Tässä vastikään satuin uudestaan lukaisemaan jo parin kuukauden takaisen tiedeuutisoinnin. Joku sovelletun matematiikan professori oli mallintanut, että merien planktoni kuolee ja oliko siinä että happi loppuu myös, kun merivedet lämpenevät kuusi astetta (tai jotain semmoista).
Mikä minua uutisoinnissa ärsytti, niin se vaikutti siltä, että oppilaitoksen tai vastaavan lehdistötiedote (=jutun mainos) oli jälleen nielaistu sellaisenaan. Ainakin mielkuva tasolla syntyi käsitys, että kyse olisi suuresta globaalista katastrofista ilman rajauksia tai lievennyksiä.
Jokainen maalaisjärkinen tajuaa, että vaikka planktonit olisivat sopeutumiskyvyttömiä kyseiseen muutokseen kuumimmissa merissä (Punaisella merellä), niin niillä merialueilla, missä nyt vallitsee kuusi astetta viileämpää kuin tuo huippulämpö, niin niillä planktonit säilyisivät, koska ne siirtyvät koko ajan paikasta toiseen merivirtojen myötä.
Toivottavasti emme sekaannu liikaa tuohon esimerkkiin, vaan keskustelemme siitä, miten tutkimuksista voisi uutisoida kriittisesti. Tutkimuksen taustaorganisaatio tekee tietenkin mainoksen, jossa on äärimmilleen venytetty sen tutkimuksen merkittävyys. Miten vaikka YLE tai HeSa voisivat uutisoida niin, ettei mainos menisi sellaisenaan läpi?
Selvää on, ettei mittauspöytäkirjaa voi alkaa epäilemään vain siksi, että toimittaja on kriittinen. Kriittisyys pitäisi nähdäkseni kohdistaa siihen sovellusalaan tai vaikutusalaan. Esimerkiksi jos Thwaitesin jäätikkö sulaa, niin tulisi kertoa, että se on vähäinen osa koko Etelänapamantereesta, jonka jäämassa kasvaa (jos tämä tieto olisi toimittajalla).
Tutkielmassa ehkä esitetty laskelma siitä, miten paljon yksittäisen jäätikön sulaminen kohottaa merenpintaa (tai vaikuttaa muuten) tulisi siis suhteuttaa siihen koko mannerjäätikköön ja sen massanmuutoksiin. Mielestäni kriittinen toimittajakaan ei voisi alkaa uskottavasti kinaamaan siitä, että sulaako se yksittäinen jäätikkö, jos kerta tutkijat ovat sen havainneet sulavan.
Mitä edellä sanoin toimittajista, sopinee kohtalaisesti blogisteihinkin. Mielestäni tutkimusorganisaation "mainoksen" suorahko kopiointi omaan blogiin ei ole lukijoita palvelevaa. Saman asian voisi ajaa linkilläkin. Esimerkiksi maailman suosituin ilmastoblogisti Watts on viime vuosina syyllistynyt tähän, hänen osuutensa jäädessä omaan otsikointiin ja organsaation nimittelyyn. Syy tähän paljastuikin sitten äskettäin. Hänellä oli omassa elämässään ollut muita paineita.
Niin että miten sinusta tieteestä ja tutkimuksista voi kirjoittaa kriittisesti sortumatta ylikriittisyyteen?
Mikä minua uutisoinnissa ärsytti, niin se vaikutti siltä, että oppilaitoksen tai vastaavan lehdistötiedote (=jutun mainos) oli jälleen nielaistu sellaisenaan. Ainakin mielkuva tasolla syntyi käsitys, että kyse olisi suuresta globaalista katastrofista ilman rajauksia tai lievennyksiä.
Jokainen maalaisjärkinen tajuaa, että vaikka planktonit olisivat sopeutumiskyvyttömiä kyseiseen muutokseen kuumimmissa merissä (Punaisella merellä), niin niillä merialueilla, missä nyt vallitsee kuusi astetta viileämpää kuin tuo huippulämpö, niin niillä planktonit säilyisivät, koska ne siirtyvät koko ajan paikasta toiseen merivirtojen myötä.
Toivottavasti emme sekaannu liikaa tuohon esimerkkiin, vaan keskustelemme siitä, miten tutkimuksista voisi uutisoida kriittisesti. Tutkimuksen taustaorganisaatio tekee tietenkin mainoksen, jossa on äärimmilleen venytetty sen tutkimuksen merkittävyys. Miten vaikka YLE tai HeSa voisivat uutisoida niin, ettei mainos menisi sellaisenaan läpi?
Selvää on, ettei mittauspöytäkirjaa voi alkaa epäilemään vain siksi, että toimittaja on kriittinen. Kriittisyys pitäisi nähdäkseni kohdistaa siihen sovellusalaan tai vaikutusalaan. Esimerkiksi jos Thwaitesin jäätikkö sulaa, niin tulisi kertoa, että se on vähäinen osa koko Etelänapamantereesta, jonka jäämassa kasvaa (jos tämä tieto olisi toimittajalla).
Tutkielmassa ehkä esitetty laskelma siitä, miten paljon yksittäisen jäätikön sulaminen kohottaa merenpintaa (tai vaikuttaa muuten) tulisi siis suhteuttaa siihen koko mannerjäätikköön ja sen massanmuutoksiin. Mielestäni kriittinen toimittajakaan ei voisi alkaa uskottavasti kinaamaan siitä, että sulaako se yksittäinen jäätikkö, jos kerta tutkijat ovat sen havainneet sulavan.
Mitä edellä sanoin toimittajista, sopinee kohtalaisesti blogisteihinkin. Mielestäni tutkimusorganisaation "mainoksen" suorahko kopiointi omaan blogiin ei ole lukijoita palvelevaa. Saman asian voisi ajaa linkilläkin. Esimerkiksi maailman suosituin ilmastoblogisti Watts on viime vuosina syyllistynyt tähän, hänen osuutensa jäädessä omaan otsikointiin ja organsaation nimittelyyn. Syy tähän paljastuikin sitten äskettäin. Hänellä oli omassa elämässään ollut muita paineita.
Niin että miten sinusta tieteestä ja tutkimuksista voi kirjoittaa kriittisesti sortumatta ylikriittisyyteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Etelänapamantereen jäämassa ei tiettävästi kasva vaan vähenee, jopa kiihtyvällä vauhdilla, ainakin NASA:n mukaan:
http://climate.nasa.gov/vital-signs/land-ice/
Ehkä sinun "tuttumies" kannattaisi ensin pohtia sitä, miten sinä itse voisit kirjoittaa sortumatta valehteluun.
Kun viittasit Nasaan, viittaan minäkin:
http://climate.nasa.gov/news/2361/study-mass-gains-of-antarctic-ice-sheet-greater-than-losses/
Vertaisarvioitu tutkimus.
Mutta voisitko siirtyä käsittelemään kriittisyyttä tiedeuutisoinnissa?
Luitko "tuttumies" vain otsikon, kun et ilmeisesti huomannut tätä:
"NOTE: The findings reported here conflict with over a decade of other measurements, including previous NASA studies. However, challenges to existing findings are an integral part of the scientific process and can help clarify and advance understanding. Additional scrutiny and follow-up research will be required before this study can be reconciled with the preponderance of evidence supporting the widely accepted model of a shrinking Antarctic ice sheet."
Siinähän oli yksi esimerkki kriittisestä tiedeuutisoinnista. Voisitko jatkaa aiheesta?
Noin+10+vuotta+sitten+90%+tutkimustiedosta+kertoi+ihmisen+aiheuttamasta+lämpenemisestä+sulamisesta+ja+10%+jostain+muusta.
Eli täsmennän hieman aikaisempaa lausuntoani:
Ehkä sinun "tuttumies" kannattaisi ensin pohtia sitä, miten sinä itse voisit kirjoittaa sortumatta kirsikanpoimintaan.
Tämä on konkreettinen esimerkki tutkimustiedon väärästä tulkinnasta ja uutisoinnista. Lue alkuperäinen artikkeli kolmen vuoden takaa:
http://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/8/2/024024/meta
Kertooko tuo tutkimus sitä, mitä tuolla yllä väität sen kertovan?
Katsopas "tuttumies" maailman karttaa, ja mieti, miten monilla merialueilla se planktoni pääsee siirtymään pohjoisemmaksi, esimerkiksi siellä mainitsemallasi Punaisella merellä, kuten myös Intian valtamerellä, Meksikonlahdella jne.
http://www.nature.com/ncomms/2016/160419/ncomms11239/full/ncomms11239.html
Niitä kuumempaan optimoituja planktoneliöitä on jatkuvasti laajemmalla, mutta ne eivät ole kovin yleisiä olosuhteissa, joihin ne eivät ole optimoituneet.
Mutta voisitko jo siirtyä käsittelemään kriittisyyttä tiedeuutisoinnissa?
No se on sentään positiivista, että et enää kiellä kuumenemista.
Kritiikitön tiedeuutisointi muistuttaa jossain uskonnollisten lehtien uutisointia omista tilaisuuksistaan. Ei niissäkään yleensä ole mitään kritiikkiä.
Millä muulla medialla Suomessa olisi kriittiseen tiedejournalismiin kykeneviä toimittajia kuin maan muutamalla harvalla tiedejulkaisulla?
Tuo tarkoittaisi, ettei kriittistä uutisointia voisi juuri olla suurelle yleisölle tarkoitetuissa tiedotusvälineissä? Vai onko kyse vain laiskuudesta ja toisaalta tarpeesta nopeasti heittää heinät "lehmille"?
Voisi olla, jos mediatalo maksaisi, mutta nykyäänhän toimittajat ovat suurelta osin toisiaan ja blogisteja lainaavia tyhjäntoimittajia, jotka tietämättömyyden iskiessä pikaisesti hakevat jotain Wikipediasta ja copypastaavat sen juttuunsa.
Nyky-Suomen journalistien yleissivistyksenkin taso on pöyristyttävää, faktojen tarkistaminen vielä huonommalla. Odota näiden nyt pystyvän tutkivaan journalismiin tieteen alalla, kun Kim Kardashianin pikkareiden väri vaikuttaa olevan kiinnostavampaa.
Suomen "laatumedioidenkin" journalismin tasoa vaivaa agenda: siinä ovat denialistit osittain oikeassa, että ko. lehtien toimittajat yleisesti näkevät maailman punavihreiden lasien läpi.
Pitää toki muistaa, että jos vaihtoehtoina ovat Iltalehden ja MV-lehden tapaiset pläjäykset, niin pieni viher-sosialismin vivahde tuntuukin äkkiä siedettävältä.