ongelma seuraavalainen:
5 vuotias poikani on arka maistelemaan uusia ja vanhoja tuttujakin ruokia mikäli ne ovat hieman erityyppisiä..
uusien maistelu ottaa todella lujaan.
Matkat ja vierailut ovat yhtä *****ä-kun tenava on nälkäisenä lähes yhteistyökyvytön:(
Palkitsemaan en halua ryhtyä..antakaa jotakin vinkkiä:)
5 vuotias poikani on arka maistelemaan uusia ja vanhoja tuttujakin ruokia mikäli ne ovat hieman erityyppisiä..
uusien maistelu ottaa todella lujaan.
Matkat ja vierailut ovat yhtä *****ä-kun tenava on nälkäisenä lähes yhteistyökyvytön:(
Palkitsemaan en halua ryhtyä..antakaa jotakin vinkkiä:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Olen kolmi-, kohta nelivuotiaan pojanvesselin äiti.
Meillä on ollut koko pojan olemassaolon ajan voimassa periaate, että sitä syödään, mitä on ruokana. Jos poika ei halua kunnon kotiruokaa, ei tule muutakaan. Tarpeeksi kun on nälkä, menee oudompikin ruoka. Kuulostaa kovalta, muttei pikkunassikan mukaan voi aina pomppia, eikä tarvitsekaan.
Välipalojakaan ei sovi antaa liikaa, mutta yleensä tuputtamisesta ruokapöydässä ei liene paljon hyötyä.
Allergiat on eri asia, tietenkin silloin pitää olla sopiva ruoka.
Usein tepsii myös, kun otan jotain pojalle uutta ruokaa/ruoka-ainetta omalle lautaselleni. Yleensä ruoka maittaa toisen lautaselta niin paljon paremmalta.
Ja taitaa tuo vaihe kuulua vähän ikäkauteenkin....
Voimia ja kärsivällisyyttä kaikille vanhemmille!
Otin pojan mukaan ruuanlaittoon jo hänen ollessaan 3-vuotias. Ensimmäinen pojan itse tekemä ruoka oli banaanirahka. Minä autoin vain vatkaamalla kermavaahdon. Banaanit pystyi pilkkomaan tavallisella ruokailuveitsellä, joten teräviä eisneitä ei tarvinnut pienen käteen antaa. Kun nassikka oli itse saanut kokata ja maustaa ruokaa, rupesivat "omat pöperöt" tekemään oikein hyvin kauppansa. Nyt lapsi (10 v) syö ihan mitä tahansa. Ei tietenkään kaikesta tykkää, mutta syö kuitenkin.
Pikkumies onollut 1, 5vuotiaasta saakka mukana ruoan laitossa..oli pakko ottaa jos aikoi viettää kahdenkeskistä aikaa sisaren syntyman jälkeen:)
Kaipa asia on niin että kärsivällisyys tässäkin asiassa tuottaa tulosta:)
Kiitos vastauksista.
Tämä tavallaan liitty asiaan, vaikkei suorasti:
"Äidin asenne lapsen ruokailutottumuksia kohtaan vaikuttaa tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan selvästi siihen kuinka suuri lihomisen riski lapsella on. Lapsella, jonka äiti on huolissaan lapsen lihomisesta ja rajoittaa tämän syömistottumuksia on suurempi riski saada liikakiloja kuin lapsella, jonka äiti ei kanna suurta huolta jälkikasvunsa ylipainoriskistä. Tutkimuksesta kertoo American Journal of Clinical Nutrition -lehden maaliskuun numero.
Tutkijat selittävät ilmiötä sillä, että äidin rajoittaessa lapsen syömistä lapsi menettää kykynsä reagoida omiin kylläisyyden ja nälän tuntemuksiinsa. Sen sijaan, että lapsi söisi omien nälän ja kylläisyyden tuntemustensa ohjaama, hänen syömistään alkavatkin ohjata erilaiset sosiaaliset tilanteet: "Nappaanpa yhden perunalastun, kun äiti ei näe" tai "En varmasti syö tätä vain siksi , että äiti käskee" , tutkijat kuvailevat.
Palkitseminen ja rangaistus huonoja vaikutuskeinoja
Tutkijoiden mukaan kielto, painostus, palkitseminen tai rangaistus ovat huonoja keinoja vaikuttaa lapsen ruokavalioon ja syömiseen. Näiden seurauksena lapsi alkaa entistä enemmän haluta kiellettyjä ruokia ja toisaalta inhota ruokia, joita heidän vanhempien mielestä pitäisi syödä.
Vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu pyrkimys ohjata lasta hyviin ruokatottumuksiin, mutta tutkijat varoittavat käyttämästä säätelykeinoina rangaistusta ja palkitsemista. Vanhempien tulisi sen sijaan huolehtia siitä, että terveellisiä ruoka-aineita on tarjolla joka aterialla, jolloin niistä tulisi luontevasti osa lapsenkin ruokavaliota."