Kohtalonköynnös blogi

Kiitos kaikille kukkan metsästyksessä mukana olleille. Etsimäni löytyi ja nyt pitää vain etsiä uusi kohtalonköynnös. Laitoin ilmoituksen faceen, josko jollakin olisi antaa minulle oksaa, kasvamaan juurta.

http://unikonnurkka.blogspot.fi/2012/05/kohtalonkoynnos.html

Tein talvella virheen hoitaessani kukkaani. Kun se oli tiputtanut lehtensä luulin sen kuolleen. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole keskustella vain ja ainoastaan kukista tai puutarhan hoidosta, vaan kohtalosta kuinka sattumat voivat muuttaa suunnitelmamme uusiksi.

Ajattelin jatkaa Sairaan hyvän blogin linjaa.

Eilinen oli minulle, kaikki tai ei mitään päivä. Piti raataa, ennen myrskyn silmään joutumista. Hätävarjelun liioittelua, ajattelin illalla kun selkäni oli jumissa ja kramppasi. En voinut kunnolla liikkua. Onneksi yö teki tehtävänsä, laukaisi selän jumittumat. Nyt tekemättömiä töitä ei ole joten on aika levätä.

Kohtalonköynnös, pudotti lehtensä, selviääkö kukkimaan?

Lähellä mökkiäni on maatila. Maatilalla on tehty sukupolvenvaihdos. Nuori isäntä siirtyi hoitamaan menestyvää tilaa. Yksi väärä liike tai mitä tapahtuikaan, nuori isäntä makaa nyt koomassa OYKS:ssa.

Miksi?

Ei ole vastauksia, vai onko?

81

935

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • de-meter

      Maalta muistuu heti mieleeni pari esimerkkiä suht. nuorista hyväkuntoisista kavereista, joiden elämä taitaa saada uuden suunnan sairastumisen vuoksi.
      Toinen oli viljelijä toinen yrittäjä. Kummallakaan ei ole työterveyshuoltoa,
      mikä nyt on aika pitkälle auttanut meitä toisen palveluksessa olevia pysymään kartalla oman terveyden kohdalla.
      Ketään meistä ei kuitenkaan voi rokottaa tapaturmia tai äkillisiä sairauskohtauksia vasteen. Ne tulevat jos ovat tullakseen. Useimmat saattavat kyllä pysähtyä ja miettiä, miksi näin kävi - voisiko sattumuksesta oppia jotakin tai onko sillä jokin viesti minulle minulta itseltäni. Ainakin tavavuosina oli muodikasta kysyä: miksi minulle kävi näin juuri nyt, miksi juuri tietty paikka brakasi.
      Itse olen tuollaiset pohdinnat jättänyt. Ajatellut vain, että kun kuormaa on liikaa - eikä sitä aina voi itse valita - jokin paikka vain pettää.

    • korppis1

      En muista kirjoitinko jo aikaisemmin, että tapaturma opetti minua liikkumaan ja touhuamaan rauhallisemmin, mutta opettiko? Aluksi ainakin, entäpä nyt, pakkaa unohtumaan. Paloma kirjoitti hyvin huusi reissun päättyminen nokkospuskaan, mustelmien lisäksi puskalento loukkasi ylpeyttä. Monikohan uskaltaa tunnustaa , itsetunnon saamia kolhuja. Aluksi ehkä on nöyrä, mutta kun fyysinen parantuminen edistyy, alkaa löytämään ulkopuolisia tekijöitä omille virhearvioinneille.

      • de-meter

        Vaikea kai sitä omaa temperaenttiaan on muuttaa, korppis. Vaikka olen harkitseva, temperementtini on nopea ja iän tuoma hidastuminen ottaa välillä päähän. Jos yrittää pitää entistä tempoa yllä, hössöttämiseksi menee.
        Olisko tuossa ylpeyden menetyksessä - hetkittäistähän se tuossa Palomankin kertomassa oli - kyse vähän samasta asiasta ? Kun moka sattuu, se muistuttaa kiusallisesti niistä muutoksista mitä ikä tuo tullessaan tahdoimme tai emme.
        Vähän sama juttu unohtelun kanssa. Ei sillekään mielellään tahdo todistajia ja vaikka itse kuittaisi sen kevyesti, muut eivät sitä välttämättä tee.


      • de-meter kirjoitti:

        Vaikea kai sitä omaa temperaenttiaan on muuttaa, korppis. Vaikka olen harkitseva, temperementtini on nopea ja iän tuoma hidastuminen ottaa välillä päähän. Jos yrittää pitää entistä tempoa yllä, hössöttämiseksi menee.
        Olisko tuossa ylpeyden menetyksessä - hetkittäistähän se tuossa Palomankin kertomassa oli - kyse vähän samasta asiasta ? Kun moka sattuu, se muistuttaa kiusallisesti niistä muutoksista mitä ikä tuo tullessaan tahdoimme tai emme.
        Vähän sama juttu unohtelun kanssa. Ei sillekään mielellään tahdo todistajia ja vaikka itse kuittaisi sen kevyesti, muut eivät sitä välttämättä tee.

        Hetkittäistä, mutta jätti pienen pienen pysyvän jäljen psyykeeni. Elikkä sitten kun mammalta oli melkein kaikki järki, estot ja persoonallisuus kadonneet hän tykkäsi laulaa että akka se putos ojjaan....jäin miettimään että oli se sitten kyllä hyvä asia että se nokkospuska oli siinä kuilun reunalla, koska vaihtoehto olisi ollut pudota huussin alle....ei kiva paikka.
        Nyt kun käyn Suomessa astun hyvin, hyvin varovasti nilkakkaille puurappusille...


      • de-meter
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Hetkittäistä, mutta jätti pienen pienen pysyvän jäljen psyykeeni. Elikkä sitten kun mammalta oli melkein kaikki järki, estot ja persoonallisuus kadonneet hän tykkäsi laulaa että akka se putos ojjaan....jäin miettimään että oli se sitten kyllä hyvä asia että se nokkospuska oli siinä kuilun reunalla, koska vaihtoehto olisi ollut pudota huussin alle....ei kiva paikka.
        Nyt kun käyn Suomessa astun hyvin, hyvin varovasti nilkakkaille puurappusille...

        Heh, aina kaikesta löytyy positiivinen puoli..)), Paloma. Ja kai kaikki on vielä hyvin niin kauan kuin osaa nauraa itselleen. Ja kuulemma syvät vatsalihakset vahvistuvat nauraessa ja nehän petraavat sitä tasapainoa... Kaikki vaikuttaa kaikkeen....


    • niinpähän.niin

      Kohtalonköynnös pudottaa välillä lehdensä. Minulla ainakin kerran vuodessa. Ei kannata heittää pois, sillä uudet lehdet alkavat ilmestyä sen jälkeen kukkanuppujen kanssa. Lehtien pudottaminen on melkein kuin olisi merkkinä uuden kukinnan aloittamisesta.

      Eilinen päivä kului kukkapenkkien kitkemisessä itikoiden kanssa. Illalla saunassa pesin pois verihyytymiä mäkäräisten purema jäljiltä. Selkäkin oikutteli vielä tänä aamuna sängystä noustessani. Päivän mittaan on helpottanut.

      • Kyllä nyt harmittaa olin saanut kasvatettua jo kauniin ja hyvärunkoisen alun kun lehdet putosivat. Kuvittelin, että kukka ei tykännyt muutosta ja uudesta paikasta, joka ei ollut yhtä aurinkoinen kuin entinen. Virheistä, oppii. Samoin oppii omien tasapaino- ja liikkutakykyjensä virhearvioinneista.


    • Minä olin aamulla aikaisin, 06.30 terkkarin oven takana jonossa.
      Vettä jyrisi, Salamaa satoi, pilvet mustina uhkaili.
      Ottivat Verta, minä läksin.
      Autolleni märkänä hiippailin.
      -
      Minun Poro-Blogini on parempi kun sun, läll...lää, lää.
      Ja kiusatun. :)
      -
      Aikasti pian odotan sinne ilmestyvän Mäti-Paloman.
      Ihan varmaan lutusensa pakottaa hänet siihen kehumaan jotain :)
      Vaikkapa nilkaansa, joka ei ole yhtä turvoksissa kuin toinen.
      Koska aamu-rappu-kahvilla se on kauenpana harso-kuristaja-köynnöksen(Col.)
      taimista.

      H.

      • Hunksi, miksi kerjäät kirjoittajia aloituksiisi?


      • Ei.huomaavinaan
        korppis kirjoitti:

        Hunksi, miksi kerjäät kirjoittajia aloituksiisi?

        Huomaatko, hän ei vastaa.


      • korppis kirjoitti:

        Hunksi, miksi kerjäät kirjoittajia aloituksiisi?

        "korppis"

        Kappas, mitenkäs tämä pyyntö on mennyt silmistäni ohitse.
        Enhän minä mitään kerjää.
        Minä kiusaan sinua julkeasti :)
        Minulla kun on tuo torjuva asenne blogeihin.
        Pikku-piikkasin Palomaakin.

        yst.

        H.


    • vhimsh

      Mitä, milloin, missä, miten, mites sitten saattaa jokaisen elämässä tapahtua - asioita, joille ei mitää mahda
      - jos ihmisen elo olis samanlaista että oksan tai juuren palasta alkais uusi elo tai kasvu - mutta kun ei ole. ihmisenä elon ja olon vaikeuksia on ehkä kipeimpinä elonsa totuudet, itselle totta, ääneen kerrottuna tai kirjoitettuna ".toisille vain sekudäärisen hyödyn tavoittelua" sanoiksi puettuna - ehkä siitäkin syystä vaikenemisen sanotaan kultaa olevan - lasisen lapsuuden lapset
      useinmiten muistavat tuskaisen ja pelokkaan itkunsa ja huutonsa, isä, älä tapa äitiä.. sama huuto kuuluu edelleen nykyäänkin ja se on kuin kaiku kaikkien kauhujen maailmasta, niin henkisellä kuin fyysisellä puolella - uupuneimmat eivät koe niin yön kun päivänkään lepoa saavansa kuin lääkkeiden avulla. Silleen raakeiksi luokiteltuina.
      Hyvä jos jaksaa itsensä hoitaa - ja joskus rauhassa miettiä mistä olisi todellista apua - noi psyko- ja sekslääringit on jotain ihna hevonhännänlääräysta - olipa kyse yöllisistä tai päivällisistä tosielämän
      katastrofeista - vaaralliseksi luokitellussa työssä.

      • Yritin sisäistää kommenttiasi, en ymmärtänyt mitä tekemistä lapsuudella ja alkoholistivanhemmilla on esim. äkillisessä onnettomuuksissa, jotka muuttavat ihmisen elämän hetkessä ja samalla koskettavat useampia ihmisiä.

        On hyvinkin mahdollista, että katkenneesta oksasta tai juuren palasesta alkaa uusi elämä, joka on erilainen kuin aijempi elämä. Rajoitetumpi ehkä, mutta voi antaa myös uusia mahdollisuuksia ehkäpä vielä parempaan elämään kuin ennen onnettomuutta.

        Katsoin eilen (poiketen tavoistani) telkkarista hääohjelmaa. Moottoripyöräonnettomuudesta selvinneen miehen ja hänen naisensa tarinaa. Mikään ei palaa takaisin sen perheen elämässä, mutta rakkaus oli aitoa.


      • de-meter

        Kyllä alkoholistivanhemmilla voi olla paljonkin tekemistä onnettomuusalttiuden kanssa, korppis. Ainakin Freudin mukaan, joka väittää että onnettomuudet ovat itse aiheutettuja ja niiden takaa voi löytyä itsetuhoisuutta, huomionhakua, pitkä osattomuuden historia.
        Tuosta toisesta kappaleesta olen täsmälleen samaa mieltä. Menetyksestä VOI kasvaa uutta. Tai sitten ei.
        Kun läheiseni sairastui ja joutui ison elämäntaparemontin eteen, hän totesi:
        "nyt kun olen sairas, en ole koskaan tuntenut itseäni näin terveeksi."


      • kylmätotuus
        de-meter kirjoitti:

        Kyllä alkoholistivanhemmilla voi olla paljonkin tekemistä onnettomuusalttiuden kanssa, korppis. Ainakin Freudin mukaan, joka väittää että onnettomuudet ovat itse aiheutettuja ja niiden takaa voi löytyä itsetuhoisuutta, huomionhakua, pitkä osattomuuden historia.
        Tuosta toisesta kappaleesta olen täsmälleen samaa mieltä. Menetyksestä VOI kasvaa uutta. Tai sitten ei.
        Kun läheiseni sairastui ja joutui ison elämäntaparemontin eteen, hän totesi:
        "nyt kun olen sairas, en ole koskaan tuntenut itseäni näin terveeksi."

        Kovin kaukana todellisuudesta oli Freud väitteineen, joten parasta heittää moinen teoria roskikseen.

        Meitä on neljä sisarusta ja jokaista on kohdannut tapaturma.

        Jos Freud olisi oikeassa, niin vanhempieni olisi pitänyt olla Kuningas Alkoholin orjia.
        Toisin kuitenkin oli. Äitini ei koskenutkaan alkoholiin ja isänikin erittäin harvoin jonkun naukun otti.

        Yhtä hölmö ajatus on, että olisimme itse aiheuttaneet onnettomuudet.
        Kaikkea sitä saakin lukea, kun tarpeeksi "vanhaksi" elää!

        Se siitä teoriasta ja sen todenperäisyydestä!


      • de-meter
        kylmätotuus kirjoitti:

        Kovin kaukana todellisuudesta oli Freud väitteineen, joten parasta heittää moinen teoria roskikseen.

        Meitä on neljä sisarusta ja jokaista on kohdannut tapaturma.

        Jos Freud olisi oikeassa, niin vanhempieni olisi pitänyt olla Kuningas Alkoholin orjia.
        Toisin kuitenkin oli. Äitini ei koskenutkaan alkoholiin ja isänikin erittäin harvoin jonkun naukun otti.

        Yhtä hölmö ajatus on, että olisimme itse aiheuttaneet onnettomuudet.
        Kaikkea sitä saakin lukea, kun tarpeeksi "vanhaksi" elää!

        Se siitä teoriasta ja sen todenperäisyydestä!

        Älähän ammu viestintuojaa, kylmätotuus..))
        Freud ei osoitellut alkoholistiperhettä erityisesti vaan piti teoriaansa yleispätevänä. Vaikka Freudin auktoriteetti on murentunut vuosien varrella, katson silti, että hänen kokemuksensa ja päätelmänsä ovat yleispätevämpiä kuin sinun, minun tai hentunliisan yksittäinen kokemus.
        En minäkään tuota itseeni voi sovittaa, mutta en silti hylkää teoriaa täysin. Voihan se joskus päteäkin ja jokainen tietysti arvioi sitä omasta kokemusmaailmastaan käsin.


      • de-meter kirjoitti:

        Älähän ammu viestintuojaa, kylmätotuus..))
        Freud ei osoitellut alkoholistiperhettä erityisesti vaan piti teoriaansa yleispätevänä. Vaikka Freudin auktoriteetti on murentunut vuosien varrella, katson silti, että hänen kokemuksensa ja päätelmänsä ovat yleispätevämpiä kuin sinun, minun tai hentunliisan yksittäinen kokemus.
        En minäkään tuota itseeni voi sovittaa, mutta en silti hylkää teoriaa täysin. Voihan se joskus päteäkin ja jokainen tietysti arvioi sitä omasta kokemusmaailmastaan käsin.

        "de-meter"

        Freud ei tajunnut, eivätkä useat ihmiset tajua vieläkään erästä asiaa.
        -
        "Kenet jumalat tahtovat tuhota, hänet tekevät he välin-pitämättömäksi."
        Varmaan koskee myös Kainuuta :)
        -
        Elämän peri-aate on asiassa sama kuin siinä, että epä-heterot eivät saa lapsia
        ilman ihmisen sairasta apua.
        -
        Olet laventanut elämääsi enemmän kuin ymmärrän.
        En osaa enää Sanailla sinulle laskua.

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Freud ei tajunnut, eivätkä useat ihmiset tajua vieläkään erästä asiaa.
        -
        "Kenet jumalat tahtovat tuhota, hänet tekevät he välin-pitämättömäksi."
        Varmaan koskee myös Kainuuta :)
        -
        Elämän peri-aate on asiassa sama kuin siinä, että epä-heterot eivät saa lapsia
        ilman ihmisen sairasta apua.
        -
        Olet laventanut elämääsi enemmän kuin ymmärrän.
        En osaa enää Sanailla sinulle laskua.

        H.

        Aivan hunksi. Freud ei uskonut Jesseen päinvastoin kuin Jung. Siksi diggaan häntä enemmän. Hän ei kieltänyt Jesseä ja tutki horoskooppeja. Eri tähtimerkkien yhteensopivuutta. Siltä pohjalta annan sinulle vinkin: kiinnitä erityistä huomiota Oinaisiin ja Härkiin. Rajamerkkinä sinulla on valinnanvaraa..))
        Aforismisi on tällä kertaa rautaa. Tosi kuin vesi. Välinpitämätön pärjää missä vain ja käy vielä vahvasta.
        Lasku, velka elämälle, on vielä osin maksamatta. Maksan vähittäin, kun ei ole käteistä niin paljon..))


      • kylmätotuus
        de-meter kirjoitti:

        Älähän ammu viestintuojaa, kylmätotuus..))
        Freud ei osoitellut alkoholistiperhettä erityisesti vaan piti teoriaansa yleispätevänä. Vaikka Freudin auktoriteetti on murentunut vuosien varrella, katson silti, että hänen kokemuksensa ja päätelmänsä ovat yleispätevämpiä kuin sinun, minun tai hentunliisan yksittäinen kokemus.
        En minäkään tuota itseeni voi sovittaa, mutta en silti hylkää teoriaa täysin. Voihan se joskus päteäkin ja jokainen tietysti arvioi sitä omasta kokemusmaailmastaan käsin.

        Enhän minä viestintuojaa ammu, en ollenkaan!
        Ammuin vain alas Freudin ajatuksen.

        Onko sinulla tietoa, miten suureen otantaan Freud perusti päätelmänsä?
        Minulla ei ole, joten kysynkin sitä sinulta.

        Jos otanta on riittämätön, sillä on yhtä vähäinen tieteellinen arvo, kuin minunkin mielipiteelläni.

        Freudista vielä sen verran, että horoskoopit eivät kuulu mitenkään tieteeseen. Jos hän niihin uskoi, niin se on aivan samaa luokkaa tieteellisesti, kuin pyytää etanaa näyttämään sarvensa säätä ennustettaessa.

        Tuleekohan tästä päivästä poutainen vai vettäköhän sataa kaatamalla? Sitä ei osaa ennustaa edes Pekka Pouta, vaikka Forecalla on käytössään satelliitit ja muut härvelit.
        Täytyy vaan luottaa omiin havaintoihini, jahka päivä koittaa.
        Toivottavasti sataa, muttei kuitenkaan kaatamalla.


      • kylmätotuus kirjoitti:

        Enhän minä viestintuojaa ammu, en ollenkaan!
        Ammuin vain alas Freudin ajatuksen.

        Onko sinulla tietoa, miten suureen otantaan Freud perusti päätelmänsä?
        Minulla ei ole, joten kysynkin sitä sinulta.

        Jos otanta on riittämätön, sillä on yhtä vähäinen tieteellinen arvo, kuin minunkin mielipiteelläni.

        Freudista vielä sen verran, että horoskoopit eivät kuulu mitenkään tieteeseen. Jos hän niihin uskoi, niin se on aivan samaa luokkaa tieteellisesti, kuin pyytää etanaa näyttämään sarvensa säätä ennustettaessa.

        Tuleekohan tästä päivästä poutainen vai vettäköhän sataa kaatamalla? Sitä ei osaa ennustaa edes Pekka Pouta, vaikka Forecalla on käytössään satelliitit ja muut härvelit.
        Täytyy vaan luottaa omiin havaintoihini, jahka päivä koittaa.
        Toivottavasti sataa, muttei kuitenkaan kaatamalla.

        Minun Freud-tietämykseni on yleistietoa, kylmätotuus. Tai sanottaisiko sellaisen henkilön yleistietoa, jota ihmismieli ja sen patologia on kiinnostanut.
        Freud ei käsittääkseni ollut kiinnostunut horoskoopeista vaan Jung. Häpesi kyllä kiinnostustaan, eikä juuri puhunut siitä. Elämäkerrasta luin.
        Horoskoopeista puheenolleen: Luin Reetta Meriläisen Tytön tie ja olin aika yllättynyt kun hän siinä kertoi, että itse Aatos Erkko oli kiinnostunut horoskoopeista ja uskonnoista. ..
        Sääennusteet ovat ainakin näillä seuduilla menneet täysin metsään. Sadetta on luvattu, mutta pisaraakaan ei ole tullut. Jospa sitten tänään.


    • entinenmiäs

      Kukan metsästyksestä en mitään tiedä, liianko uusi palstalainen mutta tulihan tuota eilen illalla jotain ylimääräistä tehtyä, kun mukamas oli myrsky tulossa. Vaan missä se myrsky, vettäkään ei tullut likikään tarpeeksi.

      Itsekkin tein talvella mokan. Perinteiset pelargoniat kun ovat aina talven kellarissa ja maaliskuulla ne sieltä hain ikkunalle mutta pojan minttu jäi vielä sinne, enkä muistanut sitä kastella. No, kanttuveihan se oli kun se toukokuulla muistui mieleen tomaatin, kurkun, paprikan ja chilin taimia kasvihuoneeseen viedessä. Uusi minttu piti hakea puutarhalta.

      Kohtalonköynnös kuulemma tiputtaa lehtensä kaksi kertaa vuodessa, olematta silti kanttuvei. Joillekkin kohtalo on julmempi. Ikinä en unohda lapsuudenkotini naapurin isännän kohtaloa: hukkui kanan kakkaan. Toivottavasti kuitenkin sai ainakin tajunnan vievän tällin kanankakkasiilon oven äkillisesti normaalia löysemmän kanankakan paineesta auetessa. Mutta miksi? Siilo oli tyhjennetty ennenkin, ilman ongelmia. Kohtalo on julma.

      • Huomenta@ Metsästin jo itselleni kukan pistokkaita. Facebookilla on ihmeellinen voima. Laitoin ilmoituksen roskalava-ryhmään, jossa etsitään ja annetaan kiertoon kaikkea mahdollista ilman korvausta. Nappasi ja saan tänään kohtalonköynnöksen pistokkaita.

        Keväällä sain ryhmästä retro kukkalauden, joka on nyt mökillä kesäkäytössä. Se talvehtii keittiöni ikkunan alla.

        Olen myös antanut ilmaiseksi mm. kesäkeittiötarpeisiin isohkon tiskipöydän kannen ja kukkatelineeksi ruostuneen vesikelkan sekä verhoja, kappoja ja muuta kamaa. Yksi tavara oli mielenen hakijalleen. Hinnastotaulu joka on ollut aikoinaan kesätoreilla kahvilani käytössä. Minusta on ihana ajatella, että tavarat saavat uuden käytön jossain muualla evätkä loju kaapeissani ja varastoissani käyttämäättömänä.

        Kierrätysrinki on kiva yhteisö. On helppo päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Saa myös vaihtelua tekstiileihin ja huonekaluihin. Anna pois ja hae tilalle jostain jotain uutta sinulle.

        Tänään minulta hakee eräs rouva pyörän etutelineen ja mustan metalliväripurkin perät uuteen kukkapyöräprojektiinsa.

        Eilen kävin kierrätyskeskuksessa, josta löysin tosi värikkään retro verhokankaan, josta ajattelin tehdä tyynynpäällisiä. Kierrätyksessä on 70 % ale koska paikkoja uusitaan noin kolmisen metriä paksuhkoa verhokangasta, joka maksoi 30 senttiä. Kotiin tullessani tajusin miksi kangas kiehtoi minua heti kun näin, siinä oli olohuoneeni väriskaala.


    • vhimsh

      Oikeassa elämässä sattuu mitä hirvittävimpiä tragedioita -
      vahingot eivät tule kello kaulassa - tarkoitin sitä piinaa mikä koituu
      - yleensä ihmiset hakevat ja etsivät syitä, miksi paha olo ei hellitä,
      henkinen tai fyysinen levottomuus, outo oireilu, uupumus jne
      - henkikulta kiikunkaakun - olisko se stressi, mikä syynä - silloin kun voimat ja kestokyky kovassa kuormituksessa - romahdusvaaroineenkin, sekoamisineen, elämänmuutoksineen, kuvioista pois putoamisineen, elämänpäättymisineen, sairastumisineen - joku muutos silti lienee vakio maailmassa.
      Laulaja Tuula Amberlalla oli menneinä vuosina hyvä laulu kahvihuoneen
      kalpeista hoitajista, jotka omistivat kolme mieltä - illan tullen koristamassa oven pieltä - rockia rakastaen ja koukussa kiemurtaen
      - vaihtelua siihen piinaan ja uupumukseen ja suruunkin, mitä elo ja työ toi mukanaan - ja tuo edelleen joka työalalla.
      Ylipäätään - kuin ennenkin hyviä heiniä piha täynnä tuulen ja sateen tuiverruksessa - minnekähän saisin mahtumaan kylvämäni lehtikaalin ja
      mangoldin taimet - meinaan että pihan jo pieneksi totesin?

      • Korppis1

        Nyt ymmärrän. Minulla on tapana kysyä jos en ymmärrä. Johtunee kaiketi siitä, että keskustelemme mieheni kanssa englannin kielellä ja usein kun hän innostuu ja vaihtaa aihetta, alkaen lauseen, jostain oman mielen syövereistä tulleesta ajatuksesta olen ulkona ja pyydän selvennystä.

        Olen itse juuri nyt tuossa syiden etsimisen mietiskelyputkessa, koskien kuopustani jonka kanssa meillä meni sukset ristiin ja pahasti. Mietin, sanoinko liian jurkkiä mielipiteitä ja mitä sanoin väärin vai teinkö oikein jne. Olen kuitenkin päättänyt ottaa etäisyyttä. Välimme ovat olleet hyvin läheiset ja nyt kun kuvaan on astunut uusi henkilö, on äidin syytä siirtyä takavasemmalle.

        Itseasiassa lasten irtaantumiset ovat äidille aika raskaita, mietin usein omaa äitiäni ja näen kuopuksen käytöksessä samaa uhmaa mitä itse esitin kun olin olevinani vahva aikuinen, vanhemmistani riippumaton


      • uusi-verso-kasvaa

        Kirjoitit osuvasti;"On hyvinkin mahdollista, että katkenneesta oksasta tai juuren palasesta alkaa uusi elämä, joka on erilainen kuin aijempi elämä."


        Olen itse juuri nyt tuossa syiden etsimisen mietiskelyputkessa, koskien kuopustani jonka kanssa meillä meni sukset ristiin ja pahasti. Mietin,

        Minäkin olen usein miettinyt, miksi ei kaikkien ihmisten (sukulaistenkaan) kanssa tule toimeen ja varsinkin silloin, kun mielipiteet eroavat lasten kanssa. Kyllä se satuttaa, kun itse tuntee olevansa oikeassa ja lapset alkaa vedota "nykyaikaan"!?

        Olenkin ihmetellyt sinun harmoonista yhdessäeloa kuopuksesi kanssa, kun jaatte kustannukset puoliksi autosta ja ruoasta, että kuinka se on mahdollista?

        Nyt sinulle on ilmeisesti tulossa uusi miniä ja asiat muuttuvat ehkä senkin vuoksi? Silloin ei enää napanuora äitiin ole kiinni niin lujassa, etteikö sitä saisi poikki, vai kuinka?


      • uusi-verso-kasvaa kirjoitti:

        Kirjoitit osuvasti;"On hyvinkin mahdollista, että katkenneesta oksasta tai juuren palasesta alkaa uusi elämä, joka on erilainen kuin aijempi elämä."


        Olen itse juuri nyt tuossa syiden etsimisen mietiskelyputkessa, koskien kuopustani jonka kanssa meillä meni sukset ristiin ja pahasti. Mietin,

        Minäkin olen usein miettinyt, miksi ei kaikkien ihmisten (sukulaistenkaan) kanssa tule toimeen ja varsinkin silloin, kun mielipiteet eroavat lasten kanssa. Kyllä se satuttaa, kun itse tuntee olevansa oikeassa ja lapset alkaa vedota "nykyaikaan"!?

        Olenkin ihmetellyt sinun harmoonista yhdessäeloa kuopuksesi kanssa, kun jaatte kustannukset puoliksi autosta ja ruoasta, että kuinka se on mahdollista?

        Nyt sinulle on ilmeisesti tulossa uusi miniä ja asiat muuttuvat ehkä senkin vuoksi? Silloin ei enää napanuora äitiin ole kiinni niin lujassa, etteikö sitä saisi poikki, vai kuinka?

        Kuopus oli kolmivuotias kun erosin ja olen ollut hänelle niin isä kuin äiti. Meillä on hyvin avoin puheyhteys. Kuopus on tullut isäänsä siinä, että rahaa pitää aina olla, mikä sinänsä on hieno asia. Mutta rahan antaminen ei ole kivaa yhtään varsinkin kun äiti pyytää.

        Nyt kun hänellä on kesäloma, hän tulkitsee, että auton kuluja ei jaeta koska hän ei käytä minun autoa. Rengas piti korjata, "So what en puhkaissut rengasta", oli puolustus.

        No tulee se syksy ja sateiset ilmat ja mamin auto osoittautuu tuiki tärkeäksi. Mutta katsotaan. Uskon, että seuraava sopimus tehdään kirjallisena ; )

        Olen luonteeltani hyvin kiivas ja sanon pahastikin, nyt tein niin.
        Tietty, minulla on paha mieli riitelystämme, joka johti puheyhteyden katkeamiseen.

        Kuitenkin en usko, että välirikot pitäisi pyyhkiä villaisella.


      • kylmätotuus

        Korppis myönsit, että olet luonteeltasi kiivas ja sanoit pahasti lapsellesi. Sorruitko asiattomuuteen?

        Välirikkoa ei saakaan lakaista maton alle, vaan se on korjattavissa keskustelemalla, näin uskon.
        Kissa on nostettava pöydälle. Mitä nopeammin se tapahtuu, sen parempi. Puhumattomuus vaan pahentaa tilannetta ja asiat mutkistuvat.

        Kerroit, että teillä on aina olleet läheiset välit. Ei sellainen suhde yhteen erimielisyyteen kaadu. Eihän?

        Nuoret ovat kaikentietäviä. Se nyt vaan kuuluu nuoruuteen ja on osa aikuistumista. Sellaisia olimme itsekin aikoinamme. Nyt meidän vanhempien "viisaampina" vaan täytyy se harha muistaa ja ymmärtää.
        Paras on vain hymähtää sisimmässään tälle kaikkitietävyydelle.

        Irtautuminen vanhemmista on väistämätöntä. Napanuora on katkaistava, että lapsi pääsee itsenäistymään ja joutuu ottamaan täyden vastuun elämästään.

        Poikani lähti 19-vuotiaana opiskelemaan Helsinkiin. Tietysti aluksi olin hiukan huolissani, miten hän maailmalla pärjää ja ikäväkin vaivasi. Pian kuitenkin huomasin, että hän osaa hoitaa asiansa ilman minuakin. Sen todettuani en ole juurikaan puuttunut hänen elämäänsä.

        Välimme ovat hienolla tolalla.
        Jos hän tarvitsee joskus neuvoani tai haluaa tietää mielipiteeni johonkin asiaan, hän kysyy ja minä vastaan parhaan kykyni mukaan.
        Useimmiten se olen kuitenkin minä, joka neuvoja kyselen tämän vanhan tietokonerakkineeni tiimoilta.

        Toivon, että saatte välinne kuntoon nopeasti!
        Keskustelemalla asiat selviävät, eivätkä mykkäkoululla.


      • ent.siivoojaparka
        korppis kirjoitti:

        Kuopus oli kolmivuotias kun erosin ja olen ollut hänelle niin isä kuin äiti. Meillä on hyvin avoin puheyhteys. Kuopus on tullut isäänsä siinä, että rahaa pitää aina olla, mikä sinänsä on hieno asia. Mutta rahan antaminen ei ole kivaa yhtään varsinkin kun äiti pyytää.

        Nyt kun hänellä on kesäloma, hän tulkitsee, että auton kuluja ei jaeta koska hän ei käytä minun autoa. Rengas piti korjata, "So what en puhkaissut rengasta", oli puolustus.

        No tulee se syksy ja sateiset ilmat ja mamin auto osoittautuu tuiki tärkeäksi. Mutta katsotaan. Uskon, että seuraava sopimus tehdään kirjallisena ; )

        Olen luonteeltani hyvin kiivas ja sanon pahastikin, nyt tein niin.
        Tietty, minulla on paha mieli riitelystämme, joka johti puheyhteyden katkeamiseen.

        Kuitenkin en usko, että välirikot pitäisi pyyhkiä villaisella.

        En ole tuomari enkä asianajajakaan, mutta kyllä minä tuossa teidän, sinun ja aikamiespoikasi, väittelyssä olen ihan täysin pojan puolella.
        Viisainta olisi, jos poikasi laitaisi jo itselleen oman auton ja jättäisi sinut kustantamaan oman autosi kustannukset ja renkaitten puhkomiset ihan itse.


      • kylmätotuus kirjoitti:

        Korppis myönsit, että olet luonteeltasi kiivas ja sanoit pahasti lapsellesi. Sorruitko asiattomuuteen?

        Välirikkoa ei saakaan lakaista maton alle, vaan se on korjattavissa keskustelemalla, näin uskon.
        Kissa on nostettava pöydälle. Mitä nopeammin se tapahtuu, sen parempi. Puhumattomuus vaan pahentaa tilannetta ja asiat mutkistuvat.

        Kerroit, että teillä on aina olleet läheiset välit. Ei sellainen suhde yhteen erimielisyyteen kaadu. Eihän?

        Nuoret ovat kaikentietäviä. Se nyt vaan kuuluu nuoruuteen ja on osa aikuistumista. Sellaisia olimme itsekin aikoinamme. Nyt meidän vanhempien "viisaampina" vaan täytyy se harha muistaa ja ymmärtää.
        Paras on vain hymähtää sisimmässään tälle kaikkitietävyydelle.

        Irtautuminen vanhemmista on väistämätöntä. Napanuora on katkaistava, että lapsi pääsee itsenäistymään ja joutuu ottamaan täyden vastuun elämästään.

        Poikani lähti 19-vuotiaana opiskelemaan Helsinkiin. Tietysti aluksi olin hiukan huolissani, miten hän maailmalla pärjää ja ikäväkin vaivasi. Pian kuitenkin huomasin, että hän osaa hoitaa asiansa ilman minuakin. Sen todettuani en ole juurikaan puuttunut hänen elämäänsä.

        Välimme ovat hienolla tolalla.
        Jos hän tarvitsee joskus neuvoani tai haluaa tietää mielipiteeni johonkin asiaan, hän kysyy ja minä vastaan parhaan kykyni mukaan.
        Useimmiten se olen kuitenkin minä, joka neuvoja kyselen tämän vanhan tietokonerakkineeni tiimoilta.

        Toivon, että saatte välinne kuntoon nopeasti!
        Keskustelemalla asiat selviävät, eivätkä mykkäkoululla.

        Olemme molemmat kiivaita ja sanottua tulee molemmin puolin. Kissa on nostettu pöydälle, asiasta keskusteltu ja riita sovinto tehty. Ei me olla pitkävihaisia ; )

        Minulla on kaksi poikaa, he ovat täydelliset vastakohdat niin ulkonäöltään kuin luonteiltaankin. Molemmat siirtyivät kahdeksantoistavuotiaina omiin talouksiinsa. Muistan, että joku joskus jopa torui minua siitä, että liian nuoria olivat itsenäistymään. Vanhempi seurusteli jo nykyisen vaimonsa kanssa, joten napanuoran katkeaminen oli luonnollista. Vaikka rehellisesti sanottuna, miniä ei aluksi hyvväksynyt välillämme ollutta kiinteää äiti/lapsi suhdetta. Meillä on vieläkin meidän juttumme johon ei kuulu muita.

        Yksinhuoltaja äidit ja isät luovat yleensä tiiviimmät suhteet lapsiinsa kuin avioliitossa olevat parit.

        Nuorempi on kuten hän itsekin nyt myönsi, irroittamassa napanuoraansa minusta. Olen hänelle tärkeä ja rakas kuten hän minulle. Mietitäänpä sellaista asiaa, että kenelle kiukutella kenelle suuttua ja huutaa kun sieluun koskee, se on se läheisin ihminen, joka antaa anteeksi pahimmatkin sanomiset.

        Kuopus on alkanut suunnittelemaan jatko-opintoja. Turhautuminen nykyiseen työhön ja uusi kumppani ovat muuttamassa hänen tulevaisuuden kuvioitaan.

        Tottahan tulevaisuus arvelluttaa ja pistää tunteet vellomaan.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        En ole tuomari enkä asianajajakaan, mutta kyllä minä tuossa teidän, sinun ja aikamiespoikasi, väittelyssä olen ihan täysin pojan puolella.
        Viisainta olisi, jos poikasi laitaisi jo itselleen oman auton ja jättäisi sinut kustantamaan oman autosi kustannukset ja renkaitten puhkomiset ihan itse.

        Niin, sen olen jo ymmärtänyt, että sinä tiedät aina kaiken parhaiten.

        Onhan sinulla toki kokemusta olet kasvattanut kaksi tytärtä yksinhuoltajana.

        Olen usein ajatellut, että onneksi ovat poikia, tytöt voivat olla tosi vaikeita kasvatettavia äideilleen. Seurasin erään perheen tyttären aikuistumista. Murkkuiässä hän ei suostunut kävelemään samalla puolen katua koska häpesi äitiään.

        Miksi sitä en koskaan ole ymmärtänyt.


      • ent.siivoojaparka
        korppis kirjoitti:

        Niin, sen olen jo ymmärtänyt, että sinä tiedät aina kaiken parhaiten.

        Onhan sinulla toki kokemusta olet kasvattanut kaksi tytärtä yksinhuoltajana.

        Olen usein ajatellut, että onneksi ovat poikia, tytöt voivat olla tosi vaikeita kasvatettavia äideilleen. Seurasin erään perheen tyttären aikuistumista. Murkkuiässä hän ei suostunut kävelemään samalla puolen katua koska häpesi äitiään.

        Miksi sitä en koskaan ole ymmärtänyt.

        Ei kai poikasi enää ole murkkuiässä lähellekään, olen ymmärtänyt, koska hän käy jo töissä, hänellä on ajokortti ja oma asunto. Aikuinen ihminen. Tai niin ainakin minun lapseni olivat siinä iässä. Lopeta jo hänen "kasvattamisensa" ja anna hänen olla vapaasti oma itsenäinen yksilönsä ja lopeta itsekin elämästä poikasi kautta.
        Murrosikä minun tyttärilläni oli jo tuossa 12-15v, jolloin he etsivät omaa identiteettiään. Luonnollinen ja ohimenevä kehitysvaihe ihmisen elämässä, niin tyttöjen kuin poikienkin.


    • kesi.vä

      Nyt pikkasen sivuaa aloituksen aihetta, joten pistän tekstiäni.
      Katselin tuossa syksyllä alkavia keramiikkakursseja ja päätin palata harrastukseen 13 vuoden jälkeen. Olen ruukuntekijä. Ajattelin tehdä tyttärilleni heidän puutarhoihin ruukkuja, nyt kun on aikaa.
      Katselin myös noita joogakursseja ja ajattelin aloittaa senkin parin vuoden tauon jälkeen. Tuntuu, että tuo solisluu antaa jo periksi kehon yläosan mutkistelulle.
      Itsellä ei tosiaankaan ole kuin keittiöpuutarhan yrtit ja pari viherkasvia.

      • Korppis1

        Aloita ihmeessa keramiikan teko se on silkkiä mielelle. Voi olla, että aloitan syksyllä sillä lintujen teko jäi kesken. Minulla on mökillä keramisia häkkilintuja, jotka olen laittanut puihin riippumaan kivan näköisiä, lisäksi tekemiäni kippoja ja eläin hahmoja istuu kannon nokilla.


      • Korppis1 kirjoitti:

        Aloita ihmeessa keramiikan teko se on silkkiä mielelle. Voi olla, että aloitan syksyllä sillä lintujen teko jäi kesken. Minulla on mökillä keramisia häkkilintuja, jotka olen laittanut puihin riippumaan kivan näköisiä, lisäksi tekemiäni kippoja ja eläin hahmoja istuu kannon nokilla.

        Sattuu että minäkin vielä innostun....tarvii alkaa selaileen kurssimainoksia syksylle.


    • Sitten päivän iloiseen teemaan. Juhlimme tänä iltana Petzen ja minun 10-vuotta kestänyttä yhteistä matkaa.

      Kirjoitin facebookiin:

      Tänään 9.6.2016 tulee kymmenen vuotta siitä kun tapasimme Petzen kanssa Tanelin kaljakuppilassa. Kaksi elämän murjomaa kohtasi toisensa olut tuopin ääressä. Klassinen tapaus, josta joku ei kertoisi vaan sanoisi tavanneensa toisensa teatterissa tai taidenäyttelyssä, ehkäpä klassisen musiikin konsertissa.

      Taidenäyttelyitä olemme sittemmin kierrelleet useammassakin eri maassa. Rijksmuseum Amsterdam, Louvren taidemuseo Pariisi, The Metropolitan Museum of Art, New York. Nykytaiteen museo Kiasma Helsinki, nuo mainitakseni, lisäksi olemme tutustuneet kymmeniin muihin pienempiin museoihin ja taidenäyttelyihin.

      Onneksi ajatuksemme elämästä ja miten sitä haluamme viettää ovat olleet aina samansuuntaisia. Aijomme jatkaa yhteistä matkaamme ja seikkailevaa elämäämme aina siihen asti kun olemme kykeneviä itse nousemaan lentokoneeseen ilman avustajia. No, ehkäpä vielä sittenkin.

      Latasin myös kuvakoosteen vuosien varrelta.

      Juhlapäivämme kunniaksi sain kohtalon köynnöksen oksia, jotka ovat nyt keittiössä lasikannussa. Sain ohjeen, että ne voi laittaa suoraan multaankin tai antaa olla vedessä ensin. Sain useamman oksan, joten niitä riittää meille molemmille uudeksi aluksi.

      • @korppis, onnittelen näin jälkikäteen kymmenvuotispäivänne johdosta.
        Me ollaan Lutusen kaa hieman puhuttu että jos käytäisi vihillä ihan noin ilman mitään seremonioita Suomessa käydessämme, mutta en ole oikein vakuuttunut haluanko minä. Meillä on ihan hyvä näin ilman papin siunaustakin, me kumpikaan ei olla kauheesti pappien puhuteltavista, vaikka satunnaisesti käynkin kirkon järjestämissä sosiaalisissa tapahtumissa, kuten esim. pakolaisten kanssa kaffeella ja en ole koskaan eronnut kirkosta (maksan kirkollisveroa).
        Meillä on nyt neljä vuotta takanamme.
        ***


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        @korppis, onnittelen näin jälkikäteen kymmenvuotispäivänne johdosta.
        Me ollaan Lutusen kaa hieman puhuttu että jos käytäisi vihillä ihan noin ilman mitään seremonioita Suomessa käydessämme, mutta en ole oikein vakuuttunut haluanko minä. Meillä on ihan hyvä näin ilman papin siunaustakin, me kumpikaan ei olla kauheesti pappien puhuteltavista, vaikka satunnaisesti käynkin kirkon järjestämissä sosiaalisissa tapahtumissa, kuten esim. pakolaisten kanssa kaffeella ja en ole koskaan eronnut kirkosta (maksan kirkollisveroa).
        Meillä on nyt neljä vuotta takanamme.
        ***

        "Paloma.se.co"

        Minne maksat K-verosi?
        Siellä sitten pappisi.
        Pappisi maa saa myös lihasi niellä.
        Älä näyttele koskaan väärällä kirkko-tiellä.
        -
        En pidä jumalattomiakaan liittoja järkevänä aikuisilla.
        Ne ovat epä-kypsien lapsosten juttuja.


        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Minne maksat K-verosi?
        Siellä sitten pappisi.
        Pappisi maa saa myös lihasi niellä.
        Älä näyttele koskaan väärällä kirkko-tiellä.
        -
        En pidä jumalattomiakaan liittoja järkevänä aikuisilla.
        Ne ovat epä-kypsien lapsosten juttuja.


        H.

        Minä kunnioitan perinteitä, hunksz. Kirkko missä minut on kastettu ja missä olen päässyt ripille on se oikea. Tunnesiteet ja perinteet ratkaisevat.
        Ei mikään muu.
        Jos olisin pinnallisempi ihminen olisimme menneet naimisiin beachilla paljain jaloin, kukkaseppeleet päässä, valkoisiin asuihin sonnustautuneina. Jos olisin romanttinen olisin mennyt naimisiin valkoisella hiekalla, rumpujen tahtiin, paljain jaloin.
        https://www.youtube.com/watch?v=k5995Uymg7E


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Minä kunnioitan perinteitä, hunksz. Kirkko missä minut on kastettu ja missä olen päässyt ripille on se oikea. Tunnesiteet ja perinteet ratkaisevat.
        Ei mikään muu.
        Jos olisin pinnallisempi ihminen olisimme menneet naimisiin beachilla paljain jaloin, kukkaseppeleet päässä, valkoisiin asuihin sonnustautuneina. Jos olisin romanttinen olisin mennyt naimisiin valkoisella hiekalla, rumpujen tahtiin, paljain jaloin.
        https://www.youtube.com/watch?v=k5995Uymg7E

        "Paloma.se.co"

        Missä on se kirkko, minne luotasi johtaa
        Katkeamaton tukesi virta?
        Koskaan ei ajoissa varoita aika.
        Ei lumous ei taika.
        -
        Kun kansasi jätät älä odota enää
        koti-maasi rakkauden näytelmää.
        -
        Sinä joudut kirjoittaa sanoiksi omat
        epä-toivoiset lohduttomat armoa anovat.
        jotka toivoa enää eivät anna.

        H.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        @korppis, onnittelen näin jälkikäteen kymmenvuotispäivänne johdosta.
        Me ollaan Lutusen kaa hieman puhuttu että jos käytäisi vihillä ihan noin ilman mitään seremonioita Suomessa käydessämme, mutta en ole oikein vakuuttunut haluanko minä. Meillä on ihan hyvä näin ilman papin siunaustakin, me kumpikaan ei olla kauheesti pappien puhuteltavista, vaikka satunnaisesti käynkin kirkon järjestämissä sosiaalisissa tapahtumissa, kuten esim. pakolaisten kanssa kaffeella ja en ole koskaan eronnut kirkosta (maksan kirkollisveroa).
        Meillä on nyt neljä vuotta takanamme.
        ***

        Perjantaipäivää@

        Juhlat on juhlittu kahden kesken pientä naposteltavaa ja punaviiniä. Illan teemana oli muistelot matkamme varrelta.

        Avioliitto ei ole meidän juttu. Olen elänyt itsenäistä elämään jo yli kaksikymmentä vuotta. Petzellä on omat juttunsa ja minulla omani. Paras vaihtoehto meille on LAT-suhde.

        Romantiikkaa ja kirkkohäitä, no way. Tällä ikää arvostan omaa vapautta mennä ja tulla ilman, että siitä pitäisi rapostoida kenellekään.

        Jos olette päättäneet mennä naimisiin, kysyn, miksi?

        Itse en löydä syytä miksi menisin naimisiin.

        Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ?


      • korppis kirjoitti:

        Perjantaipäivää@

        Juhlat on juhlittu kahden kesken pientä naposteltavaa ja punaviiniä. Illan teemana oli muistelot matkamme varrelta.

        Avioliitto ei ole meidän juttu. Olen elänyt itsenäistä elämään jo yli kaksikymmentä vuotta. Petzellä on omat juttunsa ja minulla omani. Paras vaihtoehto meille on LAT-suhde.

        Romantiikkaa ja kirkkohäitä, no way. Tällä ikää arvostan omaa vapautta mennä ja tulla ilman, että siitä pitäisi rapostoida kenellekään.

        Jos olette päättäneet mennä naimisiin, kysyn, miksi?

        Itse en löydä syytä miksi menisin naimisiin.

        Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ?

        "Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ? "
        kysyy korppis.
        Siveellisyys ei ole koskaan kuulunut oikein edes sanavarastooni. Tykkään rituaaleista ja traditioista, seremonioista ja juhlatilaisuuksista. Pappien puheista en ole koskaan saanut mitään suurempaa inspistä. Moraalinvartijaksi minusta ei ole ja perustan omat tekemiseni tai tekemisen jättämiseni aika tiukasti oman moraalisen kompassini lukemiin.
        Ja siellä lukee että kaksi ihmistä jotka tykkää toisistaan ovat yhdessä jos he niin päättävät ja siihen saakka kunnes lakkaavat tykkäämästä. Siihen ei tarvita allekirjoitettuja sopimuksia, virkavaltaa tai pappeja. Periaatteessa. Toisaalta, asioiden helpottamiseksi muille ja itselle ja yhteiskunnan normien noudattamisen halu taas antaa aiheen joskus toimia täysin toisella tavalla, etenkin jos yhdessäasuminen/vs. avioliitto ei ole mikään periaateasia eikä suuri kysymys.
        Vihille meitä on patistaneet lähinnä pienet pojat. Kai heillä oli mielessä kun omat vanhemmat pitivät häitä viivi vuotta sitten vaikka pitkään hekin vitkuttivat. Tytär olisi halunnut kirkkohäät, mies ei avioliittoa ollenkaan. Kompromissipäätös oli vihkiminen kotona vain äitien ja isonveljen läsnäollessa ja hääjuhlat ystävien ja lähisuvun läsnäollessa kesällä. Vieraita oli Ruotsista, Suomesta, Ranskasta ja Italiasta....
        ***
        Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät, mutta ei mitään suuria juhlia ja mieluimmin vain ihan omat perheet läsnä.
        Minäkään en ole oikein löytänyt mielekkyyttä asialle, varsinkin minä pitäisin juuri ne suuret juhlat ja skippaisin mielelläni itse vihkimisen :)


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        "Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ? "
        kysyy korppis.
        Siveellisyys ei ole koskaan kuulunut oikein edes sanavarastooni. Tykkään rituaaleista ja traditioista, seremonioista ja juhlatilaisuuksista. Pappien puheista en ole koskaan saanut mitään suurempaa inspistä. Moraalinvartijaksi minusta ei ole ja perustan omat tekemiseni tai tekemisen jättämiseni aika tiukasti oman moraalisen kompassini lukemiin.
        Ja siellä lukee että kaksi ihmistä jotka tykkää toisistaan ovat yhdessä jos he niin päättävät ja siihen saakka kunnes lakkaavat tykkäämästä. Siihen ei tarvita allekirjoitettuja sopimuksia, virkavaltaa tai pappeja. Periaatteessa. Toisaalta, asioiden helpottamiseksi muille ja itselle ja yhteiskunnan normien noudattamisen halu taas antaa aiheen joskus toimia täysin toisella tavalla, etenkin jos yhdessäasuminen/vs. avioliitto ei ole mikään periaateasia eikä suuri kysymys.
        Vihille meitä on patistaneet lähinnä pienet pojat. Kai heillä oli mielessä kun omat vanhemmat pitivät häitä viivi vuotta sitten vaikka pitkään hekin vitkuttivat. Tytär olisi halunnut kirkkohäät, mies ei avioliittoa ollenkaan. Kompromissipäätös oli vihkiminen kotona vain äitien ja isonveljen läsnäollessa ja hääjuhlat ystävien ja lähisuvun läsnäollessa kesällä. Vieraita oli Ruotsista, Suomesta, Ranskasta ja Italiasta....
        ***
        Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät, mutta ei mitään suuria juhlia ja mieluimmin vain ihan omat perheet läsnä.
        Minäkään en ole oikein löytänyt mielekkyyttä asialle, varsinkin minä pitäisin juuri ne suuret juhlat ja skippaisin mielelläni itse vihkimisen :)

        "Paloma.se.co"

        Muista varoitukseni näyttelemisestä.
        -
        "Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät"
        -
        Pysähdypä hetkeksi ja mieti.
        Miksi olet saanut tuon oikeuden.

        H.


      • Korppis1
        Paloma.se.co kirjoitti:

        "Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ? "
        kysyy korppis.
        Siveellisyys ei ole koskaan kuulunut oikein edes sanavarastooni. Tykkään rituaaleista ja traditioista, seremonioista ja juhlatilaisuuksista. Pappien puheista en ole koskaan saanut mitään suurempaa inspistä. Moraalinvartijaksi minusta ei ole ja perustan omat tekemiseni tai tekemisen jättämiseni aika tiukasti oman moraalisen kompassini lukemiin.
        Ja siellä lukee että kaksi ihmistä jotka tykkää toisistaan ovat yhdessä jos he niin päättävät ja siihen saakka kunnes lakkaavat tykkäämästä. Siihen ei tarvita allekirjoitettuja sopimuksia, virkavaltaa tai pappeja. Periaatteessa. Toisaalta, asioiden helpottamiseksi muille ja itselle ja yhteiskunnan normien noudattamisen halu taas antaa aiheen joskus toimia täysin toisella tavalla, etenkin jos yhdessäasuminen/vs. avioliitto ei ole mikään periaateasia eikä suuri kysymys.
        Vihille meitä on patistaneet lähinnä pienet pojat. Kai heillä oli mielessä kun omat vanhemmat pitivät häitä viivi vuotta sitten vaikka pitkään hekin vitkuttivat. Tytär olisi halunnut kirkkohäät, mies ei avioliittoa ollenkaan. Kompromissipäätös oli vihkiminen kotona vain äitien ja isonveljen läsnäollessa ja hääjuhlat ystävien ja lähisuvun läsnäollessa kesällä. Vieraita oli Ruotsista, Suomesta, Ranskasta ja Italiasta....
        ***
        Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät, mutta ei mitään suuria juhlia ja mieluimmin vain ihan omat perheet läsnä.
        Minäkään en ole oikein löytänyt mielekkyyttä asialle, varsinkin minä pitäisin juuri ne suuret juhlat ja skippaisin mielelläni itse vihkimisen :)

        Jaa... minäkin mietin lausettasi "Täydet valtuudet suunnitella jos haluan häät?" Minusta tuntuu, että itse en saisi minkään valtakunnan valtuuksia yksipuolisesti järjestellä häitä. On se vaan sen verran puoliaan pitävä tämä minun mies.


      • Lutunen ei ole koskaan ollut naimisissa.
        Sen edesmennyt olisi halunnut, mutta sitten kun se lopulta lämpeni ajatukselle niin partneri kuoli.
        Nyt se on periaatteessa sitä mieltä että yx hailee onko vihitty tai ei, mutta jos se on minulle tärkeä asia niin ei hän laita vastaan.
        Pikkukaveri aina kysyy siltä koskas aiot thedä mun mummusta kunniallisen naisen? (Tai jotain sinne päin....)


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Muista varoitukseni näyttelemisestä.
        -
        "Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät"
        -
        Pysähdypä hetkeksi ja mieti.
        Miksi olet saanut tuon oikeuden.

        H.

        Koska me olemme päättäneet periaatteessa että olemme kimpassa niin kauan kuin kuolema meidät erottaa, vihitty tai ei. Pidämme huolen toisistamme. Kannamme toinen toistamme vaikka selässämme jos on tarvis. Mutta ei pakosta koskaan.


      • ent.siivoojaparka
        Paloma.se.co kirjoitti:

        "Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ? "
        kysyy korppis.
        Siveellisyys ei ole koskaan kuulunut oikein edes sanavarastooni. Tykkään rituaaleista ja traditioista, seremonioista ja juhlatilaisuuksista. Pappien puheista en ole koskaan saanut mitään suurempaa inspistä. Moraalinvartijaksi minusta ei ole ja perustan omat tekemiseni tai tekemisen jättämiseni aika tiukasti oman moraalisen kompassini lukemiin.
        Ja siellä lukee että kaksi ihmistä jotka tykkää toisistaan ovat yhdessä jos he niin päättävät ja siihen saakka kunnes lakkaavat tykkäämästä. Siihen ei tarvita allekirjoitettuja sopimuksia, virkavaltaa tai pappeja. Periaatteessa. Toisaalta, asioiden helpottamiseksi muille ja itselle ja yhteiskunnan normien noudattamisen halu taas antaa aiheen joskus toimia täysin toisella tavalla, etenkin jos yhdessäasuminen/vs. avioliitto ei ole mikään periaateasia eikä suuri kysymys.
        Vihille meitä on patistaneet lähinnä pienet pojat. Kai heillä oli mielessä kun omat vanhemmat pitivät häitä viivi vuotta sitten vaikka pitkään hekin vitkuttivat. Tytär olisi halunnut kirkkohäät, mies ei avioliittoa ollenkaan. Kompromissipäätös oli vihkiminen kotona vain äitien ja isonveljen läsnäollessa ja hääjuhlat ystävien ja lähisuvun läsnäollessa kesällä. Vieraita oli Ruotsista, Suomesta, Ranskasta ja Italiasta....
        ***
        Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät, mutta ei mitään suuria juhlia ja mieluimmin vain ihan omat perheet läsnä.
        Minäkään en ole oikein löytänyt mielekkyyttä asialle, varsinkin minä pitäisin juuri ne suuret juhlat ja skippaisin mielelläni itse vihkimisen :)

        Alkaako lutunen olla jo niin huonossa kunnossa, että havittelet leskeneläkkeen perään? Vai perinnönjakokysymyskö? Adoptoimisesta tuskin on kysymys niinkuin homoseksuaalisilla.
        Yleensä se pitkän yhdessäasumisen jälkeen vihille meno on merkki siitä, että suhde alkaa rakoilemaan ja vihille meno on viimeinen epätoivoinen yritys paikata se. Ihan noin sivustapäin seuranneena olen tullut siihen tulokseen. Ei mene kauan, kun sen vihillemenon jälkeen sitten erotaan. Omapahan on asianne.
        Etkä sinä, Paloma, enää kuulu ruotsalaisena siihen samaan kirkkoon, missä sinut on kastettu ja konfirmoitu vaikka kirkkoon kuulutkin. Suomen ev.lut on eri kirkko kuin Ruotsin ev.lut. Lutusestahan en tiedä, onko hänkin jättänyt Suomen kansalaisuuden.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Alkaako lutunen olla jo niin huonossa kunnossa, että havittelet leskeneläkkeen perään? Vai perinnönjakokysymyskö? Adoptoimisesta tuskin on kysymys niinkuin homoseksuaalisilla.
        Yleensä se pitkän yhdessäasumisen jälkeen vihille meno on merkki siitä, että suhde alkaa rakoilemaan ja vihille meno on viimeinen epätoivoinen yritys paikata se. Ihan noin sivustapäin seuranneena olen tullut siihen tulokseen. Ei mene kauan, kun sen vihillemenon jälkeen sitten erotaan. Omapahan on asianne.
        Etkä sinä, Paloma, enää kuulu ruotsalaisena siihen samaan kirkkoon, missä sinut on kastettu ja konfirmoitu vaikka kirkkoon kuulutkin. Suomen ev.lut on eri kirkko kuin Ruotsin ev.lut. Lutusestahan en tiedä, onko hänkin jättänyt Suomen kansalaisuuden.

        Lutunen on terve ja hyväkuntoinen, pelaa lentopalloa joka viikko ja vuotta nuorempikin kuin minä. Levikset samaa kokoa kuin kolmekymmentä vuotta sitten: 32/32. Leskieläkettä ei makseta erikseen enää eläkeläisille. Minä sain leskieläkettä siihen saakka kun pääsin eläkkeelle, sitten se loppui. Minulle ei ole mitään taloudellista etua mennä avioon: meillä on yhteinen talous jo nyt ja autamme toinen toisiamme. Tulojemme mukaan. Perintöasiat ovat jo selvät myös: hänen poikansa on saanut osuutensa kodistaan ja sitten kun se aika jättää molempien lapset perivät oman vanhempansa (talomme on molempien nimissä).

        Taitaa olla niin että sinulla on ennakkoluuloja tai sitten vain huonoja kokemuksia avioon menemisestä pitkän yhdessäolon jälkeen. Minä ja eka mieheni asuimme yhdessä kaksi vuotta ja sitten pidimme komeat kirkkohäät ja avioliitto oli toimiva ja vakaa siihen saakka kun kuolema meidät eroitti.
        Tyttäreni ja hänen miehensä menivät naimisiin ja samalla ottivat kaikki yhteisen sukunimen (tyttäreni sukunimen) yhdistääkseen perheen virallisestikin ja heidän liittonsa on edelleen erittäin vakaa (ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja naimisissa 5) Rakoilunmerkkejä ei ole näkynyt.
        Kolumbialainen ystävättäreni sanoo aina että jokainen kertoo markkinoiden onnistumisesta sen mukaan miten heillä itsellään siellä meni. Niin se menee. Minulla on ainoastaan positiivisia kokemuksia avioliitosta.


      • Olen ymmärtänyt, että Ruotsissa ei tunneta eikä makseta leskeneläkettä, siivoojaparka. Ainakin kälyni valittaa siitä.

        Tuossa avoliitto/avioliitto-kysymyksessä olen osittain Paloman linjoilla kun ajattelen, että omat tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vaikuttavat jossain määrin myös läheisiin. Naiminsiin mennessä sitä kuvitteli, että kyseessä on vain kahden kauppa, mutta tänä päivänä näkee, että päätös koskettaa aina isompaa joukkoa kuin kuvitteli.
        Mutta ihan noin periaatteessa ajattelen, että avioliittoon mennään vain kerran.
        Toinen kerta tuntuu jo ylimitoitetulta..))


      • demeter1 kirjoitti:

        Olen ymmärtänyt, että Ruotsissa ei tunneta eikä makseta leskeneläkettä, siivoojaparka. Ainakin kälyni valittaa siitä.

        Tuossa avoliitto/avioliitto-kysymyksessä olen osittain Paloman linjoilla kun ajattelen, että omat tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vaikuttavat jossain määrin myös läheisiin. Naiminsiin mennessä sitä kuvitteli, että kyseessä on vain kahden kauppa, mutta tänä päivänä näkee, että päätös koskettaa aina isompaa joukkoa kuin kuvitteli.
        Mutta ihan noin periaatteessa ajattelen, että avioliittoon mennään vain kerran.
        Toinen kerta tuntuu jo ylimitoitetulta..))

        Ruotsissa maksettiin leskeneläkettä yhdeksänkymmentäluvun alkuun asti. Sen jälkeen se muutettiin määräaikaiseksi jota riitti silleen jonkun vuoden ajan ja tarkoituksena oli auttaa leskiä pääsemään uuden elämän alkuun. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä.
        Minä otin alunperin Ruotsin kansalaisuuden sen jälkeen Kela kieltäytyi antamasta minulle eläkettä Suomesta ja täällä sanottiin että saan eläkkeet sekä itselleni että lapsilleni jos vaihdan kansalaisuutta. Hain eläkettä heti kun sain kansalaisuuden ja ihme tapahtui: vaikka laki oli juuri muuttunut ja tämä märäaikaeläke tullut voimaan anomukseni hyväksyttiin vanhojen sääntöjen mukaan (koska olin jäänyt leskeksi kun laki oli vielä voimassa). Minulle maksettiin leskieläkettä jopa jonkin verran takautavasti. Lapsilleni maksettiin myös lapsieläkettä. Kaikki tämä siitä huolimatta että mieheni ei ollut koskaan jalallaan astunut Ruotin maaperälle ja kuolemastakin oli kulunut jo 8 vuotta.
        Hallitus vaihtui jossain välissä ja minulta otettiin eläke pois koska ansaitsin liian paljon (siitä tehtiin tulosidonnainen) Sitä kesti jokunen vuosi ja sitten tulosidonnaisuussääntö poistettiin ja sain eläkettä siihen saakka kun pääsin vahuuseläkkeelle.


      • ent.siivoojaparka
        demeter1 kirjoitti:

        Olen ymmärtänyt, että Ruotsissa ei tunneta eikä makseta leskeneläkettä, siivoojaparka. Ainakin kälyni valittaa siitä.

        Tuossa avoliitto/avioliitto-kysymyksessä olen osittain Paloman linjoilla kun ajattelen, että omat tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vaikuttavat jossain määrin myös läheisiin. Naiminsiin mennessä sitä kuvitteli, että kyseessä on vain kahden kauppa, mutta tänä päivänä näkee, että päätös koskettaa aina isompaa joukkoa kuin kuvitteli.
        Mutta ihan noin periaatteessa ajattelen, että avioliittoon mennään vain kerran.
        Toinen kerta tuntuu jo ylimitoitetulta..))

        Voihan se olla niinkin, ettei saa. Ei ole ollut minulle mitenkään ajankohtaista, eikä tule olemaankaan.
        Perintöveroja täällä ei ainakaan tarvitse maksaa niinkuin Suomessa, sen tiedän.
        Teillä ortodokseilla taitaa olla kiellettyä mennä uudestaan avioon vaikka puolisi olisi kuollut, muistelen?


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Voihan se olla niinkin, ettei saa. Ei ole ollut minulle mitenkään ajankohtaista, eikä tule olemaankaan.
        Perintöveroja täällä ei ainakaan tarvitse maksaa niinkuin Suomessa, sen tiedän.
        Teillä ortodokseilla taitaa olla kiellettyä mennä uudestaan avioon vaikka puolisi olisi kuollut, muistelen?

        Puolisoni on ortodoksi, minä en. Itse asiassa en ole varma tuosta, miten ortodoksit suhtautuvat eronneen/lesken avioliittoon. Meille kyllä itse arkkimandriitta suositti avioliittoa, lempeästi ja ystävällisesti tosin, kun olimme talkoolaisina Valamossa ja asuimme samassa huoneessa.
        Sitä pitikin sinulta kysymäni, eivätkö VT ja UT suhtaudu hiukan eri tavoin lesken/eronneen uudelleen avioitumiseen ? En ole kerennyt tarkistaa asiaa, mutta muistelen, että Jeesus oli tiukempi tässä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Ruotsissa maksettiin leskeneläkettä yhdeksänkymmentäluvun alkuun asti. Sen jälkeen se muutettiin määräaikaiseksi jota riitti silleen jonkun vuoden ajan ja tarkoituksena oli auttaa leskiä pääsemään uuden elämän alkuun. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä.
        Minä otin alunperin Ruotsin kansalaisuuden sen jälkeen Kela kieltäytyi antamasta minulle eläkettä Suomesta ja täällä sanottiin että saan eläkkeet sekä itselleni että lapsilleni jos vaihdan kansalaisuutta. Hain eläkettä heti kun sain kansalaisuuden ja ihme tapahtui: vaikka laki oli juuri muuttunut ja tämä märäaikaeläke tullut voimaan anomukseni hyväksyttiin vanhojen sääntöjen mukaan (koska olin jäänyt leskeksi kun laki oli vielä voimassa). Minulle maksettiin leskieläkettä jopa jonkin verran takautavasti. Lapsilleni maksettiin myös lapsieläkettä. Kaikki tämä siitä huolimatta että mieheni ei ollut koskaan jalallaan astunut Ruotin maaperälle ja kuolemastakin oli kulunut jo 8 vuotta.
        Hallitus vaihtui jossain välissä ja minulta otettiin eläke pois koska ansaitsin liian paljon (siitä tehtiin tulosidonnainen) Sitä kesti jokunen vuosi ja sitten tulosidonnaisuussääntö poistettiin ja sain eläkettä siihen saakka kun pääsin vahuuseläkkeelle.

        Ruotsi näyttää uudistavan lainsäädäntöään aika rivakasti verrattuna meidän lainsäätäjiin. Vuosikaudet täällä itkettiin sitäkin, että mieslesket eivät saa eläkettä, nyt he mielestäni saavat. Kuitenkin naiset ovat olleet tasavertaisina perheen elättäjinä vuosikymmenet meillä.
        Mutta hyvä tuuri sinulla, että pääsit nauttimaan leskeneläkettä edes tuon ajan.
        Meillä kai on katsottu, että leskien - myös eronneiden - toimeentulo taataan erilaisten tukien kautta, maksajina KELA ja sossu.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        "Onko siveellisempää asua yhdessä avioparina kuin susiparina ; )) ? "
        kysyy korppis.
        Siveellisyys ei ole koskaan kuulunut oikein edes sanavarastooni. Tykkään rituaaleista ja traditioista, seremonioista ja juhlatilaisuuksista. Pappien puheista en ole koskaan saanut mitään suurempaa inspistä. Moraalinvartijaksi minusta ei ole ja perustan omat tekemiseni tai tekemisen jättämiseni aika tiukasti oman moraalisen kompassini lukemiin.
        Ja siellä lukee että kaksi ihmistä jotka tykkää toisistaan ovat yhdessä jos he niin päättävät ja siihen saakka kunnes lakkaavat tykkäämästä. Siihen ei tarvita allekirjoitettuja sopimuksia, virkavaltaa tai pappeja. Periaatteessa. Toisaalta, asioiden helpottamiseksi muille ja itselle ja yhteiskunnan normien noudattamisen halu taas antaa aiheen joskus toimia täysin toisella tavalla, etenkin jos yhdessäasuminen/vs. avioliitto ei ole mikään periaateasia eikä suuri kysymys.
        Vihille meitä on patistaneet lähinnä pienet pojat. Kai heillä oli mielessä kun omat vanhemmat pitivät häitä viivi vuotta sitten vaikka pitkään hekin vitkuttivat. Tytär olisi halunnut kirkkohäät, mies ei avioliittoa ollenkaan. Kompromissipäätös oli vihkiminen kotona vain äitien ja isonveljen läsnäollessa ja hääjuhlat ystävien ja lähisuvun läsnäollessa kesällä. Vieraita oli Ruotsista, Suomesta, Ranskasta ja Italiasta....
        ***
        Lutunen on antanut minulle vapaat kädet suunnitella jos haluan häät, mutta ei mitään suuria juhlia ja mieluimmin vain ihan omat perheet läsnä.
        Minäkään en ole oikein löytänyt mielekkyyttä asialle, varsinkin minä pitäisin juuri ne suuret juhlat ja skippaisin mielelläni itse vihkimisen :)

        Sukunimen valinta on mielenkiintoinen keisi. Nythän molemmat voivat pitää omat nimensä jolloin nimenvaihdoshäikkää papereiden muuttamisessa ei tule. Esikoinen ja hänen vaimonsa ovat omilla sukunimillään naimisissa. Itse otin oman nimen takaisin kun lopetin yritykseni,joka oli ex-mieheni sukunimellä. Samalla kun poistin virallisia firman papereita poistin itseni mieheni suvusta. Petzen vaimo ei halua muuttaa omaa nimeään takaisin vaikka sitä on pyydetty se tekemään. Miksi ottaa tuiki tavallinen suomalainen nimi jos on mahdollista pitää erikoinen nimi. Lapsille sillä ei ole mitään merkitystä sillä äiti jätti lapsensa lähtiessään.

        Jos menet uudelleen naimisiin otatko miehesi nimen vai pidätkö omasi?

        Jutustelitte leskeneläkkeistä. Eri maissa on erilaiset käytännöt. Esim. Hollannissa virkamiestyösuhteissa olleilla on omat eläkelakinsa. Vaimo saa leskeneläkkeen vaikka olisi lähtenyt itse lätkimään, jättänyt perheensä ja mies huoltanut lapset aikuisiksi ja vaimo avioitunut uudelleen. Alun perin laki tehtiin feministien painostuksella, sillä taattiin naisen asema, jos mies jättää perheensä ja lähtee lätkimään. Myös naisella eron jälkeen on oikeus saada kuukausittein avustusta miehen elinaikana.

        Tätä lakia ei sovelleta muille kuin virkamiesliiton jäsenten vaimoille. Nyt lakia on alettu arvostella ja muuttamaan, mutta uudistukset koskevat vain uusia virkasuhteita. Hollannin virkamiesliitto maksaa miljardeja euroja mm. ulkomailla asuville Hollannissa työuran tehneille mamujen leskille mm. Turkkiin.


      • korppis kirjoitti:

        Sukunimen valinta on mielenkiintoinen keisi. Nythän molemmat voivat pitää omat nimensä jolloin nimenvaihdoshäikkää papereiden muuttamisessa ei tule. Esikoinen ja hänen vaimonsa ovat omilla sukunimillään naimisissa. Itse otin oman nimen takaisin kun lopetin yritykseni,joka oli ex-mieheni sukunimellä. Samalla kun poistin virallisia firman papereita poistin itseni mieheni suvusta. Petzen vaimo ei halua muuttaa omaa nimeään takaisin vaikka sitä on pyydetty se tekemään. Miksi ottaa tuiki tavallinen suomalainen nimi jos on mahdollista pitää erikoinen nimi. Lapsille sillä ei ole mitään merkitystä sillä äiti jätti lapsensa lähtiessään.

        Jos menet uudelleen naimisiin otatko miehesi nimen vai pidätkö omasi?

        Jutustelitte leskeneläkkeistä. Eri maissa on erilaiset käytännöt. Esim. Hollannissa virkamiestyösuhteissa olleilla on omat eläkelakinsa. Vaimo saa leskeneläkkeen vaikka olisi lähtenyt itse lätkimään, jättänyt perheensä ja mies huoltanut lapset aikuisiksi ja vaimo avioitunut uudelleen. Alun perin laki tehtiin feministien painostuksella, sillä taattiin naisen asema, jos mies jättää perheensä ja lähtee lätkimään. Myös naisella eron jälkeen on oikeus saada kuukausittein avustusta miehen elinaikana.

        Tätä lakia ei sovelleta muille kuin virkamiesliiton jäsenten vaimoille. Nyt lakia on alettu arvostella ja muuttamaan, mutta uudistukset koskevat vain uusia virkasuhteita. Hollannin virkamiesliitto maksaa miljardeja euroja mm. ulkomailla asuville Hollannissa työuran tehneille mamujen leskille mm. Turkkiin.

        "Jos menet uudelleen naimisiin otatko miehesi nimen vai pidätkö omasi?",
        korppis kysyy.
        Luulen että pitäisin omani. Se on ollut osa identiteettiäni liian kauan.


    • Kukaan ei ole tavallaan yksin läheiset kuolleet seuraavat sinun tekoja voivat tulla elämääsi tavalla jonka näet ja kuulet,,,he jotka ovat "valossa".

      Kalja paikoissa en koskaan ole tavannut ketään. Taidetta on kotini täynnä, myös marmoripatsaita italiasta puutarhassa lähellä vesi-altaita.

      • Onko sinun kellastunut ylioppilaslakkisi juhlasalin flyygelin päällä juuri siinä Rembrantin maalauksen De Nachtwacht alla?


      • korppis kirjoitti:

        Onko sinun kellastunut ylioppilaslakkisi juhlasalin flyygelin päällä juuri siinä Rembrantin maalauksen De Nachtwacht alla?

        En saanut opiskella. Kuulin kun isäni kysyi äidiltä eikö hänkin voisi jatkaa opiskelua äiti vastasi hän on niin hölmö ei tule mitään.

        Korppis hölmöytesi tulee ehkä liikaa esille??


      • korppis1

        Minulla on yo-lakki. Äitini ja isäni ymmärsivät, että minussa on potentiaalia muuhunkin kuin ruotsalaisen suklaatehtaan työntekijäksi. .


      • korppis1 kirjoitti:

        Minulla on yo-lakki. Äitini ja isäni ymmärsivät, että minussa on potentiaalia muuhunkin kuin ruotsalaisen suklaatehtaan työntekijäksi. .

        Olen onnellinen osaani sen olen itse tehnyt.

        Näkyy että osaat pilkata muita ihmisiä varmaan nautit...... .


      • Reenat
        xx9 kirjoitti:

        Olen onnellinen osaani sen olen itse tehnyt.

        Näkyy että osaat pilkata muita ihmisiä varmaan nautit...... .

        Ota apina ryyppy murheeseen... Ai, mutta johan sinä olet taas ottanutkin.


      • Korppis kuolemasi on lähellä, samoin seurallasi.


      • Reenat kirjoitti:

        Ota apina ryyppy murheeseen... Ai, mutta johan sinä olet taas ottanutkin.

        Olet osa korpin osaa, saat sen... .


      • En ole Te kaikki suomessa olette osia ja saatte jo tänään.


    • Samoin korppis olet Aina elänyt huumeissa ilman muita...

    • Kohtalo Korpin heitä on vähän.

    • korppis1

      Kyllä on nöyrä olo. Kävin tekemässä tolokun vastan, jolla hakkasin itseäni. Veteen en mene, liian kylmää. Kuikka seuranani, jokunen kala polskii laiturin edessä. Kiukaalla juusto-kabanossia, keittiössä perunasalaattia, kelpaa köyhän nautiskella.

      • henrjii

        kyllä käy katteeksi, saispa vihtua, juusto kapanossia, ja pääsis vielä kaloja narraamaan


      • henrjii kirjoitti:

        kyllä käy katteeksi, saispa vihtua, juusto kapanossia, ja pääsis vielä kaloja narraamaan

        Eilen illalla oli kylmää, ei olisi kalat käyneet pyydyksiin. Ylisille mennessä vetäisin pari ekstra täkkiä ja simahdin vilpoisaan yöhön.

        Aamulla aurinko paistoi ja lämmitti, joten kuisti tyhjeni vierailijoista. Kukat pääsivät ulos omille kannon nokilleen ja kasvimaankin kitkin. Kurpitsan varret olivat rojahtaneet pituutta harson suojissa. Salaatit olivat myös hyvissä voimissa. Marjoja näyttää tulevan, pitänee laittaa rastasverkot suojaamaan viinimarjasatoani. Mistä sitä vuosikerta viiniä syksyllä teen kuin omista marjoistani.

        Onneksi on luvassa lämpenevää. Jospa se juhannukseksi hellettä pukkaisi ja jos pukkaa en paa hanttiin.


      • eppu2
        korppis kirjoitti:

        Eilen illalla oli kylmää, ei olisi kalat käyneet pyydyksiin. Ylisille mennessä vetäisin pari ekstra täkkiä ja simahdin vilpoisaan yöhön.

        Aamulla aurinko paistoi ja lämmitti, joten kuisti tyhjeni vierailijoista. Kukat pääsivät ulos omille kannon nokilleen ja kasvimaankin kitkin. Kurpitsan varret olivat rojahtaneet pituutta harson suojissa. Salaatit olivat myös hyvissä voimissa. Marjoja näyttää tulevan, pitänee laittaa rastasverkot suojaamaan viinimarjasatoani. Mistä sitä vuosikerta viiniä syksyllä teen kuin omista marjoistani.

        Onneksi on luvassa lämpenevää. Jospa se juhannukseksi hellettä pukkaisi ja jos pukkaa en paa hanttiin.

        Eilen illalla nuoret olivat saaneet 5kg hauen.
        Tänään kävelin tuonne nykytaiteen näyttelyyn, hui, vain mielikuvitus on rajana.
        Rantakadulla lammelta kävi kamala viima, aattelin, että korvat jäätyy. Oli sitten jo laskenut, kun tulin takaisin päin.
        Nyt näyttää aurinko paistelevan.
        Kyllä se kai lämpiää yleisestikin. Ensi lauantaina on ensimmäisen lapsenlapseni vihkiäiset, on myös vanhin.


      • henrjii
        korppis kirjoitti:

        Eilen illalla oli kylmää, ei olisi kalat käyneet pyydyksiin. Ylisille mennessä vetäisin pari ekstra täkkiä ja simahdin vilpoisaan yöhön.

        Aamulla aurinko paistoi ja lämmitti, joten kuisti tyhjeni vierailijoista. Kukat pääsivät ulos omille kannon nokilleen ja kasvimaankin kitkin. Kurpitsan varret olivat rojahtaneet pituutta harson suojissa. Salaatit olivat myös hyvissä voimissa. Marjoja näyttää tulevan, pitänee laittaa rastasverkot suojaamaan viinimarjasatoani. Mistä sitä vuosikerta viiniä syksyllä teen kuin omista marjoistani.

        Onneksi on luvassa lämpenevää. Jospa se juhannukseksi hellettä pukkaisi ja jos pukkaa en paa hanttiin.

        Raparperi on hyvää viiniteko värkkiä, viinimarja-raparperi viini voisi olla hyvää


      • entinenmiäs
        henrjii kirjoitti:

        Raparperi on hyvää viiniteko värkkiä, viinimarja-raparperi viini voisi olla hyvää

        Onko omakohtaista kokemusta raparperista viinin raaka-aineena? Itse olen tehnyt pelkästä mustaherukasta. Sen verran hyvää, ettei ole vuosikertaviiniksi asti säilynyt kun sitä muutkin ovat kärttäneet. Pitäsköhän panna raparperia pakkaseen odottamaan mustaherukkasatoa ja kokeilla.


      • henrjii
        entinenmiäs kirjoitti:

        Onko omakohtaista kokemusta raparperista viinin raaka-aineena? Itse olen tehnyt pelkästä mustaherukasta. Sen verran hyvää, ettei ole vuosikertaviiniksi asti säilynyt kun sitä muutkin ovat kärttäneet. Pitäsköhän panna raparperia pakkaseen odottamaan mustaherukkasatoa ja kokeilla.

        kalkkkia joku suosittelee käytettävän koska se sitoo oksoolihappoa, mutta empä
        tiedä onko se tarpeen


      • eppu2
        henrjii kirjoitti:

        kalkkkia joku suosittelee käytettävän koska se sitoo oksoolihappoa, mutta empä
        tiedä onko se tarpeen

        Jaa-a kerran jo lähetin kommentin, ei vaan tullut perille.
        Sitä vaan, että maitotuotteita pitäisi nauttia raparperin kanssa, koska se neutralisoi oksaalihappoa.
        Itse olen tehnyt raparperijuomaa, ajattelin, että kai se viininkin tekoon sopii.


      • eppu2 kirjoitti:

        Eilen illalla nuoret olivat saaneet 5kg hauen.
        Tänään kävelin tuonne nykytaiteen näyttelyyn, hui, vain mielikuvitus on rajana.
        Rantakadulla lammelta kävi kamala viima, aattelin, että korvat jäätyy. Oli sitten jo laskenut, kun tulin takaisin päin.
        Nyt näyttää aurinko paistelevan.
        Kyllä se kai lämpiää yleisestikin. Ensi lauantaina on ensimmäisen lapsenlapseni vihkiäiset, on myös vanhin.

        Valmistin kerran ison hauen siten, puhdistuksen jälkeen keitin sitä kokonaisena voimakkaassa suolaliemessä isossa kattilassa. Kun keitos oli kylmennyt yön yli kylmiössä nostin sen pyöreälle tarjoiluvadille ja koristelin tillillä, sitruunalla ja keskellle ympyrkäistä kalaa laitoin jalallisen piparjuurikermalla täytetyn kulhon ja ei kun syömään ; ) Hauen söivät illanistujaisissa saksalainen kalastuporukka.


      • eppu2
        korpikirjailija kirjoitti:

        Valmistin kerran ison hauen siten, puhdistuksen jälkeen keitin sitä kokonaisena voimakkaassa suolaliemessä isossa kattilassa. Kun keitos oli kylmennyt yön yli kylmiössä nostin sen pyöreälle tarjoiluvadille ja koristelin tillillä, sitruunalla ja keskellle ympyrkäistä kalaa laitoin jalallisen piparjuurikermalla täytetyn kulhon ja ei kun syömään ; ) Hauen söivät illanistujaisissa saksalainen kalastuporukka.

        Oli varmasti hyvää.
        Käytämme sitruunapippuria, voita ja tilliä uunihaukeen. Suolaa tietysti myös.
        Jonkun asiantuntijan juttua luin jostain lehdestä, että hauki saisi olla 1-2vrk jääkaapissa, niin on kait parhaimmillaan laitettavaksi.


    • tööttt

      Jäin miettimään tuota jumalten tuhoa ja ihmisten kohtaloyhteyksiä.
      Elämätarinoita - katselin pikkutyttöjen leikkiä ikkunasta - paljain jaloin,
      yllään kapein olkaimin varustetut helleasut, pitkään mustaan pukuun pukeutuneen kauniin pikkutytön olemuksessa oli jotain hyvin maalauksellista kuin entisaikain jumalattarissa - leikkinsä vain kummaa,
      jokaisenko kadun varressa olevan postilaatikon avasivat - tuli vain mieleen joskus aiemmat lähinnä epämääräiset lähetykset - terveisin mustakaavut - silloin pesin vanhalta vereltä näyttävän töhnän pois laatikon pohjalta. Elämässä vain sattuu ja tapahtuu
      - monenmoista ihan kaikenlaista maan ja taivaan välillä
      - saippuakuplataiteilijan teltta ja kärryt välineineen varastettu,
      - naapurin kuusen latvassa eilen vieraillut korppi edelleen musta
      - ei valakiaks vielä muuttunut - mistäpähän lie kohtaloköynnös nimensä saanut? Kolea sää.

      • Niin, tuotapa olen itsekin miettinyt miksi nimi kohtalonköynnös.

        Kun sain tietää nimen, mietin oliko kukkani kohtalo sama kuin sen emokukan, joka oli Petzellä. Molemmat hengettömiä. Tarkoittiko tapahtumat yhteisten kymmenen vuoden taittumista ja symboloivatko uudet kohtalonköynnöksen alut tulevan yhteisen kymmenen vuoden tulevaisuutta.

        Tiedä häntä aika näyttää.

        Illalla järvi oli tyynehkö värittynyt vaalean siniseksi ja pinkiksi, mikä enteili aurinkoista tulevaa aamua.

        Korpi kylpee auringossa, viileää vielä.


      • korppis kirjoitti:

        Niin, tuotapa olen itsekin miettinyt miksi nimi kohtalonköynnös.

        Kun sain tietää nimen, mietin oliko kukkani kohtalo sama kuin sen emokukan, joka oli Petzellä. Molemmat hengettömiä. Tarkoittiko tapahtumat yhteisten kymmenen vuoden taittumista ja symboloivatko uudet kohtalonköynnöksen alut tulevan yhteisen kymmenen vuoden tulevaisuutta.

        Tiedä häntä aika näyttää.

        Illalla järvi oli tyynehkö värittynyt vaalean siniseksi ja pinkiksi, mikä enteili aurinkoista tulevaa aamua.

        Korpi kylpee auringossa, viileää vielä.

        Jospa se ei tarkoittanut mitään. Paitsi että kukat on jääneet kastelematta kun kirjotellaan blogeja ;)
        Hyvää sunnuntaita!


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Jospa se ei tarkoittanut mitään. Paitsi että kukat on jääneet kastelematta kun kirjotellaan blogeja ;)
        Hyvää sunnuntaita!

        Petzen kukka sai liikaa vettä ollessamme Hollannissa, ilmeisesti hukkui. Minä taas kokemattomuuttani hortonomin työstä tapoin kukan leikkaamalla lehdettömät oksat pois.

        Samaistuin ystäväni töött kirjoitustyyliin. Hänellä on viehättävä tapa kirjoittaa.

        Hyvää sunnuntaita sinne rapakon taakse.

        Iltapäivällä ajattelin käväistä vanhempieni haudalla katsomassa, joko seurakunta on alkanut haudan huolenpidon ja tuonut kukkaset. Samalla otan oman ruusuni pois ja tuon tänne niemelle.

        Kesällä olen vapaa haudan hoidosta. Syksyllä vien taas keramiikkavarpusen hautakiven päälle, jouluna hyväsintin ja havukranssin hankeen, pääsiäisenä narsissikimpun ja äitienpäivänä ruusun.


      • taraxacumofficinale
        korppis kirjoitti:

        Niin, tuotapa olen itsekin miettinyt miksi nimi kohtalonköynnös.

        Kun sain tietää nimen, mietin oliko kukkani kohtalo sama kuin sen emokukan, joka oli Petzellä. Molemmat hengettömiä. Tarkoittiko tapahtumat yhteisten kymmenen vuoden taittumista ja symboloivatko uudet kohtalonköynnöksen alut tulevan yhteisen kymmenen vuoden tulevaisuutta.

        Tiedä häntä aika näyttää.

        Illalla järvi oli tyynehkö värittynyt vaalean siniseksi ja pinkiksi, mikä enteili aurinkoista tulevaa aamua.

        Korpi kylpee auringossa, viileää vielä.

        Olen pahoillani - jokainen kohtalonsa on omilla valinnoillaan todeksi luonut...


      • taraxacumofficinale kirjoitti:

        Olen pahoillani - jokainen kohtalonsa on omilla valinnoillaan todeksi luonut...

        Miksi olet pahoillasi, sattuiko jotain kohtalokasta?


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      85
      4052
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      35
      3121
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      100
      2285
    4. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      31
      2108
    5. Miksi olet riittämätön kaivatullesi?

      Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell
      Ikävä
      81
      1866
    6. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      27
      1821
    7. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      31
      1810
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      27
      1557
    9. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      9
      1527
    10. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1501
    Aihe