Osa linnuista tekee pesän puuhun ja osa maahan. Jopa nisäkkäistä esimerkiksi orava kyhää asumuksensa puuhun.
Puuhun rakentaminen vaatii kehittyneempiä rakennustaitoja, mutta mitä muita tekijöitä vaikuttaa pesäpaikan valintaan?
Puupesässä on paremmassa turvassa petoeläimiltä, mutta riskitekijänä pesän putoaminen ja pesinnän tuhoutuminen.
Maapesässä ei ole putoamisvaaraa, mutta maassa on alttiina nälkäisille vihollisille.
Maapesän suojeleminen vaatii aktiivisempaa otetta. Joidenkin lajien väritys on ilmeisesti kehittynyt osittain pesätyypin pohjalta. Esimerkiksi metsonaarashan on maastokuvioitu, mutta koiras taas hyvin erottuva. Koiraan tehtävä siis lienee houkutella vihollinen seuraamaan itseään?
Kumpihan pesätyyppi pesinnän onnistumisprosentin perusteella parempi? Saadaanko riskipitoisemmalla pesällä suurempi tuotto, jos pesintä yleensäkään onnistuu?
Puuhun rakentaminen vaatii kehittyneempiä rakennustaitoja, mutta mitä muita tekijöitä vaikuttaa pesäpaikan valintaan?
Puupesässä on paremmassa turvassa petoeläimiltä, mutta riskitekijänä pesän putoaminen ja pesinnän tuhoutuminen.
Maapesässä ei ole putoamisvaaraa, mutta maassa on alttiina nälkäisille vihollisille.
Maapesän suojeleminen vaatii aktiivisempaa otetta. Joidenkin lajien väritys on ilmeisesti kehittynyt osittain pesätyypin pohjalta. Esimerkiksi metsonaarashan on maastokuvioitu, mutta koiras taas hyvin erottuva. Koiraan tehtävä siis lienee houkutella vihollinen seuraamaan itseään?
Kumpihan pesätyyppi pesinnän onnistumisprosentin perusteella parempi? Saadaanko riskipitoisemmalla pesällä suurempi tuotto, jos pesintä yleensäkään onnistuu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maailmassa onta ihmeellistä asiaa. Yksi munii toisten pesiin ja yksi pesii toisten muniin.
Olisiko poikasten lentotaidon kehitysnopeudella asian kanssa tekemistä? Entä sen kanssa, kykenevätkö linnut istumaan puussa. Vesilinnut pesivät pääsääntöisesti maassa (pl. ainakin telkkä), eikä ainakaan sorsalintujen räpylä sovellu oksalla istumiseen. Kanalinnut ovat kai myös maapesijöitä vaikka oksilla istuvatkin. Asiaan taitaa vaikuttaa monikin seikka.
"Olisiko poikasten lentotaidon kehitysnopeudella asian kanssa tekemistä?"
Korkealla puussa on turvallista kököttää ja odottaa lentotaidon kehittymistä (pesäviipyiset). Se toki vaatii ruokahuollosta huolehtivia vanhempia.
Maassa pesivien poikaset ovat pesäpakoisia, pesästä lähdetään kuoriutumisen jälkeen melkoisen nopeasti emon perään joko vesille (räpyläjalat kelluttava höyhenpeite) tai sitten hajaannutaan heinikkoon ja luotetaan suojaväriin ja vaikkapa emon siipirikko-näytökseen vaaran uhatessa (kahlaajat).
Telkkä on tosiaan sorsalinnuista poikkeus. Kolopesintä yhdistettynä pesäpakoisuuteen tarkoittaa lentokyvyttömien untuvikkojen urhonhyppyä emonsa houkuttelemina pesästä alas maahan. Tästä syystä telkänpöntöt sijoitetaan kohtalaisen matalalle ja lähelle rantaa.
"Esimerkiksi metsonaarashan on maastokuvioitu, mutta koiras taas hyvin erottuva. Koiraan tehtävä siis lienee houkutella vihollinen seuraamaan itseään?"
Pedot huolehtivat siitä että maassa pesivien lintujen suojaväri vastaa tarkasti pesimäympäristön väriä. Jos ei vastaa, syödään emo tai ainakin poikaset / munat, joissa tuota huonomman suojavärin geeniä yrittää periytyä jatkoon.
Uroksilla komea väritys auttaa seksuaalivalinnassa (ei pelkästään metsoilla). Tappelu- ja uhoamistaitoa sekä rohkeutta pitää olla toki myös, jotta saavat hankittua soidintaistelussa hyvän aseman.
Olen seurannut useamman vuoden lintujen pesimää kotijärvelläni. Kaksi kesää sitten minkki aiheutti lähes totaalisen tuhon. Vain pari kuikanpoikasta jäi henkiin sekä pieni telkkäpesue. Kuovit, sinisorsat, lokit epäonnistuivat pesinnässä totaalisesti. Aamun melontareissuilla pystyi seuraamaan minkin etenemistä lähes reaaliajassa, kun lokinpesät tyhjenivät ja hyökkäilyt loppuivat.
Minkkien vapauttaminen luontoon oli sotien jälkeen jopa tarkoituksellista kun metsähallitus halusi lisätä riistakantaa uudella lajilla. Tätä petoa vastaan ei kuitenkaan ole luontaisia vihollisia ja kotoinen vesilintukanta ei ole siihen sopeutunut eikä sopeudu. Tällaiset "siirtoistutukset" ovat useimmin epäonnistuneet kuin onnistuneet ja usein vielä katastofaalisin seurauksin kotoperäisille lajeille.
Kysymys bg opettajalle.
Kotijärvellä on pesinyt ainakin kymmenen vuotta joutsenpari. (Ne eivät kai suojaväriä tarvitse) Viime kesänä toinen aikuisista linnuista hävisi jo heinäkuussa. Toinen hoiti neljä poikasta aikuisuuteen. Joutsenhan on tietääkseni yksiavioinen. Onko odotettavissa, että nuori joutsenpari valtaa pesäpaikan, vai pariutuuko yksin jäänyt uudelleen? Nytkin reviiristä tuntuisi kiistelevän ainakin kaksi paria, vaikka järvi on vielä umpijäässä. Uusi puoliso valitaan kai kevään soitimella, joka käsittääkseni on myöhemmin??? Sen perusteella kumpikaan nyt järvellä kiertelevistä pareista ei olisi alkuperäinen edes puoliksi. Olen olettanut, että nuoret pesimättömät joutsenet, joita on järvellä joka vuosi, olisivat samalla järvellä syntynyttä nuorisoa, joka ei ole vielä saavuttanut sukukypsyyttä. Meneekö paljon metsään?
Tämä nyt meni evoluutioaiheen ulkopuolelle, mutta jos tarjoutuu tilaisuus kysyä ammattilaiselta, niin minähän kysyn. Itselleni luonto- ja melontafriikkinä kotijärveni linnuston seuraaminen on ollut pitkään pieni siivu elämän rikastuttajaa. Kajakissa liikkuessaan on ikäänkuin samalla tasolla kuin muutkin järvellä liikkuvat elukat.
"Tätä petoa vastaan ei kuitenkaan ole luontaisia vihollisia ja kotoinen vesilintukanta ei ole siihen sopeutunut eikä sopeudu. Tällaiset "siirtoistutukset" ovat useimmin epäonnistuneet kuin onnistuneet ja usein vielä katastofaalisin seurauksin kotoperäisille lajeille."
Niin, minkkiä tuotiin korvaamaan taantunutta vesikkokantaa, riista- ja turkiseläineksi. Minkin menestys samassa ekologisessa lokerossa varmistaa ettei hävitetty vesikko aivan heti palaakaan Suomen luontoon. Minkki on todella häijy peto vesilinnuille, tappaa enemmän kuin ehtii syömään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikko
"Onko odotettavissa, että nuori joutsenpari valtaa pesäpaikan, vai pariutuuko yksin jäänyt uudelleen?"
Jos oikein muistan, joutsenet eivät aivan helposti pariudu uudelleen vaan voivat olla leskenäkin "uskollisia" kumppanilleen.
"Olen olettanut, että nuoret pesimättömät joutsenet, joita on järvellä joka vuosi, olisivat samalla järvellä syntynyttä nuorisoa, joka ei ole vielä saavuttanut sukukypsyyttä. Meneekö paljon metsään?"
Ei mene. Nämä ns. "luppojoutsenet" tunnistaa siitä että ne kokoontuvat keskikesän sulkasadon ajaksi sellaisiin nuorisojengeihin. Ja voivat muutenkin hengailla keskenään.
Olen havainnut että pesivien parien suhtautuminen näihin "teineihin" on melkoisen kylmäkiskoista, vähän kuin hirviemakolla siinä vaiheessa kun vieroittaa vasat seurastaan: siinä tulee teinille pesimään valmistautuvalta parilta äkkilähtö, vaikka kyseessä olisi oma poikanen.
"Kajakissa liikkuessaan on ikäänkuin samalla tasolla kuin muutkin järvellä liikkuvat elukat."
Melomalla pääsee kyllä oivallisesti havainnoimaan luontoa. Voi liikkua niin hitaasti ja rauhallisesti että pääsee lähelle. Joutsenten lähelle en kuitenkaan suosittele menemään näin keväällä / alkukesästä. Ne tulee päälle (siinä myös syy miksi eivät tarvitse suojaväriä) ;)
Kiitos valaisevasta kommentista.
"Joutsenten lähelle en kuitenkaan suosittele menemään näin keväällä / alkukesästä. Ne tulee päälle (siinä myös syy miksi eivät tarvitse suojaväriä) ;)"
Pyrin elämään sovussa muiden luontokappaleiden kanssa. Kyseinen joutsenpari oli varmaan jo tottunut minuun, mutta pyrin silti aina pitämään sellaisen välimatkan, etten ole häiriöksi. Myös kuikkien ja turvelautoilla pesivien kuovien pesät pyrin kiertämään heti, kun keväällä havaitsen pesinnän. Lokkeja ja tiiroja on järvellä sen verran paljon, että ilmahyökkäyksiä ei voi välttää.
Mitä kerroit pesivistä pareista ja nuorisojengeistä, niin huomioni on saman suuntainen. Pesäpaikka on ollut aivan järven pohjoispäässä kaislikkoisella matalikolla olevalla turvesaarella. Nuorisojengejä pesimäaikaan ei näy ikinä edes samassa lahdessa.
Vielä suojaväristä. Kettu ei varmaan joutsenelle pärjää. Petoeläimistä karhu, susi, ahma ja ehkä ilves voisivat olla joutsenelle tai paremminkin sen pesinnälle uhka. Veden saartama pesäpaikka saattaa jo sinänsä estää ilveksen vierailut, enkä tiedä sudenkaan uimahaluista, jos vihainen joutsen käy päälle. Olisiko joutsenen kohdalla niin, ettei pohjoisessa ole sellaista saalistajaa, että joutsen tarvitse pesiessäänkään suojaväriä. Silloin sukupuolivalinta olisi voinut vaikuttaa molemmilla sukupuolilla ulkoasun näyttävyyteen.
Luontoihmiselle aihe on tulenarka, mutta kun joutsenelta puuttuu luontaiset viholliset lähes kokonaan, kannan rajoittaminen voisi jossain vaiheessa tulla ajankohtaiseksi. Näin ainakin jos lähtökohtana on luonnon monimuotoisuus. Joutsen on melkoine tyranki pienillä järvillä ja paisunut kanta rajoittaa jo nyt muiden lajien pesintää. Mutta jos ei merimetsojakaan, joiden kannan kasvu näkyy saaristossa karulla tavalla, voida vähentää, niin miten kansallislintujamme joutsenia? Vai pitäisikö tällakin kohtaa antaa luonnon hoitaa sekaantumatta asiaan enää enempää?
"Olisiko joutsenen kohdalla niin, ettei pohjoisessa ole sellaista saalistajaa, että joutsen tarvitse pesiessäänkään suojaväriä."
Tästä on todennäköisesti kyse. Plus että osaavat ärhäkästi puolustaa itseään pienempiä vihollisia vastaan. Sillon ei haittaa vaikka näkyy kauas.
"Luontoihmiselle aihe on tulenarka, mutta kun joutsenelta puuttuu luontaiset viholliset lähes kokonaan, kannan rajoittaminen voisi jossain vaiheessa tulla ajankohtaiseksi."
Kyllä minäkin tuota olen miettinyt laulujoutsenkannan aina vain kasvaessa. Kansallislintu tai ei, voi olla että jossakin vaiheessa joudutaan kantaa rajoittamaan metsästyksellä, samaan tapaan kuin harmaahylkeitä kun haitat kasvavat liian suuriksi. Kuusamolaiset kertovat että joutsenenliha on hyvää ;)
Kyllä joutsen myös isommiltaan vaatii ruokaa, monella kalareissulla tullut todettua.
Aina se vaan on kaunista, kun joutsen tulee veneen kannelle pummaamaan ruokaa.
"Kyllä joutsen myös isommiltaan vaatii ruokaa, monella kalareissulla tullut todettua."
Jos on kerran saanut menestyksellisesti pummattua ruokaa, yrittää sitä jatkossakin ;)