Voisiko joku kertoa, olenko ollenkaan olemassa.
Aisteihin ei voi luottaa, vaikka näen itseni peilistä. Tiedän sen. Aivotkin prosessoivat aistumuksia. Aivoihin ei siis voi luottaa myöskään.
Siis mistä tiedän että olen ylipäänsä olemassa? Haluaisin tietää toki.
PS. ei tarvitse vastata kysymykseen per se, koska en luota näkööni lainkaan, mutta oikeasti haluaisin tietää olenko edes olemassa. Olenko?
PS2. Tiedän toki että olemassaolon tarkoitus on luoda uutta olemassaoloa. Tämä on toki helppoa ja ymmärrettävää, mutta mistä tiedän, että olen ylipäänsä olemassa? En voi luoda mitään, jos en edes ole olemassa. Mitä siis tehdä?
Aisteihin ei voi luottaa, vaikka näen itseni peilistä. Tiedän sen. Aivotkin prosessoivat aistumuksia. Aivoihin ei siis voi luottaa myöskään.
Siis mistä tiedän että olen ylipäänsä olemassa? Haluaisin tietää toki.
PS. ei tarvitse vastata kysymykseen per se, koska en luota näkööni lainkaan, mutta oikeasti haluaisin tietää olenko edes olemassa. Olenko?
PS2. Tiedän toki että olemassaolon tarkoitus on luoda uutta olemassaoloa. Tämä on toki helppoa ja ymmärrettävää, mutta mistä tiedän, että olen ylipäänsä olemassa? En voi luoda mitään, jos en edes ole olemassa. Mitä siis tehdä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei sitä voikaan enää nykyaikana tietää, kun ei tarvitse juosta saaliin perässä ja petoa pakoon. Yötkin sujuvat mukasti kuin höyhenpilvissä leijuen. Purple haze.
Nykyihmisen elämä on hyvin pitkälti virtuaalielämää. Jatka vaan pelaamista.
Kokija tietää olevansa olemassa kokemalla. Jos jollain ihmisellä on tästä subjektiivisesta kokemisesta epätietoisuutta niin henkilö lienee tiedoton automaatti. Muusta olemassaolosta kokijalla ei voi olla varmuutta, tapahtuuko kaikki hänen"päässään" siis tietoisuudessaan vai onko "ulkoinen todellisuus" ja muut kokijat olemassa. Ajattelen olen siis olemassa -Descartesin lausahdus pätee yhä.
Niin, mutta kun on monesti todistettu ettei ihmisen aisteihin välttämättä ole luottamista. Voimme kuvitella yhtä sun toista millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Unetkaan eivät suoranaisesti liity vallitsevaan todellisuuteen. Kumpi maailma sitten on todellisempi. Ehkä unimaailma.
Jos epäilet aistejasi, olet olemassa.
Ihminen on heti syntymänsä jälkeen pistettävä luolaan yksin asumaan, jotta hänen aistitoimintansa ei häiriintyisi lainkaan. Vain täydellinen yksinolo alusta 0-vuotiaasta lähtien 50-vuotiaaksi saakka voi tuoda ihmiselle viisauden.
Platon ymmärräsi tämän ja ehdottikin tämän. Platon oli aivan oikessa, että lapsi on syntyessään kaikkein älyllisimmällään ja aistiharhojen vuoksi ihminen tyhmentyy koko ajan iän myötä.
Ei toimi. Ihmisen tietoisuus syntyy virikkeiden avulla. Katsoppa tositarina miehestä Kaspar Hauser.
Kaspar Hauserin tapaus (1974)
http://www.imdb.com/title/tt0071691/
"Mieli muovautuu" on tosin aivan eri asia kuin "tietoisuus syntyy".
Kaspar kuvitteli sen kellarikopin olevan koko Maailma, eikä vapaaksi päästyään pystynyt käsittämään oikeaa Maailmaa ikinä. Yksi merkittävimpiä kohtauksia elokuvassa oli se, kun tyyppi väitti valtavan rakennuksen olevan pienempi, kuin se tila, jossa oli ikänsä viettänyt.
Kasparin perustelu oli: "Kun käännän päätäni, niin tuo torni katoaa näkyvistä. Sitä ei tapahtunut siinä tilassa, jossa asuin, joten torni on paljon pienempi."
Se oli kyllä mysteerinen henkilö, jolla oli valtavasti tosi mielenkiintoisia ja kummastuttavia teorioita.
En tiedä onko se niin tai näin, mutta filosofiaa mussuttamalla ei kyllä naista irtoa.
Ajatukset syntyvät tosiaan aivoissa ja aivot prosessoivat aistimuksia ja aisteihin ei voi luottaa. Ajatuksiin ei siis voi luottaa.
Filosofia on turhaa.
Voi olla että kokija luo vain tietoisuudessaan todellisuuden ja aivot, fysikalismiin ei voi luottaa, ainoastaan olemassaoloonsa kokijana. Ja niille jotka sanovat että aivojen murskaaminen lekalla lopettaa kokemisen ja kokijan niin vastaan -mistä sinä sen tiedät, oletko kokeillut?
Asia on helposti empiirisesti testattavissa. Jätä kaikki verot ja laskut maksamatta ja kerro verovirastolle ja laskuttajille, että et niinku ole olemassa. Asioiden siitä eteenpäin lähtevä käänne kertoo sinulle kokemuksellisesti, oletko olemassa.
Oikea testi.
Sinä ainoastaan voit varmasti tietää oletko olemassa. Ei sillä ole mitään tekemistä peilikuvasi, aivojesi tms. kanssa. Et koe olevasi aivosi tai kehosi, tarkoittaen, että vaikka ne sinulta karsittaisiin pois, niin tuntisit silti olevasi jokin. Aivojen kohdalla tietysti poistuisi tietoisuuskin, mutta pointti oli, ettet koe olevasi se harmaa massa kallossasi vaan jotain muuta.
Olemassaolon tarkoitus ei ole luoda uutta olemassaoloa. Se vietti on vain yksi suurisyy syiden joukossa miksi olemme olemassa.
Uuden olemassaolon tarkoitus pitää ymmärtää laajasti. Esim. keksimällä E=mc2 tai vastaavan luonnonlain, olet ratkaisut olemassaolon ongelman ja luonut uutta, konkreettista ja pysyvää tosiolevaista . Tosiyhtälön olemassaolo on nimittäin ikuista.
Voit luoda uutta olevaa myös rakentamalla itsellesi talon. Tai hankkimalla jälkikasvua. Tai kirjoita vaikka kirja, joka ei ole hölynpölyä. Jne.
Olemassaolon tarkoitus on pysyy uuden olemassaolon synnyttämisessä. Ihminen joka epäonnistuu tässä perustehtävässä, on elänyt turhaan.
Sinä itse annat tarkoituksia ja merkityksiä asioille. Mitään sen ulkopuolisia tarkoituksia ja merkityksiä ei ole. Esim. sinun olemassaolosi on minulle merkityksetöntä. Eli universaali tarkoitus puuttuu. Uuden luominen tai luomatta jättäminen on siten yhtä merkityksellisiä.
Jos selvitän tapahtumat ennen bb:tä, niin se on vain jotain mitä olen tehnyt, jonka luultavasti koen merkityksellisesti ihmiskunnan kannalta ja ihmiskunta kokee sen merkitykselliseksi, mutta siihen se jää. Mitään ihmiskuntaa ylittävää merkitystä sillä ei ole.
Ainoa asia, josta voit olla täysin varma, on oma olemassaolosi. Vaimosi, lapsesi, koirasi, omenapuusi tai universumin olemassaolosta et voi olla varma, mutta eipä toisaalta ole mitään syytä epäillä niiden olemassaoloa, koska ne ovat niitä asioita, joita pystyt aisteillasi (todellisilla tai valheellisilla) havaitsemaan. Sinä et voi olla varma siitä, oletko elävä ihminen, jonkun uni, aivot lasipurkissa, pätkä koodia Basiliskin syövereissä, vai jotain ihan muuta. Mutta jos olet noista vaihtoehdoista vaikkapa vain osa tietokoneohjelmaa, miksi se tekisi elämästäsi vähemmän todellista. Minulle todellista on ainoastaan se, minkä minä voin havaita universumissa, jossa elän.
Ensinnäkin, "Ajattelen, siis olen" on lapsellinen kehäpäätelmä. Jos ihminen ei voi luottaa aistitoimintaan, tämä ei voi olla olemassa edes ajatuksen tasolla. Olemassaolo (ihmisen näkökulmasta) on mahdotonta, jos havaintojen ja mittauksien pätevyys kyseenalaistetaan kategorisesti.
Descartes oli älyllinen pösilö, joka puhui mitä sattui. Oli kuulemma olemassa, vaikkei osannut edes ajatella.
Sielu, mieli, tajunta, tietoisuus ovat tyhjiä, olemattomia käsitteitä, jotka eivät merkitse yhtään mitään konkreettista eli tosiolevaa.
Ihmisen tietoisuudella ei ole viime kädessä mitään tekemistä olemassaolon kanssa. Ihmisen tietoisuus lakkaa olemasta tämän kuoleman jälkeen, mutta ihminen on silti vielä olemassa, ennenkuin konkreettisesti mätänee tai tuhkataan. Todellisuus on olemassa ihmismielestä riippumatta.
Olemassaolon ehtona on aina empiirinen eli havaintoihin ja mittauksiin perustuva asian tai ilmiön todentaminen. Näin toimii moderni tiede.
Kysymys ei ole siitä antaako aistit kuinka oikeaa tietoa maailmasta. Se on merkityksetöntä. Jotain selkeästi tapahtuu ja jokin on siitä tietoinen – eli minä itse. Jos ei ole tiedostajaa, ei ole olemassa. Jos on tiedostaja, täysin riippumatta mitä tiedostaa, niin tiedostaja on olemassa, eli ajattelen siis olen.
>>Ihmisen tietoisuudella ei ole viime kädessä mitään tekemistä olemassaolon kanssa. Ihmisen tietoisuus lakkaa olemasta tämän kuoleman jälkeen, mutta ihminen on silti vielä olemassa, ennenkuin konkreettisesti mätänee tai tuhkataan. Todellisuus on olemassa ihmismielestä riippumatta.>>
Ihmisen oma tietoisuus on kaikkeus. Mitään sen ulkopuolisesta ja siihen tulevasta et voi olla varma. Siitä että jotain tiedostat, olet varma. Et ole ruumiisi, sekin voi olla illuusio, kuten koko muukin maailma.
>>Olemassaolon ehtona on aina empiirinen eli havaintoihin ja mittauksiin perustuva asian tai ilmiön todentaminen. Näin toimii moderni tiede.>>
Tiede ei pysty todentamaan toisten tietoisuuksien olemassaoloa eli kumoamaan solipsismia. Minä saatan olla yksi ja ainoa jolla on kaltaiseni mieli, muu on perusteltua oletusta.
Fyysinen, koko oman mielen ulkopuolinen maailma on merkityksetön määrittäessä omaa olemassaoloa. Jos olet asioiden tiedostaja olet olemassa.
Tuntuuko hyvältä jauhaa totalitääristä paskaa? Uskovaistenkin jutuissa on enemmän järkeä..
Jokainen virke ja lause pvat jutussasi mielipuolisia ja empirian vastaisia.
Mistä teitä hulluja oikein virkoaa? Ihan oikeasti.
Annan sinulle tilinumeroni, jolle voit siirtää kaikki rahasi. Jos jostakin syytä et halua tehdä niin niin olet olemassa ja pidät itseäsi kuitenkin elävänä.
Et ole olemassa. Vain Mustanaamio on todellinen. Hän istuu pääkalloluolassa mietiskelemässä sinua.
Asia on todella helppo järkeillä, mutta mikä uskomattominta, joillekin se on jostakin (kenties uskonnollisesta) syystä todella kova pala nieltäväksi.
Mennään tämä kuitenkin askel askeleelta.
1. Jos et ole olemassa, et lue tätä. (Luultavasti näet, että niinhän se on. Sellaisen, jota ei ole, on mahdoton tehdäkään mitään, kuten lukea. Jos kuitenkin haluat olla eri mieltä, niin tahdomme kuulla miksi. Kaikkea on nimittäin kuultu, ja elämässä aina on mahdollisuus kuulla vielä jotakin sellaista perätisoopaa, jota ei aiemmin ole kuultu.)
2. (Loogisen kontrapositioperiaatteen mukaisesti lause 1. on yhtäpitävä seuraavan kanssa): Jos luet tätä, niin olet olemassa.
3. Luet tätä. (Vaikka kiistäisit lukevasi, niin näytätpäs kuitenkin lukevan.)
4. Olet siis olemassa. (Modus ponensilla lauseista 2. ja 3.)
Mutta millä tasolla olemme olemassa? Ehkä olemme vain osa suurempaa kokonaisuutta ja yksilöllisyys on pelkkä harhakuva. Raamatunkin mukaan palaamme lopulta kaikki johonkin suurempaan yhteiseen tietoisuuteen mistä olemme lähtöisin. Että onko mikään ihme että me kaikki näemme kirjoituksesi?
Jumalahan näkee ja kuulee kaiken.
Ehkäpä, mutta ei se tässä ollutkaan puheenaiheena.