Olen alkanut siivoilla paikkoja huushollistani, on tuota joutavaakin tavaraa kertynyt. Ns. tavalliset tavarat menevät niille varattuihin keräyspisteisiin, mutta mihinkä laitat henk. koht. paperit, valokuvat, ym. sellaiset mitä en voi/halua yleiseen kierrätykseen laittaa, eikä haluaisi perikuntaa rasittaa näillä?
Vastaukset 12
- Näinminä
Ei valokuvat rasita , päinvastoin. Polta muut tai osta silppuri jolla tuhoat ne, joita et halua perillisten näkevän .
Samaa siivousta tuntuu riittävän, vaikka vuosi sitten hävitinkin
paljn muuton yhteydessä.
Valokuvia on kertynyt vuosikymmenien aikana niin paljon että
albumeista täyttyi yksi komero. Digitaaliset kuvat on poltettu
CD-levyille. Pojan tehtäväksi jää tehdä lopullinen hävitystyö.
Muut paperit ja henkilökohtaiset muistot ovatkin sitten asia
erikseen. Järki sanoo, että ei muuta kuin roskasäkkeihin vaan,
mutta toisaalta tuntuu että monet noista vähäpätöisistä
asioista liittyvät muistiin ja muistoihin ja eikös ole niin että
muistin säilymistä pitäisi vaalia?
Taidan laittaa ne omaan laatikkoon ja päälle lapun:
"Dekadenttia sisältöä. Ainoastaan laatikon omistaja saa sen
avata. Muuten laatikko hävitetään avaamattomana."
Tärkeätä omasta mielestäni on, että laskut ym. tilityksiin
kuuluvat paperit ovat järjestyksessä, eikä niitä tarvitse löytyä
sieltä täältä.
Kuullostaa aivan "kuolinsiivoukselta", vaikka en aiokaan ikinä kuolla,
jos vaan suinkin hengissä pysyn! :)- MISSÄ_VOI_POLTTAA_
Missä on yleinen paikka jossa voi polttaa vanhoja papereita,
rivitalossa, kerrostaloasunnossa ja harvoin nykyään omakotitalossakkaa on piakka missä voi poltaa vanhaa roskaa joista jo haluu päästä eroon,
roskalaatikkoon ei voi henkilökohtaista vanhaa paperia viedä,
ei voi polttaa mitään, muuten koko talo syttyy tuleen,Silppuri ei paljon maksa, parikymppiä ehkä. Hidasta sen kanssa hävitystyö on, mutta työksihän se siivous muuttuu, jos sen tosissaan ottaa. Siihen vain viereen ne vanhat dokumentit, kirjeet, valokuvat ja muut. Ja töihin!
Itse olen muka hyvin päättäväisesti alkanut hävittää kaikkea säästettyä, ja huomaan sitten, että ei tuota kuitenkaan, entäs tämä, VOI, onko tämäkin tallessa, ja Berttatädin rippikuva...muistanpa kun 40 v. sitten... keitäs nämä ihmiset ovatkaan, pitääpä kysyä veljeltä...
Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle. kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta.Siinäpä se, jätänkö vielä tuon ja tämän...Minulla on sellainen "jos vielä joskus tarviais varasto". Mitähän sen kanssa tekis...
Makriina kirjoitti:
Silppuri ei paljon maksa, parikymppiä ehkä. Hidasta sen kanssa hävitystyö on, mutta työksihän se siivous muuttuu, jos sen tosissaan ottaa. Siihen vain viereen ne vanhat dokumentit, kirjeet, valokuvat ja muut. Ja töihin!
Itse olen muka hyvin päättäväisesti alkanut hävittää kaikkea säästettyä, ja huomaan sitten, että ei tuota kuitenkaan, entäs tämä, VOI, onko tämäkin tallessa, ja Berttatädin rippikuva...muistanpa kun 40 v. sitten... keitäs nämä ihmiset ovatkaan, pitääpä kysyä veljeltä...
Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle. kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta."Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle".
Osuvasti kirjoitit tuon "jahkailun", kuten itsekkin sen koen. Suosiolla olen luopunut hienosti arkistoiduista lasku mapeista paperinkeräykseen, koska nyt on kaikki "arkistoitu" tähän ihanaan nettimaailmaan.
Mutta, mutta, minun monivuotiset päiväkirjani, joita olen "ajatellut" lukea ja joskus lukenutkin, että onko ne niin tärkeitä? Lukemiseni loppuu lyhyeen, kun muistoja pukkaa vuosien takaa.
Noinko ajattelin silloin ja mitä sitten tapahtuikaan? Tätä en olisi muistanut enää näin? Ja sitten muistikuvat palautuvat "aikaan menneeseen"???
Ei niitä voi hävittää, ainakaan vielä? Kuinka voisin jonkun tapahtuman todistaa sisaruksilleni, jos minulla ei olisi "todisteita" päiväkirjoissani, koska kaikki he muistavat väärin!:)Vuosi sitten muuton yhteydessä järkeistin melko rankalla kädellä mistä luovun ja mitä mukaan!
Mieheni oli melkoinen valokuvaaja, pilapiirtäjä ja lehtimies kun oli. Tauluaiheita maisemamaalaukseen oli laatikoittain, samoin etelän matkoistamme, aina monta kuvaa samasta kohteesta.
Annoin laatikoittain mennä loppukerääjien kuormaan, enkä ole katunut, muutamat säästin :D
Lapsilla on omat matkakuvansa, eivät he kaipaa hirmuisia määriä paperikuvia.
ICloud on mukava tallennusmuoto, tänään tulinkin helteestä sisälle 🎈leikkimään kuvilla🎈koneen ääreen 😍einari5 kirjoitti:
Siinäpä se, jätänkö vielä tuon ja tämän...Minulla on sellainen "jos vielä joskus tarviais varasto". Mitähän sen kanssa tekis...
Niinkuin se entinen tarkka rouva, jonka laatikostoissa oli nimilaput sisällöstä. Kuten: "Käytettäväksi liian lyhyitä narunpätkiä."
Siivosin tänä kevään kesämökin yläkaappeja. Maltoin heittää pois pussikeitot, joiden viimeinen käyttöpäivä oli 5 v. sitten, samoin maustepussit, vierasvarakeksipaketit, kuivahiivat... - Tulipa tilaa, kun luin jokaisen päivämäärän. Mökille kun jokainen tuo tullessaan "kaikenvaralta". Sinne ne sitten jäävät.Löytyi kassillinen ompelukaavoja, muutama BURDA-lehti ja neljä A5-kokoista ompelu-ja neulontaohjekirjaa, ovat 80-luvulta. Nämä kai joutavat jätepaperiin....
- ex.ompelija
Ilmoita Tori.fi:llä. On keräilijöitä, jotka haluavat 80-luvun kaavoja ja muotilehtiä.
Kristiina23 kirjoitti:
"Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle".
Osuvasti kirjoitit tuon "jahkailun", kuten itsekkin sen koen. Suosiolla olen luopunut hienosti arkistoiduista lasku mapeista paperinkeräykseen, koska nyt on kaikki "arkistoitu" tähän ihanaan nettimaailmaan.
Mutta, mutta, minun monivuotiset päiväkirjani, joita olen "ajatellut" lukea ja joskus lukenutkin, että onko ne niin tärkeitä? Lukemiseni loppuu lyhyeen, kun muistoja pukkaa vuosien takaa.
Noinko ajattelin silloin ja mitä sitten tapahtuikaan? Tätä en olisi muistanut enää näin? Ja sitten muistikuvat palautuvat "aikaan menneeseen"???
Ei niitä voi hävittää, ainakaan vielä? Kuinka voisin jonkun tapahtuman todistaa sisaruksilleni, jos minulla ei olisi "todisteita" päiväkirjoissani, koska kaikki he muistavat väärin!:)Sukutukimus on yhtä ongelmallinen kuin vuosia pidetyt päiväkirjat. Tutkimus vie harrastajaltaan vuosia. Tavaraa, muistiinpanoja , sukutauluja, artikkeleita ja erilaista kirjallisuutta kertyy ja kertyy. Minunkin kaappini pullollaan!
Kerran vuodesa kokoonnutaan sukututkimusmessuille, vaihdetaan tietoja ja innostutaan toisten tutkimuksista,
Eräs vanha herra oli koko elämänsä ajan tutkinut Suomen ruotusotilaita. Vuodesta toiseen tutkija esitteli tutkimuksiaan messuilla. Hän oli perheetön, ja sanoi minullekin, että kun hänestä aika jättää, ei kukaan kiinostu hänen elämäntyöstään.
Se tuntui todellakin murheelliselta, sillä hän oli tutkinut näitä sotilaita aina Ruotsia myöden, ja hänellä oli laajat kansiot tutkimuksensa tuloksia. Jossakin vaiheessa hän kertoi, että eräs kaukainen sukulainen on tutustunut tutkimukseen ja alkanut kiinnostua. En tiedä, kuinka tosissaan sukulainen oli, mutta minua liikutti, kun tämä jo iäkäs vanhapoika niin onnellisena kertoi, että hänen tutkimuksensa ehkä sittenkin säilyvät hänen jälkeensä. Vuosiin en ole enää häntä nähnyt messuilla, eikä ruotusotilaita kukaan ole ollut esittelemässä.
Varmasti moni muukin sukututkimus katoaa jätemyllyyn tutkijan siirryttyä tutkittaviensa pariin.
Niin käynee minunkin mapeilleni.Olen myös harrastanut sukututkimusta. Käytän Sukujutut -ohjelmaa tietojen arkistointiin. Kuvat ja muistiinpanot siirsin koneelle. Tänään vielä selasin muutamia 50 - vuotta vanhoja sanomalehtiä, mutta ei niistä enää mitään irronnut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä haluaisit minusta mies
Meidän tilanne on ns.vaikea, eikä olla koskaan puhuttu tai edes ehditty puhua siitä, että mihin me tällä kaikella säätäm69979- 55948
Kun olet noin varovainen, niin tehdään näin
Ollaan luontevia kun tavataan. Ei mitään paineita. Halataan lämpimästi toisiamme, ja sitä hetkeä voi viivyttää, kunnes s42892Martina Aitolehti ja Nanna Karalahti - Rajua röykytystä nyrkkeilymatsista "Ettei naisten botoksi..."
Martina Aitolehti ja Nanna Karalahti nyrkkeilevät toisiaan vastaan Immu Fight Nightissa. Naiset ovat saaneet osakseen k54685Selvitetään tämä meidän välinen juttu
Kertoisin sulle, mitä sinussa näen ja mikä viehättää eniten. Pitkä tarina tulisi siitä, mutta haluisin nähdä, kun kuunte21674- 33625
Martina ja Levin kiinteistö
Ei ole enää "mun Leviä". Kiinteistöllä uudet omistajat ja välillä palautui takaisin rakennuttajallekin, miksköhän.272609Harmittaa kun en saa edes tietää
miten elämässäs menee. Niinkin tärkeä asia, et miten jaksat. Kuinka terveys jne. Olet niin tärkeä, että haluaisin tietää44558Miesten vs naisten älykkyys
Eiköhän tämä asia ole ihan itsestään selvä: "Adult male brains average approximately 1,370–1,378 grams, while female br163528Onko jo liian törkeää? Selviytyjät Suomi herättää kummastusta
Selviytyjät Suomi juhlistaa 10. tuotantokauttaan - ja tiedossa on entistä ankarampaa menoa. Mutta mennäänkö jo liian pi6523