Miksi vanhemmat lyttää?

Jotain tällaista sen täytyy varmaan olla ja se on ikävä kyllä aistittavissa.

Oletko kuullut koskaan että sisaruskateuden lisäksi on olemassa vanhempien kateus omia lapsiaan kohtaan, sitä en tiedä mistä johtuu tai mikä aiheuttaa sen , mutta ihan todellista on sekin.
Itselläni on asiasta kokemusta, esim. meillä kotona äitimme pisti aina kaikki paukut vanhempaan veljeen joka oli hänen silmissään aina kaikessa parempi ja minusta ei pitänyt tulla mitään.
Kun kerroin meneväni opiskelemaan korkeampaa tutkintoa kuin veljellä, Äitini tokaisi, "kannattaakohan sinun mennä, jos et pärjääkään"
Selvitin hyvin, ja se siitä lausahduksesta.

Yksi asia on että jollekkin vanhemmille on kova paikka kun lapsi pärjää paremmin ja on vielä kouluttanut itseään enemmän niin vanhempien itsetuntoa on silloin ihan haluriksi.

Älä puhu pötyjäsi. Jokainen vanhempi toivoo ja haluaa että oma lapsi menestyy ja pärjää elämässä. Ja on ylpeä siitä eikä mitään muuta.

Puhupukille kirjoitti:

Älä puhu pötyjäsi. Jokainen vanhempi toivoo ja haluaa että oma lapsi menestyy ja pärjää elämässä. Ja on ylpeä siitä eikä mitään muuta.

Eivät läheskään kaikki ikävä kyllä, vaikka suurin osa varmasti toivoo ja haluaakin.

Woi olla. Mutta silloin kun puhutaan mielenterveystyypeistä tai muuten elämän kovasti kolhimista, asia täytyy aina huomioida. Silti hekin jossain syvällä sisimmässään toivovat ja haluavat vaikka eivät osaa sitä ääneen eivätä mitenkään ilmaista.

Kohtaloittenkovettamat kirjoitti:

Woi olla. Mutta silloin kun puhutaan mielenterveystyypeistä tai muuten elämän kovasti kolhimista, asia täytyy aina huomioida. Silti hekin jossain syvällä sisimmässään toivovat ja haluavat vaikka eivät osaa sitä ääneen eivätä mitenkään ilmaista.

Lue lisää

Usko vanhempien hyvää tarkoittavuuteen mahdollistaa lukemattomien lasten pahoinpitelyjen ja jopa kuolemien toteutumisen sadistisen väkivallan seurauksena.

Juuu, pienten lasten jotka eivät vielä tiedä eivätkä tajua joten taitoja hoitaa juttuja ei vielä ole. Aloituksen tekijä lienee ns. aikuinen ja silloin pitää 'palikoitten' olla suht'koht' hyvässä järjestyksessä esim. ihmissuhteitten osalta.

Puhupukille kirjoitti:

Älä puhu pötyjäsi. Jokainen vanhempi toivoo ja haluaa että oma lapsi menestyy ja pärjää elämässä. Ja on ylpeä siitä eikä mitään muuta.

Minun isäni ainakin yrittää sabotoida kaiken mahdollisen menestymiseni ja onnistumiseni minkä ehtii. Alempana kerroinkin jo, mitä hän tekee esim. töissä. Hän haukkuu, lyttää ja sanoo usein: "mikään sun juttus ei ole yhtään mitään, eikä susta koskaan tule yhtään mitään! Kaikki se, mitä MINÄ teen, on tärkeintä!"

Hän on myös läpi elämäni karkottanut kaikki kaverini, joiden vanhemmat eivät olleet hänelle hyödyksi, ja myöhemmin kaverit, jotka eivät itse olleet hänelle hyödyksi, sillä häntä ärsyttää, kun joku muu (eli minä tässä tapauksessa) saa huomiota joltain, joka ei anna hänelle huomiota. Jos tapaan "merkittäviä" ihmisiä (siis ei oikeasti merkittäviä, mutta jonkin tietyn asian kannalta merkittäviä), isä ryhtyy heti sabotoimaan ja tekee kaikkensa joko käännyttääkseen kyseiset ihmiset omalle puolelleen, tai jos heistä ei ole hyötyä hänelle, en minäkään saa heitä tuntea.

Hän suuttui minulle, kun asetin mieheni etusijalle elämässäni, ja vielä enemmän häntä suututti se, että nyt mies huomioi MINUA hänen sijaan. Seurustelun alussa isä teki vähän mitä tahansa, jotta saisi miehen juonittua omalle puolelleen ja jättämään minut, ja yhä edelleen hän hokee minulle, ettei "ymmärrä, miten mies kestää sinua, kun olet tuollainen ihmisperse ja käärme polvella" sekä "kun olis sille parempiakin naisia tarjolla".

Tämä ei tietenkään rajoitu vain minuun, vaan myöskään äidilläni ei saisi olla muita tuttuja kuin isäni, minäkään en saisi viettää aikaani kahdestaan äidin kanssa, vaan meidän pitäisi aina palvella isää. Ja siis oikeasti palvella: hän kun ei saa edes ruokaa kattilasta, ellei sitä ojenneta valmiina lautasella hänen eteensä! Hän on joskus jättänyt syömättä, koska hänelle ei menty ojentamaan lautasta nenän eteen - eikä kyse ole mistään neliraajahalvaantuneesta, vaan ihan perusterveestä yksilöstä. Ja kun äiti pyytää kavereitaan kylään, isä häätää heidät pois huutamalla heille. Kun isä pyytää kavereitaan kylään, hän vaatii äitiä tai ennen minua myös palvelemaan heitäkin.

Kun olen joskus sanonut hänelle, että tuntuu pahalta kun hän aina lyttää minulle tärkeät asiat (jos vaikka onnistun jossain todella hyvin), hän on joka kerta todennut "Mitä sitten, mä olen sun isäs, mun jutut on tärkeimpiä ja ilman mua sä et olis mitään eikä sulla olis mitään. Vain tällä, mitä mä teen, on merkitystä."

Jep, hän varmasti "toivoo ja haluaa että oma lapsi menestyy ja pärjää elämässä." Kyllä se niin on, että hän toivoo vain itsensä menestyvän elämässä, ja hankkii kaiken kaikkien muiden ihmisten kustannuksella. Minä tai kuka tahansa muukin olemme hänelle pelkkiä statussymboleita, jotka voi heittää nurkkaan nyt, kun minustakaan ei tullut sellaista, mitä HÄN halusi (eli ei tullut perse pystyssä minihameessa poseeraavaa pornokalenterityttöä, jollaiseksi hän moneen kertaan nuoruudessani yritti minua saada muuttumaan!).

Jättäkää se isänne omiin oloihin,niin oppii olemaan. aika nynny mies kuulostaa olevan, pitää passata :)

Minulla oli myös vanhempien puolelta kaikenlaista epäkunnioittavaa käytöstä - lopulta katkaisin välit kokonaan 5v sitten. paluuta ei ole, vaikka miten tulisivat uskoon :)

Kokemusta_lyttäämisestä kirjoitti:

Minun isäni ainakin yrittää sabotoida kaiken mahdollisen menestymiseni ja onnistumiseni minkä ehtii. Alempana kerroinkin jo, mitä hän tekee esim. töissä. Hän haukkuu, lyttää ja sanoo usein: "mikään sun juttus ei ole yhtään mitään, eikä susta koskaan tule yhtään mitään! Kaikki se, mitä MINÄ teen, on tärkeintä!"

Hän on myös läpi elämäni karkottanut kaikki kaverini, joiden vanhemmat eivät olleet hänelle hyödyksi, ja myöhemmin kaverit, jotka eivät itse olleet hänelle hyödyksi, sillä häntä ärsyttää, kun joku muu (eli minä tässä tapauksessa) saa huomiota joltain, joka ei anna hänelle huomiota. Jos tapaan "merkittäviä" ihmisiä (siis ei oikeasti merkittäviä, mutta jonkin tietyn asian kannalta merkittäviä), isä ryhtyy heti sabotoimaan ja tekee kaikkensa joko käännyttääkseen kyseiset ihmiset omalle puolelleen, tai jos heistä ei ole hyötyä hänelle, en minäkään saa heitä tuntea.

Hän suuttui minulle, kun asetin mieheni etusijalle elämässäni, ja vielä enemmän häntä suututti se, että nyt mies huomioi MINUA hänen sijaan. Seurustelun alussa isä teki vähän mitä tahansa, jotta saisi miehen juonittua omalle puolelleen ja jättämään minut, ja yhä edelleen hän hokee minulle, ettei "ymmärrä, miten mies kestää sinua, kun olet tuollainen ihmisperse ja käärme polvella" sekä "kun olis sille parempiakin naisia tarjolla".

Tämä ei tietenkään rajoitu vain minuun, vaan myöskään äidilläni ei saisi olla muita tuttuja kuin isäni, minäkään en saisi viettää aikaani kahdestaan äidin kanssa, vaan meidän pitäisi aina palvella isää. Ja siis oikeasti palvella: hän kun ei saa edes ruokaa kattilasta, ellei sitä ojenneta valmiina lautasella hänen eteensä! Hän on joskus jättänyt syömättä, koska hänelle ei menty ojentamaan lautasta nenän eteen - eikä kyse ole mistään neliraajahalvaantuneesta, vaan ihan perusterveestä yksilöstä. Ja kun äiti pyytää kavereitaan kylään, isä häätää heidät pois huutamalla heille. Kun isä pyytää kavereitaan kylään, hän vaatii äitiä tai ennen minua myös palvelemaan heitäkin.

Kun olen joskus sanonut hänelle, että tuntuu pahalta kun hän aina lyttää minulle tärkeät asiat (jos vaikka onnistun jossain todella hyvin), hän on joka kerta todennut "Mitä sitten, mä olen sun isäs, mun jutut on tärkeimpiä ja ilman mua sä et olis mitään eikä sulla olis mitään. Vain tällä, mitä mä teen, on merkitystä."

Jep, hän varmasti "toivoo ja haluaa että oma lapsi menestyy ja pärjää elämässä." Kyllä se niin on, että hän toivoo vain itsensä menestyvän elämässä, ja hankkii kaiken kaikkien muiden ihmisten kustannuksella. Minä tai kuka tahansa muukin olemme hänelle pelkkiä statussymboleita, jotka voi heittää nurkkaan nyt, kun minustakaan ei tullut sellaista, mitä HÄN halusi (eli ei tullut perse pystyssä minihameessa poseeraavaa pornokalenterityttöä, jollaiseksi hän moneen kertaan nuoruudessani yritti minua saada muuttumaan!).

Lue lisää

Appiukko on samanlainen kädetön narsisti diktaattori passattava joka hallitsee vaimoaan ja kolmea poikaansa samalla tyylillä käyttäen vaimoansa kilpenä ja soittelijana, asioitten sotkijana. Akateemisesti kouluttautunut yrittäjä.
Luojan kiitos ei enää tarvitse olla appivanhempien kanssa tekemisissä niin lahjakkaasti ovat asiat sotkeneet omankin avioliittonsa ulkopuolella.

Jos on seisonut "40 vuotta omilla saappaillaan" eikä ole oppinut olemaan myötämielinen eikä kykene asettumaan edes oman jälkeläisensä juttuihin, niin aikaa on kyllä kulunut, mutta omia saavutuksia ja kokemuksia tuskin on ollut ja tullut lainkaan.

Näköalatonsokeus kirjoitti:

Jos on seisonut "40 vuotta omilla saappaillaan" eikä ole oppinut olemaan myötämielinen eikä kykene asettumaan edes oman jälkeläisensä juttuihin, niin aikaa on kyllä kulunut, mutta omia saavutuksia ja kokemuksia tuskin on ollut ja tullut lainkaan.

Lue lisää

Olen juuri samaa mieltä. Jos ei edes jälkeläistensä jutuissa osaa mukana myötäelää ja kannustaa niin kovin rajoittunutta on elämäntaito ja -kokemus.

Mikä siinä onkin, että usein juuri nämä tällaiset kunnioituksen, säälin ja ymmärryksen kerjääjät ovat niitä, joilta ei heru minkäänlaista myötäelämisen ja ymmärtämisen älyä muille? Itsekeskeistä touhua, sanon minä.

Mitähän se ätmelöinen taas höpöttää, kertoneeko omasta taustastaan ja perheestään, lieneekö tollasella omia lapsia edes!

Niin kyllä naisviha, sovinismi on tiukkaan iskostettu 40-/50-luvilla syntyneisiin miehen alkuihin. Ei rajoitu viha pelkästään oman vaimon nyrkin ja hellan väliin vaan miniöihin ja muihin naissukupuolisiin!

Just noin. Se on metkaa miten jotkut elävät omat luulonsa ja kuvitelmansa todeksi.
"Estä ihmistä uskomasta hänen omiin valheisiinsa niin ryöstät häneltä hänen onnensa." - Henrik Ibsen -

Olen ollut livenä monesti paikalla

No jos olet ollut, niin tunnetko vanhempasi? Oikeasti. Tiedätkö millainen elämäntarina ja historia heillä on takanaan? Eikä pelkkä tietäminenkään riitä, täytyy ymmärtää. Kertooko pettymys siitä, että sekä pää että sydän eivät riitä?

Sukupolvienpainolasti kirjoitti:

No jos olet ollut, niin tunnetko vanhempasi? Oikeasti. Tiedätkö millainen elämäntarina ja historia heillä on takanaan? Eikä pelkkä tietäminenkään riitä, täytyy ymmärtää. Kertooko pettymys siitä, että sekä pää että sydän eivät riitä?

Lue lisää

En hyväksy huonosti kohtelevien ihmisten säälittelyä ja heidän tekojensa selittelyä parhain päin. Huonoa kohtelua ei tarvitse ymmärtää, vaan siitä täytyy tavalla tai toisella tehdä loppu. Hyvä alku on ymmärtää, että vanhemmat toimivat väärin. Jos tukea ei tule vanhemmilta, niin sitä täytyy opetella hankkimaan muualta.

Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät pysty kantamaan vastuuta teoistaan ja käytöksestään, vaan vanhemmiten vaativat kunnioitusta sekä lietsovat turhaa syyllisyyttä. Lyttäävä, mitätöivä, pilkallinen, naureskeleva asenne on todella haitallinen, koska se tuottaa lapselle häpeää omasta itsestä. Sitä ei pidä hyväksyä keneltäkään, jos haluaa elämässään eteenpäin.

Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa.

Huterallapohjalla kirjoitti:

Just noin. Se on metkaa miten jotkut elävät omat luulonsa ja kuvitelmansa todeksi.
"Estä ihmistä uskomasta hänen omiin valheisiinsa niin ryöstät häneltä hänen onnensa." - Henrik Ibsen -

Lue lisää

"Just noin. Se on metkaa miten jotkut elävät omat luulonsa ja kuvitelmansa todeksi. "

Ja sinähän oletkin melkoinen tietäjä, kun täällä tiedät miten muiden asiat ovat :D

viilennin kirjoitti:

En hyväksy huonosti kohtelevien ihmisten säälittelyä ja heidän tekojensa selittelyä parhain päin. Huonoa kohtelua ei tarvitse ymmärtää, vaan siitä täytyy tavalla tai toisella tehdä loppu. Hyvä alku on ymmärtää, että vanhemmat toimivat väärin. Jos tukea ei tule vanhemmilta, niin sitä täytyy opetella hankkimaan muualta.

Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät pysty kantamaan vastuuta teoistaan ja käytöksestään, vaan vanhemmiten vaativat kunnioitusta sekä lietsovat turhaa syyllisyyttä. Lyttäävä, mitätöivä, pilkallinen, naureskeleva asenne on todella haitallinen, koska se tuottaa lapselle häpeää omasta itsestä. Sitä ei pidä hyväksyä keneltäkään, jos haluaa elämässään eteenpäin.

Lue lisää

Kohdistuu myös lapsen perheeseen eli lapsen lapseen ja miniään tai vävyyn. Karmivaa.
Mutta auttamassa pitää olla kun mätkyt tulee verottajalta ettei kasvot mene yrittämisessä.

Tuohon malliin meni äitinikin kanssa. Muut olivat ilkeitä, jos sanoivat hänelle jotain poikkipuolista. Itse katsoi voivansa sanoa mitä tahansa, koska vanhempaa piti kunnioittaa. Joku tekee päätöksen, ettei ole tekemisissä vanhusten kanssa.. "En mene sen haukuttavaksi, on omakin elämä elettävänä."taisi siskonikin päättää. Itelle tuli siitä huono omatunto.
No, aikaa myöten anteeksianto..

Miten sinä arvioit kenenkään myrkyllisyyden jos se myrkky on sinussa?

myrkky minussa? Tiedätkös, että aikuisena ihmisenä minun ei tarvitse kuunnella edes vanhempieni sanelua ja arvostelua siitä miten minun pitäisi elää ja millainen minun kuuluu olla.

Vapaus olla oma itsensä.

Mikä hemmetin vapaa sinä kuvittelet olevasi jos sinulle ei edes lähipiiri saa sanoa mitään mikä ei sinua miellytä. Seuransa saa tietysti jokainen valita, mutta vanhempiasi et ole voinut ja se miten käsittelet heidät ja heidän juttunsa kertoo vain ja ainostaan sinusta, heistä ei paljon mitään.

Oletettu vapautesi kuulostaa enemmän vankilalta. Kuoresi ja sisältösi ovat niin heikkoja ja heiveröisiä että et kestä sanomista ja arvostelua ja uskalla ajatella onko siihen aihetta vaiko ei. Jos sanomiset satuttavat, sulla on ongelma ei niinkään sanojalla.

ennen kuin tuomitset täällä muita mieti, tiedätkö todella miten asiat ovat muilla palstalaisilla.

Käsityskykyköhukassa kirjoitti:

Mikä hemmetin vapaa sinä kuvittelet olevasi jos sinulle ei edes lähipiiri saa sanoa mitään mikä ei sinua miellytä. Seuransa saa tietysti jokainen valita, mutta vanhempiasi et ole voinut ja se miten käsittelet heidät ja heidän juttunsa kertoo vain ja ainostaan sinusta, heistä ei paljon mitään.

Oletettu vapautesi kuulostaa enemmän vankilalta. Kuoresi ja sisältösi ovat niin heikkoja ja heiveröisiä että et kestä sanomista ja arvostelua ja uskalla ajatella onko siihen aihetta vaiko ei. Jos sanomiset satuttavat, sulla on ongelma ei niinkään sanojalla.

Lue lisää

ja lisään vielä, että pikemminkin on itsetunto ihmisellä kohdillaan, jos tietää ettei sukulaisuus pakoita kuuntelemaan jatkuvaa negatiivista alaspäin painamista.

vanhempiaan ei voi valita, mutta niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Sen saa jokainen valita itse.

Niin-niin, myrkky on sinussa.

En koe olevani mitenkään myrkyttynyt saati katkera kuitenkaan. Koska tälläistä tämä elämä on.

Nii-in, hyvin harva kokee ja ymmärtää. Oletko koskaan edes yrittänyt ajatella toisin?

Pitäisikö kaikkien ajatella samalla tavalla? Pitääkö kaikkea ymmärtää?

Jokainen on yksilö ja tekee omanlaisensa valintansa elämässä.

Ei kaikkien tietenkään tarvitse ajatella samalla lailla mutta oikeasti aikuiseksi kasvaneen soisi ymmärtävän elämän perustavaa laatua olevia kysymyksiä ja aiheita. Vanhemmuus ja läheisimmät perhesuhteet kuuluvat niihin.

Totta, yksilöt tekevät omat valintansa. Mutta tosi moni yksilö valitsee väärin. Ja se tapahtuu juuri siksi että ajatus on loppunut kesken tai sitä ei ole ikinä ollutkaan. Mitä se kertoo ns. aikuisen ihmisen henkisestä kapasiteetista?

Mielipiteesi kertoo sen ettet tiedä etkä voi kuvitella kaikkea mitä vanhemmat voivatkaan lapsensa laittaa läpikäymään ja kuinka julmia, Suomessakin, vanhemmat voivat jopa pienelle lapselle olla.

Itse ymmärrän kyllä, jos joku ei halua olla vanhempien tai sukulaisten kanssa tekemisissä.

Totta. Vaikka olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista tähän ikään niin kaikkea en tiedä vaikka kuvitella osaankin.

Senkin voin jotenkin ymmärtää että kanssakäyminen on mahdotonta kokemusten takia mutta sitä en, että aikuinen, jos on oikeasti aikuiseksi kasvanut, ei tahdo tai halua selvittää miksi vanhempi teki mitä teki tai oli sellainen kuin oli. Sillä siihen on aina jokin syy.

Virtahepo-olohuoneessa kirjoitti:

Totta. Vaikka olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista tähän ikään niin kaikkea en tiedä vaikka kuvitella osaankin.

Senkin voin jotenkin ymmärtää että kanssakäyminen on mahdotonta kokemusten takia mutta sitä en, että aikuinen, jos on oikeasti aikuiseksi kasvanut, ei tahdo tai halua selvittää miksi vanhempi teki mitä teki tai oli sellainen kuin oli. Sillä siihen on aina jokin syy.

Lue lisää

Minä olen tullut jo vuosia sitten siihen tulokseen, että mulle on ihan se ja sama miksi mun vanhemmat ovat niin paskoja kuin ovat. Se on niitten luonteessa eikä ne muutu mihinkään. Mä olen saanut huonot kortit lähdössä, mutta ei se masenna, koska minä pystyn itse sanelemaan oman elämäni suunnan ja sen mitä minä teen on mun omassa vallassa.

Ei lyömistä tai henkistä julmuutta selitetä eikä puhtaaksi pestä sillä, että sitä paskaa vanhempaa on lapsena lyöty tai henkisesti pahoinpidelty tai pakotettu tekemään jotain, eikä sekään pese niitä lyöntejä pois vaikka sillä olisi kuinka helvetin huono lapsuus.

Jokainen meistä tekee itte omat valintansa ja päättää miten käyttäytyy omia lapsiaan kohtaan. Se on sun vanhempien valinta, ei sun tarvitse sitä hyväksyä, eikä etsiä syitä sille.

Jos se paska vanhempi on ollut koko ikänsä paska vanhempi, niin se on sen luonteinen eikä tuu siitä muuttumaan vaikka sille olisi mitkä selitykset.
Esmes mun kohdalla, olin 6 vee kun pistin faijalle kampoihin, enkä suostunut meneen viulutunneille. Viulun soittaminen oli paskinta mitä minä tiesin. Istuin nurkassa tuntikausia, en saanu olla ulkona kuukausiin kavereiden kanssa leikkimässä, mutta viulua en ottanu käteen vaikka faija lopulta anto selkäänkin. Sama se oli muissakin asioissa, mutsi määräsi mitä puin päälle eihän kulmakunnan merkkihenkilön lapsi saa kulkea samoissa vaatteissa kuin köyhien kakarat, enkä olisi saanut kaveerata koulun vaksin pojan kanssa ku sen vanhemmat eivät olleet statukseltaan sopivia mun perheelle.

Itse tein pesäeron vanhempiini heti kun se oli mahdollista siten, että en puhu itsestäni enkä käy enää niiden luona kuin joskus. Joka kerran kun ollaan tekemisissä huomaan, että ei ne muutu, ei ne ikinä hyväksy minua sellaisena kuin olen, joten olkoot. Hoitakoot omat asiansa, minä hoidan omani. Olen ainoa lapsi ja vanhempieni mielestään minä en ole riittävän hyvä heille koska en juokse tukka putkella rahan ja statuksen perässä ja kuvittele olevani parempi ku kaikki muut ihmiset. Jopa se että olen ihmisten parissa töissä ja tienaan vain murto-osan siitä mitä saisin faijan firmassa, oli helvetinmoinen riidan aihe. Minut tehtiin jopa perinnöttömäksi sen takii kun en jatka faijan juttuja, mutta so what, en tartte niiden rahoja, pärjään erittäin hyvin sillä mitä tienaan.

Minä olen aikuinen, teen omat valintani, just sellaset mitkä sopii minulle. En ole heidän egonsa jatke ollut koskaan, enkä tule ikinä olemaan. En tartte statuksia eikä mulla ole minkäänlaista muille ihmisille näyttämisen pakkoa.

Niin en tajua miksi pitäisi selvittää aikuisena miksi vanhempi on käyttäytynyt törkeästi lasta kohtaan. Aikuinen on se , joka on käytöksestään vastuussa ei lapsi. Lapsi on lapsi ja lapsellakin on oikeuksia, sitä eivät kaikki tunnu tajuavan. Joten ihan turha selitellä ja turha palata menneeseen selvittelemään, kun voi keskittyä tähän päivään ja tulevaan. Ja harva ihminen pohjimmiltaan muuttuu.

Lapsi on tietysti aina vanhemilleen lapsi vaikka ikää olisi 60 vuotta. Mutta jos lapsi ikinä aikuistuu, kasvaa oikeasti aikuiseksi, niin kyllä häntä jossain kohdassa alkaa juttu ihan oikeasti kiinnostamaan. Mutta aikuiseksi kasvu on todella edellytys, jos jää kaltoin kohdellun lapsen tasolle ei ikinä tajua ... mistään mitään.

Muttarakkausei kirjoitti:

Lapsi on tietysti aina vanhemilleen lapsi vaikka ikää olisi 60 vuotta. Mutta jos lapsi ikinä aikuistuu, kasvaa oikeasti aikuiseksi, niin kyllä häntä jossain kohdassa alkaa juttu ihan oikeasti kiinnostamaan. Mutta aikuiseksi kasvu on todella edellytys, jos jää kaltoin kohdellun lapsen tasolle ei ikinä tajua ... mistään mitään.

Lue lisää

Ei se tarkoita, että on jäänyt lapsen tasolle jos aikuisena ei näe syytä pitää yhteyttä yllä vanhempiin.
Jokainen on yksilö ja kaikkia ei kiinnosta.

Sinulla on jotenkin kapea näkemys asioihin.

Jokainen tekee niinkuin itse itselleen parhaaksi näkee.

Olen sitä mieltä että sinä olet se, joka katselee elämää ja eritoten vanhemmuutta erittäin kapea-alaisesti. "Jos aikuisena ei näe syytä pitää yhteyttä yllä vanhempiin" niin näkemys ja kokemus elämästä ja sen rajallisuudesta ja tärkeimmistä aiheista on hukassa ja / tai tiedon ja tajun ulkopuolella.

Miksi sulla on tuollainen nimimerkki kun et ymmärrä ollenkaan etkä lainkaan? Etkä tasan tee ja toimi edes omaksi parhaaksesi.

Totta. Enkä olekaan mutta ovat myrkyttäneet kaikki minua vastaan.

Revisiitä kirjoitti:

Miten sinä arvioit kenenkään myrkyllisyyden jos se myrkky on sinussa?

Sittenhän tästä syntyy se kuuluisa win-win tilanne jos tuo oletuksedi on paikkansapitävä, sukulaiset pääsevät sitten myrkyllisestä ihmisestä eroon.
Siihen jos pitää sukulaisia myrkyllisinä on aina syynsä, ja syy on siihenkin jos haluaa pysyä niistä erossa, se ei tee kenestäkään myrkyllistä vaan toisinpäin.

Näyttävät osaavan kuitenkin kehua ja iloita aloittajan veljen puolesta. Eli kyllä he _osaavat_ sen jutun.

Se on vain aloittajan näkemys asiasta. Ts. sellaisen henkilön näkemys, jolla ei näytä olevan 'näkö'kykyä. Maailma ei pyöri kenenkään oman navan ympärillä joten läpyt pois ohimoilta.

Puhuitepässille kirjoitti:

Se on vain aloittajan näkemys asiasta. Ts. sellaisen henkilön näkemys, jolla ei näytä olevan 'näkö'kykyä. Maailma ei pyöri kenenkään oman navan ympärillä joten läpyt pois ohimoilta.

Lue lisää

No mutta jos hänestä tuntuu, että häntä lytätään ja veljeä kehutaan, niin kai siinä jotain perää on? Mistä se tunne sitten tulee?

Tietysti hän voi ja kannattaakin keskustella asiasta vanhempiensa kanssa, tai miksei vaikka veljenkin ja kysyä, tuntuuko veljestä siltä myös (koska häntähän he kehuvat, ainakin aloittajalle, joten jos veljestäkin tuntuu että häntä lytätään, voi hyvin olla, että vanhemmat kehuvat myös aloittajaa tälle, mutta ap ei vain tiedä sitä).

Mutta jos keskustelu ei muuta mitään - vanhemmathan eivät välttämättä ole tiedostaneet "lyttäävänsä" ja keskustelun jälkeen voivat yrittää muuttaa toimintaansa - niin sitten ei varmaan kannata enää kauheasti uskotella itselleen, että "ei ne tahallaan! Kyllä ne oikeesti kannustaa, vaikkei ne näytäkään sitä!"

Minun vanhempani eivät ole osanneet koskaan kannustaa tai iloita puolestani. Heillä on ihan normaali lapsuus (ainakin sen perusteella, mitä ovat siitä kertoneet; eivät koe tulleensa "väärin kohdelluiksi"), eikä mitään "vaikeuksia", jotka estäisivät iloitsemasta lastensa puolesta. Mutta silti lasten menestys ja onnistuminen ovat heille vähän sellainen uhkatekijä, he ryhtyvät heti kilpasille, kun lapsi onnistuu jossain, ja yrittävät tehdä saman jutun ainakin kymmenen kertaa paremmin vedoten siihen, että: "Ei sinulla ole tarpeeksi kokemusta elämästä, et sinä mitään voi vielä tietää, ainakaan niin hyvin kuin minä." ja jos he eivät voi pärjätä kisailussa, he sanovat: "Ei tuota juttua (mikä se milloinkin on) edes tarvita, ihan turhaa ylpeillä tuollaisella. Sen sijaan MINUN juttuni....." jne. Vastapainona kuitenkin on se, että _me_ kehumme _heitä_, kun heillä menee hyvin tai kun he ovat iloisia jostain jutustaan. Eli voisivat hekin joskus meitä. Keskusteltu on asiasta monta kertaa, ja joka kerta "kilpailu" menee vain pahemmaksi, kun huomaavat, että se vaikuttaa meihin. Kaiken lisäksi he "adoptoivat" itselleen uusia lapsia (siis ei kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti), joista hokevat, että he ovat "juuri sellaisia lapsia, joita he halusivat itselleen", eli ihmisiä, jotka tekevät niitä asioita, joita vanhemmat halusivat meidän tekevän, mutta emme tehneet, koska olimme kiinnostuneet kuka mistäkin muusta jutusta. Näitä "ottolapsiaan" he kyllä osaavat kehua maasta taivaaseen. Eli kyse ei ole osaamattomuudesta.

Onko tämä sinun mielestäsi "laput silmillä elämistä" ja ajattelemista, että "maailma pyörii vain minun ympärilläni"? Vanhempia on kuitenkin autettu, ymmärretty ja kehuttu, heidän kanssaan on keskusteltu ja heidänkin onnistumisistaan on iloittu. Minusta vanhempien kuitenkin "kuuluisi" myös kannustaa lapsiaan, eikä vain vähätellä ja ottaa tilalle "parempia" yksilöitä.

Melkein kaikilla ihmisillä on persoonissa joitain häiriöitä, isompia tai pienempiä, enemmän tai vähemmän, häiritseviä tai vähemmän ... Vanhemmat kuuluvat myös ihmisryhmään eivätkä poikkea muista, lisääntymättömistä, mitenkään muuten kuin että ovat saaneet jälkeläisiä.

Vanhemmuus ei tee kenestäkään, yhdestäkään äidistä ja isästä automaattisesti viisasta, hyvää, tasapainoista ja -puolista, oikeudenmukaista ... eikä millään lailla ihanneihmistä ilman vikoja.

Vanhempi on oman elämäntarinansa ja historiansa summa ja on olemassa vieläkin, tällä puhumisen, avoimuuden ja aukipaasamisen aikana sellaisia tyyppejä jotka eivät tunnusta tai eivät edes osaa nähdä ja tajuta, että omassa menneisyydessä olisi jokin selittävä tekijä omalle käytökselle.

Nämä aiheet olivat tabuja aikoinaan, perheasioita ei levitelty, ne kuuluivat salassapidettävien ja vaiettavien joukkoon. Siksi monet eivät osaa etsiä ongelmiensa juuria omista taustoistaan, siksi niitä ei huomata ja osata huomioida omassa itsessäkään. Ihmiset eivät ole kasvaneet minuiksi, omiksi itseikseen vaan jatkavat sukupolvien traditioita vaikka ne menisivät kuinka pahasti päin pöheikköä.

Snaijaatko kirjoitti:

Melkein kaikilla ihmisillä on persoonissa joitain häiriöitä, isompia tai pienempiä, enemmän tai vähemmän, häiritseviä tai vähemmän ... Vanhemmat kuuluvat myös ihmisryhmään eivätkä poikkea muista, lisääntymättömistä, mitenkään muuten kuin että ovat saaneet jälkeläisiä.

Vanhemmuus ei tee kenestäkään, yhdestäkään äidistä ja isästä automaattisesti viisasta, hyvää, tasapainoista ja -puolista, oikeudenmukaista ... eikä millään lailla ihanneihmistä ilman vikoja.

Vanhempi on oman elämäntarinansa ja historiansa summa ja on olemassa vieläkin, tällä puhumisen, avoimuuden ja aukipaasamisen aikana sellaisia tyyppejä jotka eivät tunnusta tai eivät edes osaa nähdä ja tajuta, että omassa menneisyydessä olisi jokin selittävä tekijä omalle käytökselle.

Nämä aiheet olivat tabuja aikoinaan, perheasioita ei levitelty, ne kuuluivat salassapidettävien ja vaiettavien joukkoon. Siksi monet eivät osaa etsiä ongelmiensa juuria omista taustoistaan, siksi niitä ei huomata ja osata huomioida omassa itsessäkään. Ihmiset eivät ole kasvaneet minuiksi, omiksi itseikseen vaan jatkavat sukupolvien traditioita vaikka ne menisivät kuinka pahasti päin pöheikköä.

Lue lisää

just niin, mutta eikös sen pitäisi riittää, että itse tiedostaa missä omat vanhemmat ja vaikka se koko suku on mennyt pieleen.

Jos on ollu paskalapsuus, voi päättää, että ei kohtele ketään ihmistä eikä itseään, eikä missään tapauksessa omia lapsiaan samalla tavalla kuin mitä itseä on kohdeltu. Ja sitten muistaa kun tekee mieli pää punasena huutaa, että hei en huuda, käyttäydyn toisin.

Vanhemmat ja muut ihmiset on tehnyt joskus niin ku on tehny ja se siitä.
Ihmisiä nekin vaan on ja erehtyväisiä ja epätäydellisiä.

Mua ainakin oksettaa se miten surutta haukutaan ja huudetaan sitä omaa paskaoloa kaikille jotka vaan jaksavat kuunnella ja arvostellaan muita ihmisiä. Ikävistä asioista voidaan puhua, mutta ei niissä ole pakko maata viikosta toiseen, eikä ole pakko toistaa samaa kaavaa vuosikymmeniä. Jos vanhemmat on jämähtäny johonki kaavaan, riittää kun muuttaa omaa käyttäytymistään. Olkoot sellasia ku ovat, jos eivät muutaman kerran sanomisesta usko.

Mun mielestä esim. aikuisen ihmisen joka on eläny omillaan vuosikymmenet, pitäs olla sen verran armollinen omille vanhemmilleen, että jättäis liki satavuotiaat mummot ja papat haukkumatta, että kun sinä teit silleen tai tälleen 40-60 vuotta sitten. Sillon kun toinen on ikivanha pitäis muistaa ne hyvät ajat ja hetket jollon oli yhdessä kivaa ja jos sellasia hetkiä ei ole, pitäis tehdä viimestään tässä vaiheessa yhdessä jotain mukavaa eikä jauhaa menneistä paskajutuista. Pitäis osata katsoo negatiivisuuden yli ja nauttii, jos mahdollista, jäljellä olevasta yhteisestä ajasta.

enjaksanegaatioita kirjoitti:

just niin, mutta eikös sen pitäisi riittää, että itse tiedostaa missä omat vanhemmat ja vaikka se koko suku on mennyt pieleen.

Jos on ollu paskalapsuus, voi päättää, että ei kohtele ketään ihmistä eikä itseään, eikä missään tapauksessa omia lapsiaan samalla tavalla kuin mitä itseä on kohdeltu. Ja sitten muistaa kun tekee mieli pää punasena huutaa, että hei en huuda, käyttäydyn toisin.

Vanhemmat ja muut ihmiset on tehnyt joskus niin ku on tehny ja se siitä.
Ihmisiä nekin vaan on ja erehtyväisiä ja epätäydellisiä.

Mua ainakin oksettaa se miten surutta haukutaan ja huudetaan sitä omaa paskaoloa kaikille jotka vaan jaksavat kuunnella ja arvostellaan muita ihmisiä. Ikävistä asioista voidaan puhua, mutta ei niissä ole pakko maata viikosta toiseen, eikä ole pakko toistaa samaa kaavaa vuosikymmeniä. Jos vanhemmat on jämähtäny johonki kaavaan, riittää kun muuttaa omaa käyttäytymistään. Olkoot sellasia ku ovat, jos eivät muutaman kerran sanomisesta usko.

Mun mielestä esim. aikuisen ihmisen joka on eläny omillaan vuosikymmenet, pitäs olla sen verran armollinen omille vanhemmilleen, että jättäis liki satavuotiaat mummot ja papat haukkumatta, että kun sinä teit silleen tai tälleen 40-60 vuotta sitten. Sillon kun toinen on ikivanha pitäis muistaa ne hyvät ajat ja hetket jollon oli yhdessä kivaa ja jos sellasia hetkiä ei ole, pitäis tehdä viimestään tässä vaiheessa yhdessä jotain mukavaa eikä jauhaa menneistä paskajutuista. Pitäis osata katsoo negatiivisuuden yli ja nauttii, jos mahdollista, jäljellä olevasta yhteisestä ajasta.

Lue lisää

"---Pitäis osata katsoo negatiivisuuden yli ja nauttii, jos mahdollista, jäljellä olevasta yhteisestä ajasta."

Miksi pitäisi tehdä "kivoja muistoja" sellaisen kanssa, jota on vihannut mahdollisesti koko elämänsä? Tai joka on kohdellut huonosti?

En minäkään menisi tekemään "kivoja muistoja" entisten koulukiusaajieni kanssa, tai sellaisten ihmisten kanssa, jotka pettivät, jättivät ja hylkäsivät minut siksi, että olin eri mieltä heidän kanssaan. Vaikka nämä ihmiset olisivat kuolemaisillaan, olisin vain iloinen siitä, että kuolevat pois. Ok vanhemmat on ehkä vähän eri asia kuin kiusaajat, mutta silti. Kyllä toisilla voi olla tosi huonot vanhemmat, jotka eivät ole koskaan lapsestaan/lapsistaan välittäneet, miksi lasten sitten pitäisi välittää heistä? Tiedän yhdenkin tyypin, jonka isä hakkasi häntä aina ja äiti ryyppäsi ja lopulta tämä tyyppi otettiin sijaiskotiin asumaan, hän pitää sijaisvanhempiaan nykyään oikeina vanhempinaan ja vihaa niitä alkuperäisiä vanhempia. Ikää hänellä 50v. Pitäiskö hänen muka antaa anteeksi ja teeskennellä, että sittenkin oli kivaa?

Minun mielestäni ihmisen ei tarvitse antaa kaikkea anteeksi. Tietty jokin kohtuus, tyyliin jos vanhemmat nyt kerran tai kaks on vähän sanoneet pahasti, niin se on eri asia kuin sellainen, että se lyttäys on jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä ja ehkä vähän fyysistäkin.

No niinpä! Miten sinä - tai se "50-v." - olette parempia kuin kiusaajat tai epäkypsä vanhempi?

mikspitäis kirjoitti:

"---Pitäis osata katsoo negatiivisuuden yli ja nauttii, jos mahdollista, jäljellä olevasta yhteisestä ajasta."

Miksi pitäisi tehdä "kivoja muistoja" sellaisen kanssa, jota on vihannut mahdollisesti koko elämänsä? Tai joka on kohdellut huonosti?

En minäkään menisi tekemään "kivoja muistoja" entisten koulukiusaajieni kanssa, tai sellaisten ihmisten kanssa, jotka pettivät, jättivät ja hylkäsivät minut siksi, että olin eri mieltä heidän kanssaan. Vaikka nämä ihmiset olisivat kuolemaisillaan, olisin vain iloinen siitä, että kuolevat pois. Ok vanhemmat on ehkä vähän eri asia kuin kiusaajat, mutta silti. Kyllä toisilla voi olla tosi huonot vanhemmat, jotka eivät ole koskaan lapsestaan/lapsistaan välittäneet, miksi lasten sitten pitäisi välittää heistä? Tiedän yhdenkin tyypin, jonka isä hakkasi häntä aina ja äiti ryyppäsi ja lopulta tämä tyyppi otettiin sijaiskotiin asumaan, hän pitää sijaisvanhempiaan nykyään oikeina vanhempinaan ja vihaa niitä alkuperäisiä vanhempia. Ikää hänellä 50v. Pitäiskö hänen muka antaa anteeksi ja teeskennellä, että sittenkin oli kivaa?

Minun mielestäni ihmisen ei tarvitse antaa kaikkea anteeksi. Tietty jokin kohtuus, tyyliin jos vanhemmat nyt kerran tai kaks on vähän sanoneet pahasti, niin se on eri asia kuin sellainen, että se lyttäys on jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä ja ehkä vähän fyysistäkin.

Lue lisää

Miten vihan, välinpitämättömyyden ja ilkeyden ketju sitten katkastaan, jos kukaan ei koskaan suostu edes kokeilemaan ja tekemään aloitetta parempaan suuntaan?

Enkä tarkota sitä, että jos vaikka sadisti pahoinpitelee lapsiaan 24/7 et sellaselle pitäis antaa anteeks tai mitään muutakaan yhteyksiä pitää tai teeskennellä että kaikki on hyvin.

Mutta esmes tossa sun esimerkissä juopoista vanhemmista.
Jos olis mahdollista, että tää sun tuttus sais näiden juoppojen biologisten vanhempiensa kanssa edes yhden paremman muiston, tai edes normaalin jutun mieleensä lapsuudestaan, vaikka jos ne ovat istuneet vaikka saunassa tai ruokapöydässä joskus ja jutelleet kuin ihmiset keskenään, olisko sellanen muisto pahasta?

Tai jos vaikka kävisivät kahvilla ja juttelisivat niitä näitä ilman että syyllistäis vanhempiaan tai syyllistettäis kumminkaan puolin toisiaan, niin olisko se pahasta, jos sellanen muisto jäis tälle sun tutulle vanhemmistaan?

enjaksanegaatioita kirjoitti:

Miten vihan, välinpitämättömyyden ja ilkeyden ketju sitten katkastaan, jos kukaan ei koskaan suostu edes kokeilemaan ja tekemään aloitetta parempaan suuntaan?

Enkä tarkota sitä, että jos vaikka sadisti pahoinpitelee lapsiaan 24/7 et sellaselle pitäis antaa anteeks tai mitään muutakaan yhteyksiä pitää tai teeskennellä että kaikki on hyvin.

Mutta esmes tossa sun esimerkissä juopoista vanhemmista.
Jos olis mahdollista, että tää sun tuttus sais näiden juoppojen biologisten vanhempiensa kanssa edes yhden paremman muiston, tai edes normaalin jutun mieleensä lapsuudestaan, vaikka jos ne ovat istuneet vaikka saunassa tai ruokapöydässä joskus ja jutelleet kuin ihmiset keskenään, olisko sellanen muisto pahasta?

Tai jos vaikka kävisivät kahvilla ja juttelisivat niitä näitä ilman että syyllistäis vanhempiaan tai syyllistettäis kumminkaan puolin toisiaan, niin olisko se pahasta, jos sellanen muisto jäis tälle sun tutulle vanhemmistaan?

Lue lisää

Ei se kait pahasta olisi, jos niillä olisi jokin kivempikin yhteinen juttu. Hänestä ei vain ole mukava edes yrittää, ettei tarvitse taas pettyä. Sen sijaan hän rakentaa niitä kivoja muistoja niiden ottovanhempiensa kanssa ja on hänellä lapsiakin, joihin on itse suhtautunut paljon paremmin kuin hänen vanhempansa häneen.

Sillä se kierre minusta katkaistaan, että valitsee itse olla erilainen omille lapsilleen ja niille, joita pitää läheisinään. Siis ettei jatka sitä ilkeyden siirtämistä eteenpäin enää sellaisiin, jotka eivät ole tehneet mitään "väärää", esim. omat lapset. Toki ei sinne vanhempiin päinkään ilkeillä tarvitse ("kosto" on aika turhaa, eihän ne vanhemmat siitä mitään opi, varsinkaan jos eivät edes miellä tehneensä mitään väärin), mutta voi olla välittämättä heistä ja olla olematta tekemisissä heidän kanssaan.

Sellaista en kannata, että "joo koska minulla oli vaikee lapsuus, minäki siirrän sen eteenpäin omiin lapsiini!", koska aina voi valita toisin. Voi valita olla itse parempi vanhempi, tai ainakin pyrkiä siihen.

Onko sulla kaikki muukin yhtä pahasti sekaisin kuin puurot ja vellit?

No tässä ei olekaan kyse minusta, vaan tuosta aloittajasta. HÄN ei ilmeisesti halua mennä etsimään ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka kannustavat, vaan haluaa hyvän suhteen myös vanhempiinsa.

Ihmetyttää vain se yleinen mielipide täällä, että "joo se on sun vaan hyväksyttävä, että vanhempas ei tykkää susta." Vanhempienko ei tarvitse kantaa vastuutaan vanhempina? Hekö saa tehdä mitä huvittaa ja pahoittaa ihmisten mieliä, koska heillä on EHKÄ ollut JOSKUS vähän vaikeaa? Hekö saa olla epätasa-arvoisia kahden lapsensa välillä, ihan vain koska heitä huvittaa tehdä niin?

Kyllä ihmisellä nyt jokin tolkku pitäisi olla. Ei aina voi mennä sen taakse piiloon, että oli joskus vähän vaikeaa, eikä se nyt ainakaan sen lapsen vika saa olla, että vanhemmalla oli ehkä joskus omassa nuoruudessaan ongelmia.

Kaikista ihmisistä ei ole hylkäämään paskoja vanhempiaan. Ehkä aloittajastakaan ei ole.

Minusta on hylkäämään. Koska mihin tarvitsen sitä negatiiviota yms. Kun voin olla ilman. Eivät ole läsnä muuten niin miksi minun pitäisi olla? Ei pidä. Voin vain itse paremmin ilman heitä. Yksinkertaista.

Lapsi ei vielä huonoa kohtelua ymmärrä mutta aikuinen lapsi kyllä jo aikuisen ei tarvitse kunnioittaa sellaista vanhempaa joka ei sitä huonolla käytöksellään ansaitse.

Itseasiassa tuo kunnioitus pätee jokaisessa ihmissuhteessa. Ystävyys, parisuhde,sukulaisuus. .....

Minä kirjoitan päiväkirjassani jo 9-vuotiaana olevani "pettynyt isäni käytökseen" ja luettelen, miltä osin; hän oli "epälooginen, epärehellinen ja moraalisesti arveluttava". Liekö vain minä, vai jäsentävätkö kaikki lapset asioita noin "aikuismaisesti". Minusta tuntuu, että suurin osa lapsista käsittää kyllä asioita ja etenkin sitä huonoa kohtelua todella paljon paremmin ja pitemmälle vietynä, kuin vanhemmat tajuavatkaan. Lapsien sanomisia ei vain oteta tosissaan, vaan heille sanotaan huvittuneena: "Olet vähän pikkuvanha!" tms. typerää ja nauretaan heidän "lapsellisille" tuntemuksilleen.

Niin, no jos huonon kohtelun aiheuttama ikävä olo on lapsellista, niin onnea vain vanhemmillekin järjenköyhyyden kanssa elämiseen...

Nimenomaan, sehän tossa huvittaakin. Liekö edes tiesin, mitä se meinaa, varmaan kuullut jostain telkkarista tms. ja on kai "kuulostanu hienolta" tai jotain. Tämä tuli vain mieleen tätä keskustelua lukiessa, kun olen selannut hiljattain noita vanhoja päiväkirjoja.

Mutta pointti siis on se, että uskoakseni lapset tajuaa kyllä huonoa kohtelua paremmin kuin aikuiset uskovatkaan, täällä kun joku on väittänyt, ettei ne muksut sitä käsitä. Ei lapset nyt mitään ääliöitä ole..

Totta hitossa lapset tajuavat ja ymmärtävät sen että heitä kohdellaan huonosti tai väärin jos niin tehdään. Mutta syitä ja seurauksia lapsi ei vielä mistään tiedä. Se ei niinkään haittaa kuin se, että em. lapset kasvavat ns. aikuisiksi, jotka eivät myöskään ymmärrä eivätkä ikinä edes yritä. Mitä se kertoo aikuisuudesta?

Penskoiksijämähtäneet kirjoitti:

Totta hitossa lapset tajuavat ja ymmärtävät sen että heitä kohdellaan huonosti tai väärin jos niin tehdään. Mutta syitä ja seurauksia lapsi ei vielä mistään tiedä. Se ei niinkään haittaa kuin se, että em. lapset kasvavat ns. aikuisiksi, jotka eivät myöskään ymmärrä eivätkä ikinä edes yritä. Mitä se kertoo aikuisuudesta?

Lue lisää

Niin mitä se kertoo aikuisista, kun kohtelevat lapsiaan huonosti?

Hekin ovat ehkä jämähtäneitten kirjoissa. Mutta asia ei koskaan parane eli katkea ja lopu sillä lailla että aina uusi sukupolvi jatkaa ketjua. Ole sinä fiksu ja pane se poikki. Ja tosi viisas oletkin jos tiedät, tai haluat edes ottaa selville, miten.

Puurotvellitsekaisinvai kirjoitti:

Hekin ovat ehkä jämähtäneitten kirjoissa. Mutta asia ei koskaan parane eli katkea ja lopu sillä lailla että aina uusi sukupolvi jatkaa ketjua. Ole sinä fiksu ja pane se poikki. Ja tosi viisas oletkin jos tiedät, tai haluat edes ottaa selville, miten.

Lue lisää

Jatkaako se ?

Psykoterapiasta voiisi olla apua, ihan turhaa heittää elämä hukkaan Luojan hakemista odotellen.

Siskokin taas esitteli puhelintaan ja halusi nähdä oman puhelimeni. Ei suinkaan siksi että puhelin itse kiinnosti. Vaan siksi koska hän halusi esitellä minulle kuinka paljon hänellä itsellään on sosiaalista verkostoa (puhelinnumeroita yhteystiedoissaan) ja kuinka vähän minulla on sosiaalista elämää. Ihan helvetin noloa ja säälittävää. Kuinka olematon itsetunto pitää olla että on vertailtava puhelimen yhteystietojen määrää todistaakseen jotain että mä ainakin oon sosiaalisempi ku sä? Seriously.... 🤦 Mua usein nolottaa toisen puolesta kun ei reppana tajua itse edes nollilla. Jostain syystä sekä äidille että toiselle siskolleni juuri tämä sosiaalisen elämäni oletettu vajaus on erityisen tärkeä ja herkullinen asia jolla mässätä. En tiedä miten päädyttiin siihen että minusta tuli kaikkien muiden itsetunto- ongelmien oksennuspussi ja mistä tulee toisen siskon tarve satuilla elämästään kaikenlaista paikkansapitämätöntä paskaa.

Miksei vaan voi olla rehellinen ja kunnioittaa muita? Mitä siinä menettää? Ei ole itsellä ollut koskaan tarvetta lyntätä muita lyttyyn tai päteä toisten kustannuksella. Saati satuilla elämästäni tai todistella muutenkaan mitään.

Tämänkin ketjun tarinoista tulee vain mieleen yksi ainut syy lyttäämiselle ja nöyryytämistarpeelle. Olematon itsetunto. Mutta miksi se tauti tarttuu vain joihinkin eikä kaikkiin? Itsetunto- ongelmaiset on ihan vitun rasittavia ihmisiä.