa on deekuja tai creepyjä kuin naisista.
Se ei muuten ollut Tapani Kansa:). Viitannet kirjoitukseeni toisessa ketjussa. Kauhistuttavaa, hänkö on mielestänne rokkiytmi?
Elääkö se vielä?
Et kai mua tarkoittanut:D, ai Tapsa? Kävin googlettamassa, näkyy olevan eläkkeellä:)
No hyvä, säikähdin jo kun mummu on kova Tapsa-fani. Täytyykin kysyä mummulta, että mitä mieltä pappa on moisesta ytmin fanituksesta.
Ai, mä voin ainakin täysin myöntää, että en ole nyt enää yhtä hehkeä ja vetävä kuin 10 vuotta sitten. Sitähän se vanheneminen teettää enkä muuta kuvittele. Kyllä, HYVÄ mies olisi kiva -sellainen johon aidosti tunnen vetoa ja joka vieläpä pitäisi minusta aidosti. Sen sijaan en halua suhdetta väkisin, enkä kelpuuta ketä tahansa pillunvinkujaa nurkkiini pyörimään, koska sellaisesta tulee ainoastaan onnettomaksi. Koska tämä on mun iässäni mahdotonta, niin olen yksin. Mutta miksi on vaikea hyväksyä, että näinkin on mahdollista olla onnellinen ja tyytyväinen?? Ainakin minä olen tunnustanut realiteetit itselleni enkä edes hae todellista parisuhdetta enää, koska sitä ei vaan tapahdu. Elämä jakoi paskat parisuhdekortit käteen ja parin kovan tappion jälkeen poistun pöydästä ja investoin jäljellä olevat varani muihin asioihin.
"Nelikymppinen mies, oli lapsia tai ei, jolla on vakaa työpaikka ja vakaat ammatilliset tulevaisuudennäkymät eläkeikään asti eikä ole luonnevikainen tai liian viinaanmenevä, on erinomainen saalis nelikymppiselle itsensä kunnossa pitäneelle naiselle. Tuollaiset miehet yleensä ovatkin varattuja tai varataan nopeasti, elleivät satu olemaan poikamieselämän kannalla."
Tätähän minäkin olen toistellut täällä jo kauan.
Tuo onkin syytä lukea ajatuksella. Listan ensimmäisenä, siis ensimmäisenä, mainitaan vakaa työpaikka ja vakaat ammatilliset tulevaisuudennäkymät. Tämä kertoo jo paljon.
Vielä enemmän se kertoo kun lause suomennetaan. Millainen työpaikka on käytännössä vakaa, kun jopa julkisella sektorilla joudutaan leikkaamaan? Vakaita työpaikkoja on neljänlaisia: sosiaaliala (hoitajat ym), julkisen sektorin korkeat virat, niin menestyneet että uuden paikan voi olettaa löytyvän entisen tilalle, ja niin varakkaat että paikka löytyy aina oman sijoitusyhtiön toimitusjohtajana. Kun poistamme listasta hoitajat ym jotka eivät naisia matalan statuksen ja palkan takia kiinnosta, huomaamme mikä on naisille tärkeintä.
Raha ja status, aivan kuten olen sanonutkin.
En tiedä kuinka kirjaimellisesti aloittaja tarkoitti 'vakaan' tulkittavaksi, itse ymmärrän erinomaisen hyvin, ettei pysyviä työpaikkoja enää ole. Lainasin ehkä huolimattomasti, kun en sitä maininnut. En muista miten itse olen asian ilmaissut, juuri nyt käyttäisin ilmaisua "Eronnut, koulutettu, työelämässä oleva 40 mies", jolloin työelämässä olevalla viittaan siihen, että ihminen saattaa olla tilapäisesti myös between-jobs, mutta hänellä on halua ja kykyä pysytellä työelämässä.
Toki "vakaan työpaikan" voi korvata ilmauksella "vakaa urakehitys", koska monilla aloilla on suorastaan toivottavaa, ettei ole ollut liian kauan tekemässä samaa työtä. Ehkä kaikkein lyhin ilmaus, joka sisältää koko ajatuksen, on "korkea työmarkkina-arvo".
Saa kai se urakehitys olla varmaan positiivisella tavalla epävakaakin, kuten nousujohteisella uralla isojen firmojen johtotehtävissä. Oleellista on, että on pätäkkää ja statusta ja että näitä on luvassa niin pitkälle tulevaisuuteen, ettei tarvitse olla huolissaan niiden loppumisesta.
Korkea koulutustaso edes kaikilla perinteisesti rahakkailla aloilla ei nykyään riitä. Työttömiä ekonomeja ja diplomi-insinöörejä on nykyään paljon. Lääkäri, joka on pärjännyt ammatissaan vähintään tyydyttävästi, on tyypillinen esimerkki korkeatyömarkkina-arvoisesta henkilöstä, jolla ei ole pelkoa pitkäaikaistyöttömäksi joutumisesta. Ihan tavallinen tai osaamiseltaan vähän keskimääräistä heikompikin mutta töissään jaksava yleislääkäri voi olettaa saavansa töitä terveyskeskuksesta ansaiten 5000-7000 e/kk vakituisessa virassa. (*) Tuollaisella palkalla mies elättää itsensä ja parin lapsen lisäksi vielä kotirouvankin. Jos rouvakin on jossakin keskipalkkaisessa hommassa, luvassa on elämää hienossa ja isossa kivitalossa parin uudehkon mersun/volvon ja ahkeran ulkomaanmatkailun kera.
*) Toivottavasti tähän riistoon tulee muutos sitä mukaa, kun kehon toimintojen jatkuva mittaaminen kehoon integroitujen/vaatteissa kannettavien yms. antureiden avulla, mahdollistaa diagnoosityön automatisoimisen käyttäen tekoälyohjelmistoja ja asiantuntijajärjestelmiä, jotka ovat jatkuvasti oppivia järjestelmiä ja jotka on opetettu valtavilla aineistoilla. Periaatteessahan tuollainen järjestelmä voisi sisältää koko maailman lääkärikunnan kokemusperäisen tiedon ja samalla hyvin tarkan tiedon kunkin potilaan kehosta vuosikymmenien ajalta. Virheellinen tai puutteellinen diagnostiikka maksaa jatkuvasti ihmishenkiä. Lähes jokainen tuntee ihmisiä, joiden syöpä tai jokin muu vakava sairaus on todettu liian myöhään tai jopa toistuvasti väärin diagnosoitu, kohtalokkain seurauksin.
Googlettakaa "IBM's Watson is better at diagnosin cancer than human doctors."
En minä oikein käsitä, miksi se olisi bluffaamista, että on mieluummin yksin kuin tyytyy siihen mitä saa. Jos vielä löytää elämäänsä sisältöä ja oppii edes jollain tasolla olemaan tyytyväinen sinkkuelämäänsä, tai kusettamaan itselleen olevansa tyytyväinen (=pohjimmiltaan sama asia), niin siinä on jo kortit helkkarin paljon paremmin kuin monella muulla. Mitä se tähän liittyy, jos joku superalfa teoriassa sen mielen muuttaisikin. Tärkein asia elämässä on löytää onni tai edes tyytyväisyys niistä mahdollisuuksista mitkä itselle on jaettu. Tottakai lottovoitto tai Brad Pitt saattaisi vetää suunnitelmat uusiksi, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että jos/kun se prinssi ei ratsastakaan kotiovelle sillä valkealla ratsullaan (eikä tule päävoittoa Viking Lotosta eikä kykyjenetsijä bongaa lähiökaraokesta supertähteyteen jne), niin ihminen keksii ne keinot millä on mahdollisimman onnellinen siinä omassa vajavaisessa taviselämässään. Ja joillekin se keino on sinkkuus ennemmin kuin epämiellyttävä puoliso. Ei se ole mitään bluffausta.
Kiinnostaako pariutuminen minkään ikäisiä naisia?
Nelikymppinen nainen on jo niin puhki nussittu ja huonosti kohdeltu että ei ne usko enää että meitä kunnollisia miehiä on olemassa. Suomessa on miljoona sinkkua joten aika selvää on että miehet ei kelpaa naisille.
Kunnollinen mies, joka pitää toista "puhki nussittuna". Great. Muutenkin nämä kiltteyttään ja kunnollisuuttaan eniten mainostavat miehet ovat täällä ilkeimpiä ja sairaimpia.
Kyllähän kurppakin kelpaa satunnaiseen kännipanoon. Mutta ei suhteeseen.
No et kyllä kelpaa sinäkään. :D
Oletko kurppa vaiko valkoritari;)
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
- Sen takia, että seuraavalta mieheltä voi vaatia kaikkea sitä mitä edellisellä ei ollut!
Vahvuutta on hyväksyä menneisyys, mitä ei vaan voi enää muuttaa, samalla aloittaa uusi vuosi pohtien, mitä sellaista toivoo, mihin voi itse vaikuttaa. Älä tyydy huonoon, tee jotakin, toimi. Älä ihmeessä passivoidu tänne märisemään.
Jotta, aloittaja, et joudu tänne sinkkuna -ilman omaa tahtoasi- pohtimaan viiskymppisten naisten tasoa tai pariutumista. Tule onnelliseksi ensi vuonna!
Et halua LISÄÄ lapsia? No siinähän syy ettet löydä naista = sinulla on jo lapsia
mä oon 40v nainen ja kaipaan kyllä suhdetta kovasti. seuraa kyllä saa ja panoja/ tarjouksia niihin jos haluaa. mutta parisuhde nou.
enkä ole mikään noista ylhäällä kuvatuista."syrjäytynyt" ehkä jso se on sitä ettei baareissa jaksa enää roikkua.
Sama tilanne täällä. Seksin tarjoajia kyllä riittää, mutta miehiä ei kiinnosta vakavat parisuhteet, ei ainakaan ilman että se alkaa heti seksillä. Enkä minä pysty sellaiseen että heti vaan sänkyyn ja sitten vasta tutustutaan paremmin. En osaisi nauttia seksistä tuntemattoman kanssa, tiedän sen kokeilemattakin. Ilmankos olen sitten jäänyt yksin. En ole kuin yhden kerran seurustellut joskus parikymppisenä.
Etsisit tasoistasi seuraa. Naisen seksi MA on näet paljon korkeampi kuin parisuhde MA.
Näin se menee, kunnolliset naiset jäävät yksin. Ovat liian "vaativia" kun pitää tutustua kunnolla vanhan kansan malliin, käyä kahveella ja jutustella kaikesa rauhasa. Tällä palstalla aina hehkutellaan näien vanhanaikasten naisten perään, mutta totuus on, että jos pillua ei lohkea ja nopeasti, mies ettii nopiaan helpomman vosun ja hyvästä akasta tulee vanahapiika.
Miehet arvostelee naista jos ikää, mutta sama täällä,ihan pelottaa katsella vanhoja miehiä deitissä.
Aika harva akateeminen tienaa alle 2500e/kk, siis työstään. Ei se ole välttämättä se raha, vaan se että naiset eivät välttämättä tiedä, mikä se ensimmäistä kertaa treffeille pelmahtava mies on miehiään.
Voipi olla satua kaikki tyynni. Pitää olla järki matkassa tuntemattomien kanssa. Kukapa sitä hännän nostaisi kuin kissa itse, eli jos kehuskelet menestyksellä, niin kannattaa pitää mielessä, että viikonloppuina baarit ovat täynnään rinta rottingilla rahaa paiskovia ukkoja, jotka eivät ole vanhoja, sairaita tai köyhiä, kun pitää uhitella naaraiden edessä. Loppuillasta tilin saldo kuitenkin jo miinuksella, eli tuollaisilla jutuilla putoaa helposti tiettyyn miehen muottiin, jonka jutut eivät nelikymppiisiin, kypsiin, elämää nähneisiin naisiin enää uppoa.
Akateeminen ammatti ja 2500e/kk on sellainen yhtälö, että laittaa miettimään. Ei sitä kehtaa välttämättä tutkintotodistuksiakaan siellä kaffipöydässä alkaa plaraamaan, ja kun miehiä on tarjolla muutenkin, niin ei muuta kuin uutta tilalle. Menetys on aika pieni, loppujenlopuksi. Kannattaisiko miettiä vielä uudestaan viestintää ja annettua imagoa?
Kysyttekö tosiaan ensitreffeillä toisen ammatin ja tulot? Itse keskustelen ihan muista jutuista eikä ammatti välttämättä tule edes ilmi.
Koska olen itsekin 40 ikäinen niin treffikumppanini ovat yleensä suunnilleen saman ikäisiä. Olen treffaillut jonkun verran vuosien varrella, mutta lähes aina tapaaminen on jäänyt yhteen kertaan. Kokemusta on siis aika lailla.
Eiköhän miehet ja naiset ole aika pitkälti samanlaisia. Monella tulee ero, kun lapset ovat vähän isompia eli juurikin noin nelikymppisenä. Osa haluaa heti uutta suhdetta, osa haluaa vetää happea ja katsella tarjontaa, osa taas toteaa sinkkuuden niin mukavaksi, ettei ole mitään kiirettä uuteen suhteeseen.
Olen itse todennut, että tuskinpa parisuhde on kovinkaan todennäköinen. En ollut hottis kaksikymppisenäkään, joten vielä vähemmän olen sitä nykyäänkään. Se joka oli kaunotar tai komistus kaksikymppisenä on sitä todennäköisesti nelikymppisenäkin, jollei ole sitten päihdekoukussa tai muuten päästänyt itseään ihan rappiolle. Kuitenkaan esim. oma naamani ei tästä ainakaan kaunistu vuosien vieriessä, vaikka paino olisikin melkein samoissa lukemissa kuin mitä se oli 20-25 vuotta sitten.
Jos on taloudellisesti kohtuullisen vakaa tilanne, niin tuttavapiirissä on aika yleistä, että uusi kumppani on vain seurustelukumppani. Näin eritysesti silloin, jos kummallakin on alaikäisiä lapsia edellisestä suhteesta. Mahdollinen avoliitto tulee kyseeseen vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois. Minusta tämä on oikein mainio tapa sitoutua ihmiseen, mutta kuitenkin niin, että pystyy huolehtimaan lapsista kunnolla.
"Se joka oli kaunotar tai komistus kaksikymppisenä on sitä todennäköisesti nelikymppisenäkin, jollei ole sitten päihdekoukussa tai muuten päästänyt itseään ihan rappiolle."
Pätee miehiin, muttei naisiin.
Kun olin parikymppinen, lähes kaikki normaalipainoiset ja suuri osa ylipainoisistakin oli silmissäni (enemmän tai vähemmän) hottiksia. Nyt 40v tienoilla...ehkä 5-10%. Hyvät geenit, ruokavalio, paljon liikuntaa eikä liikaa biletystä nuorempana. Usein menestyjien vaimoja, eikä nekään vedä vertoja nuoremmille versioille itsestään.
Kuulun myös niihin vähän päälle nelikymppisiin naisiin jotka ovat mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Mielellään olisin parisuhteessa jos vain löytyisi mies (järkevä, tavallinen mies, tai voi olla välillä hönttikin - en ymmärrä mitä täällä höpötetään rahasta - Suomessa kuitenkin suurin osa naisista elättää ihan itse itsensä) mutta totta on että tässä iässä nainen alkaa muuttua näkymättömäksi. Suurin muutos tapahtunut ehkä viimeisen vuoden sisällä.
Muutos on ihan huikea siihen, kun erosin hiukan päälle kolmekymppisenä ja vientiä riitti ja hauskaa oli (en tarkoita omakehuksi, siihen aikaan tuli käytyä viihteellä aika paljon, ja baareissa lähestymisiä tapahtuu varmasti enemmän kuin kaupan kassajonossa). No, erinäisten epäonnistuneiden suhdeyritysten ja sitten hiljaisten aikojen jälkeen olen käytännössä jämähtänyt viime vuosiksi kotiin, lapsiin, arkeen, töihin.
Nelikymppisenä sinkkuna oleminen on hirveän ristiriitaista. Kyllä mä periaatteessa olen sitä mieltä että elämä on ihan täyttä näinkin, ei ole tilivelvollinen kenellekään, lapset nauttivat kun äiti on vain heitä varten, saa vapaailtoina löhötä vaikka koko illan sohvalla... mutta jostain syystä tuntuu enemmän ja enemmän että on jäämässä musta pekka käteen. Nimittäin ne jotka on pariutuneet aika nopeasti eron jälkeen, heillä tuntuu menevän oikein hyvin ja sitten kun ei mene niin uutta putkeen. Että miettiikö sitä itse vaan liikaa vai olisko pitänyt "napata" se ensimmäinen mahdollinen. Ja tässä vaiheessa ei enää tuosta vain napatakaan, näin se vaan menee.
The Wall...mutta olet rehellinen, se on ainakin tosi arvostettavaa.
"mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa." = naisten hypergamia
Ainahan kuitenkin juoksut on juostu ja panoringit koettu pohjaa myöten.
On niitä miehiäkin jotka niin ajattelee. Tunnen itse vaikka kuinka monta, mutta silti liian vähän. Oppikaa te miehetkin tuntemaan arvonne. Vihdoinkin.
"Oppikaa te miehetkin tuntemaan arvonne. Vihdoinkin."
Ehdottomasti. Siksi minulle ei kelpaa yli-ikäinen eikä yh-nainen.
Yhteiskunta on erilaisia statuksia, ehkä naisilla vaan on tilastollisesti paremmat statukset (naiset ja lapset ensim jne.), ja näin ollen eriarvoisessa yhteiskunnassa statukset ovat epätasapainossa.
"elämän asiat kunnossa", onko ne kunnossa kun yhteiskunta on ****:stä, eikö yhteiskunnan asiat muka ole omia asioita.
"positiivinen", eriarvoisuus ja tuloerot, työttömyys, asunto-ongelmat jne. kasvavat, voi kai sitä olla positiivinen jos ei ympärilleen nää.
"pidän eläimistä ja lapsista", .
"rakastan reissaamista", mikäs siinä jos palkkaa on viistonnia kuussa ja kadun toiselta puolelta saa valmiin matkapaketin. Etelässähän on lämmin ja vapaa aikaa.
Sekö on kiitos aiempien sukupolvien raatamisesta, jolla on saatu luotua sukupuoliroolittuneet julkisenalan huippupalkatut (yli 2500 €/kk) naisalat, että nyrpistellään "työtävieroksuville" miehille jotka olisivat olleet tyytyväisiä edes 1500 €/kk työpaikkaan sen palkattoman ihmisarvoa polkevan puuhastelun sijaan.
En usko että naiset kuitenkaan olisivat niin älykkäitä että mielenosoituksena tälle yhteiskunnan eriarvoisuudelle ja naisten suosimiselle tarkoituksella pidättäytyisivät sinkkuina.
Ja ainahan ulkomailta löytyy vapaita miehiä.
Olen kohta nelikymppinen nainen,eronnut ja lapsia myös.
Olen ylpeä iästäni ja onnellisempi kuin koskaan ennen.Tiedän kuka olen,mitä haluan.Pidän ulkonäöstäni enemmän kuin koskaan ennen enkä kadehdi siis nuorempia naisia.Jos rakkaus on vielä tullakseen,niin kiva.Mutta se ei ole mikään tavoite.
Jos joskus se oikea löytyy,niin se sisin on tärkein.Ja jotenkin tuntuu että tässä viestiketjussa kirjoitelluilta se sisin taitaa olla haarojen välissä.
Nelikymppisen naisen on todella vaikea löytää tasokasta kumppania koska samanikäiset tai vanhemmat menestyneet miehet ovat jo naimisissa, elävät ilman naiskontaktia omasta tahdosta tai sitten ne katselee jo nuorempia ja kauniimpia naisia. Nuoremmat miehet eivät taas välitä vanhoista naisista jos tarjolla on nuortakin.
Tää on varmaan totta. Itse oon "vasta" 37v mutta voi siis jo nelikymppiseks miltein sanoa. Ja mulla vaan ei oo enää juuri mitään kiinnostusta miehiä kohtaan. Joskus nuorempana jaksoin vielä elätellä sitä unelmaa, että miehen kanssa elämä varmaan olis niin ihanaa, mutta kyllä se totuus on tullut selväksi ihan vain muita pareja katselemalla. Olen tyytyväinen, etten ole koskaan seurustellut. En ole joutunut kokemaan kaikkea sitä tuskaa mitä lähes jokainen ystäväni.
Olla ensin miehen palvelija ja sitten katkerana todeta, että mies alkaakin juosta nuoremmissa naisissa. Olen oikeastaan ollut tosi fiksu kun olen välttänyt tämän kaiken.
En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin mitä nykyään olen kun se typerä valheellinen romantiikasta unelmointi on poissa ja elän vain omaa elämääni, enkä enää vain odota jotain ihmeellistä tapahtuvan.
On kuin valtava taakka harteilta olisi pudonnut. Ei tarvitse miettiä ulkonäköään, eikä mitään muutakaan muiden miellyttämistä. Sen kun olla möllöttää vaan. Onnekseni minulla ei koskaan ole ollutkaan mitään hinkua lasten hankintaan, joten senkään asian takia en tunne painetta, nythän mulla olisi jo kiire etsiä joku vaan pöljä siittäjäksi ja sitäkin valitettavasti olen nähnyt tapahtuvan, karmaisevin seurauksin..
Olen vain niin täysin tyytyväinen nykyään elämääni, että en kaipaa siihen mitään muutosta. Pikemminkin se muutos pelottaa. Että joku mies tulisi elämääni ja mullistaisi tämän kaiken ihanuuden ja seesteisyyden..
Kun nainen ei tunnista tasoaan, on parempi olla sinkkunainen ja jättää parisuhteet tasonsa tunnistavien naisten hommaksi.
Miksi naisten sinkkuus häiritsee sua noin paljon? Eihän varsinkaan nelikymppisten naisten yksinolo ole keneltäkään pois, kun hylkytavaraahan ne jo teidän palstamääkyjien mielestä on. Jättäkää kurpat jo rauhaan ja keskittykää miettimään, miten saisitte oman tasonne niin korkeaksi, että saisitte sen parikymppisen neitsytvaimon. Kilpailu on kovaa.
En ole kiinnostuntu kurpista, eikä se häiritse minua, en edes näe normielossa kurppia. Luojan kiitos miesaivot suojelevat kantajaansa kurpilta. Kurpat saavat siis olla rauhassa ja yksin, jos eivät tunnista tasoaan. Se nyt vaan on palstatotuus ja fakta.
Päälle nelikymppiset ollaan siitä rentoja kun saatte puristaa pussit tyhjäksi suoraan pilluun eikä aleta synnyttämään. Yleensä käyvät naimassa kerta kaks ja sitten ne partaa kasvavat luomet ja läskit alkaa jo häiritä. Ei itsenäinen aikuinen nainen tarvitse riippakiviä vaan tuoretta tavaraa että saa tuntea olonsa halutuksi ja seksikkääksi! Ettäs tiedät✌️