Aikamies ei osaa luopua "äidin helmoista"

Onko kaikki hyvin äitisi ja sinun suhteesi? Muuten huolestuisin kovasti.

Mites sen sekin kanssa kun ei naista ole vai hoitaako äiti senkin puolen vai eiko naiset kiinosta ja se siitä. Teeppä niin ettet puoleen vuoteen käy kotona olenkaan vaan elät sitä omaa elämää mitä itse haluat ja sano vanhemmat mitä sanovat ja se oma elämä on vain otettava vaikka väkisin.

Joulyanna, äidin ja minun suhde on hyvällä mallilla.. aivan normaali äiti-poika suhde.
mekk, ei äiti kyllä sitä "omaa naista" korvaa ja naiset kiinnostaa. umpihetero olen :)
Enemminkin sanoisin että on kuin hyvä ystävä minulle... jota näen joka päivä.

Huolestuttavinta kertomassasi on kavereiden puute. Aloita muutos hankkimalla harrastuksia, joissa tutustut ihmisiin ja saat ystäviä. Ystäväpiirin myötä tutustut sitten myös naisiin. On aika toivotonta edes tutustua naisiin, ellei sinulla ole ystäviä, joiden kanssa lähteä ulos tapaamaan ihmisiä.

Sanoit että sinulla on ihan hyvä näinkin. Ihminen joka haluaa parisuhdetta todella kovasti ei varmaan koe että tilanne on hyvä yksin ollessa. Oletko aseksuaali, seksi ei hirveästi kiinnosta? Se kai miehillä on yleisin syy pariutua.

Sinua ei yksinäisyys ehkä vaivaa kun voit olla vanhempiesi kanssa. Etkö kaipaa ikäistäsi seuraa? Päättääkö äitisi asioistasi? Hoitaako kotiasi, laittaako ruokaa?

Kyllähän tuo monelle naiselle varmaan on aika turnoff, jos on vielä voimakastahtoinen äiti, joka haluaisi määrätä naisystävänkin asioita.

Mulla on vähän sama tilanne, mutta oon nainen. Kun ei kumppania ole löytynyt, oon keskittynyt sitten äitini seuraan, tosin hän on yhä ihan hyväkuntoinen ja vasta jäämässä eläkkeellekin. Asiat on vain ajautuneet vuosien saatossa tähän kun ystävät löysivät kumppanin ja heillä on nyt kiire kun lapset on pieniä. Ymmärrän että eivät jaksa enää lähteä mihinkään kanssani. Ja ei yksin tuu lähdettyä mihinkään, en oikein edes uskalla liikkua yksin ulkona iltaisin..
En minäkään halua valittaa, oon tyytyväinen kun mulla on edes äiti seurana. Mutta toki sitä muutakin seuraa joskus kaipailisi. On minua miehet lähestyneet, mutta kaikilla ollut vain seksi mielessä, osa on ollut varattuja. En oikein ymmärrä mistä ihmiset saa oikeita parisuhteita kun tuntuu että seksi vaan on kaikilla mielessä. Oon varmaan sitten liian vanhanaikainen kun haluaisin ensin tutustua ja vasta sitten se seksi tulis kuvioihin ja ei nyt missään nimessä varatun kanssa.
Nooh, onneks näinkin voi elää. On tähän jo tottunut. Kun ikä lähenee 40v ei enää oikein jaksa elää haaveillen vaan ottaa sen asenteen, että tyytyy tähän miten asiat nyt on.

Pieni tarina tosielämästä;
meidän naapurissa asui just tuollainen vanhapoika äitinsä kanssa. Me oltiin siihen aikaan ihan mukuloita, tää vanhapoika jo aikuinen. Mummo oli kyllä kauhean kiva meille, antoi karkkia kun käytiin sille kauppa-asioilla yms. Se poika ei puhunut koskaan kenellekään. Kävi vaan töissä ja oli kotona äidin kanssa. Siinä ne vuodet kului, ja äiti viimein kuoli. Jo hyvinkin aikuinen poika jäi yksin taloa pitämään. Piha meni pahaan kuntoon, kun ei viitsinyt sitä mitenkään laittaa. Kaikki vähän rapistui. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä ilmestyi taloon NAINEN! Kävi ilmi että vihille oltiin menty! Salaa olivat seurustelleet, nainen oli 300 km kauempaa. Siihen aikaan kirjeenvaihdolla tutustuneet.
Siitäpä alkoi toinen meininki: pihaa alettiin laittaa,kaikkea korjata. Se nainen oli jo yli 40, mies vanhempi, mutta yhden tytön vielä maailmaan laittoivat!
Nyt on tyttö iso ja kovasti fiksu onkin. Mieskin jotenkin "pehmeni" vaikkei mikään suupaltti ole vieläkään. Vaimo mukava aikaansaava ihminen. Ei kaunis ulkoisesti mutta erittäin miellyttävä ihminen.
Niin ettei sitä koskaan tiedä! Ei pidä vaan heittää sitä kirvesä kaivoon!
Ja tuskin äidilläsi on mitään vastaan vaikka emännänhakuun lähtisit? Olisihan se varsin luonnollista jo tuossa iässä!

Väität ettet ole itsenäistynyt? Olet itsenäistynyt mies, koska käyt töissä, sinulla on vakituinen työsuhde ja oma asunto. Et ole ainoa, joka auttaa vanhempiaan ja pitää heihin jatkuvasti yhteyttä. Enää ei arvosteta vanhempien auttamista eikä vanhempien luona käyntiä. Älä välitä jos joku sinua haukkuu siitä. Teet hyvin kun autat jo avustettavaan kuntoon mennyttä toista vanhempaasi. Vastauksissa joissa kehotetaan muuttamaan kauas pois, plus on että näkisit muutakin maailmaa, miinus että et pystyisi huolehtimaan vanhemmastasi, sitä eivät kaikki tajua, että joku haluaa itse huolehtia vanhemmasta. Plussat sinulle kun huolehdit!Kunnollinen nainen näkee hyvät puolesi ja arvostaa sinua. Ota itseä niskasta kiinni ja luota itseesi! :)

Moni tuntuu luulevan että baarit ja yökerhot on ainoita paikkoja tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Kannattaa aloittaa jokin mukava harrastus niin elämänpiiri laajenee ja tutustuu ihmisiin. Baarielämän pyörityksessä jos ei ole tottunut olemaan niin voi tulla pelkkiä pettymyksiä alkuun ja masentuu.

Sinulle nykyinen elämäntilanne on sopiva. Olet tyytyväinen siihen, äitisi on sinua kannustava ja luottaa sinuun, saat ilmeisesti häneltä paljon positiivista palautetta. Hyvä niin!

Voisit silti liittyä mihin tahaansa sinua kiinostavaan harrastusryhmään( lenkkeily, pyöräily, shakki, elokuvat, politiikka, valokuvaus, autot, moottorit, taide jnejnejnejne)
Sitä kautta tutustuisit muihin, heistä ei tarvitse tulla sydänystäviä, mutta ainakin tavatessanne yhteisen homman puitteissa, saisit jutella muidenkin kanssa.
Siellä saattaa olla joku tyttökin, juuri sinulle sopiva.
Joku kurssilaista aivan varmasti tuntee jonkun vapaan tytön jonka sinä voisit tavata.
Siitä se lähtee! Saat ihan rauhassa sitten tutustua ja katsoa onko tyttö sinun arvoisesi ... Ja päinvastoin.

Jos sanotaan suoraan niin kun olet nyt lopulta tyytyväinen tilanteeseesi etkä oikein koe osaavasi itsenäistyä, et vain yksinkertaisesti halua riittävästi parisuhdetta. Kun sitä ihan todella haluaa ja siihen on valmis, ei siinä enää muut asiat pidättele.

Itse aikananin jahkailin monen suhteen yritelmän kanssa eikä oikein mistään tullut lopulta mitään. Vasta myöhemmin tajusin että en vain ollut valmis suhteisiin enkä ollut tavannut sitä naista joka olisi saanut minut repäistyä tutuista ja turvallisista kuvioista irti. Sitten tuli se yksi vastaan ja se oli menoa. Kaikki entinen jäi ja hyvä niin. En jäänyt lopulta haikailemaan mitään.

Äidit vahtii, että poika pysyy kotona ,eikä eksy kenenkään naisen mukaan .On paljon miehiä jotka vasta äidin kuoleman jälkeen ovat saaneet tutustua vieraaseen naiseen . Ymmärrettävästi se tuottaa hankaluuksia ja vaatii paljon naiselta opettaa 50-v miestä.

Ihan hyvä jos tuntee haluavansa parisuhdetta ja sitä sitten alkaa pikkuhiljaa tavoitella. Mutta jotenkin tuntuu että vasta nyt myöhemmällä iällä on tajunnut että ei ole sillä tavalla voimakasta jakoa että vanhempien kanssa hyvät suhteet tai sitten parisuhde. Molemmat ovat hyviä asioita ja hyvät suhteet perheeseen varsinkin.
Valitettavasti itse olen kokenut asian sillä tavalla, että perheen perustamisen jälkeen pikkuhiljaa asenteeni on muuttunut pessimistisemmäksi ja yleensä asenteeni elämään ja muihin ihmisiin negatiivisemmaksi. Ehkä eniten juuri sen takia, että tekipä mitä tahansa, niin lapset yleensä vieraantuvat vanhemmista ja haluavat suorastaan väkipakolla tehdä eroa heihin.
Hieman sekavasti tuon ilmaisin, mutta pääajatukseni on se, että ei perhe-elämä ole se ainoa oikea tapa viettää elämäänsä ja että perheen perustettuaan tuntisi jotenkin onnistumisen ja jonkun saavuttamisen tunnetta. Ainakaan siis omalla kohdalla.
Kaikenkaikkiaan siis minusta on hyvä jos viihtyy vanhempien kanssa ja välit heihin ovat hyvät eikä minusta siitä kannata niin hirveän repäisemällä repäistä itseään eroon.