Kasteen halveksijoista

En ole lahkolaisuuden enkä uudestaan kasteen kannattaja. Vesi on hyvää, mutta kastealtaan täyttämää kraanavettä ei voi edes juoda koska se on saastunut ehkä elukat voisivat sammuttaa janonsa sillä vedellä. On hyvä että joku kertoo etteivät kaikki uudestikastetut tulisi myrkytetyksi siitä uudesti kastevedestä.

Jumala selitti maailman synniksi oman pahuutensa ja selittää pelastavansa riesoista, jotka itse on valmistanut, niinkö? Se on varmasti yksi näkökulma, melko kielteinen, syntiä ja syyllisyyttä korostava. Kuin haluttaisiin totuutta salatuimpaan saakka. Kuitenkin olemme vain ihmisiä, Jumalan hallinnon alaisia.

Mutta positiivisempiakin näkökulmia on olemassa. Olen kevään ja kesän aikana kirjoitellut monismista. Että onko Jumalaa mahdollista tulkita jotain kautta hyväksi tai hyvän tekijäksi, jos on jo ajatuksillaan tunkeutunut kolminaisuuden sumuverhon läpi monismiin asti. Kyllä uskoisin, että se on mahdollista.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14275729/lucifer-on-tosi-jumala

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14291747/petri-paavola-tehtailee-perinnaissaantoja

Tuossa ensimmäisessä linkissä monismia on hiukan mainittu, mutta seikkaperäisemmin jälkimmäisessä. Nettiselaimen tekstihaku Ctrl-f, hakusana setä.

Siellä on pohdittu, onko Isä Jumala se kaikessa syyllinen perkele, mutta eri roolissa sitten Jeesus lain täyttymys, ja Hänelle annettu kaikki valta. Tämä on Jumalan symbolista puhetta. Kuin armosta olisi tehty henkilö ja kaiken hallitsija.

VT- Isä Jumala vaativana lain kiivailijana
UT- armollisena Poikana kaiken hallitsijana
Pyhänä Henkenä, toisena puolustajana, uskovissa.

Jumalan hullutus ihmisiä viisaampi, 1. Kor 1. Toisaalta saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi, 2. Kor 11. Mutta toisaalta, Jumalan hyvyys uskovia kohtaan on juuri se hullutus, josta Jumalaa voi kiittääkin. Eihän tässä itsellä ole parempia vaihtoehtoja tarjolla, kilpailemaan Jumalan hullutuksen kanssa.

Laitappas taas makuulle ja kylmä rätti sinne jossa tuulee vinhasti!

ole siinä ihan hiljaa pari viikkoa aluksi!

No en helve....puhu homokirkon suulla enkä lahkoriivatuidenkaan.Ei Raamattu puhu aikuisten tai uskovien kasteestakaan. Ettekö te perke.... jo opi lukemaan lutherin selityksen tästä en viitsi aina kopsata sitä pitkää Raamatullista selitystä jota idiootit eivät ymmärrä.

Eikös se Eenokin olkeennojaaminen jo riitä?
Raamattu selittää raamatun ja siksi siihen tukeudutaan, koska se Kirjoitukset ovat totuuden lähde ja ihmisenkin tuomitsija.

Lutteri saa kyllä selitellä kirjoituksiaan, mutta hän ei olekaan Pyhä Henki, vaan vanha-aadam, verisine käsineen, suomennettuna Barappas.

Eenokkikin huutaa barappasta - murhamiestä apuun, päästäkää hänet puhumaan puolestani.
Mutta, siinä samalla Eenokki viestää Vapahtajan ristiä ja naulaa yhä syvemmälle naulat siihen ristiin. Siksi vapaus ja käsite, kasteen suhteen, vanhan hautaamisella ja ylösnousemuksella vertauskuvassa ei ole Eenokille selvä. Hän ei osaa kirjoituksia, mutta tunnustuskirjat kyllä. Siinäpä se ero on ja siksi Jeesus sanoi. Te eksytte, kun ette TUNNE niitä kirjoituksia.

Luterilaiset mielellään yhdistävät lapsikasteen - - ympärileikkaukseen.
Mutta, juutalaisethan olivat ympärileikattuja, mutta silti he menivät Johanneksen luo kastettavaksi, parannuksen jälkeen.

Luetaanpa ja kastepaikassa oli PALJON vettä, huomoidaanhan tämä.
Siis vettä piti olla paljon, kun kaste tapahtui upottamalla.

Joh 3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, -koska- siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.

Mar 1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.
Mar 1:5 Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.

--kun-- he --- tunnustivat --- syntinsä --- nämä ympärileikatut.
Siis nyt meillä on parannus, paljon vettä, ja kaste.

tarkastellaanpa sitä, mitä Jeesuksen kohdalla on.
Kaippa tämä Mestari kelpaa esimerkiksi.
Vieläpä tämä Jeesus nousi vedestä, upottamallahan hänet kastettiin, koska oli paljon vettä. Olihan Ainonissa Johanneksen tehtäväpaikka siksi, että siellä OLI sitä vettä riittävästi.

Mar 1:9 Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa.
Mar 1:10 Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen.
Mar 1:11 Ja taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt".

Niin, Mestari - kävi esimerkkinä meille kasteella. Seurataanko Karitsaa itse esimerkin voimasta, ettei tarvitse perinnäisoppeihin sitoutua ja oljenkorsiin. Ne huojuvat, ne palavat ne oljenkorret kerran tuomiolla, ei auta Herra, Herra jutut siellä jos kirjoitukset ei riitä.

Kyse on vielä vanhurskaudesta ....

Mat 3:13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
Mat 3:14 Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"
Mat 3:15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle.


... .Eenokki ei sallisi, koska opetetun perinnäissäännön mukaan oppiLutteri kiroaa uskovienkasteen ja murhasi heitä kastellakävijöitä. Eli Eenokki ottaa syntiin osaa, mitä hänen välimiehensä Lutteri opetti. Eenokki ei salli Jumalan vanhurskautta toteutettavaksi, kastetta, jossa upotetaan paljossa vedessä kastettava. Kasteen hauta, esimerkki.
Tavallaan tuonne Nooan aikaan, Arkki toimii, vesi hukuttaa, mutta Herran omat Kristuksen kanssa nousevat ylös.

Sitä ei Eenokki halua. Vanha-aatami hänessä käy hirvittävää taistelua, miekkalähetystä uskoa kohtaan.

No, sitä saivat juutalaiset tuta, kaasukammioissa.

Joh 13:15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.
Joh 13:16 Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.

1Jo 2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
1Jo 2:5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
1Jo 2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.



Eenokki haluaa olla Mestariaan suurempi, hän ei tee esikuvallisesti, mitä raamattu opettaa. Vaan tunnustuskirjat ovat tärkeimpiä elämässä ja kirotulvat. Mutta, niin ei ole Herran omilla.

Ap.t. 8:35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta. 36Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?

37Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.

38Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen. 39Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten. 40Mutta Philippus löydettiin Atsotissa, ja vaelsi ympäri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin hän tuli Kesareaan.

Apostolisenajan kirjoitukset todistavat jae 37, että kastettavalla oli suun tunnustus ja kun se oli, niin sen perusteella vasta kastettiin ihminen. Siis kyse on taivaallisen seurakunnan merkitys.

----- jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. ---

Siinä se on. ""Jos uskot, niin tapahtukoon."""

Tässä lutteri taisteli, että kaste voidaan antaa vain uskossa oleville.
Mutta hänellä oli harteillaan hapate ja siksi hän toi kummit harhauttamaan selvää raamatunopetusta. Kummit uskoivat ja toivat väärän valan oppiin.

Siksi ei meidän pidä pitää kiinni oljista. Ne ovat liian heikkoa uskontielle. Vaan meidän pitää kiinnipitää todellisesta Apostolisesta opetuksesta - kirjoitukset, ettemme eksyisi.

Hoviherran.kaste kirjoitti:

Ap.t. 8:35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta. 36Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?

37Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.

38Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen. 39Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten. 40Mutta Philippus löydettiin Atsotissa, ja vaelsi ympäri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin hän tuli Kesareaan.

Apostolisenajan kirjoitukset todistavat jae 37, että kastettavalla oli suun tunnustus ja kun se oli, niin sen perusteella vasta kastettiin ihminen. Siis kyse on taivaallisen seurakunnan merkitys.

----- jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. ---

Siinä se on. ""Jos uskot, niin tapahtukoon."""

Tässä lutteri taisteli, että kaste voidaan antaa vain uskossa oleville.
Mutta hänellä oli harteillaan hapate ja siksi hän toi kummit harhauttamaan selvää raamatunopetusta. Kummit uskoivat ja toivat väärän valan oppiin.

Siksi ei meidän pidä pitää kiinni oljista. Ne ovat liian heikkoa uskontielle. Vaan meidän pitää kiinnipitää todellisesta Apostolisesta opetuksesta - kirjoitukset, ettemme eksyisi.

Lue lisää

Lahkoriivatulle en käy selittämään hoviherran kastetta. Vähä-älyiset uudestikastetut eivät ymmärrä mitään edes maallista asioista.

Messiaan lähetyskäsky - uuden liiton kasteen perusta

"Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti'" (Matt.28:18-20).

Hepreankielisen Uuden Testamentin mukaan jae yhdeksäntoista on seuraavasti:

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat (tai pakanakansat) minun opetuslapsikseni ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää."

"Ja hän sanoi heille: 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen'." (Mark.16:15-16).

"Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa" (Joh.4:1-2).

Jeshuan (Jeesuksen) lähetyskäsky on uuden liiton kasteen perusta. Monissa maailman suurissa kirkkokunnissa Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyä on sovellettu siten, että on tehty "kastamalla opetuslapsia" lapsikasteen kautta. Kun tutkitaan lähetyskäskyä hepreankielisen Uuden Testamentin mukaan ja Markuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan, ei lapsikastesovellutus ole lähetyskäskyn alkuperäisen ajatuksen eikä myöskään muun Raamatun kokonaisvaltaisen opetuksen mukainen. Raamatussa ei ole käskyä eikä esimerkkiä sylilasten kastamisesta.

Messiaan lähetyskäsky pitää sisällään kolme osaa:

Opetuslapseksi tekeminen. Raamatun opetuksen mukaan Jeshuan (Jeesuksen) opetuslapsena oleminen ei ole mikään kevytmielinen tai tunnekuohun vallassa tapahtuva innostuminen, sillä Raamattu sanoo: "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni" (Luuk.14:33). Opetuslapsen on oltava valmis tarvittaessa luopumaan kaikesta, seuraamaan ristin tiellä Herraansa ja tarvittaessa oltava valmis kuolemaan Mestarinsa tähden (Luuk.14:25-34).

Kastaminen. Opetuslapseksi tehdyt tulee kastaa vedessä.

Opettaminen. Tässä riittää tehtävää koko elämän ajaksi, kun opetuslapsia opetetaan pitämään kaikki, minkä Herra on käskenyt meidän pitää.

Kasteen vertauskuva - Nooan arkki ja vesi

"...jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä (alkut. mukaan voidaan kääntää myös: hyvän omantunnon vastaus) Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1.Piet.3:19-21).

"Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin" (1.Moos.7:23).

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.16:16).

Nooan esikuvan mukaan vesi pelastaa kasteena. Mitä tämä tarkoittaa? Onko niin, että kaste ulkonaisena toimituksena pelastaa ihmisen? Ei suinkaan! Nooan aikana, kun Jumala hukutti syntisen ihmiskunnan vedenpaisumuksella, Hän pelasti Nooan ja hänen perheensä, yhteensä kahdeksan sielua, arkin kautta, jonka Jumala oli käskenyt rakentaa. Vedenpaisumuksen vedet koituivat pelastukseksi niille, Nooan perhekunnalle, jotka olivat arkin sisäpuolella, toteltuaan Jumalan käskyä arkin rakentamisesta. Samat vedet, jotka pelastivat arkin sisäpuolella olevan Nooan perheen, hukuttivat ne, jotka eivät olleet kuuliaisia Jumalalle ja jäivät arkin ulkopuolelle.

Samalla tavoin vesi pelastaa meidätkin kasteena, yhdessä uskon kanssa, jolloin olemme "pelastuksen arkin" sisäpuolella. Mutta jos turvaamme kasteeseen pelkkänä rituaalina, ikäänkuin "palovakuutuksena helvettiä vastaan", ilman parannuksen tekoa ja uskoa Jeshuaan (Jeesukseen), meille käy samoin kuin Nooan aikaiselle syntiselle ihmiskunnalle arkin ulkopuolella, meidät tuomitaan kadotukseen.

Oppi kasteista - yksi kaste

"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta" (Heb.6:1-2).

"...yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Efes.4:4-6).

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee Messiaan opin alkeiden joukon opin kasteista. Tässä kohden ei ole painovirhettä tai käännösvirhettä, vaan kirjoittaja todellakin puhuu kasteista. Pakanain apostoli Shaul (Paavali) puolestaan kirjoittaa efesolaisille seitsemästä uskovien ykseyden perustuksesta, joiden joukossa hän mainitsee yhden kasteen. Mitä tämä tarkoittaa? Onko Raamattu tällä kohdin ristiriidassa itsensä kanssa? Ei suinkaan! Raamattua huolellisesti tutkimalla voidaan nimittäin todeta, että sieltä löytyy kaikkiaan seitsemän kastetta, joiden joukossa on kolme pääasiallista kastetta: vesikaste, henkikaste ja tulikaste. Efesolaiskirjeessä mainittu yksi kaste tarkoittaa ennenkaikkea raamatullista vesikastetta, kun parannuksen tehnyt ja uskoontullut opetuslapsi kastetaan vedessä. Tämä kaste on kertakaikkinen ja yksi ainoa, kun se toimitetaan Raamatun mukaisesti.

Jotta pääsisimme käsitykseen Raamatun kasteista, otamme tähän lyhyesti em. seitsemän kastetta:

Kaste Moosekseen: "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1.Kor.10:1-4).

Kaste Moosekseen tapahtui Israelin kansan lähtiessä ulos Egyptin orjuudesta ja kulkiessa Kaislameren poikki. Silloin he saivat kasteen Moosekseen, vanhan liiton välimieheen, pilvessä (Jumalan Hengen kirkkauden pilvi seurasi Israelin kansaa heidän vaelluksellaan Egyptistä luvattuun maahan) ja meressä. Tämä on esikuva siitä, kuinka uudessa liitossa uskon kautta lähdetään ulos "synnin Egyptin" orjuudesta ja saadaan kaste uuden liiton Välimieheen, Messiaaseen, Hengessä ja vedessä.

Johanneksen kaste eli parannuksen kaste: "Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi taivasten valtakuntaa Juudean erämaassa ja sanoi: 'Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle'...Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä" (Matt.3:1-2, 5-6). "Niin Paavali sanoi: 'Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.' Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen" (Ap.t.19:4-5).

Johannes Kastaja oli Messiaan tien valmistaja ja hän kehotti kansaa parannukseen ja kastoi ne, jotka tunnustivat syntinsä. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste ja samalla valmistava kaste (ei vielä uuden liiton kaste Jeshuan käskyn mukaan), sillä Johannes valmisti tietä Messiaalle.

Jeshuan kaste - kärsimyskaste: "Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: 'Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!' Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.' Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt'" (Mat.3:13-17). ”Mutta Jeesus sanoi heille: 'Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?'" (Mark.10:38).

Markuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa Jeshua (Jeesus) puhuu opetuslapsilleen häntä kohtaavista kärsimyksistä ja ristinkuolemasta ja Hän mainitsee "ministerin paikkoja" Messiaan hallituksessa havitteleville opetuslapsilleen kasteestaan ja maljastaan, joilla hän tarkoittaa Häntä kohtaavia kärsimyksiä ja ristinkuolemaa. Kun Jeshua vihkiytyi julkiseen tehtäväänsä noin kolmenkymmenen vuoden vanhana, Hän täyttääkseen kaiken vanhurskauden, meni kasteelle Jordanille Johanneksen tykö (Luuk.3:21-23). Tässä kasteessa, kärsimyskasteessa, Hän vihkiytyi siihen julistustehtävään, jonka päätteeksi Hän kärsi kuoleman ristillä ihmiskunnan syntien sovitukseksi. Samalla Hän antoi esikuvan opetuslapsilleen, että mekin seuraisimme Hänen askeleissaan myös "Jordanille".

Kaste yhdessä Hengessä Messiaan seurakuntaruumiiseen: "Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siin

Kasteen merkitys

"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä" (Room.6:3-7).

Joku on sanonut kasteesta, että silloin on "vanhan Aatun" hautajaiset. Shaulin (Paavalin) opetuksen mukaan onkin niin. Kun tulemme uskoon, meidät vertauskuvallisesti naulitaan ristille Messiaan kanssa. Kun meidät upotetaan veteen kasteessa, silloin olemme vertauskuvallisesti haudatut Herramme kuolemaan. Kun nousemme kastevedestä, saamme vaeltaa uudessa elämässä, kuolettaen Hengellä lihan teot ja saamme odottaa lopullista uutta ylösnousemuselämää Messiaan tulemuksessa.

Kaste on myös pukeutumista Messiaaseen (Kristukseen): "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" (Gal.3:27). Raamattu varoittaa meitä synnin alastomuudesta, jolloin ihminen ei ole kelvollinen Jumalalle (1.Moos.3:1-10, Ilm.16:15). Kun olemme kastetut, meitä ei enää havaita alastomiksi, vaan pukunamme on itse Messias.

Kaste on myöskin kaiken vanhurskauden täyttämistä: "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.' Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä..." (Matt.3:15-16). Kun Jeshua meni Jordanille Johanneksen kastettavaksi, tämä esteli ensin häntä, mutta Herra perusteli asian sanomalla, että se on kaiken vanhurskauden täyttämistä. Jeshuan (Jeesuksen) esimerkin mukaisesti meidänkin tulee täyttää kaikki vanhurskaus.

Kaste on edelleen hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä (tai alkutekstin mukaan: hyvän omantunnon vastaus) Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1.Piet.3:21).

Pietarin sanojen mukaan kastevesi ei poista lihan saastaa. Jeshuan (Jeesuksen) veri puhdistaa katuvan syntisen kaikesta synnistä ja saastasta (1.Joh.1:7-10). Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä, hyvän omantunnon vastaus, Jumalalta. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle omantunnon, sisäisen "hälytyskellon", joka varoittaa hyvästä ja pahasta (1.Moos.3:22). Vaikka ihminen ei olisikaan elävässä uskossa, tämä sisäinen "varoituskello", ainakin jossain määrin varoittaa hyvästä ja pahasta ja se hillitsee jossakin määrin jumalattomuuden ja synnin tekoa maailmassa. Jos ihminen ei tottele omantuntonsa ääntä, vaan paaduttaa jatkuvasti sen, lopulta omatunto saastuu ja tulee ikäänkuin poltinraudalla merkityksi, eikä enää juurikaan varoita hyvästä ja pahasta (1.Tim.4:1-2; Tiitus 1:15). Tämän omantunnon lain mukaan Jumala kerran tuomitsee ne, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla Jumalan Sanaa eivätkä tunne Jumalan lakia ja käskyjä (Room.2:14-16). Kun ihminen tulee uskoon ja ottaa kasteen, Jumala antaa hänelle Pyhän Hengen sydämeen ja uskova saa herkän hyvän omantunnon Jumalalta. Uskovan tulee vaeltaa siten, että omatunto pysyy puhtaana Jumalan ja ihmisten edessä (Ap.t.23:1; 24:16; Room.9:1).

Kaste on myöskin osa syntien anteeksisaamisen ja uudestisyntymisen tapahtumaa: "Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi...'." (Ap.t.2:38).

"Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson (joissakin kään.: kasteen) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tiitus 3:4-5).

"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" (Ap.t.22:16).

Pietarin mukaan kaste tapahtuu myös syntien anteeksisaamiseksi. Pakanain apostoli taasen puhuu uudestisyntymisen pesosta, tai niinkuin jotkut ovat tulkinneet, uudestisyntymisen kasteesta. Lapsikasteteologian kannattajat ovat tulkinneet tämän niin, että kasteessa (käytännössä lapsikasteessa) tapahtuu syntien anteeksisaaminen ja uudestisyntyminen. Tämä oppi on kuitenkin ristiriidassa muun kokonaisvaltaisen Raamatun totuuden kanssa. Alkuseurakunnan käytännön valossa asia ei ollut monimutkainen, sillä siellä ei viivytelty kasteen ottamisen kanssa, vaan se tapahtui välittömästi parannuksen teon ja uskonratkaisun yhteydessä (Ap.t.2:41; 8:35-39). Uskoontulo ja kaste näinollen muodostivat yhden kokonaisuuden ja kaste oli ikäänkuin viimeinen "sinetti" syntien anteeksisaamisessa ja uudestisyntymisessä.

Kun Jeshua (Jees

Kaste ja ylösnousemustoivo

"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room.6:3-5).

Kaste ei ole uuden liiton keksintöä. Se esiintyy jo vanhassa testamentissa ja vanhan liiton juutalaisen uskon piirissä. Kaikkein vanhin kastetta tarkoittava sana Vanhan testamentin hepreankielisessä tekstissä on "mikve" (הוקמ), joka tarkoittaa: "vesiallas, puhdistautumisallas, juutalainen rituaalinen kasteallas". Ensimmäisen kerran sana mikve esiintyy Vanhassa Testamentissa jo luomiskertomuksessa, "paikkana, johon vedet kokoontuivat" (1.Moos.1:10; Jes.22:11). Mikve sanalla on myös toinen merkitys, nimittäin toivo. Samasta heprealaisen mikve sanan juuresta tulee myös muoto tikva (הוקת) eli toivo. Monille lienee tuttu Israelin kansallislaulu Ha'tikva eli toivo. Toisin sanoen heprealaisen mikve sanan mukaisesti kaste ja toivo liittyvät yhteen kuin siamilaiset kaksoset. Merkityksessä toivo esiintyy mikve sana mm. Jeremian kirjassa, jossa Messiasta eli Herraa kutsutaan "Israelin mikveksi" eli "Israelin Toivoksi" (Jer.14:8, 17:13).

Mikve-kaste on ollut käytössä israelilaisessa kulttuurissa ja uskossa jo vuosituhansien ajan ja on tänäkin päivänä. Muutamia esimerkkejä tästä. Jumala antoi Mooseksen kautta ohjeen, jonka mukaan jokaisen vaimon tulee puhdistautua kuukautistensa jälkeen vedessä kylpemällä (3.Moos.15:19-27). Sen mukaisesti tänäkin päivänä kaikki Jumalaan uskovat vaimot menevät joka kuukausi "mikveen" eli kylpevät upottautuen kokonaan veden alle. Rabbien opetuksen mukaan on erittäin tärkeää, että koko keho hiuksia myöten puhdistuu veden alle upottautuen. Vasta tämän rituaalisen puhdistuskylvyn eli "mikve-kasteen" jälkeen nainen on uskonnollisesti puhdas olemaan aviomiehensä kanssa. Myös synnytyksen jälkeen vaimolla on tietyt puhdistuspäivät, 33 päivää pojan syntymässä tai 66 päivää tytön syntymässä (3.Moos.12). Puhdistuspäivät, niin kuin muutkin Jumalan antamat ohjeet, ovat ihmisen parhaaksi ja tässä tapauksessa vaimon suojelemiseksi. Puhdistuspäivien jälkeen vaimon on mentävä "mikve-kylpyyn", kuten kuukautistenkin aikana ja sitten hän on puhdas olemaan aviomiehensä kanssa.

Israelilaisen perinteen mukaisesti, kun juutalainen morsian valmistautuu häihin, hän menee edellisenä päivänä "mikve-kasteelle", näin puhdistautuen aviomiehelleen häitä varten. Tämä on esikuva siitä, kuinka Messiaan eli Kristuksen morsiusseurakunta menee mikve-kasteelle valmistautuen tulevaa taivaallisen Yljän eli Mesiaan tulemusta ja Karitsan hääjuhlaa varten, kuten mm. Ilmestyskirjan 19. luku kertoo.

Jos joku haluaa kääntyä juutalaisuuteen, siihenkin kuuluu mikve-kaste. Ensin yleensä kääntymystä haluavaa opetetaan valtuutetun rabbin toimesta esim. pari vuotta. Miehet saavat ympärileikkauksen ja lopuksi käännynnäisen on mentävä "mikve-kasteelle". Ilman tätä mikveen upottautumista ei kukaan voi kääntyä juutalaiseen uskoon. Mikve-kastetta käytetään myös usein silloin, kun joku on tehnyt syntiä ja luopunut Jumalan käskyjen seuraamisesta. Silloin katuva voi tehdä parannuksen (hepr. lachazor le'tsvuva) ja ottaa mikve-kasteen katumuksensa merkiksi, kuten Messiaan tien valmistaja Johannes Kastaja teki Jordan virralla katuville syntisille (Mat.3:1-6).

Pakanain apostolilla Paavalilla oli tämä juutalainen "mikve-kaste ja mikve-toivo" mielessä Roomalaiskirjeessä. Meidän on ymmärrettävä, että Paavali oli itse asiassa taustaltaan fariseus ja juutalainen rabbi, joka oli saanut koulutuksensa sen ajan kuuluisan rabbin Gamalielin jalkojen juuressa, kuten Efes.3:5 ja Ap.t.22:3 kertovat. Kun Paavali selittää uskon tärkeitä alkuaskeleita Roomalaiskirjeeen 6. luvussa, hän vertaa uskoontuloa vertauskuvallisesti Messiaan kanssa ristille naulitsemiseksi. Sen jälkeen uskova upotetaan kasteen hautaan veden alle "mikvessä", yhdessä Messiaan kanssa. Silloin tulemme vertauskuvallisesti osallisiksi Messiaan kuolemasta. Kun nousemme ylös kastevedestä, nousemme uuteen elämään Messiaan tulemuksen "mikve-ylösnousemustoivo" sydämissämme. (Mikve-taustaa varten on helppo ymmärtää myös se, että tarvittiin paljon vettä uskovan upottamiseksi kokonaan veden alle; Joh.3:22).

Kenelle kaste kuuluu?

"Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan'...Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Ap.t.2:38, 41).

"Ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä" (Mat.3:6).

"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.16:16).

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat (pakanakansat) minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen..." (Mat.28:19; hebr. UT:n mukaan).

Uuden Testamentin selkeän opetuksen mukaan ja esimerkkien valossa kaste kuuluu niille, jotka parannuksessa kääntyvät Jumalan puoleen, tunnustivat syntinsä ja uskon kautta Jeshuaan (Jeesukseen) ovat tulleet hänen opetuslapsikseen. Raamattu ei puhu tässä asiassa ihmisten iästä, on vain kysymys siitä, että henkilö on tehnyt uskonratkaisun omassa elämässään ennen kasteelle menoa. On luonnollista, että lasta ei pestä ennen syntymää, eikä Jumalan lasta "pestä kastevedessä" ennen uudestisyntymää Jumalan Hengestä.


Kuka saa kastaa?

"Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa" (Joh.4:1-2).

Kristillisissä suurissa kirkkokunnissa on ns. sakramentteja eli pyhiä toimituksia, joiden suorittamisen saa suorittaa vain ko. kirkkokunnan valtuuttamat henkilöt eli papit, joilla yleensä tulee olla teologinen koulutus. Näihin sakramentteihin kuuluvat protestanttisissa kirkkokunnissa yleensä kaste ja ehtoollinen. Raamattu ei kuitenkaan vaadi mitään tällaisia ihmisten asettamia valtakirjoja, vaan jokainen (Jeshuan) Jeesuksen opetuslapsi voi palvella uskoontulleita suorittamalla kasteen. Esimerkkinä tästä ovat mm. evankelista Filippus, joka kastoi hoviherran ja pakanain apostoli Shaul eli Paavali (Ap.t.8:35-39; 1.Kor.1:14-16).

Kastetapa

"Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä" (Joh.3:22-23).

"Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' (Filippus vastasi: 'Jos uskot koko sydämestäsi, se sallittakoon sinulle'. Hoviherra vastasi ja sanoi: 'Minä uskon, että Jeshua Messias on Jumalan Poika'; jae 37 heprealaisen UT:n mukaan). Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten" (Ap.t.8:35-39).

Hepreankielisessä Raamatussa kastetta tarkoittavan sanan juuri on "taval" (טבל; mikve-sanan ohella), jonka merkitys on: upottaa, upottautua veteen. Tästä hepreankielen juurisanasta tulee kastetta tarkoittava verbi "hitbil", joka tarkoittaa: upottaa, puhdistaa upottamalla, kastaa uskovaksi (kristityksi). Sama merkitys on myös kreikankielisen Uuden Testamentin kastetta tarkoittavalla verbillä "baptizo". Taval-verbin käytöstä on hyvä esikuvallinen esimerkki profeetta Elisan ajoilta, kun hänen neuvostaan Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naeman sukeltaa (kastaa) itsensä seitsemän kertaa Jordaniin ja parantuu pitalistaan (2.Kun.5:14). Tässä verbiä käytetään jopa merkityksessä "sukeltaa", osoittaen kokonaan veden alle upottautumista.

Edellä jo tutustuimme ”mikve-kasteeseen”, jossa puhdistautuvan henkilön tulee upottautua kokonaan veden alle. Tämän "mikve-kasteen" mukaisesti osa messiaanisista juutalaisista onkin ottanut sen käytännön, että uskoontulleet menevät itse veteen ja kastautuvat itse kokonaan veden alla. Tämäkin käytäntö lienee myös oikea, mutta Uuden Testamentin esimerkkien ja opetuksen valossa on kuitenkin normaalia, että kastettava ja kastaja astuvat molemmat veteen ja kastaja kastaa uskoontulleen henkilön upottamalla hänet kokonaan veden alle, kun ensin kastettava on tunnustanut uskonsa Jeshuaan (kuten Filippus kastoi hoviherran). Alkuseurakunnan päivinä oli tapana kastaa uskoontulleet mm. Jordanin virrassa tai muissa paikoissa, joissa oli riittävästi vettä upotuskastetta varten. Luonnollisesti tarkoitukseen sopivat muutkin paikat, kuten tarkoitusta varten rakennetut kastealtaat, uima-altaat ja hätätilassa vaikka kylpyamme. (Uskonnolliset juutalaiset käyttävät kylpyammetta "mikve-kasteisiin" kotonaan).

Kenen nimeen kastetaan?

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Mat.28:19).

"Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan'" (Ap.t.2:38).

"Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..." (Ap.t.10:48).

"Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa" (Kol.3:17).

Kysymys siitä, kenen nimeen uskovat tulisi kastaa, on opillinen kiistakysymys ns. kristikunnassa. Jeshuan lähetyskäskyn mukaan opetuslapsiksi tehdyt tulee kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Myös heprealaisissa ja kreikkalaisissa Raamatuissa esiintyy tämä kohta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Toisaalta Uudessa Testamentissa on useita kertoja esimerkkejä tai opetusta siitä, että uuden liiton uskovien kaste tulisi suorittaa Jeshuan (Jeesuksen) nimeen. Kumpi on oikea?

Tätä opillista kiistakysymystä on yritetty ratkaista siten, että on otettu käyttöön ns. kastekaavoja, joissa esiintyy molemmat nimet. On käytetty mm. seuraavia kastekaavoja: "Omasta pyynnöstäsi ja oman suusi tunnustuksen perusteella uskostasi Jeesukseen, kastan sinut Jeesukseen Kristukseen, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Tai: "Kastan sinut Isän, Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimeen". Nämä kastekaavat ovat kompromissi tässä kiistakysymyksessä. Toisaalta on myös selitetty, että Jeshua (Jeesus) nimi on myös Isän nimi, koska Jeshua sanoi: "Pyhässä nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut" (Joh.17:11). Tätä kiistakysymystä on myös selitetty siten, että lähetyskäskyn mukaan pakanakansat tulee kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, koska pakanat ovat pimeydessä ja tarvitsevat koko "jumalallisen kolminaisuuden", mutta juutalaiset, jotka vanhan liiton perusteella tuntevat Isän Jumalan ja Jumalan Hengen, tarvitsevat vain Messiaan ja siksi heidät tulee kastaa Jeshuan (Jeesuksen) nimeen.

Nämä kaikki ovat jossakin määrin keinotekoisia kompromisseja, koska asiasta ei ole päästy opilliseen yksimielisyyteen eikä selkeään tulkintaan. On kuitenkin olemassa yksi Raamatun tekstivariantti, jossa Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky on toisella tavalla. Suomen exegeettisen seuran julkaisu - ja suomalaisen UT:n selitys - jonka on julkaissut Rafael Jyllenberg, Aimo T. Nikolainen, Eino Sormunen ja avustuskunta Gulin-Haapa-Lauha, sanoo Mat.28:19:stä näin:

"Kuningasten Kuningas antaa käskyn. Se käsky ei ole kuitenkaan käsky kapinoitsijoiden tuhoamiseksi, mikä vanhan kaavan mukaan olisi seurannut hallitsijan valtaan pääsyä. Opetuslapset kyllä lähetetään vuorelta kuningasten Kuninkaan asialle, sillä ilmoituksen vuorelta saadaan tehtävä, mutta se ei ole tuhoamistehtävä. Opetuslasten on vaellettava Ilmestysvuorelta tekemään kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. He eivät lähde omassa nimessään - niin tekevät ulkokullatut - vaan minun nimessäni, niinkuin Eusebiuksen ennen Nikean kokousta (325 j.Kr.s.) viljelemä tekstivariantti selvästi ilmoittaa...Ei ole senvuoksi ihme, että kasteen toimittaminen Jeesuksen nimeen, johon toimitukseen liittyi Pyhän Hengen saaminen (Ap.t.2:38), saattoi vaihtua kasteeksi Pyhän kolminaisuuden nimeen. Niin sanotaan tapahtuneen ensiksi Syyriassa, mihin myös Matteuksen ja Didakheen yhtäpitävyys viittaa."

On siis olemassa selviä viitteitä siitä, että alunperin Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä olisi ollut "minun nimessäni" ja että tämä kohta on mahdollisesti muutettu Nikean kirkolliskokouksessa (325 j.Kr.s.) muotoon "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen tekstivariantin mukainen "minun nimessäni (nimeen)" on mitä ilmeisimmin alkuperäinen ja on myös sopusoinnussa niiden useiden UT:n kohtien kanssa, joissa kaste suoritetaan Jeshuan (Jeesuksen) nimeen. Tällöin ei olisi mitään opillista ongelmaa asiassa. Sitä seikkaa, että kaikki uskoontulleet tulisi kastaa Jeshuan (Jeesuksen) nimeen, tukevat myöskin mm. seuraavat seikat:

Jos Jeshua todella käski kastaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, miksi opetuslapset eivät totelleet kirjaimellisesti, vaan aina kastoivat uskoontulleet Jeshuan (Jeesuksen) nimeen. Tämä viittaa siihen, että alkuperäinen kastekäsky oli "minun nimessäni (nimeeni)".

Raamatussa on periaate, että jokainen asia pitää vahvistaa kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla, ennenkuin se on pätevä (2.Kor.13:1). Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisesta on vain yksi maininta Raamatussa ja sekin on mahdollisesti Nikean kirkolliskokouksen väärennös (Mat.28:19). Sensijaan esimerkkejä Jeshuan (Jeesuksen) nimeen kastamisesta on useita kertoja Uudessa Testamentissa (Ap.t.2:38; 8:16; 10:48; 19:5; Gal.3:27; Kol.3:17).

Kaste on Raamatun mukaan vertauskuvallista hautaamista Messiaan (Kristuksen) kuolemaan (Room.6:1-6). On vaikea ajatella, että meidät haudattaisiin kasteessa Isän ja

Eenokin tähden pohditaan.

Perhekuntakasteet

"Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: 'Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?' Niin he sanoivat: 'Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.' Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi" (Ap.t.16:30-34).

Uudessa Testamentissa on useita esimerkkejä perhekuntien kastamisesta. Puolustaessaan lapsikastetta, teologit usein väittävät, että perhekuntia kastettaessa on täytynyt olla sylilapsiakin mukana. Kuitenkin on niin, että Uudesta Testamentista ei löydy ainoatakaan esimerkkiä, ei perhekuntakasteidenkaan kohdalla, että sylilapsia olisi kastettu. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta mennä lisäämään Jumalan Sanaan mitään sellaista, mitä siellä ei lue, eikä vääntämään Raamattua kieroon, sillä siitä seuraa kadotustuomio (5.Moos.4:2; Ilm.22:18-19; 2.Piet.3:15-16). Tutkittaessa perhekuntakasteita, käy useista esimerkeistä ilmi, että kuulijat olivat ymmärtävässä iässä ja kykenivät ottamaan vastaan saarnatun sanan. Tämä todistaa, että kastettavat ihmiset eivät voineet olla pieniä lapsia. Otamme tähän esille luettelomaisesti perhekuntakasteet ja lyhyet maininnat kunkin tapauksen sisällöstä, niin että lukija voi tarkistaa itse Raamatusta asian.

Korneliuksen perhekunta. Pietari saarnasi Jeshuasta Korneliukselle ja hänen perhekunnalleen. Saarnan aikana kuulijat vastaanottivat sanoman, Pyhä Henki lankesi heidän yllensä, niin että he alkoivat puhua kielillä ja ylistää Jumalaa ja sen seurauksena Korneliuksen perhekunta kastettiin Jeshuan nimeen (Ap.t.10:25-48).

Purppuranmyyjä Lyydian perhekunta tai talousväki eli palvelusväki, niinkuin se voidaan myös kääntää alkutekstistä. Shaul (Paavali) saarnasi sapatinpäivänä Filippissä tyatiiralaiselle Lyydialle, tämä otti vastaan pelastuksen sanoman ja hänet ja hänen perhekuntansa tai talousväkensä kastettiin (Ap.t.16:12-15).

Vanginvartijan perhekunta. Shaul (Paavali) ja Silas saarnasivat Filippissä vanginvatijan perheelle, heidät kastettiin ja he riemuitsivat siitä, että koko perhekunta oli tullut Jumalaan uskovaksi (Ap.t.16:25-34).

Krispuksen perhekunta. Korinttossa synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan ja heidät kastettiin (Ap.t.18:7-8).

Stefanaan perhekunta. Shaul (Paavali) kastoi Stefanaan perhekunnan, joka antautui pyhien palvelemiseen (1.Kor.1:16; 16:15).


Uudelleen kastaminen

"Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: 'Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?' Niin he sanoivat hänelle: 'Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.' Ja hän sanoi: 'Millä kasteella te sitten olette kastetut?' He vastasivat: 'Johanneksen kasteella.' Niin Paavali sanoi: 'Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.' Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen" (Ap.t.19:1-5).

Efeson uskovat olivat kastetut Johanneksen kasteella eli parannuksen kasteella. Se ei ollut vielä Jeshuan lähetyskäskyn mukainen uuden liiton kaste Hänen nimessään ja sen tähden Efeson opetuslapset piti kastaa uudelleen lopullisella raamatullisella uskovien kasteella. Samoin on meidänkin laitamme. Vaikka olisimme kastetut kuinka monesti "vesitipoilla" tai muulla tavoin, joka ei ole Raamatun mukainen uuden liiton uskovien kaste veteen upottamalla (toisinsanoen: epäraamatullinen kaste ei ole kaste ollenkaan; katso Mat.15:7-9; Kol.2:23), meidät tulee kastaa uudelleen. Kun olemme kerran kastetut Raamatun mukaisesti, se on lopullinen "yksi kaste", joka riittää Jumalan edessä (katso myös kohta: "Kenen nimeen kastetaan").

Lasten siunaaminen

"Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ’Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.’ Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä" (Mark.10:13-16).

Puolustaessaan lapsikastetta, teologit usein sanovat, että siunasihan Jeesuskin lapsia. Tämä on totta. Jeshua (Jeesus) siunasi lapsia, mutta ei kastanut heitä (Mat.19:13-15). Tämän esimerkin mukaisesti mekin voimme siunata pieniä lapsia Jumalan kasvojen edessä. Tämä lasten siunaaminen käy hyvin joko kotona tai seurakunnan edessä, kun uskovat kokoontuvat yhteen.

Perisynti ja lasten pelastuminen

"Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa" (Hes.18:19-20).

"Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi" (Jaak.4:17).

"Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta'" (Luuk.18:16).

”Veisuunjohtajalle, Daavidin virsi…Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt (hepr. VT: יהמתני jehematni = odotti, tuli raskaaksi)” (Ps.51:1, 7).

Perisynti on yksi kristillisen maailman käsitteistä, joka on ymmärretty tahattomasti tai tahallisesti osittain väärin. Perisyntiteologian mukaan ihminen on Aadamin lankeemuksen tähden syntinen ja tarvitsee vastaanottaa pelastuksen, voidakseen päästä taivaaseen. Saman teologian mukaan tämä tapahtuu lapsikasteessa, jolloin sylilapsi pääsee vapaaksi perisynnin ja saatanan vallasta, uudestisyntyy Jumalan lapseksi, saa Pyhän Hengen ja pääsee Jumalan seurakunnan jäseneksi. Tämä perisyntiteologia on siis myöskin yksi ns. lapsikasteteologian "tukipilareista". Pahimmillaan väärin ymmärretty perisyntiteologia on johtanut siihen, että on alettu sanoutua irti esi-isien tekemistä synneistä ja ajettu ulos riivaajia uskovista ihmisistä. Tällainen "puoskarointi" on monissa tapauksissa saattanut jopa järkyttää heikon uskovan mielenterveyttä.

Raamattu kyllä osoittaakin, että yhden ihmisen, Aadamin, kautta, synti ja kuolema tuli maailmaan ja kuolema tuli kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet (Room.5:12). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme perineet valmiiksi tehtyjä syntejä esi-isiltämme, taikka että olisimme vastuussa esi-isiemme tai lastemme tekemistä synneistä. Raamatun mukaan jokainen vastaa henkilökohtaisesti omista synneistään. Olemme kylläkin perineet taipumuksen, Aadamin langenneen suvun jäseninä, tehdä syntiä. Nämä lihassamme asuvat himot, usein sielunvihollisen houkuttelemana, pyrkivät vetämään meitä synnin tekemiseen (Jaak.1:12-15). On kuitenkin huomattava, että himo ei vielä ole synti. Vasta kun annamme periksi himon houkutuksille ja lankeamme, olemme tehneet syntiä, josta on tehtävä parannus, jotta Jeshuan veri voisi puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7-10).

Ihminen, uskovakaan, ei koko elämänsä aikana pääse vapaaksi lihassaan asuvista himoista (Room.7:7-25). Uskovalle ihmiselle on kuitenkin annettu Jumalan Henki sisimpään voimaksi, elää Jumalan tahdon mukaan, niin että voimme Hengessä vaeltaen kuolettaa lihan himot (Hes.36:26-27; Room.8:6-11; Gal.5:16-25). Jos tulee lankeemuksia, on synnit tunnustettava ja hyljättävä, jolloin saamme Jeshuan verellä puhdistettuina jälleen jatkaa matkaamme iloiten. Tämä kapinallinen liha ei peri Jumalan valtakuntaa, sen on kuoltava (1.Kor.15:50-55). Vasta Messiaan tullessa, ylösnousemuksessa, saamme uuden taivaallisen ylösnousemusruumiin, joka on vapaa Aadamin suvun himon houkutuksista (Room.7:24-25; Fil.3:20-21).

Kuinka sitten on pienten lasten laita? Raamattu osoittaa, että vaikka he ovatkin Aadamin langenneen suvun jälkeläisiä ja kuoleman alaisia, he ovat viattomuuden tilassa eikä Jumala lue heille syntiä. Vasta kun he tulevat ikään, jolloin voivat erottaa hyvän pahasta, tulevat he itse vastuullisiksi tekemisistään ja tarvitsevat tehdä parannuksen synneistään ja mennä kasteelle, pelastuakseen (Jes.7:16). Toisinsanoen: pienet lapset viattomuuden tilassa, ovat Messiaan sovitustyön perusteella taivaskelpoisia, eivätkä tarvitse ihmisten "rituaaleja" pelastuakseen. Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta eikä heillä ole hätää taivasosuudestaan (tällaisia lasten kaltaisia, joilla ei ole ymmärrystä erottaa hyvää pahasta, ovat lasten ohella mm. monet kehitysvammaiset). Sensijaan niillä ihmisillä, jotka eivät ole viattomuuden tilassa, vaan ymmärtävät erottaa hyvän pahasta, on hätä pelastuksesta. Heidän on tehtävä parannus, otettava Jeshua vastaan Pelastajanaan ja Herranaan ja mentävä kasteelle, päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan.

Hyvä esikuva lasten vastuullisuudesta on juutalainen "Bar Mitsva-seremonia". Juutalaisen ajattelutavan mukaan (perustuu Raamattuun) lapsi on vanhempien kasvatuksen alainen ja he vastaavat lasten tekemisistä ihmisten ja Jumalan edessä. Kun poika täyttää kolmetoista vuotta (monissa uskonnollisissa perheissä myös tytöille ”Bat-mitsva-seremonia” (lain tyttö-seremonia) kahdentoista vuoden iässä), tapahtuu synagoogassa ns. "Bar Mitsva-seremonia" (Bar Mitsva = lain poika tai käskyn poika). Poika saa lukea ensimmäisen kerran Tooraa (laki, viisi Mooseksen kirjaa) ja isä kiittää Jumalaa siitä, että hän ei ole tästä lähtie

Lapsikasteteologia - Baabelin oppi

"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla" (1.Tim.6:10).

Mistä sitten epäraamatullinen lapsikasteteologia on peräisin? Sen alku on Baabelin tornista, jossa Semiramus kehitti maailman ensimmäisen väärän uskonnollisen järjestelmän (tarkastelemme sitä lähemmin myöhemmin), ns. Baabelin äiti-lapsi-kultin, johon kuului myös puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta. Tämän Baabelin uskonnon oppi sekoittui ensimmäisten vuosisatojen aikana kristinuskoon lapsikasteen muodossa. Ensimmäisellä vuosisadalla, apostolisen alkuseurakunnan aikana, lapsikastetta ei tunnettu eikä sitä ole Raamatussa. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että ensimmäisen vuosisadan seurakuntien kokoontumistilojen yhteydessä olivat upotuskastealtaat. Tällaisen upotuskastealtaan voi nähdä esim. Turkissa Efeson seurakunnan raunioilla. Perimätiedon mukaan apostoli Johannes toimi täällä ensimmäisen vuosisadan lopussa ja matkailijoille esitellään myös hänen hautapaikkaansa.

Miksi sitten suuret kirkkokunnat eivät voi luopua epäraamatullisesta lapsikasteopistaan, vaikka monet Suomenkin luterilaisen kirkon papit käyvät salaa kasteella Israelissa? Kysymys on rahasta. Lapsikasteen kautta nimittäin "nielaistaan" vastasyntynyt lapsi sisään Baabelin järjestelmän kitaan kiltiksi kirkollisveron maksajaksi ja hän pysyy siellä normaalisti kuolemaansa saakka (Ilm.12:3-4; Jer.51:34). Lapsikasteen kautta suuret kansankirkot saavat jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Jos luovuttaisiin lapsikasteesta, koko järjestelmä romahtaisi ja siksi siitä on lähes mahdoton luopua. On kuitenkin huomattava, että vaikka suuri osa suurten kirkkokuntien jäsenistä on vain muodollisesti kristittyjä lapsikasteensa perusteella, on suurissa kansankirkoissakin monia vilpittömiä uskovia, jotka väärän opetuksen takia pitävät lapsikastetta oikeana. Meidän tulee pitää uskovien yhteys myös heidän kanssaan ja pyrkiä rakkaudessa ja sävyisyydessä vaikuttamaan siihen, että hekin voisivat ymmärtää ja omaksua oikean raamatullisen uskovien kasteen.

Baabelin.opista kirjoitti:

Lapsikasteteologia - Baabelin oppi

"Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla" (1.Tim.6:10).

Mistä sitten epäraamatullinen lapsikasteteologia on peräisin? Sen alku on Baabelin tornista, jossa Semiramus kehitti maailman ensimmäisen väärän uskonnollisen järjestelmän (tarkastelemme sitä lähemmin myöhemmin), ns. Baabelin äiti-lapsi-kultin, johon kuului myös puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta. Tämän Baabelin uskonnon oppi sekoittui ensimmäisten vuosisatojen aikana kristinuskoon lapsikasteen muodossa. Ensimmäisellä vuosisadalla, apostolisen alkuseurakunnan aikana, lapsikastetta ei tunnettu eikä sitä ole Raamatussa. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että ensimmäisen vuosisadan seurakuntien kokoontumistilojen yhteydessä olivat upotuskastealtaat. Tällaisen upotuskastealtaan voi nähdä esim. Turkissa Efeson seurakunnan raunioilla. Perimätiedon mukaan apostoli Johannes toimi täällä ensimmäisen vuosisadan lopussa ja matkailijoille esitellään myös hänen hautapaikkaansa.

Miksi sitten suuret kirkkokunnat eivät voi luopua epäraamatullisesta lapsikasteopistaan, vaikka monet Suomenkin luterilaisen kirkon papit käyvät salaa kasteella Israelissa? Kysymys on rahasta. Lapsikasteen kautta nimittäin "nielaistaan" vastasyntynyt lapsi sisään Baabelin järjestelmän kitaan kiltiksi kirkollisveron maksajaksi ja hän pysyy siellä normaalisti kuolemaansa saakka (Ilm.12:3-4; Jer.51:34). Lapsikasteen kautta suuret kansankirkot saavat jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Jos luovuttaisiin lapsikasteesta, koko järjestelmä romahtaisi ja siksi siitä on lähes mahdoton luopua. On kuitenkin huomattava, että vaikka suuri osa suurten kirkkokuntien jäsenistä on vain muodollisesti kristittyjä lapsikasteensa perusteella, on suurissa kansankirkoissakin monia vilpittömiä uskovia, jotka väärän opetuksen takia pitävät lapsikastetta oikeana. Meidän tulee pitää uskovien yhteys myös heidän kanssaan ja pyrkiä rakkaudessa ja sävyisyydessä vaikuttamaan siihen, että hekin voisivat ymmärtää ja omaksua oikean raamatullisen uskovien kasteen.

Lue lisää

Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa, luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden evankeliumin. Missä tahansa sinä siis tapaatkin uudestikastajia, siellä he toimivat väärin, pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä. Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä ja väärinkäytöksiä.
lutherin kirjoituksesta.

Eenokki12 kirjoitti:

Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa, luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden evankeliumin. Missä tahansa sinä siis tapaatkin uudestikastajia, siellä he toimivat väärin, pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä. Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä ja väärinkäytöksiä.
lutherin kirjoituksesta.

Lue lisää

Nuppiparkasi on täysin sekaisin! Kirjoituksissasi ei ole minkäänlaista logiikkaa. Näin piru toimii ihmisten kautta ajassamme koska se tietää, että aikaa on enää vähän.

EenokinEksytys kirjoitti:

Nuppiparkasi on täysin sekaisin! Kirjoituksissasi ei ole minkäänlaista logiikkaa. Näin piru toimii ihmisten kautta ajassamme koska se tietää, että aikaa on enää vähän.

Etkö idiootti huomaa että laitoin lutherin tekstiä luettavaksi.Kuka toivoisi mitään muutosta sinun kaltaisilta Piru joka sinussa vaikuttaa pitää juuri logiikasta. Henkeä kun teissä ei ole.

Eenokki ei voi laittaa Raamattua luettavaksi, vaan olkiukkoisen Lutterin, joka hukutti ja tapatti uskovia Anabaptisteja ja kirosi juutalaiset. Siis kuten Eenokki on Luther- oppinsa, perinnetiedon äidinmaidossaan imenyt harhakseen.
Eikä hän pilkuilleen voi mitään. Sokea Eenokki on aina sokea.
Harhailee tunnustuskirjojen kätköissä ja ei tunne kirjoituksia.

Siksi Eenokki on se, mikä on. Hampaitaan kiristelevä ihminen, joka hakkaa Mestariaan jatkuvasti ristinpuuhun uudelleen ja uudelleen.

Niin, ja kun hän katselee vain kuvaansa, ei hän siinä näe mitään vikaa, vaikka kuolleet tulisivat hänelle puhumaan.

Siksi Eenokki jää vanhan-aataminsa seuralaiseksi tähän aikaan, kirkastamaan Lutterinsa ihanuutta. Ja siinähän sitä pitää muotomenoista lapsikastetta julistaa pelastajaksi, ilman Kristusta, välimiestä ja pelastajaa.

Näinollen Eenokki on alaston, ilman vanhurskauden hääpukua.
Kun sitten Sana kerran mittaa hänen tekojaan, hän sanoo, emmekö me sinun nimessäsi Lutter- tehty sitä ja tätä ja julistettu kummioppia uskon vahvuudeksi, vihmottu päänuppia, kun vesi oli vähissä, sekä tapettu Herran uskollisia ihmisiä, jotka vastoin heidän oppiaan kastoivat uskoontulleita. Heitä Eenokki ylistäen Lutteinsa rinnalla löytää Jumalan Sanat. "En tunne teitä, te laittomuuden tekijät"..

Eenokki12 kirjoitti:

Etkö idiootti huomaa että laitoin lutherin tekstiä luettavaksi.Kuka toivoisi mitään muutosta sinun kaltaisilta Piru joka sinussa vaikuttaa pitää juuri logiikasta. Henkeä kun teissä ei ole.

Lue lisää

Onko Eenokissa henkeä ja mikä henki sen on?

Mitä Jeesus sanoi omasta mielestään oikeaoppisille fariseuksille? Kuinka rakkauden kaksoiskäsky ilmenee elämässäsi ja kirjoituksissasi tällä palstalla? Pyritkö rakentamaan Kristuksen seurakuntaa, vai hajottamaan? Osaatko puhua totuutta rakkaudessa, vai käytätkö oikeaoppisuutta vihan purkamisen välikappaleena?

Näitä olisi hyvä miettiä meidän kaikkien, ei vain Eenokin. Mutta kysyn nyt Eenokilta, koska hän täällä hyökkää "lahkolaisia" vastaan. Nämä ovat ns. retorisia kysymyksiä, joihin ei tarvitse julkisesti vastata.

Ehkä he näkevän sen ämpärin pohjalla kirjoituksen: jusshua.

ja vielä se että minut kastettiin 19 vuotiaana :)

Minkäslaista vittua olisit halunnut haistatella? Sian vittua vai lehmän vittua vai mitä vittua? Omaasiko aiot haistattaa?

Helluntailaisten eksytyksestä on erillinen keskustelu jopa:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14221336/helluntailaisten-eksytys-on

Oletatko että jokin seuroissa kävijä on oikeasti uskova? Ettei vaan ole jokin tekopyhä ulkokullattu, pelkällä kasteella ja anteeksiannon höpötyksellä pelastuja?

Millä sinä mittaat, kuka mielestäsi on uskova, tai kelpaako mikä hyvänsä näytelmä uskovaisuuden mitaksi?