Kun juttua palstalla ampumisesta ja ammuksista, niin kai yksi juu lisää mahtuu?
On askarruttanut asia, onko luodin muodolla ja pyörimisnopeudella paljonkin merkitystä itse lentorataan. Kun ammun kivärillä jonka rihlaus on jyrkkänousuinen ja lähtö nopeus lähes 1000 m/s, niin luoti pyörii jyrkän rihlauksen takia noin 2950 kierrosta/s
Kun ammun toisenlaisella patruunalla jonka luodilla on pituutta yli tuplaten, samoin paino. Koska luodin paino on suurempi on sen lähtönopeuskin vähän pienempi. Tämä pitemmän luodin käyttäytyminen kiinnostaa. Olen huomannut, kun ammun pitemmältä matkalta tauluun, on luodin tekemä reikä huomattavan soikea pysty suuntainen. Eli, luoti lentää pysty kallistuunena, ensin kuvatulla patruunalla tulee täysin pyöreä reikä.
Voisiko tämä johtua luodin hyrrävoimasta, eli luodin asento ei seuraakkaan lentorataa, vaan se pyrkii säilyttämään lähtöasennon? Kun luodin nopeus pienenee, pienenee myös hyrrävoima, ja nyt tulee yksi muuttuja lisää. Luodin kohtauskulma kasvaa lentorataan nähden, ja luodista tulee ikään kuin lentokoneen siipi. Tämän kohtauskulman kasvaminen lisää luodin pysyyn nousemista.
Olenko täysin hakoteillä, vai sotkeeko lentoharrastukseni ajattelemaan luotia lentokoneeksi vaikka kone ei pyörikkään??
On askarruttanut asia, onko luodin muodolla ja pyörimisnopeudella paljonkin merkitystä itse lentorataan. Kun ammun kivärillä jonka rihlaus on jyrkkänousuinen ja lähtö nopeus lähes 1000 m/s, niin luoti pyörii jyrkän rihlauksen takia noin 2950 kierrosta/s
Kun ammun toisenlaisella patruunalla jonka luodilla on pituutta yli tuplaten, samoin paino. Koska luodin paino on suurempi on sen lähtönopeuskin vähän pienempi. Tämä pitemmän luodin käyttäytyminen kiinnostaa. Olen huomannut, kun ammun pitemmältä matkalta tauluun, on luodin tekemä reikä huomattavan soikea pysty suuntainen. Eli, luoti lentää pysty kallistuunena, ensin kuvatulla patruunalla tulee täysin pyöreä reikä.
Voisiko tämä johtua luodin hyrrävoimasta, eli luodin asento ei seuraakkaan lentorataa, vaan se pyrkii säilyttämään lähtöasennon? Kun luodin nopeus pienenee, pienenee myös hyrrävoima, ja nyt tulee yksi muuttuja lisää. Luodin kohtauskulma kasvaa lentorataan nähden, ja luodista tulee ikään kuin lentokoneen siipi. Tämän kohtauskulman kasvaminen lisää luodin pysyyn nousemista.
Olenko täysin hakoteillä, vai sotkeeko lentoharrastukseni ajattelemaan luotia lentokoneeksi vaikka kone ei pyörikkään??
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei luodin asento seuraa lentorataa. Miksi seuraisi? Ei luodissa ole eviä. Lisäksi luoti alkaisi poikkeuduttuaan poikkeutua mieluummin lisää kuin oieta aerodynaamisten voimien takia. (kärki haukkaa)
Jos luoti alkaa kulkea kylkimyyryä, pyörivä luoti alkaa kokea magnusefectia ja kaartaa vasemmalle jos luoti pyörii kellonsuuntaan perästä katsoen. Mutta se hukkuu kyllä Coriolisilmiöön ja siksi vaikea havaita
> luodin asento ei seuraakkaan lentorataa, vaan se pyrkii säilyttämään lähtöasennon?
Oikein.
>Kun luodin nopeus pienenee, pienenee myös hyrrävoima,
En osaa sanoa. Kierrokset per sekunti ovat painavammalla hitaammalla luodilla pienemmät, mikä pienentää hyrrävoimaa. Toisaalta sen isomman massan johdosta kulmamomentti on suurempi, mikä kasvattaa hyrrävoimaa. Lisäksi pitempi luoti vaatii suuremman voiman kääntyäkseen.
Ammutiko omaan jalkaan? Oliko luodilla väärä lentorata?
Jos kolmas kotimainen on hallussa, niin kannattaa hakea verkosta termeillä "external ballistics dynamic stability wobbling". Löytyy sekä selittäviä tekstejä että raakaa matematiikkaa ilmiöstä satoja sivuja.
"Ei luodin asento seuraa lentorataa. Miksi seuraisi?" Ei taida pitää paikkaansa!!
Suora lainaus tuolta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rihla
Pitkä luoti tarvitsee yleensä vakautuakseen lyhyen rihlannousun. Liian tiheä rihlannousu saattaa aiheuttaa ylivakautumiseksi kutsutun ilmiön,jolloin luoti ei muuta aksiaalikulmaansa lentoradan kulman mukaan. Tällöin se joutuu lentoradallaan etenemissuutaansa nähden vinoon asentoon, mikä on tuhoisaa sekä tarkkuuden että tehon kannalta.
Eipä vakuuttanut. Wiki
Fysiikassa ei taida olla olemassakaan mitään hyrrävoimaa, sellaiset kuuluu tekniikkaan.
Fysiikassa M = dL/dt mikä riittää sellaisten asioiden käsittelyyn.
Onko fyysikoissakin ortodokseja? Olen tähän saakka luullut sen olevan vain pelkästään matemaatikkoja vaivaavan taudin.
Mahdollinen orthodoksinen uskontosi ei liity aiheeseen eikä fysiikkaan.
Sille lienee oma palstansa, googlaa: "uskonto suomi24", niin sieltä löytynee.
Lisäksi palstalla näyttää viihtyvän autistisia tosikkoja, jotka tulkitsevat sanat pelkästään niiden konkreettisessa merkityksessä.
Pystysuoraan soikea osumareikä pitkällä matkalla johtuu siitä että pitkä luoti ei "mahdu" halkaisijansa kokoisesta reijästä, koska sen lentorata on putoava tulee luoti tauluun hieman raapaisten. Siis vinosti. Niin kauan, kuin luoti säilyttää vakautensa sen asento lentoradalla on lähtökulman suuntainen ja se putoaa maahan kylki edellä.
Eli luoti lentää kärki hieman pystyssä, koska lähtökulma on aina hieman ylöspäin, ellei ammuta aivan läheltä.
Lyhyt luoti läpäisee taulun nopeammin, jolloin putoamisliike ja hieman vino tuloasento ei ehdi vaikuttaa paljoa reiän muotoon.
Raskas luoti hidastuu hitaammin, kuin kevyt ilmanvastuksen vuoksi, mikä näkyy lentoparabelissä. Kärjen ja perän muoto vaikuttaa myös ilmanvastukseen samalla kaliberilla.
Sotilaskiväärillä 300 m matkalla jos luodin suora osuus olisi 2 cm, osumareiän soikeus olisi teoreettisestikin alle 0,1 mm.
Sellaista 'kultasilmää' ei kyllä olekaan, joka rosoisesta tai revenneestä reiästä pystyy havaitsemaan soikeuden, puhumattakaan että tietäisi sen johtuvan juuri radan kaarevuudesta eikä esimerkiksi lämmöstä, luodin 'väpätyksestä' tai muusta.
Jos joku näkee tuon soikeuden, niin väitän sen perustuvan vahvaan ennakkoasenteeseen eikä todelliseen havaintoon.
Niin mutta pienessä reijässä soikeuden näkeekin. Onhan 0.1mm jo merkittävä.
Teen itse potkureita joiden kärkien etäisyyttä toisistaan kohdistan juuri tuolla tarkkuudella tavallisella metrimitalla. Jos luodin reikä on noin 7mm on tuo 0.1 mm jo erotettavissa suuresta määrästä reikiä, yksittäiset reijät voi olla mitä tahansa.
Hutilaukaus ei johdu vain luodista ja aseesta. Useimmin syynä on vain ampujan oma huono osumatarkkuus.
Kun lihakset ovat maitohapoilla fyysisen rasituksen vuoksi ei se tarkkuus voi olla kovinkaan hyvä. Ja psyykkinen jännityskin voi vaikuttaa osumatarkkuuteen.
Ei kaikkea selitystä AINA kannata etsiä matematiikasta tai fysiikasta.
Huomioikaa myös biologiset ja psyykkiset tekijät osumatarkkuudessa.
Tarkka-ampujat kyllä valitsevat luotinsa ja aseen oman kokemuksen mukaan. (ja urheilussa asiaan vaikuttaa myös lajin säännöt)
Näin ammunta ja osumatarkkuus ei ole pelkkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Myös ampujan omalla kunnolla ja ampumatilanteella on merkityksensä.
Älkää viitsikö olla hölmöjä jos ette ymmärrä kokonaisuutta on aivan turha väitellä asioista mitä ei ymmärä.
"Huomioikaa myös biologiset ja psyykkiset tekijät osumatarkkuudessa."
Eikös sun teoria ole ihan hanurista verrattuna tähän faktaan:
"Jos pyörii liian nopeasti, luoti ylistabiloituu. Kummassakin tapauksessa luoti vaappuu lentäessään. Vaappuu erilailla, mutta tulos on sama, eli tauluun rupeaa tulemaan ”avaimenreikiä”. Luoti lentää valtaosan ajasta poikittain, ja sellainen luoti ei voi osua tarkasti."
http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2007/06/01/rihlan-nousu/
Näitä aiheen ympäriltä kirjoittavia höpöttäjiä ilmestyy jostakin fysiikkapalstalle oli ketjun aihe mikä tahansa. Varmaan kyse on jonkinlaista pätemisentarpeesta, joka panee kirjoittamaan, vaikka minkäänlaista sanottavaa ei aiheesta olisikaan.
"Näitä aiheen ympäriltä kirjoittavia höpöttäjiä ilmestyy jostakin fysiikkapalstalle "
Väittämäsi mukaan ampujat eivät kuulu fysiikkapalstalle? Oletko yhtään ajatellut kuka sen ammunnan tekee? Ase vai ampuja?
Mitkä kaikki tekijät vaikuttaa ammunnan osumatarkkuuteen?
Et kai luule ainoiksi tekijöiksi fysikaalisia tekijöitä?
Taidat olla teoreetikko jolla ei ole mitään käsitystä todellisesta ammunasta.
Kaksi kysymystä vain:
Miksi ampumahiihdossa urheilijan suoritukset vaihtelee niiin paljon ammunnan osumatarkkuudessa? Onko kaikki vain kiinni aseesta ja luodista?
Kun kyse on ulkoballistiikasta eli luodin lentoradasta ja luodin asennosta radallaan, siihen ei tarvitse kenenkään ampumaurheilua sekoittaa.
Mene pätemään tuonne Rata- ja kilpa-ammunta -palstalle.
Ammuntahiihdossa vaikuttaa paljon se, että henkilöillä sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja veri on maitohapoilla. Tästä oli joskus uutista, että miten ampumahiihdossa muodostuu valtava viive lopulta liipaisimen vetoon, minkä takia ampuminen tulee aloittaa jo ennen kun tähtäimet on jo taulussa.
Ja voihan sen aseen tarkkuutta testata tukemalla sen kalustoon. Ei ole enää ihmisen aiheuttamia ongelmia, mikäli tarkkuus ei käyttäydykään niin kuin pitäisi. Ylipäätänsä ihminenkään ei tee muuta kuin satunnaisvirheitä, jotka voidaan ottaa huomioon, mutta kyllä se huomataan jos luotiin vaikuttavat voimat aiheuttaa systemaattisen virheen.
"Ulkoballistiikka" on aivan samaa fysiikkaa ja biologiaa mikä näkyy ampumahiihtäjien suorituksessa.
Muista myös tämä, biologinen ihminen on myös fyysinen olento joka on sidottu fysiikan lakeihin niinkuin ammus (luoti).
Osumatarkkuus on fysiikkaa ja biologiaa. Tässähän osatekijöinä on aina ihminen, ase, luoti, fysiikka ja biologia. Nämä kaikki vaikuttavat yhdessä.
Luotiin (ammukseen) vaikuttaa myös maapallon fysiikka mm. vetovoima, liikematka ja ilmasto-olot (mm. tuuli, sateisuus, kohteen näkyvyys) ja tapahtuman nopeuden vaihtelut.
Ei tässä tarvitse lähteä ampumaradalle pätemään. Pitää huomioida asioiden kokonaisuus eikä asioita pidä lokeroida erillisiin lokeroihin.
Liika teoria tappaa ymmärryksen.
Ammunnan tärkein funkio on se, että luoti (ammus) tavoittaa kohteen. Hutilaukaukset eivät ole ainoita tavoiteltavia päämääriä.
En sitten malttanut olla jatkamatta jankutustasi?
Kuluuhan se pääsiäisen aika tietysti näinkin.
Tosiasioista kertominen ei ole jankutusta. Tässä sinulle yksi hyvä ohje.
Rupea harrastamaan ammuntaa ja mieti sitten niitä kaikkia osatekijöitä joista johtuu sinun oma huono osumatarkkuutesi.
Tämä mietintä ei ole sidottu pääsiäiseen. Muista vain se, että et häiritse naapureitasi aseen paukuttelulla väärässä paikassa.
Mene lailliselle ampumaradalle. (tai noudata metsästysaikoja)
Aika moni metsästäjä ei edes tiedä mine pain ennäkko ottaa jos ampuu esim auton lavalta joka olisi tietysti kiellettyä.
Aloittaja kyselin nimenomaan luodin asentoa sen lentäessä, voihan tietysti päteä hieman aiheesta sivussakin. mutta toi on jo naurettavaa :D
Tosin voisit jo ilmaista, miten kertomasi liittyy luodin lentorataan tai luodin suuntaan radan suunnan suhteen. Siitä täällä oltiin keskustelemassa.
Luoti ei itse anna itselleen sitä lentorataa. Luoti (ammus) saa lentoratansa aseesta ja aseen käyttäjästä (ampujasta, joka voi olla myös tulenjohtaja tai "automaattipyssyn" suunnittelija)
On olemassa "itseohjautuvia" ammuksia joita kai sanotaan ohjuksiksi tai topedoiksi. Muuta joku on nämäkin suunnitellut.
Nyt olemme kirjoitelleet aseen, luodin(ammuksen) ja aseen käyttäjän eli ampujan YHTEISTOIMINNASTA.
Luodin lentorata on se jonka ampuja määrittelee, se voi olla täysosuma, likiosuma tai hutilaukaus. Lentorata on se mikä piipun suuntauksesta lähtee. Tämä on sama kuin "tähtäys" tai suuntimalaskelma.
Osumatarkkuuteen vaikuttaa suuntiman tai tähtäyksen tarkkuus, ampujan kunto ja myös aseen kunto. Tunnettua on se, että pitkässä käytössä ase "kuluu" eli tulee epätarkaksi.
Jatkuvissa ammunnoissa aseen piippu lämpenee eli lämpölaajeneminen aiheuttaa välyksien kasvua ("kulumaa"). Järeillä aseilla kuten tykeillä on tietty kestoikänsä eli aivan rajattomia ammusmääriä ei voida ampua ilman tarkkuuden vähentymistä.
Joskus on tehtävä perushuoltoa eli piippu on vaihdettava.
Tarkkuuskivääreissäkin piippu on vaihdettavissa. Kalipeeri on käsitettävä myös tuotannon valmistustoleransseiksi niin aseessa kuin luodeissa (ammuksissa).
Aseen tarkkuus on myös valmistajalle laatukysymys. Massatuotanto kiväärillä ja tarkkuuskiväärillä voi olla selvä ero. Myös ampujilla on eroja, toisista ei tule koskaan tarkka-ampujia.
Mutta edelleen: Jos luoti on saatettu tietyllä etenemis- ja pyörimisnopeudella sekä tietyssä suunnassa radalleen, on aivan sama, onko ampuja ollut masentunut ja mandoliinikrapulassa tai ase vanha, väljä torrakko. Ulkoballistiikan lait yksin määrittävät sen, mihin luoti lentää.
luodin painopiste suhteessa sen eri osien siipivoimiin kaiketi määrää missä asennossa se lentää silloin kun hyrrävoima ja siitä tuleva vakautusvoima häviää luodin etuosaan vaikuttavalle ikäänkuin siipivoimalle, elipainavanpi takaosa pyrkii putoamaan alas, tälalista tulee mieleen sivulliselle.
Myöntäkää jo. Olette huonoja ampujia. Ei tässä keinotekoiset selittelyt luodin lentoradasta kelpaa. Hutilaukaus on hutilaukaus, siinä se selitys on.
Harjoitelkaa enemmän ja selitelkää vähemmän.
"Myöntäkää jo. Olette huonoja ampujia. Ei tässä keinotekoiset selittelyt luodin lentoradasta kelpaa. Hutilaukaus on hutilaukaus, siinä se selitys on."
Täysin käsittämätöntä, että noin tyhmä ihminen osaa käyttää tietokonetta, vai käytätö apuvoimia tyhmyyksiesi kirjoittamisessa? Tyhmiä on myös apuvoimat kun suostuvat tuollaista idioottia auttamaan.
On käsittämätöntä ettei huteja ampuva vieläkään tajua asian ydintä. Hutilaukaus eli huono luodin lentorata on seurausta MYÖS ampujan omasta kunnosta ja taidosta.
Ammunnan tarkkuuteen vaikuttaa ampujan fyysinen ja psyykkinen tila.
Ei kaikkea voi selittää lentorata laskelmalla. Et taida ymmärtää kilpailutilanteen jännitettä? Huteja tulee myös hyville ampujillekin.
Näin se vaan on. Kellään ei ole 100 %:n osumatarkkuutta. Jopa itseohjautuvia ilmatorjuntaohjuksia voidaan häiritä eli nekään ei aina osu kohteeseensa.
Todellisuus ei ole yhtäkuin ammunnan fysikaalinen ja matemaattinen teoria.
Kun aloittajan kysymys koski ulkoballistiikkaa, vastauksiin on turha sotkea mukaan teologiaa, filosofiaa, astrologiaa tai edes biologiaa ja psykologiaa.
Jopas nyt jotakin. Liitit ammuntaan jo nämäkin mitä mainitsit. Mietihän uudelleen biologiaa ja psykologiaa ammunnan yhteydessä.
Miten vakavasti raajavammainen voi käyttää "kahden käden" käsiasetta? Tai miten näkövammainen voi olla tarkka-ampuja? Vammathan on biologisia vikoja. Ja mietihän Odinin poikien tai MC-jengiläisten psyykettä ampuma-aseiden käytön yhteydessä.
Kyllä ampuminen on paljon muutakin kuin luodin ballistiikkaa. Se on myös teknologian kehittämistä. 1900-luvun alun sotilaskiväärillä ja 2000-luvun sotilaskiväärillä on aika ero. Sanoihan Tuntematon sotilas kirjassa eräs henkilö:
"eihän tästä sohlosta mihinkään ole". Sohlo kivääri ei ole tarkkuuskivääri ei vaikka olisi muutoin tarkka-ampuja sitä käyttämässä.
Harjoittele ammuntaa, kyllä ne tarkka ammunnan taidot siitä voi syntyä. Hutilaukaukset ovat useimmin ampujan omaa syytä.
Et ilmeisestikään itsekään aina tiedä, missä on maali, saati sitten ymmärrät, mitä kysytään. Jos joku sattuu kysymään sinulta: "Pääseekö tätä tietä Alakylään?", niin vastauksesi alkaa: "Alakylässähän varhaisin asutus on heti kivikaudelta ja..."
Ampujan ei tarvitse ajatella hyrrävoimia niinkuin aloittaja kirjoittaa:
"Voisiko tämä johtua luodin hyrrävoimasta, eli luodin asento ei seuraakkaan lentorataa, vaan se pyrkii säilyttämään lähtöasennon?".
Ampujan pitäisi keskittyä aseen ja luodin valintaan ja pitämään itsensä biologisesti(fyysisesti) ja psyykkisesti kunnossa. "Huonossa" kunnossa olevan ei pitäisi edes lähteä metsästysporukkaan mukaan.
Hyrrävoimia ajattelevalla pää voi olla jo muutenkin sekaisin.
Jos joku haluaa asiaan perehtyä, niin tässä pari lähdettä:
http://thearmsguide.com/5344/long-range-shooting-external-ballistics-dynamic-stability/
http://kuulapaa.com/home/highspeed/pistols.html
Jälkimmäisen kuvasarja osoittaa, että luoti voi todella lentää vinossa asennossa ampumasuuntaan nähden.