Mihin joutuvat?

Olen alkanut siivoilla paikkoja huushollistani, on tuota joutavaakin tavaraa kertynyt. Ns. tavalliset tavarat menevät niille varattuihin keräyspisteisiin, mutta mihinkä laitat henk. koht. paperit, valokuvat, ym. sellaiset mitä en voi/halua yleiseen kierrätykseen laittaa, eikä haluaisi perikuntaa rasittaa näillä?

12

228

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Näinminä

      Ei valokuvat rasita , päinvastoin. Polta muut tai osta silppuri jolla tuhoat ne, joita et halua perillisten näkevän .

    • Samaa siivousta tuntuu riittävän, vaikka vuosi sitten hävitinkin
      paljn muuton yhteydessä.

      Valokuvia on kertynyt vuosikymmenien aikana niin paljon että
      albumeista täyttyi yksi komero. Digitaaliset kuvat on poltettu
      CD-levyille. Pojan tehtäväksi jää tehdä lopullinen hävitystyö.

      Muut paperit ja henkilökohtaiset muistot ovatkin sitten asia
      erikseen. Järki sanoo, että ei muuta kuin roskasäkkeihin vaan,
      mutta toisaalta tuntuu että monet noista vähäpätöisistä
      asioista liittyvät muistiin ja muistoihin ja eikös ole niin että
      muistin säilymistä pitäisi vaalia?
      Taidan laittaa ne omaan laatikkoon ja päälle lapun:
      "Dekadenttia sisältöä. Ainoastaan laatikon omistaja saa sen
      avata. Muuten laatikko hävitetään avaamattomana."

      Tärkeätä omasta mielestäni on, että laskut ym. tilityksiin
      kuuluvat paperit ovat järjestyksessä, eikä niitä tarvitse löytyä
      sieltä täältä.

      Kuullostaa aivan "kuolinsiivoukselta", vaikka en aiokaan ikinä kuolla,
      jos vaan suinkin hengissä pysyn! :)

    • MISSÄ_VOI_POLTTAA_

      Missä on yleinen paikka jossa voi polttaa vanhoja papereita,
      rivitalossa, kerrostaloasunnossa ja harvoin nykyään omakotitalossakkaa on piakka missä voi poltaa vanhaa roskaa joista jo haluu päästä eroon,
      roskalaatikkoon ei voi henkilökohtaista vanhaa paperia viedä,
      ei voi polttaa mitään, muuten koko talo syttyy tuleen,

      • Silppuri ei paljon maksa, parikymppiä ehkä. Hidasta sen kanssa hävitystyö on, mutta työksihän se siivous muuttuu, jos sen tosissaan ottaa. Siihen vain viereen ne vanhat dokumentit, kirjeet, valokuvat ja muut. Ja töihin!
        Itse olen muka hyvin päättäväisesti alkanut hävittää kaikkea säästettyä, ja huomaan sitten, että ei tuota kuitenkaan, entäs tämä, VOI, onko tämäkin tallessa, ja Berttatädin rippikuva...muistanpa kun 40 v. sitten... keitäs nämä ihmiset ovatkaan, pitääpä kysyä veljeltä...
        Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle. kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta.


      • Siinäpä se, jätänkö vielä tuon ja tämän...Minulla on sellainen "jos vielä joskus tarviais varasto". Mitähän sen kanssa tekis...


      • Makriina kirjoitti:

        Silppuri ei paljon maksa, parikymppiä ehkä. Hidasta sen kanssa hävitystyö on, mutta työksihän se siivous muuttuu, jos sen tosissaan ottaa. Siihen vain viereen ne vanhat dokumentit, kirjeet, valokuvat ja muut. Ja töihin!
        Itse olen muka hyvin päättäväisesti alkanut hävittää kaikkea säästettyä, ja huomaan sitten, että ei tuota kuitenkaan, entäs tämä, VOI, onko tämäkin tallessa, ja Berttatädin rippikuva...muistanpa kun 40 v. sitten... keitäs nämä ihmiset ovatkaan, pitääpä kysyä veljeltä...
        Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle. kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta.

        "Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle".

        Osuvasti kirjoitit tuon "jahkailun", kuten itsekkin sen koen. Suosiolla olen luopunut hienosti arkistoiduista lasku mapeista paperinkeräykseen, koska nyt on kaikki "arkistoitu" tähän ihanaan nettimaailmaan.

        Mutta, mutta, minun monivuotiset päiväkirjani, joita olen "ajatellut" lukea ja joskus lukenutkin, että onko ne niin tärkeitä? Lukemiseni loppuu lyhyeen, kun muistoja pukkaa vuosien takaa.

        Noinko ajattelin silloin ja mitä sitten tapahtuikaan? Tätä en olisi muistanut enää näin? Ja sitten muistikuvat palautuvat "aikaan menneeseen"???

        Ei niitä voi hävittää, ainakaan vielä? Kuinka voisin jonkun tapahtuman todistaa sisaruksilleni, jos minulla ei olisi "todisteita" päiväkirjoissani, koska kaikki he muistavat väärin!:)


      • Vuosi sitten muuton yhteydessä järkeistin melko rankalla kädellä mistä luovun ja mitä mukaan!

        Mieheni oli melkoinen valokuvaaja, pilapiirtäjä ja lehtimies kun oli. Tauluaiheita maisemamaalaukseen oli laatikoittain, samoin etelän matkoistamme, aina monta kuvaa samasta kohteesta.
        Annoin laatikoittain mennä loppukerääjien kuormaan, enkä ole katunut, muutamat säästin :D

        Lapsilla on omat matkakuvansa, eivät he kaipaa hirmuisia määriä paperikuvia.

        ICloud on mukava tallennusmuoto, tänään tulinkin helteestä sisälle 🎈leikkimään kuvilla🎈koneen ääreen 😍


      • einari5 kirjoitti:

        Siinäpä se, jätänkö vielä tuon ja tämän...Minulla on sellainen "jos vielä joskus tarviais varasto". Mitähän sen kanssa tekis...

        Niinkuin se entinen tarkka rouva, jonka laatikostoissa oli nimilaput sisällöstä. Kuten: "Käytettäväksi liian lyhyitä narunpätkiä."

        Siivosin tänä kevään kesämökin yläkaappeja. Maltoin heittää pois pussikeitot, joiden viimeinen käyttöpäivä oli 5 v. sitten, samoin maustepussit, vierasvarakeksipaketit, kuivahiivat... - Tulipa tilaa, kun luin jokaisen päivämäärän. Mökille kun jokainen tuo tullessaan "kaikenvaralta". Sinne ne sitten jäävät.


      • Löytyi kassillinen ompelukaavoja, muutama BURDA-lehti ja neljä A5-kokoista ompelu-ja neulontaohjekirjaa, ovat 80-luvulta. Nämä kai joutavat jätepaperiin....


      • ex.ompelija

        Ilmoita Tori.fi:llä. On keräilijöitä, jotka haluavat 80-luvun kaavoja ja muotilehtiä.


      • Kristiina23 kirjoitti:

        "Tämä siivoustyö jää useinmiten jälkikasvulle".

        Osuvasti kirjoitit tuon "jahkailun", kuten itsekkin sen koen. Suosiolla olen luopunut hienosti arkistoiduista lasku mapeista paperinkeräykseen, koska nyt on kaikki "arkistoitu" tähän ihanaan nettimaailmaan.

        Mutta, mutta, minun monivuotiset päiväkirjani, joita olen "ajatellut" lukea ja joskus lukenutkin, että onko ne niin tärkeitä? Lukemiseni loppuu lyhyeen, kun muistoja pukkaa vuosien takaa.

        Noinko ajattelin silloin ja mitä sitten tapahtuikaan? Tätä en olisi muistanut enää näin? Ja sitten muistikuvat palautuvat "aikaan menneeseen"???

        Ei niitä voi hävittää, ainakaan vielä? Kuinka voisin jonkun tapahtuman todistaa sisaruksilleni, jos minulla ei olisi "todisteita" päiväkirjoissani, koska kaikki he muistavat väärin!:)

        Sukutukimus on yhtä ongelmallinen kuin vuosia pidetyt päiväkirjat. Tutkimus vie harrastajaltaan vuosia. Tavaraa, muistiinpanoja , sukutauluja, artikkeleita ja erilaista kirjallisuutta kertyy ja kertyy. Minunkin kaappini pullollaan!
        Kerran vuodesa kokoonnutaan sukututkimusmessuille, vaihdetaan tietoja ja innostutaan toisten tutkimuksista,
        Eräs vanha herra oli koko elämänsä ajan tutkinut Suomen ruotusotilaita. Vuodesta toiseen tutkija esitteli tutkimuksiaan messuilla. Hän oli perheetön, ja sanoi minullekin, että kun hänestä aika jättää, ei kukaan kiinostu hänen elämäntyöstään.
        Se tuntui todellakin murheelliselta, sillä hän oli tutkinut näitä sotilaita aina Ruotsia myöden, ja hänellä oli laajat kansiot tutkimuksensa tuloksia. Jossakin vaiheessa hän kertoi, että eräs kaukainen sukulainen on tutustunut tutkimukseen ja alkanut kiinnostua. En tiedä, kuinka tosissaan sukulainen oli, mutta minua liikutti, kun tämä jo iäkäs vanhapoika niin onnellisena kertoi, että hänen tutkimuksensa ehkä sittenkin säilyvät hänen jälkeensä. Vuosiin en ole enää häntä nähnyt messuilla, eikä ruotusotilaita kukaan ole ollut esittelemässä.
        Varmasti moni muukin sukututkimus katoaa jätemyllyyn tutkijan siirryttyä tutkittaviensa pariin.
        Niin käynee minunkin mapeilleni.


      • Olen myös harrastanut sukututkimusta. Käytän Sukujutut -ohjelmaa tietojen arkistointiin. Kuvat ja muistiinpanot siirsin koneelle. Tänään vielä selasin muutamia 50 - vuotta vanhoja sanomalehtiä, mutta ei niistä enää mitään irronnut.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 188
      4209
    2. Putin lähti takki auki sotaan....

      Luuli, että kolmessa päivässä hoidetaan, nyt on mennyt 3,5 vuotta eikä voitosta tietoakaan. Kaiken lisäksi putin luuli,
      Maailman menoa
      103
      3475
    3. SDP ylivoimainen ykkönen

      En ole koskaan viitsinyt käydä äänestämässä, mutta nyt SDP:n etumatka on niin kutkuttava, että pakkohan se on vaivautua.
      Maailman menoa
      102
      2790
    4. Polttomoottoriauto on köyhän merkki

      Kun ei ole varaa ostaa sähköautoa, niin joutuu köyhän autoa käyttämään.
      Maailman menoa
      304
      2726
    5. Patteriauton ovia ei saatu auki - kuljettaja koki hirvittävän kuoleman!

      ”Oviongelma johti kuskin kuolemaan kolarissa – tämä ratkaisu saatetaan kieltää kokonaan Sivulliset pyrkivät tempomaan a
      Maailman menoa
      43
      2400
    6. Näitä venäjä-faneja tuntuu edelleen vaan riittävän - kummallista

      ja lähinnä siis ihan suomalaisia. Mitä hienoa ja hyvää he näkevät maassa joka on diktatuuri, maassa jossa ei ole sananv
      Maailman menoa
      191
      2202
    7. Ulkoistin makuaistini Yleisradiolle

      Nyt voimme luottaa siihen, että Virallinen Totuus tekee maistelutyön puolestamme. Me persulandiassa arvostamme priimaa,
      Maailman menoa
      0
      2080
    8. Sanna on pakottaja, domina

      Pakotti sadistisessti työttömät hakemaan töitä, josta seurasi hirmuinen työttömyys. Näin on asia, jos uskomme Hesarin k
      Maailman menoa
      37
      1792
    9. Skodan hankintaan painostaminen toi potkut

      Kylläpä on kovat keinot käytössä, kun on yritetty pakottaa hankkimaan Skoda painostuskeinoilla. Kyllä valinnan pitää oll
      Skoda
      9
      1639
    10. Mies älä

      Odota enää vaan toimi. Pieni vinkkivitonen 🫰💥
      Ikävä
      45
      1183
    Aihe