Olen nuorena kokenut olevani hyvin herkkä ja hyvin ujo. Pienet asiat saattavat yhä olla minulle isoja.
Minulla on se käsitys, että herkkyyttä kunnioitetaan, mutta ujoutta halveksitaan. Useimmat ihmiset kai näkevät vain ujouteni.
Liittyvätkö teistä ujous ja herkkyys yhteen?
Lisäksi uskoisin, että ujous vähenee iän myötä. Ainakin itselleni on käynyt niin.
Luulevatko ihmiset todella, etteivät hiljaiset ihmiset ajattele yhtään enempää kuin puhuvat?
Minulla on se käsitys, että herkkyyttä kunnioitetaan, mutta ujoutta halveksitaan. Useimmat ihmiset kai näkevät vain ujouteni.
Liittyvätkö teistä ujous ja herkkyys yhteen?
Lisäksi uskoisin, että ujous vähenee iän myötä. Ainakin itselleni on käynyt niin.
Luulevatko ihmiset todella, etteivät hiljaiset ihmiset ajattele yhtään enempää kuin puhuvat?
Vastaukset 1
Vanhimmat
varmasti kulkevat ihan käsikädessä. Herkät ja ujothan ovat monesti keskimääräistä fiksumpiakin. Toisaalta nämä kohtaavat ehkä ihmissuhteissa ja tunne-elämässä ylipäätään keskimääräistä enemmän ongelmia. Uskoisin näin.