Minua kiehtoo varmuus tietoteoreettisena käsitteenä ja varmuuden maksimointi tietoteoreettisena haasteena. Vastaan haasteeseen seuraavalla tavalla.
1) täysi varmuus ja itseensä viittaavuus
2) täysi varmuus ja todellinen vastaavuus
Ensinnä, itseensä viittaavat lauseet ovat olleet sangen pulmallisia tieteellisen ajattelun historiassa. Seuraava on ratkaisu ongelmaan.
Jos on täysin varmaa, että lause "tämä lause on tosi" on tosi ja että jos lause "tämä lause on epätosi" on epätosi, niin on täysin epävarmaa, että lause "tämä lause on tosi" on epätosi ja että lause "tämä lause on epätosi" on tosi.
Johtopäätös on tiedon klassisen määritelmän hengessä sekä hyvin perusteltu että tosi.
Täysi varmuus on oikea alkuarvo päättelylle ja pätevä päättely säilyttää täyden varmuuden. Vertaa deduktio ja totuuden säilyminen. Täysi varmuus ja täysi epävarmuus ovat toisensa poissulkevia vastakohtia eli dikotomisia käsitteitä.
Toiseksi, todellinen vastaavuus on itsensä ulkopuolelle viittaavuutta.
1) Tieto on käsitys jonka todellinen vastaavuus on täysin varma.
2) Käsityksen "maailmankaikkeus on olemassa" todellinen vastaavuus on täysin varma.
3) Käsitys "p " on tosi jos ja vain jos todellisuudessa p.
Tieto ja uskomus ovat tämän määritelmän mukaan toisensa poissulkevia vastakohtia. Uskomus on käsitys, jonka todellinen vastaavuus on täysin epävarma.
Mitä merkitystä tieteelliselle ajattelulle yleensä on sillä, että tieto voi nyt olla täysin varmaa? Millaista mahtaa olla kvanttimekaaninen ajattelu täyden varmuuden vallitessa?
1) täysi varmuus ja itseensä viittaavuus
2) täysi varmuus ja todellinen vastaavuus
Ensinnä, itseensä viittaavat lauseet ovat olleet sangen pulmallisia tieteellisen ajattelun historiassa. Seuraava on ratkaisu ongelmaan.
Jos on täysin varmaa, että lause "tämä lause on tosi" on tosi ja että jos lause "tämä lause on epätosi" on epätosi, niin on täysin epävarmaa, että lause "tämä lause on tosi" on epätosi ja että lause "tämä lause on epätosi" on tosi.
Johtopäätös on tiedon klassisen määritelmän hengessä sekä hyvin perusteltu että tosi.
Täysi varmuus on oikea alkuarvo päättelylle ja pätevä päättely säilyttää täyden varmuuden. Vertaa deduktio ja totuuden säilyminen. Täysi varmuus ja täysi epävarmuus ovat toisensa poissulkevia vastakohtia eli dikotomisia käsitteitä.
Toiseksi, todellinen vastaavuus on itsensä ulkopuolelle viittaavuutta.
1) Tieto on käsitys jonka todellinen vastaavuus on täysin varma.
2) Käsityksen "maailmankaikkeus on olemassa" todellinen vastaavuus on täysin varma.
3) Käsitys "p " on tosi jos ja vain jos todellisuudessa p.
Tieto ja uskomus ovat tämän määritelmän mukaan toisensa poissulkevia vastakohtia. Uskomus on käsitys, jonka todellinen vastaavuus on täysin epävarma.
Mitä merkitystä tieteelliselle ajattelulle yleensä on sillä, että tieto voi nyt olla täysin varmaa? Millaista mahtaa olla kvanttimekaaninen ajattelu täyden varmuuden vallitessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sanoisin tuosta, että nk. totuudenväittäjien eli truth-tellereiden totuusarvo on kiivaan keskustelun kohteena loogikkojen keskuudessa. Jotkut sanovat niitä tosiksi, jotkut sanovat, että ne eivät esitä mitään väitettä, ja ovatpa jotkut sanoneet niitä epätosiksikin. Ainakaan siinä mielessä niiden totuudesta siis ei ole varmuutta, että niiden totuusarvosta (ja edes totuusarvon olemassaolosta) ei ole yksimielisyyttä.
Näytät sekoittavan keskenään tapaukset:
- ei ole täysin varmaa, että p.
- on täysin varmaa, että ei-p.
Tieto ja uskomus eivät standardimman tiedonmääritelmän mukaan ole toisensa poissulkevia, koska yleensä ajatellaan niin, että henkilö tietää että p vain jos hän uskoo todeksi että p.
Kannattaa ehkä lukea, mitä aiheesta on jo aikaisemmin ajateltu, niin ei tarvitse keksiä samaa ruutia yhä uudelleen. Witgensteinin ajatuksista postuumisti julkaistu teos "Varmuudesta" taitaa kertoa asiasta kaiken oleellisen.
Luin Wittgensteinin "Varmuudesta" ja se teki vaikutuksen.
Lause "tiedän, että maailmankaikkeus on olemassa" tarkoittaa samaa kuin lause "on täysin varmaa, että maailmankaikkeus on olemassa". Täysi varmuus on mielenilmiö ja tietäminen on täyttä varmuutta jostain todellisesta. Todellinen on olemassa.
" Olemassaolo on kaiken mitta" on maailmankuvani alkuarvo. Yllättävän moni viitsii/osaa eksplikoida maailmankuvansa. Teen esimerkkisuorituksen:
1) Olemassaolo on kaiken mitta.
2) On olemassa ihmismieli.
3) On olemassa ihmismielesrä riippuva todellisuus.
4) On olemassa ihmismielestä riippumaton todellisuus.
5) On olemassa todellisuus, jota ihmismieli voi tulkita.
6) On olemassa maailma 1, joka on kaikki tutkimuskohteet.
7) On olemassa maailma 2, joka on kaikki tutkijat.
8) On olemassa maailma 3, joka on kaikki teoriat.
9) On olemassa maailma 4, joka on kaikki totuudet.
Maailmankuvani ei ole niinkään tieteellinen tai edes fysikaalinen kuin synerginen. Teesi (1,2,3,4), synteesi (5) ja analyysi (6,7,8,9) ovat toisiaan täydentäviä vaihtoehtoja. Synergia on toisiaan täydentävien vaihtoehtojen yhteistoimintaa.
Jo olemassa olevan suhteenhan epävarmuutta ei ole. Maapallo on olemassa, kun äärimmäisen epätodennäköinen tapahtumaketju on toteutunut.
Kiusallinen epävarmuus liittyy ennustamiseen. Millä varmuudella mitäkin pystytään ennustamaan. Esim. kvanttimekaniikka on juuri tätä. Täyttä varmuutta ei voida saada, mutta silti ennusteita pystytään tekemään.
Myös vakuutusfirmat elävät tilastoihin perustuvien ennusteiden varassa.
Keskeistä on, että totuutta ei päätellä yksittäistapauksen perusteella.
Jos+väitetään,+että+lantinheitossa+kruunun+todennäköisyys+on+50.0+%,+niin+kuinka+monta+heittoa+tarvitaan+tämän+väitteen+paikkansapitävyyden+todistamiseksi.
Jos+10+000+heiton+tulos+tukee+väitettä,+niin+väite+on+tosi+95+%+varmuudella.
Lähestyin totuutta ristiriidattomuus edellä eli
Jos tosi on tosi ja epätosi on epätosi, niin tosi ei ole epätosi.
Keksin vielä seuraavat:
1) On totta, että lause "tämä lause on tosi" on aina tosi.
2) On totta, että lause "tämä lause on epätosi" on aina epätosi.
Vertailun vuoksi vielä:
Tämä lause on todellinen ja tosi. Siinä todellinen on olemassa ja tosi pitää paikkansa. Kaiken kaikkiaan totuudella on ajattelussani tärkeä rooli. Tässä yhteydessä totuus on täysin varmaa tietoa.
Miettikääpä seuraavaa väitettä: Täysi varmuus on todennäköisyyden oikeutus.
Varma tieto tuskin on pelkän muodollisen logiikan ongelma, niinkuin edellä on tarkasteltu.
Mikä on varmaa perinteisesti on cogito: ajattelen siis olen. Tämä on analysoitu siihen, että on varmaa, että jokin on, joka ajattelee. Olen lisännyt tähän, että täytyy olla jokin entiteetti (ilmeisesti elin, aivot) joka ajattelee ja jokin ympäristö missä tämä ajattelu tapahtuu. Nämä kaksi asiaa, se entiteetti ja se ympäristö ovat ulkomaailmaa ja varmasti olemassa. Siis näillä edellytyksillä Descartesin cogitoon jo implisiittisesti sisältyy ulkomaailman olemassolonkin todistus.
Ja cogiton lisäksi on toinenkin varma totuus: kaikkeus on olemassa. Ja varmaa on myös, että kaikkeus on ikuinen ja rajaton. Vaikka tässä kyllä täytyy ikuisuuden ja rajattomuuden luonnetta ja olemusta hieman tarkemmin tutkia ja havainnollistaa.
Nämä eivät ole loogisia totuuksia vaan varmaa tietoa. Loogisia ne ovat kuitenkin siinä mielessä, että ne ovat ajattelun totuuksia, eivät emiirisiä tutkimustuloksia. Aikaisemmin olen väittänyt, että ne ovat loogisia totuuksia, mutta tässä on tehty nämä myönnytykset, tarkennukset ja lisäykset.
Siis ne ovat rationaalista tietoa eivätkä empiiristä tietoa. Niiden varmuutta kannattanee tosiaan tarkastella. Ovatko ne varmoja? Niinkuin väitän.
"Ja cogiton lisäksi on toinenkin varma totuus: kaikkeus on olemassa. Ja varmaa on myös, että kaikkeus on ikuinen ja rajaton. Vaikka tässä kyllä täytyy ikuisuuden ja rajattomuuden luonnetta ja olemusta hieman tarkemmin tutkia ja havainnollistaa."
Minä ainakin toivoisin sellaisen rajauksen, että ikuisuudesta ja rajattomuudesta ei seuraa, että minulla on äärettömän monta identtistä kaksoisolentoa. Eikä natsipotkijalla.