Yhteiskuntafilosofia
Yhteiskuntafilosofia on filosofian osa-alue, joka pohtii seuraavia kysymyksiä: millainen on hyvä, eli hyvin toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta? Millaista vastuuta ja millaisia vapauksia yksilöllä on yhteisössä ja yhteiskunnassa? Yhteiskuntafilosofia tarkastelee myös niitä arvoja jotka ovat vallitsevia yhteiskunnassa. Valtion, vallan ja lain syntyminen sekä niiden oikeutus kuuluvat sen keskeisiin tutkimusalueisiin.
Keskeisiä käsitteitä pohdittaessa yhteiskuntafilosofisia kysymyksiä ovat vapaus - vastuu, oikeus - velvollisuus, oikeudenmukaisuus - epäoikeudenmukaisuus, tasa-arvo - epätasa-arvo ym. Seuraavaksi tutustumme eräiden filosofien ja yhteiskuntafilosofisten koulukuntien näkemyksiin näiden käsitteiden sisällöstä ja soveltamisesta yhteiskunnassa.
Platon
Platonin teos Valtio sisältää hänen kehittämänsä teoreettisen mallin ihannevaltion rakenteesta. Teosta on pidetty utopiakirjallisuuden aloittajana; "utopia" tarkoittaa paikkaa, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Platonin ihannevaltio onkin malli, jota ei reaalimaailmassa lähes sataprosenttisella varmuudella ole koskaan mahdollista toteuttaa. Myöhemmin renessanssin aikakaudella ilmestyneestä utopiakirjallisuudesta merkittävimpiä ovat Thomas Moren Utopia (1516) ja Francis Baconin Uusi Atlantis (1626).
Platonin täydellisen valtion malli pohjautuu hänen ihmiskäsitykseensä. Hänen mukaansa ihmissielu jakaantuu kolmeen osaan: järkisielu, intosielu ja himosielu. Järkisielu on sielun ajatteleva osa, intosielu puolestaan voi tuntea rohkeutta, pelkoa, suuttumusta tai inhoa. Himosielu on sielun laajin osa, joka on täynnä erilaisia haluja ja himoja. Jokin näistä kolmesta sielunosasta on aina ihmisellä muita osia hallitsevampi. Platonin ihannevaltiossa vallitsee tähän perustuva luokkajako: ihmiset jaetaan eri yhteiskuntaluokkiin sielullisten kykyjensä mukaan, sen mukaan mikä sielunosa heillä on hallitsevana. Ristiriidat yhteiskunnassa syntyvätkin siitä, kun johonkin luokkaan joutuu kyseisen luokan vaatimusten kannalta väärän sielunosan hallitsema ihminen.
Platonin utopiassa on kolme yhteiskuntaluokkaa. Alin ja suurin luokka ovat työntekijät ja palvelijat. Tähän luokkaan kuuluvilla on himosielu määräävänä sielunosana; nämä halujensa ja himojensa hallitsemat ihmiset tekevät yhteiskunnan ruumiilliset työt ja ruokkivat kansan. Seuraava yhteiskuntaluokka ovat vartijat ja sotilaat. Heillä hallitseva sielunosa on intosielu, ja rohkeina he toimivat vartijoina ja sotilaina, vastaten yhteiskunnan järjestyksestä ja turvallisuudesta. Ylimpänä Platonin luokkayhteiskunnassa on sitä yksinvaltaisesti johtava filosofikuningas. Hänellä hallitseva sielunosa on järkisielu. Hänellä on takanaan pitkä, noin 50 vuotta kestänyt koulutus, minkä perusteella hänellä yksin on kyky syvälliseen ajatteluun, yksin hän pystyy näkemään ideoiden maailman (ks. Platonin ideaoppi).
Platonin aristokraattista ihanneyhteiskuntaa on usein kritisoitu epädemokraattisuudesta: luokkajako on jyrkkä, ja yksinvaltaista filosofikuningasta ei ole lupa arvostella. Koska hän ainoana osaa käyttää järkeään oikealla tavalla, häneen tulee luottaa täydellisesti: filosofikuningas toimiessaan järkeensä tukeutuen ei yksinkertaisesti voi toimia väärin. Platonin yhteiskuntamallia onkin pidetty totalitaarisen yhteiskunnan malliesimerkkinä. Platonin filosofikuninkaalle on sallittu jopa valehtelu, jos hän katsoo sen valtion edun kannalta tarpeelliseksi. Tavallisen kansan on sen sijaan pysyttävä aina ehdottomassa totuudessa.
Platonin ihanneyhteiskunnassa vallitsee eräänlainen kommunismi: kahdella ylimmällä luokalla ei ole yksityiselämää, yksityisomaisuutta eikä edes perhettä; valtio on heidän perheensä, ja he elävät jonkinlaisessa kommuunissa. Yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin sukupuolten tasa-arvo, myös nainen voi periaatteessa olla vartija tai hallitsija. Samoin ihmisen asemaa yhteiskunnassa ei määrää hänen syntyperänsä vaan kykynsä, sielulliset ominaisuutensa. Lapset kasvatetaan yhteisseimessä, ja heidät erotellaan kykyjensä mukaan eri luokkiin jo pieninä. Eri luokkiin kuuluvat lapset saavat tämän jälkeen erilaisen ja eripituisen kasvatuksen; tie ihanneyhteiskuntaan kulkee kasvatuksen kautta.
Platonille ihanteellinen valtiomuoto on siis edellä kuvattu aristokraattinen yhteiskuntamalli, vaikka hän myöntääkin sen toteuttamisen vaikeuden reaalimaailmassa. Demokratiaa hän pitää toiseksi huonoimpana valtiomuotona heti tyrannian jälkeen. Ylipäänsä hänen yhteiskuntafilosofiassaan yksilö on toissijainen yhteiskuntaan verrattuna: jokaisen kansalaisen on palveltava valtion hyvää, ja yleinen, yhteinen hyvä takaa myös yksilön hyvän toteutumisen.
Aristoteles
Aristoteleen yhteiskuntafilosofiset näkemykset eroavat monella tapaa hänen opettajansa Platonin näkemyksistä. Hänen mukaansa kehittynein yhteiskuntamuoto oli kreikkalainen kaupunkivaltio, polis, joka mahdollisti ihmisen sosiaalisten ja rationaalisten luonteenpiirteiden parhaan kehittymisen. Aristoteleen teleologisen (päämäärästä lähtevän) maailmanseli
Yhteiskuntafilosofia on filosofian osa-alue, joka pohtii seuraavia kysymyksiä: millainen on hyvä, eli hyvin toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta? Millaista vastuuta ja millaisia vapauksia yksilöllä on yhteisössä ja yhteiskunnassa? Yhteiskuntafilosofia tarkastelee myös niitä arvoja jotka ovat vallitsevia yhteiskunnassa. Valtion, vallan ja lain syntyminen sekä niiden oikeutus kuuluvat sen keskeisiin tutkimusalueisiin.
Keskeisiä käsitteitä pohdittaessa yhteiskuntafilosofisia kysymyksiä ovat vapaus - vastuu, oikeus - velvollisuus, oikeudenmukaisuus - epäoikeudenmukaisuus, tasa-arvo - epätasa-arvo ym. Seuraavaksi tutustumme eräiden filosofien ja yhteiskuntafilosofisten koulukuntien näkemyksiin näiden käsitteiden sisällöstä ja soveltamisesta yhteiskunnassa.
Platon
Platonin teos Valtio sisältää hänen kehittämänsä teoreettisen mallin ihannevaltion rakenteesta. Teosta on pidetty utopiakirjallisuuden aloittajana; "utopia" tarkoittaa paikkaa, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Platonin ihannevaltio onkin malli, jota ei reaalimaailmassa lähes sataprosenttisella varmuudella ole koskaan mahdollista toteuttaa. Myöhemmin renessanssin aikakaudella ilmestyneestä utopiakirjallisuudesta merkittävimpiä ovat Thomas Moren Utopia (1516) ja Francis Baconin Uusi Atlantis (1626).
Platonin täydellisen valtion malli pohjautuu hänen ihmiskäsitykseensä. Hänen mukaansa ihmissielu jakaantuu kolmeen osaan: järkisielu, intosielu ja himosielu. Järkisielu on sielun ajatteleva osa, intosielu puolestaan voi tuntea rohkeutta, pelkoa, suuttumusta tai inhoa. Himosielu on sielun laajin osa, joka on täynnä erilaisia haluja ja himoja. Jokin näistä kolmesta sielunosasta on aina ihmisellä muita osia hallitsevampi. Platonin ihannevaltiossa vallitsee tähän perustuva luokkajako: ihmiset jaetaan eri yhteiskuntaluokkiin sielullisten kykyjensä mukaan, sen mukaan mikä sielunosa heillä on hallitsevana. Ristiriidat yhteiskunnassa syntyvätkin siitä, kun johonkin luokkaan joutuu kyseisen luokan vaatimusten kannalta väärän sielunosan hallitsema ihminen.
Platonin utopiassa on kolme yhteiskuntaluokkaa. Alin ja suurin luokka ovat työntekijät ja palvelijat. Tähän luokkaan kuuluvilla on himosielu määräävänä sielunosana; nämä halujensa ja himojensa hallitsemat ihmiset tekevät yhteiskunnan ruumiilliset työt ja ruokkivat kansan. Seuraava yhteiskuntaluokka ovat vartijat ja sotilaat. Heillä hallitseva sielunosa on intosielu, ja rohkeina he toimivat vartijoina ja sotilaina, vastaten yhteiskunnan järjestyksestä ja turvallisuudesta. Ylimpänä Platonin luokkayhteiskunnassa on sitä yksinvaltaisesti johtava filosofikuningas. Hänellä hallitseva sielunosa on järkisielu. Hänellä on takanaan pitkä, noin 50 vuotta kestänyt koulutus, minkä perusteella hänellä yksin on kyky syvälliseen ajatteluun, yksin hän pystyy näkemään ideoiden maailman (ks. Platonin ideaoppi).
Platonin aristokraattista ihanneyhteiskuntaa on usein kritisoitu epädemokraattisuudesta: luokkajako on jyrkkä, ja yksinvaltaista filosofikuningasta ei ole lupa arvostella. Koska hän ainoana osaa käyttää järkeään oikealla tavalla, häneen tulee luottaa täydellisesti: filosofikuningas toimiessaan järkeensä tukeutuen ei yksinkertaisesti voi toimia väärin. Platonin yhteiskuntamallia onkin pidetty totalitaarisen yhteiskunnan malliesimerkkinä. Platonin filosofikuninkaalle on sallittu jopa valehtelu, jos hän katsoo sen valtion edun kannalta tarpeelliseksi. Tavallisen kansan on sen sijaan pysyttävä aina ehdottomassa totuudessa.
Platonin ihanneyhteiskunnassa vallitsee eräänlainen kommunismi: kahdella ylimmällä luokalla ei ole yksityiselämää, yksityisomaisuutta eikä edes perhettä; valtio on heidän perheensä, ja he elävät jonkinlaisessa kommuunissa. Yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin sukupuolten tasa-arvo, myös nainen voi periaatteessa olla vartija tai hallitsija. Samoin ihmisen asemaa yhteiskunnassa ei määrää hänen syntyperänsä vaan kykynsä, sielulliset ominaisuutensa. Lapset kasvatetaan yhteisseimessä, ja heidät erotellaan kykyjensä mukaan eri luokkiin jo pieninä. Eri luokkiin kuuluvat lapset saavat tämän jälkeen erilaisen ja eripituisen kasvatuksen; tie ihanneyhteiskuntaan kulkee kasvatuksen kautta.
Platonille ihanteellinen valtiomuoto on siis edellä kuvattu aristokraattinen yhteiskuntamalli, vaikka hän myöntääkin sen toteuttamisen vaikeuden reaalimaailmassa. Demokratiaa hän pitää toiseksi huonoimpana valtiomuotona heti tyrannian jälkeen. Ylipäänsä hänen yhteiskuntafilosofiassaan yksilö on toissijainen yhteiskuntaan verrattuna: jokaisen kansalaisen on palveltava valtion hyvää, ja yleinen, yhteinen hyvä takaa myös yksilön hyvän toteutumisen.
Aristoteles
Aristoteleen yhteiskuntafilosofiset näkemykset eroavat monella tapaa hänen opettajansa Platonin näkemyksistä. Hänen mukaansa kehittynein yhteiskuntamuoto oli kreikkalainen kaupunkivaltio, polis, joka mahdollisti ihmisen sosiaalisten ja rationaalisten luonteenpiirteiden parhaan kehittymisen. Aristoteleen teleologisen (päämäärästä lähtevän) maailmanseli
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä Aatamilakin oli filosofisia ajatuksia. Mutta kätki kirjoituksensa luoliin.
Se ketä pyrkii 100%:iin on aina väärässä.
Kun on vv-ministerimäisesti 90:10 suhteessa jotain mieltä, on jo lähempänä totuutta.
Suhteet voi olla toki väärinpäin verrattuna totuuteen.
Kyse on kuitenkin siitä, että 9 kertaa 10:stä yritetään ihmistä kusettaa. Mainonta perustuu tähän. Ja propaganda.
Tarjolla oleva yhteiskuntasopimus ei ole aito sopimus. SSS-hallitus on jo ennakkoon määritellyt sopimuksen sisällön eli tämä on pakotettu sopimus.
Pakotetun sopimuksen sisältöön ei voi vaikuttaa avoimilla neuvotteluilla.