Älykkyyden operatiivisesta määritelmästä

Termi älykkyys on sikkaa roskaviihdettä, jota lähinnä irse-ehostusta kaipaavat käyttävät.

Jos puhutaan mentaalisesta suorituskyvystä ja kognitiosta, niin se rakentuu assosiointikyvystä ja muistista. Assosiointikyky jakaantuu kykyyn yhdistellä "uusia" asioita ja kykyyn hakea tietoa muististaan.

Ihmisen aivot ovat toimintaperiaatteeltaan aivan helvetin yksikertainen värkki. Ei niiden toimintaa tarvitse mystifioida. Paitsi niiden, jotka ovat liian tyhmiä nähdäkseen todellisuuden sellaisena kuin se on.

G-tekijä liittyy seikkoihin, jotka vaikuttavat yhtä aikaa kaikkiin noihin osa-alueisiin. Tyypillisesti päänalueen verenkierto on yksi. Tämän huomaa aivan selvästi dementoituneita vanhuksia seuratessaan. Sekundäärisenä vaikutuksena se lienee mukana myös siinä ilmiössä, että aivojen käyttäminen hidastaa niiden rappeutumista. Tämähän pätee myös muihin ihmisen elimiin.

Ja jos joku pässi nyt luulee minun esittäneen edellä jonkin holismin, niin tiedoksi, että siellä oli se sana yksi. Keskushermoston toimintaan vaikuttavia tekijöitä on monia, sillä biologisena elimenä aivot eivät sitten olekaan ihan niin yksinkertainen rakenne.

Älykkyys on myös suhteellisuudentajua. Tyhmä ihminen ei edes tiedä olevansa tyhmä, koska oman tyhmyyden tiedostaminen vaatii jo jonkinsortin älyä.

Älykäs ihminen toki tietää paikkansa.

Ööögöödöööfööfööösöö

Ei älykkyys ole tiedollista osaamista. Mutta tiedollinen osaminen tekee älykkäästä ylivoimaisen.

Älykkyys on selviytymistä uusista ja yllättävistä tilanteista. Pienten lasten joukossa tämä ilmenee selkeimmin, koska heille lähes kaikki on uutta ja ennen kokematonta. Erot ovat valtavat ja näyttää siltä, että pysyväisluontoiset.

Älykkääksi ei synnytä. Lapsi saavuttaa apinan älykkyyden vasta muutaman vuoden ikäisenä. Mutta älykkyyteen vaikuttavat tekijät, joita onhan.se.nuinkii on ansiokkaasti analysoinut, ovat aika suuressa määrin perinnöllisiä.

Älykkyys on prosessointikykyä, viisaus tietoa/tietämistä.