Nykyajan sinkut

"Onhan se helppoa "pelailla" tinderillä, treffipalstoilla.. "

Päinvastoin suurin osa on kertonut mielestäni, että noilla pelailu on vaikeaa.

"Ja niille jotka harkitsee tähän kerhoon liittymistä niin vinkki, harkitse vielä kerran jos toisenkin "

Eli jättäisit liittymättä jos olisit käynyt vilkaisemassa tätä paikkaa ennen kuin liityit?

" Se alkaa monella olemaan kohtalo vanheta yksin kun liikaa neppailee"

Tästä on myös täysi vastakohta olemassa eli miehet jotka tyytyvät itseään paljon alempitasoisempaan naiseen eli siihen jonka sattuu saamaan.
Naiset kyllä valkkailee.

Naiset ei tajua että ne kuolee ennenkun ne tajuaa että se komea jännämies olikin virhe

Puolisoon turvautuminen on ihan liian epäluotettavaa nykyaikana. Olen jo ajat sitten miettinyt miten asun vanhuuteni kotona ja palkkaan vaan henkilökuntaa. Käytän jo nyt samaa yritystä ja sitten kun olen 100v voin lisätä vaan henkilökuntaa. Jos luottaisin että joku ukkogubbana olisi vierelläni niin jumpi kumpi kyl taitais lähteä palvelutaloon tai hautaan et ennemmin luottaa nykyaikana palkattuihin hoitajiin ku nykyajan puolisoin tai nykyajan perheeseen!!! Miettikää!

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ainakin omassa ikäluokassani olen huomannut saman. Olen nainen, joten olen nähnyt myös sen puolen, että miehetkin pelaavat.
Nyt tuntuu olevan vallalla sellainen ajattelu, että parisuhteen pitäisi olla jotain todella täydellistä, jotta omasta sinkkuelämästä ja mahdollisuuksista löytää vielä parempi malttaisi luopua. Osa elää aidosti sinkkuelämää (ehkä erottuaan) ja kuvittelee voivansa ikuisesti ottaa parisuhteen parhaat puolet elämällä sinkun elämää ja toisaalta säätämällä jonkun kanssa jotain merkityksetöntä saadakseen seksin / läheisyyden tarpeen tyydytettyä.
Myönnän itsekin sortuneeni nirsouteen siltä osin, että toivon suhteelta alusta asti sitä, että keskustelu on vaivatonta ja yhdessäolo on helppoa, ja koen kiinnostusta tietää tyypistä lisää, myös fyysisesti. Sekin vaikuttaa, millä mielellä treffikumppani on liikkeellä
Jos joskus olen em. asioiden puuttuessa itse antanutkin pakit, olen sellaisia itsekin saanut. Eihän se kivalta tunnu, mutta täytyy vain hyväksyä se, etten tällekään tyypille ollut se täydellinen nainen, kaikkine virheineni.
Taitaa ylipäänsä kertoa siitä, millaiset paineet nykyään parisuhteelle asetetaan ja kuinka epärealistisia toiveet ovat puolin jos toisinkin. Treffeillä tapaamani miehet ovat olleet kivoja ja tasapainoisen oloisia ja (omasta mielestäni ;) ) sellainen olen itsekin. Siltikin tuntuu mahdottomalta koskaan pariutua niin että molemmat osapuolet tuntisivat samoin ja haluaisivat jatkaa.

Sinkkuna on hyvä olla. Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta hyppiä väkisin epämääräisiin parisuhteisiin tai tapailuihin. Jos se tekee minusta epänormaalin ja tasapainottoman, niin sitten :)

Suurin osa normaaleista ja tasapainoisista ihmisistä on joko parisuhteessa tai löytää sellaisen halutessaan. Siis halutessan, pakko ei ole, jos ei halua.

Sitten on toisella kierroksella olevia naisia, jotka nuorena pärjäsivät ulkonäöllään, mutta se kortti ei enää toimikaan entiseen malliin. Nyt sitten kuvitellaan, että sen ulkonäön voisi korvata maisterin papereilla. Ja on toisella kierroksella olevia miehiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän syrjäytyneet. Alkoholismia, työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, sairautta jne.

Siinä sitten etsitään sitä oman tasoista, vaikkei tiedetä, mikä se on. Ei ole elämä helppoa...

Tunnen paljon aikuisia 30-sinkkuja, ja heistä 90 % on järkeviä tavallisia jalat maassa olevia ihmisiä. He eivät ole mitään sekundajätettä tai ylivaativia. Heistä jotkut etsivät parisuhdetta, toiset eivät erityisesti etsi mutta ovat valmiita siihen, jotkut pitävät itsenäisyydestään tällä hetkellä enemmän kuin parisuhteesta. Ehkä Tinderissä pyörivät vain sen yhden perässä olevat? Mikä olisi hyvä paikka edes tavata uusia ihmisiä, jos netistä ei ole löytynyt, baareissa ei jaksa rampata jatkuvasti ja päivät menevät töissä ja viikonloput levätessä ja harrastuksissa?
Parisuhde ei ole itseisarvo eikä siihen kannata mennä alentamalla tasoaan, jos taso on yhteensopivuus, yhteinen käsitys suhteesta ja arvomaailma sekä muut pikkujutut kuten ihastuminen. Parisuhteen löytää halutessaan jos ei "valkkaa" lainkaan, hyvää parisuhdetta ja kumppania ei välttämättä saa vaikka kuinka haluaisi. Heittäytyminen on kaksipiippuinen juttu: on raskasta heittäytyä jatkuvasti satunnaisten tuttavuuksien kanssa suoraan seurustelusuhteeseen tietämättä hänestä mitään. Treffeillä taas ei pääse tutustumaan syvällisesti, ja valkkaus tapahtuu juuri yhden-kahden kerran perusteella.

"Onhan se helppoa "pelailla" tinderillä, treffipalstoilla..sama homma jos tapaa sattumalta jossain jonkun. Ei uskalleta heittäytyä ja kokeilla mitä saattaisi kehittyä..Huhhuh!"

Toiset pelaa ja toiset ei.

Enemmän tämä on tietyntyyppisten miesten ja naisten käytöstä. Itse en koe kuuluvani näihin. En ymmärrä leikkejä. Kertovat vain harjoittajansa epävarmuudesta, jos pitää testailla toista / omia "pelimiehen /-naisen" taitojaan.

Tiedä sitten vaikuttaako tämä taloustilanne ihmisten sitoutumiskykyyn vaiko vain yleinen haihattelu elämäntapana. En ole päässyt kärryille, ottanut vain etäisyyttä deittailuun / deittikumppaneihin ja keskittänyt energiani muihin asioihin.

Lähditkö itsekkin etsimään jotain parempaa ja ihmeellisempää kun kerran olet eronnut? Ja samaan aikaan jeesustelee, et toiset tekee niin.
Mielestäni ihmiset eivät kyllä edelleenkään valkkaile tarpeeks, koska ne parisuhteet vaan ei tunnu kestävän ihmisillä...Eli olen kyllä erimieltä tässäkin asiassa.
Ei voi olettaa, et jos nyt alat hakemaan kumppania, että se sitten löytyy jo muutamassa vuodessa. Ei todellakaan..Ehkä kymmenessä vuodessa jos olet rehellinen itsellesi.
Minullakin olisi ollut tarjolla hiljan yksi 23v yh, mutta ku siinä oli se yh perässä, niin....Se vaan on niin, et kaiken on oltava täydellistä muuten se on vähemmän täydellistä. Sitäpaitsi parisuhteen alulle laittaminen ottaa ihan liikaa aikaa ja vaivaa, kun ne partnerit muutenkin tahtoo olla jossain 100-200km päässä. Alappa siinä riiaamaan, niin menee koko muu elämä ihan vituks.