Farssi ABC "huoltamolla"

Mee hoitoon.....

Vau, siinäpä kirjoitus.
Minulla on ystävä joka on keksinyt oivallisen tavan saada vaimoltaan hellyyttä. Hän vie vaimonsa hienoihin ravintoloihin syömään, yleensä ABC asemille. Vaimo osoittaa sitten kiitollisuuttaan hellyyden muodossa, hyvin nopeasti kylläkin koska ystäväni on innokas vuoteenkastelija. Ystäväni jonka nimi on Vähäinen, etunimeä en voi kertoa koska hänet voitaisiin tunnistaa, kertoi tästä avioelämän eliksiiristä minulle ja päätin ryhtyä toimeen. Kysyin vielä mistä kyseisiä ravintoloita löytää? Vastaukseksi sain että lähdempä ajamaan mitä tietä hyvänsä, saavun ABC asemalle.
Tälläydyimme vaimoni kanssa viimeisen päälle juhlatamineisiin, olimme katsoneet itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa videolta ja vaatetuksemme oli sen mukainen. Vaimoni vaatetus oli hyvin niukka mutta juhlallinen sekä lähes läpinäkyvä. Starttasin Datsunini käyntiin joka onnistuikin ihmeen hyvin vaikka pakkasta oli -27 celsiusta. Heitin vielä auton vieressä lippahattuni ilmaan ja annoin se pudota maahan. Hatun lippa sai osoittaa suunnan minnepäin lähdemme. Bensiinimittari näytti lähes puolta tankkia ja eikun menoksi. Olimme hyvällä tuulella ja tunnelma hieman riehakas. Ajoimme pitkin maantietä ja tähyilin ABC-kylttiä, sellaista ei kuitenkaan näkynyt. Kuutamo oli kuitenkin kaunis. Tunti kului, toinenkin ja ohitimme useita uinuvia kaupunkeja sekä kirkonkyliä... kunnes matkanteko loppui. Olimme keskellä ei mitään, tiellä liikkui ei ketään, Datsun ei starttaa ja pakkanen kiristyy. Hetken aikaa tilannetta puntaroituani totesin että päivämme ovat luetut. Kirosin mielessäni ystävääni Vähäistä joka kohtaloni oli kirjoittanut. Vaimoni aukaisi Datsunin konepellin ja kipusi moottorin päälle kyhjöttämään koska se oli vielä lämmin. Itse keksin että takakontti olisi lämpimin paikka jos luukun lukitsisi. Pyysin vaimoani sinne seurakseni mutta hän kieltäytyi. Kömmin itse konttiin ja nykäisin luukun kiinni. Virtsasin myös varmuuden vuoksi housuuni koska ystäväni Vähäinen oli neuvonut tekemään niin tiukan paikan tullen.
Havahduin tärinästäni kun luukku aukaistiin ja kasvojani valaistiin taskulampulla. Tajusin että minuun tartuttiin ja raahattiin Datsunin kontista toiseen ajoneuvoon. Kuulin myös sadattelua sekä joku potkaisi minua kipeästi takamukseen.
Aamulla heräsin putkasta vieraalla paikkakunnalla. Useita tunteja myöhemmin poliisit saattoivat minut linja-autoon ja lähettivät kotipaikkakunnalleni. Avaimeni eivät enää sopinut asuntoni oven lukkoon, autoni oli kadonnut, vaimoni ei vastannut puhelimeen ja ystäväni Vähäinen ei huolinut minua luokseen.
ABC-ravintola koitui siis minunkin kohtalokseni. Onko kohtalotovereita lisää?

Ei hirveen hyvin käynny mullekkaa. Mää tunsin yhden kimulin joka oli ABCeel töis. Se kimuli oli älyttömän hyvä kokki ja mää söin niitä sen ruakii. Se suhde kaatu sit siihe ku mää en tehny mitää muuta ku söin. Mut vikaa oli siinä kimulissakii. Mitäs teki nii hyvii ruakii.

Hei!

Minunkin tarinani noudattaa faabelia kaavaa. Nyt katson tapahtumia katkerana taaksepäin.
Ensimmäistä kertaa astellessani ABC aseman ovista sisään olin noin 26 vuotias, menestynyt ja kaunista naisseuraa itselleni järjestänyt sinisilmä. Olin ajatellut juhlistaa naisystäväni kanssa kulkenutta matkaa, jota oli siinä vaiheessa takana yksi viikko, kaksi päivää ja kolme tuntia. Mietin sopivaa paikkaa osoittaa sitoutuneisuuteni ja paikaksi valikoitu ABC tietenkin, joka sopi paremminkin deittini laatuun. Corollani kukki kilpaa naamani kanssa, ja sillä naamataululla metsästetty naaras vaati murua rinnan alle koska ei ollut syönyt moneen minuuttiin mitään. Naisystäväni kyllä oli tavallaan kauneahko, mutta naama oli muuten vain rasvainen, sillä hänen oli kuuma corollassani, jossa lämmityslaitteen vaijeri oli katkennut jo 140 tkm sitten. Sama vaijeri oli syynä tämän daamin hikisiin kainaloihin. Hän oli itseasiassa niin iljettävä että katsominen teki fyysisesti kipeää. Voinkin nyt paljastaa että daami tuli pokattua pilkun jälkeen suoraan taksijonosta, eikä kumpaakaan häirinnyt homssuinen habitus saati läikkyneen drinkin koristelema rintapieli, mitä siis voi odottaa. Jonossa ihmettelin kuinka hän on voinut jäädäkkään ilman seuraa ravintolaillan jälkeen. Aamulla en enää ihmetellyt.

Herrasmiehenä päätin kuitenkin tarjota mielitylleni ikimuistoisen kokemuksen ABC:n seisovasta pöydästä, joka tällä kertaa piti sisällään lihapullat ja kalaa. Daamini jätti tavalliseen tapaan alkuruuat väliin ja siirtyi suoraan lihapullien kimppuun. Laskiessani lihapullia kadonneen neljättä kymmenettä daamini kitusiin jouduin lähtemään itse oksentamaan pelkästä ajatuksesta. Suoritettuani posliiniin sylkemisen palasin pöytään johon kutsumatta ilmestynyt lipeähkön näköinen mies teki jo lähempää tuttavuutta daamiini. Kysyin kohteliaasti nimen ja asian, jotka vastaavassa järjestyksessä olivat "James Hairy" and "Gettin confortable with ya laideh!". Tuossa iässä en ymmärtänyt vielä kuultua ruotsia mutta puhuin itse jo sujuvasti, ja toivotin hänet tervetulleeksi seuraamme "Tak!".

Ilta jatkui rempseässä seurassa ja daamini kävi monta kertaa tanssimassa Hairyn kanssa. Itse päätin juoda maitoa ja katsella tekstiteeveestä uutisia sillä aikaa. Jossain vaiheessa iltaa tiedustelin ystävällisesti miksi Hairyn kieli on pyyleähkön daamini kitusissa. Saamani pikastuneen raportin mukaan ruotsalaiset kuulemma vain tekevät niin. Ilmoitin käyväni laittamassa corollani käyntiin jotta konetta ei tulisi ajettua kylmillä öljyillä. Tämä sopi daamilleni ja Hairylle loistavasti. Palatessani pöytään oli kumpikin hävinnyt. Rynnätessäni ulos huomasin Hairyn pujottava pyyleähköä sillä hetkellä jo ex-daamia Datsuninsa takakonttiin. Juostessani heitä kiinni parkkipaikan läpi ehti jo Hairy kaasuttaa kohti valtatietä. Romahdin polvilleni heidän lähtöruutuunsa josta löytyi wulfin rasvainen lippis osottamassa heidän menosuuntaansa. Olin haistavinani kitkerän urean. Palelin.

Hei. Jos muistatte niin kerroin taannoin ystävästäni Vähäisestä. Nyt on tullut aika kertoa lisää.
Siispä ystäväni, tuo Vähäinen, hankki läheisestä kierrätyskeskuksesta itselleen seksinuken. Syitä tuon nuken hankkimiselle olivat: A. Hän sai sen halvalla. B. Hänen vaimonsa oli saanut taas hermoromahduksen miehensä innokkaan vuoteenkastelu-tarpeensa takia. C. Hänen romanttisuuden kaipuunsa. Alkuun Vähäinen vietti romanttisia hetkiä nukkensa kanssa työpaikan vessassa mutta hänen sydämeensä koski aina kun joutui tyhjentämään daaminsa ja sullomaan sen takin taskuun. Usein kuulin hänen itkevän kun nukesta pakeni ilma peräilman lailla päristen. Sittemmin hän hankki nukelleen pienen vuokrayksiön(salassa vaimoltaan) ja alkoi pitämään nukkea siellä kokoajan ilmalla täytettynä. Vähäinen oli siis hankkinut salarakkaan ja heille yhteisen lemmenpesän romanttisia hetkiä varten. Hän ei myöskään halunnut pitää "rakastaan" "halpana panona" vaan osti sille kalliita alusvaatteita ja alkoi käydä myös itse kosmetologilla. Jossain vaiheessa ystäväni(siis Vähäisen) todellisuudentaju hämärtyi ja hän alkoi viemään daamiaan hienoihin ravintoloihin syömään.
Tuo kohtalokas päivä oli töissä mitä miellyttävin. Vähäinen oli siisti ja pukeutunut, sekä tuoksui partavedelle. Hän oli hyvällä päällä ja hyräili iloisesti(mm. Pepe Willbergin kappaletta Elämältä kaiken sain). Töistä lähtiessämme toivotimme toisillemme hyvää viikonloppua lämpimään tapaamme. Ajattelin vielä kuinka onnekas olen kun minulla on niin hyvä ystävä. Emme kumpikaan tienneet että Vähäinen oli kavallettu ABC:llä työskentelevän henkilön toimesta. Hänen vaimolleen oli ilmoitettu pöytävarauksesta sekä aiemmin mukana olleesta "daamista". En tiedä tarkkaan tapahtumien yksityiskohtia mutta juuri romanttisimmalla hetkellä pitkien suudelmien jälkeen Vähäisen pujottaessa työmatkaltaan Tallinnasta ostamaa kallista sormusta "daamin" sormeen, vääntyi sen kasvot rumaan irvistykseen Fiskarssin valmistaman haarukan upotessa kumisen "ihon" läpi. Nukesta pääsi taas ilmoille peräilmaa muistuttava ääni ja sen kauneus painui kasaan paljastaen takaansa Vähäisen oikean vaimon hurjistuneet kasvot. Tämän seurauksena ystäväni Vähäinen jäi pitkälle sairauslomalle ja hänelle tehtiin useita leikkauksia. Ystäväni saa jo nykyään tavata tytärtään useita tunteja päivässä mutta nukkuu edelleen erihuoneessa kuin vaimonsa.

Heh heh oma vikas mitäs viet vieraitas syömään huoltoasemalle! Siis ei mitään järkee, miten sulla on voinut edes tulla mieleen kutsua vieraasi Abc:lle??Jos vaikka seuraavan kerran menisitte RAVINTOLAAN joita Suomessa riittää ja missä pihviveitsi on arkipäivää!

Abc on varmasti riittävän hyvä ravintola paremmallekin väelle. Ruoka on hyvää ja kohtuuhintaista. Aloittajan omaa typeryyttä oli kun ei osannut tahdikkaasti pyytää pihviveistä. Ja mikä huoltoasema ABC:n ravintola muka on? Myydäänkö siellä moottoriöljyä ja pyyhkijän sulkia? Ovatko oikein ruokalinjastolla? Tekeekö pihalla nököttävät polttoainemittarit ravintolasta huoltoaseman? Entä tekevätkö ohi ajavat rekat kodistani autokorjaamon? Näin myös kerran ohi kävelevän huonomaineisen naisen, onko kotini nyt bordelli?
tuituuli uskoo näköjään naistenlehtien kirjoituksia ja kylvää rahansa kalliisiin trendi-ravintoloihin vaikka ABC:ltä saa varmasti yhtä hyvää ruokaa huokeammalla. Kaverini Kaarlokin, joka oli postilla töissä, käy Absilla syömässä ja vie sinne tuttaviaankin.
Nautinnollisia ruokailuhetkiä tyytyväisille ABC:n asiakkaille.
ps. aloittaja ja tuituuli voivat vaikka mennä naimisiin minun puolestani mutta minä syön Absilla niin kuin kaikki järkevät.

Hyvä idea käydä syömässä abc:llä

Menin kerran apsille syömään kun muut paikat ei ollut auki. Eikä jäänyt ainoaksi kerraksi. Nykyään etsin aina apsin kun tulee tarve käydä syömässä ja suosittelen muillekin.

Olivatkohan kaikki kommentit aivan asiallisia? Aloittaja kertoi mielestään kauheasta kokemuksestaan ABC-ravintolassa ja hän saa siitä vielä haukut täällä. Kuinka julmaa. Vaikka sanassa sanotaankin: Älä heitä ystävääsi kivellä vaan tee se sanan säilällä, niin kuinka moni teistä nukkuu yönsä puhtaalla omallatunnolla? Menkää itseenne ja lukekaa tarina ystävästäni jonka tapasin tänään.
Ystäväni ei vastannut puhelimeen vaikka yritin soittaa hänelle useita kertoja. Siispä keksin tikusta asiaa ja lähdin hänen osastolleen. Matkalla kuuntelin vielä ilkeämieliset huhut siitä kuinka ystäväni olisi nousemassa päälliköksi. Olin melko huonovointinen mutta oloni alkoi kohentua heti kun näin tuon säteilevän persoonan. Hetken vointiani pilkattuaan hän vakavoitui ja muuttui jopa hieman uhkaavaksi. Hän jopa nosti itseään tuolista ilmaan ja teki nopeaa jalkatyöskentelyä jonka merkitystä en ymmärtänyt. Yllättäen sinisistä ja hieman lurpottavista silmistä paistoi hätäännys ja hyvin korkea mutta lähes kuiskauksen omainen ääni kertoi tilanteen. Vähäinen(siis ystäväni) oli itsekin kuullut noita juoruja ylenemisestään ja nyt hän vannotti minua salaamaan kaiken hänelle epäedullisen. Sanoin että en ymmärrä mistä hän puhuu jolloin hän hieman rauhoittui ja tajusi meidän puhuvan yhteistä kieltä. Vapautuneesti keskusradion mikrofonia käsissään pyöritellen Vähäinen katseli valvontakameroiden näyttöjä ja hyräili iloisesti, kunnes katse pysähtyi erääseen näyttöön. Johtajamme käveli juuri hallin ovesta sisään ja paniikki iski. Vähäinen lähes huusi minulle korkealla tenorillaan etten saa ikinä paljastaa hänen seksuaalisia perversioitaan ja sitä ettei hän pysty lopettamaan vuoteenkastelua. Kuulimme kuinka tuo "vaatimus" raikui keskusradioista ympäri osastoja ja toimiston ikkunasta näimme kaikkien jähmettyneen paikoilleen(myös johtajan). Katsoin parhaaksi poistua paikalta ja toimiston takaseinällä oleva pieni ikkuna oli pakotieni paloportaille. Edes viiltävä kipu ei saanut vauhtiani hidastumaan kun pakenin vapauteen. Vähäisen kohdalla tilanne muuttui entistä synkemmäksi kun hän yritti seurata minua, mutta juuttui tuohon pieneen ikkuna-aukkoon pääsemättä siitä enää irti. Toivon että johtaja on saanut hänet irroitettua.

Hei!

Haluan kertoa ruokailustani ABC huoltamolla. Olin työpaikallani nälkäisenä odottelemassa ruokatuntia. Paikalle saapui ystäväni, oman osastosa johtaja, itsehän olen vain suunnitteleva insinööri. Tunnistin tulevan pilkkalaulun vaihtoaskeleesta. Hän kertoi heränneensä yöllä omaan huutoonsa. Ilmeisesti oli keksinyt niin mehevän minua sorsivan tarinan ettei voinut nukkua huutonauramatta. Hän tanssii toisinaan kepeästi juttusilleni tunnistettavalla tanssiaskeleella, johon hän on yhdistänyt auktoriteettiä puhkuvan etukenon. Etukenon hyviä puolia on se, että kun keno on riittävän syvä ei katsekontaktia tarvitse ottaa. Hänen kenonsa on juurikin näin syvä. Katsekontaktin puuttuminen myöskin vie keskustelulta sosiaalisen sävelen pois, jolloin hän ei oikeastaan ole vastuussa ikävistä sanoistaan.

Hän tosiaankin tanssahteli paikalle ja kysyi saako onnitella. Olin pölmistynyt, kun en tiennyt syytä miksi olisin ansainnut onnittelut. Huhut olivat kiertäneet yrityksessämme että olisin saanut ylennyksen (tosin meidän firmassa liikutaan aina sivusuunnassa jos liikutaan. Aina seuraava homma tuo vastuuta mutta ei valtaa). Ammuin huhut alas ja ystäväni etukumara syveni mietoksiin, ilmeisestikkin lähteiden osottautuessa petollisiksi. Katse nousi äkisti ja hän alkoi syyttää minua vuoteenkastelijaksi. Ammuin tuonkin väitteen alas. Noin minuuttia myöhemmin katse nousi ja hän alkoi selittää puhallettavasta prostituoidusta. Huutonaurua kuunneltuani hän vakuutteli minulle että omistaisin sellaisen. Ammuttuani tuonkin alas alkoi syytöskierros ensimmäisestä kohdasta uudelleen. Kun kierto oli käyty läpi kuudennetta kertaa hän luovutti ja kutsui minut kahville.

Kerroin että olen miettinyt lähtemistä ABC huoltoasemalle syömisen parissa, sillä sisäpiirintietojen mukaan insinöörit syövät siellä. Ei kuulemma ollut vaivan arvoista. Ystäväni mielestä kalakukko on ainoa oikea ruoka. Vieläpä siten hankittuna että hän pakkaa eukkonsa kapsäkkeineen ja eväineen autoonsa kun tulee töistä, ajaa mökilleen, ja pyytää eukkoaan purkamaan kamat mökkiin samalla kun ystäväni polttaa savukkeen. Rouva lämmittää saunan sillä aikaa kun ystäväni liukastaa vedellä airojen hantaakit narinan välttämiseksi ja tarkistaa että veneessä on äyskäri (tarkistuksen voi tehdä myöhemminkin). Rouva pilkkoo puut ja laittaa tulet ja perunat kiehumaan samalla kun ystäväni hoputtaa hidasta rouvaansa veneeseen kokemaan verkkoja. Verkkojen läpikäynti menee siten että rouva soutaa ja noukkii kalat verkosta jonka paikan ystäväni on osottanut tupakoinnista vapaalla kädellään. Perämoottoria ei voi käynnistää koska rouva ei ole muistanut ostaa bensiiniä siihen, eikä muutenkaan kulttuurihistoriallista konetta ole syytä käynnistellä turhaan alle 5 km selän taittamiseksi. Heidän järvenselkänsä on 8 kilometriä ja menee mainittuihin toleransseihin, joten perämoottori pysyy sammuksissa ja toimii vain peräsimenä jota ystäväni navigoi. Rantauduttua ystäväni kiinnittää veneen miehen ottein partioajoista unohtuneella solmulla puuhun samalla kun rouva perkaa kalat. Ystäväni etsii rouvan purkamien kapsäkkien joukosta jauhot sadattelujen saattelemana sillä rouva ei ole muistanut hajamielisyyttään sytyttää tupaan öljyvalaisinta. Ystäväni kantaa
käsikopelolla etsityt jauhot saunalle kepein vaihtoaskelin, sillä hän suhtautuu kaikenlaiseen raatamiseen kepästi. Kiukaan lämmityksen, uunin lämmityksen, kalojen perkaamisen ohella saunalla odotellaankin jo kuumeisesti kuoreen tarvittavia jauhoja. Jauhot ovat vääriä ja syy on edelleen rouvan johtuen öljylamppufarssista. Ystäväni painelee epäonnistumisen musertamana saunaan ja ilmoittaa että neljän tunnin päästä hän on valmis yhdyntään ja syömään kalakukkoa. Neljän tunnin päästä hän onkin todentotta valmis syömään kalakukkoa mutta ei kykene yhdyntään johtuen väsymystilasta jonka intensiivinen radion kuunteleminen on aiheuttanut. Maha täynnä kalakukkoa on kiva nukkua. Koko päivän laiskotellut rouva saa tehdä tiskit ja sammuttaa tulet sekä
radion. Aamulla on syytä olla aamupala valmiina kalakukon kera jonka ystäväni on valmistanut. Sama kuvio toistuu pyhäpäivien verran kunnes on aika matkata takaisin kaupunkiin. Matka alkaa heti aamupalan jälkeen olipa eukko pakannut tavarat tai ei, joku kuri se olla pitää! Huonokurinen rouva on kyllä maksanut viikon, joskus kahdenkin mittaisesta pidennetyästä pakkoleiristä kesämökillään kun on laiskuuttaan myöhästynyt asetetuista tavoitteista.

Ystäväni ojensi minulle kalakukon, jonka hän oli itse leiponut, vietäväksi rouvalle. Rouvani löysi foliosta käytetyn puhallettavan lampaan. Kysyttäessä asiasta ystävältäni ei hän tiennyt asiasta mitään. Sain myöhemmin puhelun jossa hän kertoi minun menneen leikkauksessa sekaisin ja oli vakuuttanut asiasta myös lähimmän kollegansa tuntien mittaisella vakuuttelulla. Nyt hän vielä varmisti ja vakuutti minutkin että olen menettänyt järkeni. Vakuutuin syytöksistä niin paljon että päätin palauttaa insinöörin paperini opinahjooni, ja olla ruokailematta ABC asemalla.

Parasta viihdettä. I like this.

Ei ole näköjään ihmisillä vapaa-ajasta puutetta kun tällaista skeidaa tänne jaksavat kirjoittaa....

ps. itse olen saanut pihviveitsen abcilla joka kerta ihan pyytämättä, kun pihvin eteen tuovat.....

eiks oo yhtä älytöntä käyttää vapaa-aikaa näiden lukemiseen?

ps. sulla on asiat paremmin kun näillä tarinaniskijöillä

Suut kiinni tyhmät. Tämä on parasta viihdettä.

Kriisikeskukseen voi myös soittaa.He kuuntelevat.

Tyhmien ei ole pakko näitä lukea eikä varsinkaan kommentoida. Luulempa että näiltä kommentaattoreilta ei onnistu minkäänlaisen tarinan kirjoittaminen ja kaikkein vähiten tämän tasoisten. Laittakaa vaan lisää tulemaan ja jättäkää nuo tyhjäpäiden kommentit omaan arvoonsa. Täällä on varmasti monta lukijaa jotka nauttivat näistä stooreista.

No onnea vaan niille jotka nauttivat, aika aivotonta porukkaa.....

abc:n safkoja pystyy syömään vain jos on ollut vähintään 3 päivää ilman ruokaa... Törkeen ala-arvoista ja hintaan nähden varsinkin!

Aloittajaluuserin kirjoituksiin ei kannata kommentoida enempää.
Tunnen tyypin jo vuosien takaa.
Hän on näitä nimenomaan sananmukaisia luusereita, joka valittaa joka palstalla sitä, että häneltä huijattiin "omaisuus". Oman tyhmyyden takia.
So what?

Tapahtui []
Ei tapahtunut [x]

Hauskoja tarinoita sepitt, en tosin kaikkia ehdi nyt lukemaan. Se vaan ettei kukaan tärkeitä vieraita veisi huoltoasemalle ruokailemaan jos haluaa tehdä vaikutuksen. Toisaalta, kuka tahansa syö jos matkan varrella ja ainoa paikka.