Jalopeura köhhhhhhh

Taitaa olla Mikael Agricolan keksimä sana. 'Jalo' siksi kun leijona on kai jotenkin kuninkaallinen eläin mytologiassa, 'peura' on vain kuvannut jotain metsänpetoa. Näin kai.

Jämsä-aiheiset viestit eivät liity aiheeseen ja ovat mainoksia ja massapostituksia. Siten ne pilaavat kielipalstan. Moderaattori hoi!

Jalopeura tuli siitä, kun raamatussa esiintyi leijonia eikä sellaista eläintä olleet suomalaiset koskaan nähneet, eikä sille ollut suomenkielessä nimitystä niin Acricola nimesi sen jostain syystä jalopeuraksi. Myöhemmin se jossain vaiheessa suomenkielisten luonnontieteiden tutkimuksen kehittyessä muuttui leijonaksi.

Jalohirvi olisi ollut parempi.

Jalo on tarkoittanut myös isoa. Peura on ollut mikä tansa iso eläin. Jalopeura on siis iso iso eläin.

Jalopeura on alunperin hirven kutsuma nimitys (lähde; skvr), mutta se miten leijonasta sitten tuli jalopeura on kokonaam hämärän peitossa. Yhden epäilyn mukaan syy saattaisi olla sekaannuksessa, saamelaiset nimitäittäin kutsuivat hyvin pitkää Leonis tähtikuviota Sarvvaaksi. Sarvva tarkoittaa hirveä eteläsaameksi, ja taivaalla Leonis tähtikuvio vastaa sen päätä ja Sextantis -tähdistö sen sarvia. Myytin mukaan kolme taitavaa lappalaista hiihtäjä jahtaa linnunrataa pitkin kosmista hirveä ja tämän vasaa kunnes lopun aikoina saavat ne viimei kiinni ja metsästävät sen lassolla.

Tästä aiheestahan on olemassa vanha kansansatu.
Se eläin, jonka nykyään tunnemme leijonana, herätti tietysti kovasti pelkoa.
Sitä alettiin kutsua sanalla Hirviö, kun ei muutakaan nimitystä tiedetty.
Ja pakoon lähdettäessä ei ehditty lausua koko sanaa, vaan hätäisesti "Hirvi tulee!"
Oli myös toinen elän, jonka nykyään tunnemme hirvenä.
Se oli kovin jalo kaikkia muita kohtaa. Ja sai sen vuoksi nimen Jalopeura.
Vanhoilla päivillään nämä kaksi eläintä kohtasivat.
Hirviö sanoi Jalopeuralle:
"Olen jo vanha, enkä halua kuolla kaikkien pelkäämänä. Voisimmeko vaihtaa nimiä?"
Jalopeura vastasi: " Käy kyllä, eihän nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä".
Ja siitä lähtien...

Pernajassa AD 1520...

- Herresta varjele noita pojanvintiöitä! Kiljuvat ja hyppivät kuin kesyttämättömät eläimet! Niin no . . . eipä tuo meidän Mikael. Istuu, lukee ja lihoo. Semmoinen jalo peura.

Jalopeura on taivaalla liikkuva suusta tulta syöksevä entiteetti alunperin. Lohikäärmeen suomalainen muoto eli hirviö/hirvi. Leijona tuli roomalaisilta samanlaisesta ufoista, ja he kuvasivat sen tulta sylkeväksi myös.

Mikael Agricolaa kutsutaan suomen kirjakielen isäksi. Agricola suomensi Uuden testamentin kreikankielisestä alkuteoksesta 1500-luvun puolivälissä. Suurtyötään varten hän joutui keksimään valtavan määrän sanoja, joita suomen kielessä ei vielä ollut.

Tyhjästä Agricola ei sanoja tietenkään keksinyt vaan hän hyödynsi puhuttua suomea ja johti ja yhdisteli uusia sanoja.

Esimerkiksi nämä Agricolan melkein viisisataa vuotta sitten keksimät sanat ovat edelleen jatkuvasti käytössä: ­hallitus, raatihuone, isänmaa, omatunto, ulkokultainen, norsu, väkivalta, varas.

Aivan kaikki Agricolan sanat eivät vakiintuneet yleiseen käyttöön: luutarha (hautausmaa), näkypaikka (teatteri), kamelikurki (strutsi), ruohonpäristäjä (pelikaani), vertaveli (ystävä).