Mitä tieto on?
Varmaankin jokainen on samaa mieltä, että tieto on jotain mikä on totta. Mutta mikä on totta? Mikä on todellisuus? Onko se materialistinen vai idealistinen – vai yhdistelmä molempia?
Tieto on siis jotain todellisuuteen liittyvää.
Mitä kriteereitä voidaan tiedolle asettaa? Mitkä ovat todellisen tiedon kriteereitä? Miten erottaa tositieto vain harhaisesta uskomuksesta?
Mielestäni oleellisin tiedon kriteeri on tiedon pysyvyys. Todellisen tiedon avulla pystymme ratkaisemaan käytännön ongelmia aina uudestaan ja uudestaan. Tositieto on siis ikuista. Tiedämme fysiikasta, että Newtonin opit olivat puutteellisia suhteessa Einsteinin oppeihin, mutta nykyäänkin Newtonin opeilla on numeroitumaton määrä sovelluskohteita insinööritieteissä, mutta Einsteinein tarkempien oppien merkittäviä sovelluskohteita on nykyäänkin vain yksi: GPS-paikannus.
Siis tiedolta ei pidä odottaa täydellisyyttä tai virheettömyyttä ensinnäkään, vaan pysyvyyttä. Tositieto ei mene muodista koskaan. Edes Einsteinin opit eivät anna täysin virheetöntä tietoa: Ne ennustavat ”vain” 99% prosenttisesti fysikaalisia ilmiöitä.
Filosofien suuri erehdys on ajatella, että poikkeus testaa sääntöä – tai että poikkeus vahvistaa säännön. Väärin. On aina yleisten lakien kohdalla erottava toisistaan pääsääntö ja poikkeustapaukset eli anomaliat.
Varmaankin jokainen on samaa mieltä, että tieto on jotain mikä on totta. Mutta mikä on totta? Mikä on todellisuus? Onko se materialistinen vai idealistinen – vai yhdistelmä molempia?
Tieto on siis jotain todellisuuteen liittyvää.
Mitä kriteereitä voidaan tiedolle asettaa? Mitkä ovat todellisen tiedon kriteereitä? Miten erottaa tositieto vain harhaisesta uskomuksesta?
Mielestäni oleellisin tiedon kriteeri on tiedon pysyvyys. Todellisen tiedon avulla pystymme ratkaisemaan käytännön ongelmia aina uudestaan ja uudestaan. Tositieto on siis ikuista. Tiedämme fysiikasta, että Newtonin opit olivat puutteellisia suhteessa Einsteinin oppeihin, mutta nykyäänkin Newtonin opeilla on numeroitumaton määrä sovelluskohteita insinööritieteissä, mutta Einsteinein tarkempien oppien merkittäviä sovelluskohteita on nykyäänkin vain yksi: GPS-paikannus.
Siis tiedolta ei pidä odottaa täydellisyyttä tai virheettömyyttä ensinnäkään, vaan pysyvyyttä. Tositieto ei mene muodista koskaan. Edes Einsteinin opit eivät anna täysin virheetöntä tietoa: Ne ennustavat ”vain” 99% prosenttisesti fysikaalisia ilmiöitä.
Filosofien suuri erehdys on ajatella, että poikkeus testaa sääntöä – tai että poikkeus vahvistaa säännön. Väärin. On aina yleisten lakien kohdalla erottava toisistaan pääsääntö ja poikkeustapaukset eli anomaliat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuten Sokrates sanoi aikanaan: "Tiedän vain, etten tiedä mitään". Siis mitään tietoa ei ole olemassa. Kaikki näkökulmat ovat täten sallittuja ja yhdenvertaisia. Tämä on myös demokratian periaatteiden mukaista: Jokaisen ihmisen näkökulma on yhtä tosi tai hyvä kuin kenen tahansa muun.
Kuka oikeasti kehtaa väittää että voisimme tietää jotain?
" Siis mitään tietoa ei ole olemassa."
Toivottavasti tämä lause johdantoineen ja päätelmineen ei ole julkisrahoitteisen filosofin virkatuotosta - tai, jos on, kuuluu leikkauksessa poistuviin toimintoihin.
Jos olisi silloin muinoin ollut, niin olisi kolikkonsa ansainnut.
Tiedon määritelmälle pätee sama kuin kaikille muille reaalimaailmaa kuvaamaan pyrkiville käsitteille: käsitteet ovat aina epätarkkoja. Jokainen tiedon määritelmä sallii sellaisia tapauksia, joita emme intuitiivisesti miellä tiedoksi, tai sulkee pois sellaisia tapauksia, joita intuitiivisesti miellämme tiedoksi.
Kaikki tieto on jo olemassa ajattomana ja äärettömänä, mutta tiede ihmisen aikaan ja aineeseen sitoutumisen takia joutuu sen hankkimaan apuvälineitä käyttäen.
Tyhjyys on kaiken energian summa, sekä ajattoman ,että ajallisen, ja tiede voi tutkia ajallisena vain ajallista energiaa.
Esim. ajaton elämä gravitaatio, sähkö ,ja mangeetikentät ovat ajattomia jotka toimivat ajassa ja aineessa ovat ajattomia, joten emme ajallisina voi tietää niiden alkuperää.
Me olemme myös osa tuota ajatonta elämää, joka toimii meissä automaattisesti, mutta ihmisinä olemme, kehityksen kulussa ehdollistuneet aikaan ajatuksen tietämättään luoman egon sielun takia, ja yhteys ajatomaan mieleemme on katkennut.
Tieteen filosofiassa tieto on ateistien ja nihilistien tietämättömyyttä joka on vahvistettu ideologisilla satuselittelyillä.
Näin saadaan tietämättömyyden aukot paikattua pelkillä väittämillä ja oletuksilla.
Monenlaisia kaikkeus- ja ikuisuushaaveita on tietoon kaikkina aikoina liittynyt.
Oma määritelmäni reaalimaailmaa koskevalle tiedolle on :
Tieto kohteesta on toistaiseksi tosi eli samat tulokset antava kohteen malli.
Määritelmä kattaa sekä narratiiviset, loogiset, matemaattiset (sovellutukset), graafiset mallit ja (hypoteettisesti) myös niiden päässä pitämisen ja kehittelyn eli *neuraalisen informaationprosessoinnin (*Ahmavaara 1976).
Määritelmästä seuraa inhimillis-teknillisen (=epäkaikkitietävän) tiedon epätäydellisyys.
Empiirisestä rasitteesta vapaata on matemaattinen tieto eli (pääasiassa) aksiomien (perusoletusten) kansa ekvivalentit lauseet.
Tieto on kykyä sopeutua uusiin olosuhteisiin. Joskus aikanaan oli tieto: Turku on Suomen pääkaupunki. Mutta myöhemmin pääkaupungiksi tuli Helsinki. Voi olla, että vieläkin on niitä, jotka uskovat Turkua Suomen todelliseksi pääkaupungiksi. Ja on niitä, jotka eivät usko Helsinkiä tosiasialliseksi Suomen pääksi milloinkaan. He katsovat, että Suomea hallitaan ulkomailta käsin?
Tieto on myös transendentiaalista, joka tarkoittaa yliaistillista. Itse pidän transendentiaalisena tietona tulevaisuudesta menneisyyteen välitettynä tietoa. On mahdollista tietää jotakin siitä mitä tulevaisuudessa keksitään tai miten tulevaisuutta hallitaan. Esimerkiksi Homeroksen runoteoksissa on tietoa tulevista tapahtumista. Samoin Eddassa ja monissa muissa teoksissa.
Itse olen kiinnostunut eniten yliaistillisesta tiedosta. Aistillisesta tiedosta ei ole paljoan hyötyä minulle kun en suunnittele teknillisiä laitteita ja tuotteita.
"Tieto on kykyä sopeutua ..."
Tarkoitat varmaan, että (koska tieto on todellisuuden osan tosi malli) tieto helpottaa sopeutumista uusiin oloihin muutenkin kuin kantapään kautta.
Olin joskus tietoteorian kurssilla, ja totesin että koko kurssi oli täyttä saivartelua. Ylipäätään tieto on niin hankala käsite, että useimmissa tilanteissa olisi vain syytä puhua teorioista ja todisteista sen tueksi. Usein voidaan silti elää niin kuin ne olisivat tietoa/totta. Kun näin käytännössä tehdäänkin, voidaan kysyä, pitäisikö sanaa "tieto" käyttää arkipäiväisessä merkityksessaan 'kontekstiossaan totena pidetty asia' (meaning is use).
Positivistinen/naturalistinen ajatus on, että maailma/Dinge an sich on olemassa, ja se sitten representoituu erilaisissa aineistoissa/kokemuksissa. Näiden kokemusten pohjalta luodaan teoria/malli, joka kuvaa maailmaa mahdollisimman hyvin, ja on mahdollisimman lähellä sitä miten maailma oikeasti toimii.
Itse olen vähän sitä mieltä, että maailma ei ole mikään laki, niin että oikeaa teoriaa ei edes voida löytää. Ei fysiikka piittaa painovoimalaista yhtään sen enempää kuin minä piittaan sosiologien teoroista nettikirjoittelusta. Maailma on olemassa (helpoin olettaa niin, koska ei vaikuta siltä että pystyn itse vaikuttamaan kaikkeen minkä havaitsen) mutta maailma ei ole olemassa millään tavalla. Olemisen tavat ovat ihmisen luomia tapoja käsitteellistää maailmaa.
" . . .tieto on jotain mikä on totta "
Kyllä toivoisin, että tiedosta voisi Suomessa jo puhua ihan konkreettisena oliona, kuten alla Tohtorisetä: Tieto on kohteen tosi malli, siis tiedon esityksen kuten artikkelin kirjoittajan tutkimus- ja artikkelinkirjoittamistyön, -prosessin, tulos, siis malli ja esitys. Sitten mahdollisesti joku lukee ja tulkitsee ja näin vastaanottaa ja ehkä hyväksyykin (sellaisenaan tai lisäopintojen, iskältä tai poliisilta kysymisen tms. jälkeen) mallin ja yksittäistuloksen. "Tiedon" kaivattu ikuisuustie alkaa.