Huono ÄO kompensoidaan ahkeruudella.

Tuttu järkytys jollekin Mensa-Äoollekin on esim. shakinpeluussa se, että vaikka shakki ei ole säänöiltään mikään erityisen vaikea peli, eikä valintoja ole yleensä yli 30:ntä, niin ei siinä pelkällä ÄOOLLA mellestetä. Täytyy ahkeroida, täytyy muistaa, täytyy nopeuttaa peliään, aina kun pystyy. Kuitenkin JOS TEKEE MOLEMPIA, sekä vaikeita ÄOO-testejä, JA Pelaa paljon, niin sellaisestahan tulee pian joku "Maailmanmestari".

Se, että korkea Äoo ei kuitenkaan auta ihmissuhteissa, on kiistelty tosiasia, koska toisaalta, vaikka kukaan EI VIHAA, ÄO-luuseria(alle 100 Äoota), niin toki tyhmyytensä saattaa aiheuttaa sen, että hän ei silti tiedä olevansa erityisen suuri kultsipuppeli, mitä asemaa ei kukaan älyllään muita liika voittanut silti saavuta. Onko esimerkiksi Isi yleensä vain kiva luuseri? Rakkaus on tosin siinä tuota voittajan VIhaa järkevämpää, että se tuntuu paremmalta, ja rakentaa kalliimpaa hekumaa kaikille, vaikka voitaisi ei koskaan ketään, missään kilpailusssa, eli voittajan kylmään virnuiluun vain koukkuun jäänyt Mestarin olotila, on omituisempi addiktio vieläkin, kuin rakastelu, kaikessa yställismielisissä luuserintouhuissa. Jos te valitsette silti voittamisen ja vihaamisen, sitä teilläkään ei ole lupa tehdä, että otette patakurkon vihallenne pariksi ristikuninkaan, miehen silmän, joka haluaisi nähdä pelinsä luonnossa, koska siitähän Perkeleen kortista kaikki sodat on syntyneet. Tosin aikansa silläkin, NYT ei ole silti sen aika, olen siitä varma. Saammehan me Rauhan aikana edes urheilussa nähdä joitakin samaistuksia peleihimme. Mutta yrittääkää kuolla silti aina pois Suomen puolelta, jos juuri olette jollekin hävinneet, niin ette ole silloin epäisänmaalisia:-) Vain voitto kelpaa Suomalaiselle, eikä siinä ole mitään häpäemistä, jos ei väärydellä voita.