Mihin joutuvat?

Silppuri ei paljon maksa, parikymppiä ehkä. Hidasta sen kanssa hävitystyö on, mutta työksihän se siivous muuttuu, jos sen tosissaan ottaa. Siihen vain viereen ne vanhat dokumentit, kirjeet, valokuvat ja muut. Ja töihin!
Itse olen muka hyvin päättäväisesti alkanut hävittää kaikkea säästettyä, ja huomaan sitten, että ei tuota kuitenkaan, entäs tämä, VOI, onko tämäkin tallessa, ja Berttatädin rippikuva...muistanpa kun 40 v. sitten... keitäs nämä ihmiset ovatkaan, pitääpä kysyä veljeltä...
Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle. kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta.

Siinäpä se, jätänkö vielä tuon ja tämän...Minulla on sellainen "jos vielä joskus tarviais varasto". Mitähän sen kanssa tekis...

Makriina kirjoitti:

Silppuri ei paljon maksa, parikymppiä ehkä. Hidasta sen kanssa hävitystyö on, mutta työksihän se siivous muuttuu, jos sen tosissaan ottaa. Siihen vain viereen ne vanhat dokumentit, kirjeet, valokuvat ja muut. Ja töihin!
Itse olen muka hyvin päättäväisesti alkanut hävittää kaikkea säästettyä, ja huomaan sitten, että ei tuota kuitenkaan, entäs tämä, VOI, onko tämäkin tallessa, ja Berttatädin rippikuva...muistanpa kun 40 v. sitten... keitäs nämä ihmiset ovatkaan, pitääpä kysyä veljeltä...
Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle. kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta.

Lue lisää

"Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle".

Osuvasti kirjoitit tuon "jahkailun", kuten itsekkin sen koen. Suosiolla olen luopunut hienosti arkistoiduista lasku mapeista paperinkeräykseen, koska nyt on kaikki "arkistoitu" tähän ihanaan nettimaailmaan.

Mutta, mutta, minun monivuotiset päiväkirjani, joita olen "ajatellut" lukea ja joskus lukenutkin, että onko ne niin tärkeitä? Lukemiseni loppuu lyhyeen, kun muistoja pukkaa vuosien takaa.

Noinko ajattelin silloin ja mitä sitten tapahtuikaan? Tätä en olisi muistanut enää näin? Ja sitten muistikuvat palautuvat "aikaan menneeseen"???

Ei niitä voi hävittää, ainakaan vielä? Kuinka voisin jonkun tapahtuman todistaa sisaruksilleni, jos minulla ei olisi "todisteita" päiväkirjoissani, koska kaikki he muistavat väärin!:)

Vuosi sitten muuton yhteydessä järkeistin melko rankalla kädellä mistä luovun ja mitä mukaan!

Mieheni oli melkoinen valokuvaaja, pilapiirtäjä ja lehtimies kun oli. Tauluaiheita maisemamaalaukseen oli laatikoittain, samoin etelän matkoistamme, aina monta kuvaa samasta kohteesta.
Annoin laatikoittain mennä loppukerääjien kuormaan, enkä ole katunut, muutamat säästin :D

Lapsilla on omat matkakuvansa, eivät he kaipaa hirmuisia määriä paperikuvia.

ICloud on mukava tallennusmuoto, tänään tulinkin helteestä sisälle 🎈leikkimään kuvilla🎈koneen ääreen 😍

einari5 kirjoitti:

Siinäpä se, jätänkö vielä tuon ja tämän...Minulla on sellainen "jos vielä joskus tarviais varasto". Mitähän sen kanssa tekis...

Niinkuin se entinen tarkka rouva, jonka laatikostoissa oli nimilaput sisällöstä. Kuten: "Käytettäväksi liian lyhyitä narunpätkiä."

Siivosin tänä kevään kesämökin yläkaappeja. Maltoin heittää pois pussikeitot, joiden viimeinen käyttöpäivä oli 5 v. sitten, samoin maustepussit, vierasvarakeksipaketit, kuivahiivat... - Tulipa tilaa, kun luin jokaisen päivämäärän. Mökille kun jokainen tuo tullessaan "kaikenvaralta". Sinne ne sitten jäävät.

Löytyi kassillinen ompelukaavoja, muutama BURDA-lehti ja neljä A5-kokoista ompelu-ja neulontaohjekirjaa, ovat 80-luvulta. Nämä kai joutavat jätepaperiin....

Ilmoita Tori.fi:llä. On keräilijöitä, jotka haluavat 80-luvun kaavoja ja muotilehtiä.

Kristiina23 kirjoitti:

"Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle".

Osuvasti kirjoitit tuon "jahkailun", kuten itsekkin sen koen. Suosiolla olen luopunut hienosti arkistoiduista lasku mapeista paperinkeräykseen, koska nyt on kaikki "arkistoitu" tähän ihanaan nettimaailmaan.

Mutta, mutta, minun monivuotiset päiväkirjani, joita olen "ajatellut" lukea ja joskus lukenutkin, että onko ne niin tärkeitä? Lukemiseni loppuu lyhyeen, kun muistoja pukkaa vuosien takaa.

Noinko ajattelin silloin ja mitä sitten tapahtuikaan? Tätä en olisi muistanut enää näin? Ja sitten muistikuvat palautuvat "aikaan menneeseen"???

Ei niitä voi hävittää, ainakaan vielä? Kuinka voisin jonkun tapahtuman todistaa sisaruksilleni, jos minulla ei olisi "todisteita" päiväkirjoissani, koska kaikki he muistavat väärin!:)

Lue lisää

Sukutukimus on yhtä ongelmallinen kuin vuosia pidetyt päiväkirjat. Tutkimus vie harrastajaltaan vuosia. Tavaraa, muistiinpanoja , sukutauluja, artikkeleita ja erilaista kirjallisuutta kertyy ja kertyy. Minunkin kaappini pullollaan!
Kerran vuodesa kokoonnutaan sukututkimusmessuille, vaihdetaan tietoja ja innostutaan toisten tutkimuksista,
Eräs vanha herra oli koko elämänsä ajan tutkinut Suomen ruotusotilaita. Vuodesta toiseen tutkija esitteli tutkimuksiaan messuilla. Hän oli perheetön, ja sanoi minullekin, että kun hänestä aika jättää, ei kukaan kiinostu hänen elämäntyöstään.
Se tuntui todellakin murheelliselta, sillä hän oli tutkinut näitä sotilaita aina Ruotsia myöden, ja hänellä oli laajat kansiot tutkimuksensa tuloksia. Jossakin vaiheessa hän kertoi, että eräs kaukainen sukulainen on tutustunut tutkimukseen ja alkanut kiinnostua. En tiedä, kuinka tosissaan sukulainen oli, mutta minua liikutti, kun tämä jo iäkäs vanhapoika niin onnellisena kertoi, että hänen tutkimuksensa ehkä sittenkin säilyvät hänen jälkeensä. Vuosiin en ole enää häntä nähnyt messuilla, eikä ruotusotilaita kukaan ole ollut esittelemässä.
Varmasti moni muukin sukututkimus katoaa jätemyllyyn tutkijan siirryttyä tutkittaviensa pariin.
Niin käynee minunkin mapeilleni.

Olen myös harrastanut sukututkimusta. Käytän Sukujutut -ohjelmaa tietojen arkistointiin. Kuvat ja muistiinpanot siirsin koneelle. Tänään vielä selasin muutamia 50 - vuotta vanhoja sanomalehtiä, mutta ei niistä enää mitään irronnut.