Ahdistus/ paniikkihäiriö

Mitä lääkkeitä syöt? Joidenkin lääkkeiden kohdalla voi mennä viikkoja ennen kuin ne alkavat vaikuttaa kunnolla. Alussa olo voi jopa olla pahempi kuin ennen lääkkeen aloittamista.

Mulla on samoja oireita ku sulla jos yritän vaikka kauppaan mennä tai jonnekin missä on ihmisiä ja mulla on paniikkihäiriö. Luulen että sulla kans on se. Kannattaa hakea kaikki mahdollinen apu nopeasti. Mulla meni melkein kuus vuotta ennen ku sanoin siitä kenellekään. Oon nyt joutunu menee lääkärin juttusille että sais lääkettä. Kuukauden oon syöny lääkettä mutta ei helpota vielä. Koita jaksaa ja muista että et oo yksin, puhuminen auttaa aina

Mulla on just samankaltaisia oireita, mutta ne ei korostu mennessä kauppaan tai toimiessa sosiaalisissa tilanteissa. Ihan yksinään ollessa ne on oikeastaan pahimmillaan.

Mulle tulee noi jutut kohtauksen omaisesti, normaalin oloisena päivänä saattaa yhtäkkiä alkaa ahdistamaan, hengitys vaikeutuu, pala kurkussa, rintaan pistää, silmiin ottaa valot, äänet häiritsee, huimaa, mahassa outo kutinan tunne, utuinen olo päässä, pahimmillaan ollut vapinat niin kovia, että sängyllä istuessa koko sänky on tärissyt (vapinat oli sellasia aallon omaisia, pikku hiljaa kovenevia ja sitten pikku hiljaa laantuvia), tällä hetkellä vapinoita ei onneksi ole juuri ollenkaan ollut, mutta noita muita juttu on turhankin usein.

Lääkäri saanoo paniikkikohtauksiksi, mulla on sen lisäksi masennusta ja syön molempiin Risperdaalia ja Remeronia. Ei kyllä juurikaan ole auttanut asioihin.

Ite kyl oon monesti epäillyt, että olisivat jotain fyysisiä ongelmia, mutta en sitten tiedä, kuulemma mikänä ei viittaa siihen.

paniikki/agorafobia/sosiaaliset pelot
Kirjoittanut: psykologi 8.11.2004 klo 13.33

Laitan tähän yhden aiemmista vastauksistani samantyyppiseen kysymykseen.

"Tarkkaan ottaen paniikkikohtauksen tulisi ilmetä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut.
Tuossa kuvaamassasi tilanteessa on enemmän sosiaalisen pelon piirteitä (ahdistus tilanteissa, joissa joutuu olemaan esillä, suoriutumaan; esim. syömään, juomaan tai kirjoittamaan toisten nähden). Siis kahvikuppineuroosina tunnettu vaiva. Lähinnä sen kohteena on silloin pelko nolatuksi tulemisesta ahdistusoireisiin kiinnitetyn huomion johdosta. Altistuminen tällaiselle tilanteelle (esim. pankkikortttitositteen allekirjoitus) tuo esiin voimakkaita ahdistusoireita, jotia aletaan pelätä ja helposti välttää kaikkia vastaavia tilanteita.
(esim. kaupassa mukana aina käteistä rahaa tms.)

Paniikkikohtauksessa keskeisin pelko on oman kontrollin menettäminen (hulluus, kuolema, sydänkohtaus) kun taas sosiaalisissa peloissa nimenomaan nolatuksi tai häpeään joutuminen. Nuo oirekuvat tosin menevät usein päällekkäin ja saattavat alkaa jossain tietyssä tilanteessa ja yleistyä myös muihin samantyyppisiin tilanteisiin.
Hae itsellesi psykoterapeuttista apua ettei oireisto pääsisi kroonistumaan. tilannekohtainen lievä lääkitys voi pitää oireet kurissa, mutta psykoterapeuttinen työskentely voisi olla tarpeen syiden selvittelyssä.

Ahdistuneísuushäiriöissä alaryhmiä ovat; 1) paniikkihäiriö, joko ilman tai kera tiettyjen ahdistavien tilanteiden välttelyä (agorafobia), 2) pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset ja/tai rituaalit), 3) traumaperäinen stressihäiriö, 4) agorafobia eli torikammo ilman paniikkihäiriötä, 5) sosiaalinen fobia (sosiaaliset pelot), 6) muut spesifit tilannekohtaiset pelot (hyönteiset, korkeat paikat,veren näkeminen, suljettujen paikkojen kammo, hissikammo jne.,7) yleistynyt ahdistuneisuus, joka on luoneeltaan jatkuvaa (yli 6 kk) eikä mihinkään tiettyyn tilanteeseen sitoutuvaa (viitttasitko kysymyksessäsi tähän?). 8) ahdistuneisuutena ilmenevä sopeutumishäiriö (reaktio ajankohtaiseen stressitekijään 9) tarkemmmin luokittelematon ahdistushäiriö.

Tässä karkea yleisluokittelu, eri diagnostiset järjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV-R) poikkeavat hieman toisistaan.

Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, paniikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvakäyttäytyminen, välttäminen

3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa

4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vapina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esim.)

Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois

Sun kohdallas ja miksei muillakin lihaskireys voi aiheuttaa mitä kummallisempia oireita, myös huimausta. Jos on vaikka niskassa kireet lihakset ja olet tilanteessa jossa olet pikkasen stressaantuneempi ja ne jännittyy lisää voisi siitä tulla vastaavaa. Tarkkailepa itseäsi jännitätkö lihaksillasi tietyissä tilanteissa ja yritä silloin sanoa itsellesi, että rennoksi. Jännität vaikka ihan tarkoituksella lisää kireitä lihaksia ja päästät sitten rennoksi.

Liikunta jossa saat veren kiertämään paremmin vois kans olla hyödyksi. Astanga-jooga erittäin hyvä keino lihaskireyden poistaja, koska siinä otetaan hengitys huomioon venytyksissä, jotka sopii ihan kaikille, ei tarvi olla mikään "joogi". Rosen terapia on tosi hyvä hoitomuoto kroonisiin lihasjännityksiin, niitä on muuten ihan kaikilla jossakin. Siinä lihasta kosketaan niin että se huomaa jännityksensä ja muistutetaan siitä että se voi olla myös rento. Olen itse käynyt niissä hoidoissa ja voin vaan lämpimästi suositella ihan kaikille, ketkä haluaa parantaa elämänsä laatua.

Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä yli 20 vuotta, joten jotain tiedän siitä taudista. Mielestäni sinulla ei sitä ole.

Yhdistäisin sinun vaivasi johtuvaksi yläselän ja niskan lihasjännityksistä. Nämäkin olen kokenut, kun teen päätetyötä.

Minulla nämä oireet on poistanut säännöllinen jumppa ja hierojalla käynti. Itse haluaisin mennä joogaan, mutta asun valitettavasti paikkakunnalla, jossa ei ko. toimintaa järjestetä. Työ- ja perheasioiden johdosta en viitsi kauemmaksi lähteä, ja jo paniikkihäiriönikin tekee sen, että en pitkälle kotinurkista lähde.

Nämä siis ihan maallikon mielipiteitä.

Moi!
Oon sun ikäinen nainen, ja tosiaan kuullosti kuin olisin lukenut omaa historiaani. Viime keväänä alkoivat mitä kummallisimmat fyysiset ongelmati: huimausta, heikotusta, vapinaa, kasvojen pistelyä, rintakipua, hengitysvaikeuksia ja epätodellista oloa. Sun tapaasi ravasin useemman kuukauden lääkärissä ja kokeita tehtiin mittava määrä, mutta mitään ei löytynyt. Pelottavaahan se oli, kun ei tiennyt mikä vaivaa, mutta tunsi että jotain on pahasti pielessä. Niinpä olikin suorastaan helpotus, kun taudille viimein löytyi selitys: paniikkihäiriö. Hankkiuduin oma-aloitteisesti psykologille, joka auttoi ymmärtämään paniikkihäiriön syitä ja toimintaperiaatetta. Sain myös tietää että paniikkihäiriöstä kärsivät yleisimmin 25-35 vuotiaat naiset.
Erittäin tärkeää on ymmärtää, että kaikki fyysiset oireet ovat psykosomaattisia, eli henkisestä puolesta johtuvia. Siis jos sydän hakkaa, et ole saamassa sydänkohtausta tai jos kasvoja pistelee, se johtuu siitä että olet hengittänyt nk. pintahengityksellä jännittäessäsi ja veresi happipitoisuus on muuttunut, mikä taas saa aikaan pistelyn tunteen. Et siis kuole tai ole tulossa hulluksi kohtauksen aikana, vaikka siltä tuntuisikin.
Tyypillistä paniikkihäiriöstä kärsivälle käsittääkseni on, että kun kohtauksia on ollut jonkun verran, niitä alkaa pelätä jo etukäten, mikä taas saattaa riittää jo syyksi uuden kohtauksen syntyyn. Samalla tarkkailee omaa oloaan paljon enemmän kuin normaalisti.
Mullekin yleislääkäri oli tajoamassa masennuslääkkeitä, psykologin mielestä minun tilanteessani ne eivät ole tarpeen. En osaa sanoa mikä sinun tilanteesi on, mutta ehkä joka tapauksessa kanattaisi käydä vielä jollain toisella psykologilla juttelemassa, joka kertoisi sinulle tarkemmin paniikkihäiriöstä ja kuinka sen oppii hallitsemaan. Lääkäreissä on tosi paljon eroja, toiset on antamassa lääkkeitä ilman "terapiaa" mutta tästä oireyhtymästä (tai miksi sitä kutsuukaan) kärsivälle on mun mielestäni tosi tärkeää saada nimenomaan tietoa ja antaa mahdollisuus jutella ja esittää kysymyksiä.
Itseäni lohdutti ainakin tieto siitä, että paniikkihäiriö ei ole mielísairaus eikä johda siihen, vaan pikemminkin neuroosi ja vielä aika yleinen sellainen. Monilla siihen liittyy myös jonkinasteista julkisten tilanteiden kammoa, kuten kerroit kaupassakäyntiongelmistasi.
Omalla kohdallani ongelma tuntui putkahtavan aivan tyhjästä, eka kohtaus tuli häämatkalla... Ei siis tarvitse olla moniongelmainen, arka, masentunut tai ankean lapsuuden elänyt , jotta paniikkihäiriö osuu kohdalle. Mun kohdalla se on ilmeisesti seuraus pitkästä stressijaksosta työelämässä, yleisestä huolehtimisalttiudesta sekä elämänmuutoksista siviilipuolella. Hyvä uutinen on se, että paniikkihäiriötä oppii pikkuhiljaa hallitsemaan niin ettei se enää haittaa elämää, ja mahdolllisesti sitä kautta pääsee koko riesasta. siihen tarvitset kuitenkin tietoa asiantuntijalta. Paljon tsemppiä, kärsivällisyyttä ja sympatiaa sulle, kyllä tästä selviää!

Heippa "epätietoinen"!

Luin sun jutun ja ajattelin, että mun on pakko kirjottaa sulle, koska toi kuvaus sun olosta vois olla mun kertoma. Mä oon kanssa vähän alle kolmekymppinen ja mulla todettiin paniikkihäiriö viime keväänä. Kaikista huvittavinta on se, että mä oon töissä tavaratalossa ja oon tälläkin hetkellä sairaslomalla. T: Pelokas

samoja oireita,mutta ei välttämättä ihmisten ilmoilla pelkästään vaan ihan myös mulla kotona. niskat olleet n.3 viikkoa lukossa, aiemmin tää tuli pikku hiljaa meinaa (pala) kurkussa tunne,koko niska jumis,nielu vaikeeta,hengenahd., nyt tuntuu vain kovemmin ja useammin. suu kuivuu niin se alkaa mulla, kaikkia tabuja vedetty mut ei auta. yks asia minkä olen huomannu niin raikas happi auttaa vähän. menen jollekin ylilääkärille tänään. laitan tänne viestii jos arvoitus ratkeaa.

Miten olette päässeet eroon oireista? Ja itsensä tarkkailusta? Ilman lääkkeitä jos se on mahdollista.. Mulla kans yks aamu kun heräsin oli vaan outo epätodellinen olo, ei muuta. Aloin sitä sitte pohtimaan ja pelkäämään että mikä vaivaa, ja sain paniikkikohtauksia sen takia kun olo vaan jatkui ja lääkärissäkään ei löydetty mitään poikkeavaa. Mieli kyllä järjesti kaikenlaiset pistely oireet, vihlasut, yms, mitä varmaan ollu kokoajan mutta nyt huomasin ne kaikki eritavalla ja kokoajan koitin yhdistää että nää varmaan liittyy tohon outoon oloon. (Noidankehä). Ahdistus hiukan laantunut mutta silti aivot tuo noita ajatuksia vielä päähän ja se vaivaa. Öisin heräilen samaan kellonaikaan ja näen painajaisia välillä (normaalista poikkeavia). Syke myös korkealla kokoajan, ja sekin vaivaa. Teen kuitenkin asioita kuten olen tehnytkin vaikka välillä tuntuu ahdistavalta ja tuo epätodellinen olo oikeen korostuu.. Urheiluakin koitan harrastaa vaikka tuo sydän takookin hulluna välillä, lääkärin mielestä voi urheilla. Huoh!

Mulla oireet väheni jo silloin ku sain tietää syyn mikä mua vaivaa. Pahimmat paniikkikohtaukset sain juuri silloin ku elin kokoajan pelkotilassa et mikä mua vaivaa. En yhdistäny fyysisiä oireita mielenterveyteeni ja ajattelin et ei mulla mitään masennusta tai muuta voi olla. Kun mua oli tutkittu sen verran ettei tää voi olla fyysistä vaan henkistä, jo tieto tästä sai helpottumaan. Lieviä ohi meneviä tilanteita tulee lähes päivittäin, mut olen saanut ihan ajatuksen voimalla ne pois.

Käyn päivätoiminnassa tällä hetkellä kerran tai kaksi viikossa jossa on harjoitettu mm. ahdistuneisuus kohtauksien hoitoa. Lääkityksen aloitin kuukausi sitten, vaikka olen aina ollut lääkitystä vastaan mut nyt oli olo et on pakko kokeilla.

Mulla on paniikkihäiriön aikana vahva tunne siitä että mä kuolen tai sekoan, muu maailma saattaa tuntua irralliselta, pulssi ollut koholla jo monta viikkoa ja riippuen siitä mikä sen laukas nii jtn fyysisiä kipuja; ollut rintakipua, selkäkipua, kurkkukipua, vatsakipua... =D

Itse aloin kärsimään tästä vitsauksesta syövän jälkimainingeissa. Minulla siis todettiin syöpä, joka saatiin leikkaamalla hoidettua, mutta tämän jälkeen, jo kahdet puhtaat paperit saatuani, eräänä päivänä sain valtaisan paniikkikohtauksen, enkä ole ollut enää sen jälkeen entiseni.

Oireeni ovat jatkuva huimaus ja vetämättömyys. Pienestäkin stressistä oireet pahenevat ja mukaan alkaa tulla paniikkikohtauksen muita oireita, kuten valonarkuutta, vapinaa, palan ja puristuksen tunnetta sekä kihelmöintiä. Olen täysin neuroottinen terveyteni suhteen ja tarkkailen sydämeni sykettä jatkuvasti. Olen tutkinut miltei kaikki mahdolliset taudit ja sairaudet ja tiedän niistä aivan liikaa. Tällä hetkellä pelkään eteisvärinää, seuraavaksi se on sitten jokin muu.

On todella vaikea hyväksyä, että tämä johtuu mielestäni, sillä fyysiset oireet ovat niin voimakkaita. Lisäksi en voi luottaa tuntemuksiini, useinhan sanotaan, että kroppa kyllä kertoo kun jokin on pielessä, mutta oma kroppani kertoo minulle niin 24/7. En luultavasti saa mielenrauhaa ihan hetkeen, ellen pääse pään ja sydämen kuvauksiin, mutta oireeni eivät ole lääkäreille tarpeeksi vakavia, jotta moisiin minut kannattaisi lähettää.

On siis vain yriteltävä kestää, mutta se, että muutkin samojen ongelmien kanssa painivat, tuo jonkinlaista helpotusta oman tilan sietämiseen.

Oletko kokeillut mitään ahdistus tai ssri-lääkkeitä. Tarkoitan rauhoittavia tai ssri? Minulla paniikkihäiriön laukaisi pieni aivoinfarkti, joka ei kuitenkaan tehnyt paljon tuhoja, olisihan pahimmassa tapauksessa voinut myös kuolla. Mutta mutta, paniikkihäiriö tuntuu keljulta jälkisairaudelta, se onkin kestänyt jo puoli vuotta, eikä loppua näy. Tällä hetkellä otan joskus rauhoittavia pahimpaan hätään ja elän vain päivän kerrallaan. Koska pelkään joka päivä kuolevani, niin näin on parasta. Ssri-lääkkeet olen aloittamassa, koska tämä ongelma on kroonistunut. En tiedä auttavatko edes ne...