Millainen kytkentä tarvitaan, jos halutaan tehdä vaihtosähköön "viive"?
Toinen kysymys: onnistuisiko esim. edellistä kytkentää hyödyntämällä tehdä kolmesta identtisestä valovirtageneraattorista kolmivaihesähköä puskeva yhdistelmä?
Synkronointi taitaa olla jonkunlainen ongelma, mutta sekin lienee onnistuisi jollain apukytkennällä? Generaattorina vaikkapa tämmöinen halppis "digitaali"-malli http://www.puuilo.fi/epages/puuilo.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014011303/Products/100410&ViewAction=ViewProduct
Toinen kysymys: onnistuisiko esim. edellistä kytkentää hyödyntämällä tehdä kolmesta identtisestä valovirtageneraattorista kolmivaihesähköä puskeva yhdistelmä?
Synkronointi taitaa olla jonkunlainen ongelma, mutta sekin lienee onnistuisi jollain apukytkennällä? Generaattorina vaikkapa tämmöinen halppis "digitaali"-malli http://www.puuilo.fi/epages/puuilo.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014011303/Products/100410&ViewAction=ViewProduct
Vastaukset 30
Vanhimmat
Yksinkertaisin tapa olisi valita generaattoreiden pyöritykseen ketju tai hammashihna ja 120 asteen vaihe-ero eri generaattoreiden välille.
Sama onnistuu nykyisin elektroniikallakin käyttämällä yhtä riittävän tehokasta yksivaihegeneraattoria ja kolmivaihevaihtosuuntajaa
https://en.wikipedia.org/wiki/Phase_converter
Kolmivaiheoikosulkumoottorit saadaan helposti pyörimään myös yksivaiheisina käyttämällä vaiheensiirtokondensaattoria:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tähti-kolmiomuunnos
On se onnistunut elektroniikalla käytännössä aina, käytiinhän sitä kuussa jo v. 69 ja siinäkin aluksessa oli inverttereitä useita kappaleita syöttämässä kolmivaihevirtaa sähkömoottoreita varten.
Lueppas siitä sähkötekniikan oppikirjasta vaihesiirtoa koskeva kohta uudestaan.
Kyllä se siitä selviää huolellisella lukemisella.
Jos et osaa antaa järkevää vastausta, tekisit viisaammin jos et tulisi tänne viisastelemaan olemattomilla tiedoillasi.
Tällä palstalla ei voi alkaa opettamaan vaihtosähkötekniikkaa. Tämän vuoksi paras ohje on: lukekaa itse niitä sähkötekniikan oppikirjoja. Tai pitkää korvanne auki koulun oppitunneilla.
Tämä ohje ei ole viisastelua olemattomilla tiedoilla. Vaihtosähkötekniikan opiskelussa on hyvä hallita myös tietty määrä matematiikkaa. (trigonometriaa ja kompleksilukuja)
Eikä ollenkaan ole pahaksi myöskään käytännön kytkentäharjoitukset ja mittaukset mittalaitteilla. Muun muassa oskilloskooppi olisi hyvä laite vaihtosähkötekniikan opiskelussa, se tekee monet mittaukset ja teorian varsin havainnolliseksi.
Sähkötekniikan opiskelu ei ihan suju "mutu" tekniikalla eli "musta tuntuu" tältä. Teoria ja käytäntö on saatava havainnolliseksi ja tässä suureksi avuksi on kytkentäharjoitukset ja mittalaitteiden käyttö.
Tämäkö muka on "viisastelua"?
Asiaa. Opiskelu vaatii vaivannököä, mutta on lopulta hyvinkin palkitsevaa.
Entä jos halutaan tehdä vaikka 12 voltin akusta kolmivaiheista vaihtosähköä, esim. tämän kaltaisella kytkennällä: http://www.555-timer-circuits.com/12v-to-240v-inverter.html
Eli tarvitaan ilmeisesti kolme kpl edellisiä, mutta sitten pitäisi saada ne toimimaan sopivasti synkronoituna.
Tuossahan on pari eräänlaista vaiheensiirtokytkentä: http://www.electronics-tutorials.ws/oscillator/osc18.gif?81223b
Mutta olisiko helpoin tehdä vielä neljäs 150 Hz ajastinpiiri ja käyttää sitten vaikka jotain demultiplexeriä tahdistamaan siten, että joka kolmannella pulssilla olisi aina yksi vaihe "työvuorossa"?
kondensaattoreilla ja keloilla saa tehtyä vaihesiirtoa suuntaan ja toiseen.
yleensä ongelma on että liian paljon keloja suhteessa kondensaattoreihin jolloin aiheutuu runsaasti loistehoa sitten joudutaan asentamaan kompensointi kondensaattoreita joilla loistehoa tapetaan pois.
mielestäni kotitalouksiakin pitäisi laskuttaa loistehosta ettei se tulisi kaikkien maksettavaksi.
Kerro vähän lisää.
Jos kytken verkkoon kuristimen (kela) ja vastuksen sarjaan, aiheutuuko tästä jollekin lisäkuluja verrattuna siihen, että kytken vähän pienemmän vastuksen ilman kuristinta niin, että vastuksen ottama teho on sama.
Korjaan. Piti olla isomman vastuksen.
loistehossa virta kulkee siirtojohdoissa ja lämmittää niitä vaikka todellista tehoa käyttökohteessa ei tapahdu = aiheutuu häviöitä.
ei teollisuuslaitoksia turhaan laskuteta loistehosta ja nykyiset sähkömittarit osaa mitata loistehon siksi kotitalouksillekin pitäisi määrätä erillinen loistehomaksu.
siinä olisi myös yksi hyvä tapa kerätä asiakkailta rahaa tai myydä kompensointilaitteistoja jos haluaa loistehomaksusta eroon. teki asiakas kummin vain niin rahat saadaan pois ja se parantaa liiketoimintaa.
"loistehossa virta kulkee siirtojohdoissa ja lämmittää niitä"
Voisiko tuon lämpötehon ottaa jotenkin talteen ja hyödyntää sitä? Esimerkiksi laittamalla johtimet kulkemaan letkussa ja letkuun nestettä, josta otettaisiin talteen lämpöenergia.
Kaukolämpöverkon metalliputkillahan voisi periaatteessa siirtää sähköäkin, koska putket kulkevat eristyksissä. Pitäisi vaan muuttaa järjestelmä kolmeputkiseksi, jotta saataisiin se kolmaskin vaihe mukaan.
Kupariputkillako aiot rakentaa kaukolämpäverkot? Kuparilla on hyvä sähkönjohtavuus verrattuna teräsputkiin.
Ideasi kaatuu taloudellisiin ongelmiin.
Teräsputkijakeluverkko on helppo rakentaa koska putkien hitsaus käy suhteellisen helposti. Teräs on hyvin hitsattavaa.
Kuparin hitsaus on paljon suurempi ongelma työmaaoloissa. Oletko koskaan yrittänyt edes hitsata kupariputkia? Minä en ole, tavallisesti käytetään ns. kovajuottoa kupariputkien liitoksissa.
Tunnen kyllä jonkin verran kuparin TIG-hitsausta, mutta käytännön työmailla ei sitä näy. (itse en ole hitsarina sitä nähnyt 30-vuotisen työuran aikana kertaakaan)
Ajatuksesi ei ole käytännössä toimiva. Kupari on kallis materiaali. Ja jos kuparin kysyntä markkinoilla kasvaisi näin paljon se nostaisi hinnan entistä korkeammaksi.
Tämä tästä, mielikuvitusteorioita on lupa rakennella mutta otapa ensin selvää kuparin teknisestä käytöstä ja käsittelystä.
Sähkönjohtavuudessa ei ole yksin kyse aineen ominaisresistanssista vaan johtimen poikkipinta-ala vaikuttaa yhtälailla -mikähän on tyypillisen kaukokolämpöputken teräksen poikkipinta-ala? (putken halkaisija/ainevahvuus?)
Entä alumiini? Sitähän käytetään nykyisin sähköjohdoissakin. On olemassa jopa alumiinisähköputkiakin http://www.sahkobit.fi/verkkokauppa/alumiiniputket-c-36_88.html
Onko liitokset pakko tehdä hitsaamalla tai juottamalla? Hydrauliikassahan käytetään yleensä kierreliittimiä, jollaisia ehkä voisi hyödyntää tässäkin tapauksessa?
Vaikka tämä ajatus kaukolämpöputkista sähköjohtoina aikalailla käytännössä melko mahdotonta onkin niin laskeskelin huvikseni äkkiseltään että päältä ulkomitoiltaan 200mm kaukolämpöputken sisältämän teräksen resistanssi kilometrille olisi 0,21 ohmia ja vastaavasti hyvin yleisen käytetyn alumiinijohtimen poikkipinnan 150mm2 resistanssi olisi tuommonen 0,19 ohmia.
- Teräksen osalta sitten vielä se että käytin ominaisresistanssin arvona 0,18·10−6 Ωm, tämä arvo vaihtelee huomattavasti eri lähteissä wikipedia väittää arvoksi jopa 0,8·10−6 Ωm, mutta tuon käyttämäni arvon luokkaa olevan löysin useammastakin muusta lähteestä. Myös äkkiseltään löytämieni kaukolämpöputkien mitoista tekemäni laskelmat saattavat olla virheelliset joko lähtöarvojen tai laskelmien osalta
Mutta jokatapauksessa laskelmani mukaan aika vastaavat ovat 200mm putki ja 150mm2 alumiini johdin.
Wiki: "Siirtohäviöt (Suomessa 1,2 % kantaverkossa; 2,5 % keski- ja pienjänniteverkossa) ovat huomattavasti pienemmät, koska häviöiden suuruus on verrannollinen virran toiseen potenssiin".
Siirtohäviöt siis yhteensä 4 % luokkaa. Jos tuo loitehon siirto olisi siitä vaikkapa 10 %, niin se tekee 0.4 % verran.
Meneekö näin.
Siirtohäviöt Suomen verkoissa olisivat tuon mukaan noin 350 MW. Se on samaa luokkaa kuin tuulivoiman teho monesti nykyään on.
Suosittelen ensin kokeilemaan kahden 12 V:n hakkuriteholähteen (vaikkapa PC power) kytkemistä sarjaan. Molemmissa lähdöt kelluvia. Jos ei keksi miksei onnistu, ei kannata miettiä mitään invertterien kolmivaiheviritelmiä. (Liittyy lähtöjännitteen säädössä tarvittaviin takaisinkytkentöihin kuormituksen (lähtövirran) muuttuessa. Sekoavat.)
Saadaanko aikaiseksi kolme samanvaiheista ja ensiöpuolen tulojännitteen kanssa yhtä suurta jännitelähdettä, jos jännitelähteeseen kytketään sarjaan kolmen muuntajan ensiöpuolet ja muuntajien ensiöiden ja toisioiden välisten käämitysten suhdeluku on 1:3?
Sen jälkeenhän ei tarvitsisi ratkaista enää kuin vaiheiden siirrot toisiopuolella. Vai olisiko vaiheiden siirto silti järkevämpi tehdä jo ensiöpuolella?
Loistehoahan muuntajan käämeissä ilmeisesti syntyy, mutta aiheuttaako se tehohäviön lisäksi myös vaihesiirtoa?
Hanki 3-vaihegeneraattori, jota pyörittää valovirralla toimiva moottori. Tuollaisen voi itsekin tehdä esim. pienestä oikosulkumoottorista ja tuhdista porakoneesta.
Aurinkopaneelien tasassähkö muunnetaan 3-vaiheseksi verkkovirraksi invertterillä. On siellä jonkin verran elektroniikkaa boxissa eikä ihan halpakaan laite.
Parilla tonnilla näyttää irtoavan 6 kW 3-vaiheinvertteri.
Kun tekee itse, niin säästää. Onko kenelläkään tiedossa linkkiä hyvään esimerkkikytkentään?
Järjetön idea. Porakoneen valovirtamoottorilla ei kannata pyörittää 3-vaiheista generaattoria.
Inverttereitä on helpompi käyttää ja niitä saa ostettua varsin helposti monesta paikasta eri tarkoituksiin.
Kaikki invertterit eivät tuota puhdasta "siniaaltoista" vaihtovirtaa joten tämä on syytä huomioida jos käyttää herkkiä elektroniikkalaitteita invertterillä.
Kolmioaalto lienee terveellisempää laitteille kuin kanttiaalto?
Harrastelijoiden puuhat ovat yleensä melko järjetöntä, mutta mielenkiintoista. Kirpparilta osat muutamalla kympillä ja eikun kokeilemaan.
Joku täällä kaipaili 3-v invertterin kytkentäkaaviota, jotta voisi rakentaa sellaisen itse. Löytyykö linkkiä.
Etsivä löytää:
https://www.google.fi/search?q=three phase inverter circuit diagram
Resistanssi kertoo kannattako siirtää mitään!