Jos nimittäin ajatellaan, että on. Niin silloinhan sähkön pitäisi syntyä jossakin.
Varsin epätodennäköistä siis.
Varsin epätodennäköistä siis.
Onko sähkö fyysistä?
ajatusluistaa
16320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sähkö on tapa siirtää energiaa paikasta toiseen.
Voimalaitoksella höyry pyörittää generaattoria eli "johdinta magneettikentässä". Tehtailla ja kotona taas moottorin johdinkäämeissä kulkeva sähkövirta pyörittää moottoria.
Oikosulkumoottori on hieno ja yksinkertainen keksintö. Energian siirtämiseksi tarvitaan vain kaksi moottoria. Toinen kytketään generaattoriksi ja toinen moottoriksi. Ja tietysti kolme piuhaa siihen väliin.
Tiedä sitten, mitä avaaja ajaa takaa, mutta:
Yksinkertaisin ja maailmankaikkeuden yleisin alkuaine vety koostuu protonista ja sitä kiertävästä elektronista. Elektronilla on negatiivinen sähkövaraus (-e) ja protonilla vastaavasti saman suuruinen positiivinen varaus ( e). Ulospäin vety näyttää sähkövarauksen suhteen neutraalilta.
Jos vetyatomilta riistetään elektroni, niin se jää positiivisesti varautuneeksi e verran. Vastaavasti jossakin on -e verran negatiivista varausta.
Alkuaineiden ytimet koostuvat protoneista ja neutroneista. Ulospäin sähköisesti neutraali neutroni ei ole vapaana stabiili, vaan hajoaa protoniksi ja elektroniksi noin 11 min puoliintumisajalla. Kun elektroni jää kiertämään protonia, syntyy vetyatomi.
Elektronin antihiukkanen on positroni. Sen varaus on e. Kun positroni ja elektroni kohtaavat, tapahtuu annihilaatio, jonka tuloksena syntyy kaksi vastakkaisiin suuntiin lähtevää gammasäteilyn kvanttia. Niiden energia vastaa elektronin ja positronin "massaenergiaa". Näin sähkö häviää "taivaan tuuliin".
Sähköstä voi sanoa vain sen mitä se tekee mutta ei sitä mitä se on. Tiede voi tutkia vain prosesseja ja niiden säännönmukaisuuksia ja 'sähkö' on vain yleiskäsite samalla tavalla kuin 'energia' . Käsite 'fyysinen' on vielä epämääräisempi käsite ja oikeastaan tarkoittaa kaikkia prosesseja joita ylipäätänsä voidaan havaita ja mitata. Ontologia sinänsä menee metafysiikan ja filosofian puolelle eli kysymys "mitä jokin on" antaa aina vastaukseksi mitä se jokin tekee tai missä yhteydessä käsitettä käytetään.
Heh. Ovatko aivot fyysisiä? Ovatko? Koska niidenkin toiminta on vain sähkömagneettista värähtelyä tai aaltoliikettä. Puhutaan että aivoissa on bio-kemialllisia prosesseja. Pöh ja Döh. Bio-kemiallinen käyttäytyminen kun palautuu - kas kummaa - sähkömagnetismiin.
En jaksa aloittaa keskustelua aivojen toiminnasta. Totean vain että IBM on jo kehittänyt toimivan emulaattorin aivoille perustuen sähkömagnetismiin.
Onko sähkö fyysistä? DiibaDaadaDuu.
"En jaksa aloittaa keskustelua aivojen toiminnasta."
Joo et varmaan.... :-)
"Totean vain että IBM on jo kehittänyt toimivan emulaattorin aivoille perustuen sähkömagnetismiin."
Mihinkä sitten enää tieteilijöitä tarvitaan? Delegoidaan sitten koko touhu tuolle IBM:n emulaattorille. Koko tiedeyhteisön voi sitten päästää hyvin ansaitulle eläkkeelle.
"Joo et varmaan.... :-)"
Hieno filosofinen kommentti. LOL,
"Mihinkä sitten enää tieteilijöitä tarvitaan? Delegoidaan sitten koko touhu tuolle IBM:n emulaattorille. Koko tiedeyhteisön voi sitten päästää hyvin ansaitulle eläkkeelle."
Tieteilijöitä tarvitaan juuri siihen mihin IBM heitä käyttää eli keksimään uusia merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja. Mutta mihin oikein filosofeja tarvitaan?
Eikö IBM:n sähkömagnetismilla toimiva aivoemulaattori olekaan mikään aivojen funktionaalinen vastine? Miksei? Aivojenhan piti perustua sähkömagnetismiin. Voi... voi... voi...
Sähkömagnetismi on yksi luonnon perusvoima. Kun universumi on olemassa niin siinä on olemassa ainakin myös nämä neljä tunnettua perusvoimaa:
- sähkömagneettinen voima
- vahva ydinvoima
-heikko ydinvoima
-painovoima (gravitaatio)
Sähköä ei "synny" mistään tyhjästä, vaan sähkömagneettinen energia sisältyy universumin olemassaoloon olemassaolevana yhtenä perusvoimana.
Kyllä, sähkö synnytetään generaattorilla eli vaihtuvalla magneettikentällä, mikä panee vapaat elektronit liikkumaan generaattorin virtapiirin johdetta/johtoa pitkin fysiikan (sähkömagnetiikan) lakien mukaan. Ne menee niin pitkälle kun johtoa riittää. Johdon päässä on yleensä muuntaja, ja sen ensiössä tuo elektronivirta saa aikaan taas magneettikentän mikä saa aikaan muuntajan toisiokäämitykseen uuden virran. Useamman muuntajan kautta virta sitten tulee lopulta kotiverkkoon ja saa esim seinäänkytketyn imurin sähkömoottorin pyörimään (virta->moottoriin pyörivä magneettikenttä->sen roottorin pyörimään pistävä voima->fyysinen imuvoima)
Sähkömagnetiikan teorian/peruslait, Maxwellin yhtälöt, loi 1860-luvulla fyysikko James Clerk Maxwell.
"Kyllä, sähkö synnytetään generaattorilla eli vaihtuvalla magneettikentällä, "
Tottahan tuo, sähkö ja magnetismi kuuluvat yhteen. Nimikin on sähkömagneettinen voima. Mietihän miten siihen generaattoriin saadaa se magneettikenttä.
Magnetismi aiheutuu alkeishiukkasten spinin magneettisesta voimasta. Magneettisessa aineessa elektronien spinmagneettidipolimomentit "osoittavat samaan suuntaan". Aineen ominaisuus sekin. Ei henkimaailman juttuja.
Mutta huomattava toki, että hiukkaset noudattavat selittämättömällä tavalla kokeentekijän tekemää valintaa akseleista, joiden suhteen spin mitataan. Spinit eivät ole olemassa "valmiina siellä" kokeentekijän valinnasta riippumattomalla tavalla. Jos kokeentekijä valitsee spin-mittaustensa x-akselin suunnaksi laboratorionsa katonrajan suunnan, niin hiukkaset noudattavat sitä valintaa vastatessaan kysymyksiin omasta spinistään, ja jos hän valitsee mittauksen suunnaksi naapuritalon autotallin katonrajan suunnan, niin hiukkaset noudattavat sitä valintaa vastatessaan kysymyksiin omasta spinistään.
Suppose the experimenter sets up his apparatus, and first picks a particular reference direction against which to measure the orientation of the particle's spin. In practice this reference direction could be defined by a magnetic or electric field. The experimenter wishes to know what angle the particle's spin axis makes to the line of the field. He carries out the measurement and he finds to his surprise that the spin happens to point exactly along the direction of the field. The experiment is repeated many times, but the result is always the same. The spin always points along the reference direction chosen. The experimenter suspects some sort of conspiracy and adjusts the angle of his apparatus, but the spin of the particle always follows suit. Try as he may to catch the spin pointing obliquely to the reference direction, the experimenter gets nowhere. He is perplexed by the fact that the particle seems to be reading his mind, because it always anticipates the direction he has freely chosen as his reference.
Frustrated, the experimenter hits upon a devious strategem. He will set up two different reference directions, A and B, and measure the angle of the spin relative to both. As the spin of the particle cannot possibly point in two directions at once, at least one of the measurements will show the spin at an intermediate angle. Proceeding on this assumption the experimenter makes the first measurement. He is no longer surprised to find the spin pointing along direction A. The next measurement he makes very quickly, before something can cause the spin to reorient itself. Direction B has been chosen to lie at 25 (degrees) to direction A, and so naturally the experimenter, who has just determined to his satisfaction that the spin points along axis A, expects to find the spin pointing at 25 (degrees) to axis B. To his consternation he finds that nature has out manoeuvred him. Somehow the particle was one jump ahead, and has miraculously re-aligned its spin to coincide precisely with axis B. Furious, the experimenter re-measures the angle relative to axis A, and, behold, the spin is back at its original angle!
Weird effects like this are now part of established physics, and physicists have long accepted that the spin of a particle will always be found to point along whichever axis is chosen by the experimenter as his reference. It is a property which completely undermines any attempt to make sense of the concept of direction in the quantum domain. It also introduces a bizarre subjective element into the physical world. If the spin of a particle is destined to follow for ever the experimenter's random choice of reference direction, the experimenter's freewill somehow intrudes into the micro world. The uncanny slavishness that obliges all spinning particles to adopt the experimenter's definition of angle is suggestive of mind over matter. In Chapter 3 we shall see that these subjective elements of quantum physics demand a complete reappraisal of the traditional concept of reality and the role of consciousness in the physical universe.
https://books.google.fi/books?id=Bna5p4vJtucC&pg=PA32&lpg=PA32&dq=Suppose the experimenter sets up his apparatus, and first picks a particular reference direction against which to measure the orientation of the particle's spin.&source=bl&ots=HU1mO0jXIw&sig=SkhvDQ7O_uPve_xQrqbbr4NL3jM&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwj02ufJzaLOAhXkD8AKHR7uAH8Q6AEIGzAA#v=onepage&q=Suppose the experimenter sets up his apparatus, and first picks a particular reference direction against which to measure the orientation of the particle's spin.&f=false
Sähköä voi tuottaa esim. lämmöstä (kivihiili/öljy voimala) tai liike-energiasta (koskivoimala) eli energian laatua voidaan muuttaa toiseksi. Sähköä voidaan muuttaa myös takaisin liike-energiaksi tai lämmöksi. Suurin osa sähköstä tuotetaan nykään ydinvoimaloissa radio-aktiivisesta aineesta välivaiheiden kautta.
Alkuperäinen kysymys muuttuu siis muotoon "Onko energia fyysistä?". Fysiikka palautuu matematiikkaan ja havaintoihin/mittauksiin. Onko kumpikaan niistä fyysistä?
Alkeishiukkaset eivät ole pieniä pyöreitä biljadipalloja atomin sisällä vaan lähinnä todennäköisyysjakaumia mahdollisille mittauksille/havainnoille ja oikeastaan vain mukavuussyistä oletettuja symboleja matemaattisissa kaavoissa. Ns. hiukkanen ilmaantuu vasta havainnon yhteydessä eli arpoutuu todennäköisyysjakaumasta.
Todellisuus ei koostu aineesta vaan havainnoista ja matematiikasta. Ilman ja ennen havaitsijoita maailmankaikkeus oli vain mahdollisuuksien kokoelma. Ylipäätänsä todellisuus on vain informaatiota (it from bit) jonka tietoisuus kokee ja itse tuottaa.
Näin tämän virtuaalitodellisuuden sääntökokoelma toimii. 4-ulotteinen relativistinen aika avaruus syntyy helposti määritellemällä ensin origo ja sitten x,y,z koordinaatit ja delta-t eli simulaation virkistystaajuus (valon nopeus) kullekin havaitsijalle. Kaikkien hiukkasten liikettä ei tarvitse simuloida vaan ainoastaan sen verran kun havaintoja ja mittauksia tapahtuu. Laskentatarkkuus ei ole äärimmäisen tarkka joten esim. suurilla "etäisyyksillä" syntyy poikkeamia jotka havaitsija/pelaaja helposti tulkitsee jonkinlaiseksi pimeäksi aineeksi/energiaksi.
Kun saadaan käyttöön uusi tehokkaampi kaukoputki niin sille arvotaan ja renderöidään uutta dataa olemassaolevasta todennäköisyysjakaumasta joka sopii koherentisti kokonaisuuteen (ei esim. generoida galaksin suuruista lentävää vaaleanpunaista elefanttia).
Hauskaa illanjatkoa... :-)