Hei,
Olemme harkinneet koiran ottamista jo pitkään, mutta rodun valinta mietityttää. Perheeseemme kuuluu vanhempien lisäksi 2 lasta, 11v ja 2v.
Asumme isohkossa kerrostalo asunnossa 4h k. Kolmannessa kerroksessa, ei hissiä.
Lähistöllä on mahtavat ulkoilumaastot, metsää, lenkkipolkuja ja järvikin löytyy ihan muutaman kilometrin päästä. Koirapuistokin löytyy ihan nurkilta.
Itse harrastan juoksemista, joten koiran olisi hyvä olla sellainen jonka kanssa voi juosta pidempiäkin lenkkejä.
Perheen 11-vuotiaan olisi hyvä pystyä käyttämään koiraa koulun jälkeen pihalla.
Mahdollisimman pieni riistavietti ja haukkuherkkyys olisi hyvä. Lisäksi koiran tulisi olla koirasosiaalinen, ystävällinen ja koulutettava. Terveys on myös rodunvalinnassa korkealla, yhden ylijalostetun koiran omistaneena opin arvostamaan terveyttä.
Kokemusta löytyy yhden koiran verran. Lisäksi lähipiirissä on useampia koiria.
Tässä pikaisesti kahvitauolla kirjottelen, niin jotain saattoi unohtua. Kysykää lisää jos tarvii ja ehdotelkaa tutustumisen arvoisia rotuja. Kiitos !
Apua rodun valintaan.
24
760
Vastaukset
- TaiVastaava
Suosittaisin pitbullia jos tosta "koirasosiaalisuudesta" pystyy tinkimään tai koirien ei tarvitse olle samaa sukupuolta. Tulee mieleen onko "koirasosiaalisia" rotuja edes olemassa, kaikki pystyy tietysti totuttamaan, mutta luonnostaan urokset vihaavat toisia uroksia rodusta riippumatta.
- Niitäjopalapsi
DDD.
- suosittelenjotain
keskikokoista koiraa esim. parsonrusselinterrieri, brasilianterrieri, sileäkarvainen kettuterrieri. Niillä on tietty jonkinverran riistaviettiä, mutta jaksavat kuitenki lenkkeillä ja ovat aktiivisia koiria. Niitä jopa lapsi voi ulkoiluttaa tarvittaessa toisin, kuin voimakasta pittiä. Mitään isoa koiraa en todellakaan teille suosittele juuri lasten takia, koska lastenki pitää pystyä osallistumaan koiran hoitoon.
Iso koira ei ole mikään kiva juoksukaveri, koska se kiskoo sinua kovalla voimalla ja etukenossa juokseminen ei ole kovin mukavaa. Ei siinä ainakaan kovin hyvää juoksuasentoa saa pidettyä. Pienempi koira mahtuu myös autossa pienempään tilaan, jos pitää lähteä reissuun.- JokuTämmönen
Kannattaa kouluttaa sen verta sitä koiraa, ettei tarvitse mennä lenkillä etukenossa.:D Jos ei muuta, niin naapureilla on ainakin hauskaa kun 10km:n lenkki menee 15minuuttiin. https://vimeo.com/23316253 tämä näyttää ainakin rentouttavalta lenkitykseltä, kukkakeppi painaa paita märkänä.
- Etälamautin
Ei jumalauta tuo pappa :D
- vaikkapas
Villakoira? Joko keski tai kääpiö
- Halikersantti
Kiitos vastauksista.
Nähtävästi unohtui mainita, että pienehköä tai keskikokoista koiraa etsitään.
Täytyykin tutustua enemmän noihin terriereihin. Jotenkin olen mieltänyt ne hyvin haukkuherkiksi lähipiirin tuttavuuksien vuoksi.
Toisia koiria pitäisi pystyä sietämään sillä niitä on paljon lähipiirissä.
Ap - sivustaseuraajan
Onpa sangen hassuja ehdotuksia.
Itse suosittelisin perinteistä suomenlapinkoiraa, löytyy myös niukkaturkkisempaa linjaa jos ei karvamuhkua halua. Ystävällinen, helposti motivoitavissa, laumaläheinen ja koirasosiaalinen. Toki moni asia on koulutuksesta riippuvainen ja maanantaikappaleitakin voi roduista löytyä. Mutta jos nyt ajatellaan yleiskuvaa roduista.
Myös sk collie voisi olla varteenotettava vaihtoehto jos pitkä turkkia ei halua. Koulutettavuus paimentaustaisella on hyvä, aktiivinen, mutta pärjä myös kotikoirana ja lasten kanssa. Mutta tästä rodusta on kuitenkin moneen harrastukseenkin ja juoksukaverina varmasti toimiva.
Luonnollisestikkaan mikän rotu ei ole täysin terve, mutta terveempiäkin löyty. Alkukantaiset ja vinttikoirat ovat terveimmästä pästä, mutta muut ominaisuuden eivät välttämättä ole ihan sitä mitä etsit. Mutta sinuna tutustuisin kuitenkin myös whipettiin joka on vinttikoirista eniten seurakoiramaisempi ja mielyttämisenhaluisempi, vaikka saalistusviettiä löytykin.- Eilapparia
Minä en suosittele suomenlapinkoiraa. Kun olin 1-vuotias, suomenlapinkoira hyökkäsi kimppuuni ja olisi ehkä raadellut minut kuoliaaksi, jos samassa talossa ei olisi ollut aikuisia tulemaan väliin. Olen sen jälkeen tuntenut 2 suomenlapinkoiraa, eikä kumpikaan sietänyt vieraita ihmisiä tai toisia koiria. Maalla näkee paljon suomenlapinkoiria aidatuilla pihoilla, mutta ne vain rähjäävät ohikulkijoille.
- enrapsuta
Eilapparia kirjoitti:
Minä en suosittele suomenlapinkoiraa. Kun olin 1-vuotias, suomenlapinkoira hyökkäsi kimppuuni ja olisi ehkä raadellut minut kuoliaaksi, jos samassa talossa ei olisi ollut aikuisia tulemaan väliin. Olen sen jälkeen tuntenut 2 suomenlapinkoiraa, eikä kumpikaan sietänyt vieraita ihmisiä tai toisia koiria. Maalla näkee paljon suomenlapinkoiria aidatuilla pihoilla, mutta ne vain rähjäävät ohikulkijoille.
Niin että parin huonosti koulutetun yksilön perusteella ei voi suositella rotua joka yleisesti on hyvin lapsiperheisiin sopeutuva eikä lainkaan agre? On minunkin äitini kimppun hyökänyt saksanpaimenkoira ja lenkillä ollessani olen törmännyt useampaan suu vaahdossa räyhääjään joista yski yritti nilkkaan kiini. Äitiäni purrutta koiraa oltiin koulutettu nyrkin kautta, minun nilkkaani yrittäneeltä löydettiin aivokasvain joka aiheutti agressiivisen käytöksen. Loput todennäköisesti vain surkean koulutuksen tulosta. Silti ystävälläni on maailman lujahermoisin ja ystävällisin saksanpaimenkoira. Enkä silti leimaa koko rotua raivohulluksi parin huonon yksilön takia.
- Nyrkillä
Osta nyrkillä tapettava koira (eli jokin pieni), niin ei ole lapsellekkaan uhaksi.
- Spanielisti
Joku spanieli, kuten amerikan- tai englannincockerspanieli, walesin- tai englanninspringerspanieli, fieldspanieli tai irlanninvesispanieli. Mutta spanielia suosittelen :-)
- kestäväkehitys
Miksi on oltava jotakin "rotua". Miksette vain tutustuisi eri koirayksilöihin, joita on ihan kotimaisissa kodin vaihtajissa, joitakin myös lopetusuhan alla. Kodittomat ulkomaiset myös ovat todella kiitollisia perheenjäseniä, ja valinnanvaraa riittää pennusta vanhempaan ja pienestä suureen. Sekarotuiset yksilöt eivät sairasta näitä ihmisen jalostamia rotusairauksia, vaan ovat keskimäärin älykkäämpiä ja terveempiä.
Jokatapauksessa koirat ovat aina yksilöitä. Oma perheenne eniten vaikuttaa siihen millaisia vaikutteita saa ja kuinka tasapainoiseksi kasvaa.
Olkaa avaramielisiä suunnannäyttäjiä, ja antakaa koti jollekin sitä tarvitsevalle. Se palkitsee moninkertaisesti takaisin.- kiitosjakumarrus
En ole aloittaja, mutta mainitsen vain pari asiaa tähän liittyen. Minustakin on oikein hienoa antaa koti aikuiselle kodittomalle koiralle. Mutta karu faktahan on se, että harvemmin näihin yksilöihin pääsee tutustumaan niin paljon että todellisen luonteen näkisi ennenkuin se asettuu taloksi. Ulkomaan rescueihin harvemmin pääsee ollenkaan tutustumaan. Tämä on aika riskaapelia varsinkin jos etsitään tietyn tyyppistä ja luonteista koiraa. Väitteesi koskien sekarotuisia ei myöskään pidä paikkaansa, sekarotuinen voi joko olla hyvinkin terve tai saada harteilleen kaikki mahdolliset perinnölliset sairaudet joita sen sisältämistä roduista löytyy.
Meillä on neljä rescue koiraa, joista yksi jo edesmennyt. Ensimmäinen oli 2 vuotias bordercollie, joka kiertänyt liian vaativana koirana kodista toiseen. Katsomaan mennessämme koira oli oikein unelma, älykäs, ystävällinen ja tottelevainen. Meille tullessaan paljasti todellisen karvansa, eroahdistunut ja häiriöpaimentava yksilö. Muuten on kyllä aivan ihana yksilö, mutta eipä ongelmia voitu ensitapaamisella huomata. Toinen tullut pentutehtailuläävästä eläinsuojeluyhdistykselle. Tämän kanssa osasimme varautua ongelmiin, kun oli elänyt vain koirien kesken ilman ihmiskontaktia ja kunnon hoitoa. Niin arka ja ei minkäänlaista luottoa ihmisiin, purra yritti jos sopivalle etäisyydelle sattui. Yhä 3 vuotta myöhemmin pelkää vieraita ihmisiä ja koettaa purra jos joku sattuu liian lähelle, omaan perheeseen on hyvä luotto saatu vuosien aikana. Mutta edelleen on hiukan ongelmainen. Kolmas taas eläinsuojeluyhdistykselle tullut kodinvaihtaja landseer jonka taustat tiedettiin pitkälle. Luonteeltaan täysi kymppi, mutta terveys alkoi rakoilla jo 5 vuotiaana. Ensin meni lonkat ja sitten tuli kasvain, leikattiin. Uusiutui vuoden päästä ja joduimme lopettamaan tämän takia. Neljäs yksityiseltä ihmiseltä kodinvaihtajana. Omistaja luopui "ajanpuutteen vuoksi", koira oli silloin 1,5 vuotias porokoira/pkcollie/kultsu sekoitus. Paikanpäällä oikein iloinen hännänheluittaja ja mitään "epäilyttävää" ei huomattu, kävimme katsomassa kaksi kertaa. Paljastuikin että koira pelkää lapsia (omistaja sanoi että on pieneen lapsiin tottunut) kuollakseen, puree jos lapsi koettaa tulla lähelle. Lisäksi sisäsiisteyskoulutuksesta huolimatta tekee edelleen tarpeitaan joskus sisälle, terveydellistä syytä ei löytynyt. Mutta eläinlääkärillä kyllä löytyi PRA (verkkokalvon surkastuminen) joka on perinnöllinen sairaus ja jo tässä iässä heikentänyt koiran näkökykyä. Lisäksi huonot lonkat (D/D) joista toistaiseksi ei ole ollut ongelmaa, toivottavasti ei tulevaisuudessakaan.
Aina ei voi koiran luonteeseen edes pyhällä hengellä vaikuttaa. Tämän olen huomannut ensimmäisen ja toisen koiramme kohdalla. Kakkosesta ei saa tekemälläkään lenkkikaveria ihmisten ilmoille, saatika harrastuskaveria. Neljännestä ei missään tapauksessa olisi varmaksi perhekoiraksi lasten keskelle, vaikka kuinka koetettaisiin siedättää. - johanonkoirat
kiitosjakumarrus kirjoitti:
En ole aloittaja, mutta mainitsen vain pari asiaa tähän liittyen. Minustakin on oikein hienoa antaa koti aikuiselle kodittomalle koiralle. Mutta karu faktahan on se, että harvemmin näihin yksilöihin pääsee tutustumaan niin paljon että todellisen luonteen näkisi ennenkuin se asettuu taloksi. Ulkomaan rescueihin harvemmin pääsee ollenkaan tutustumaan. Tämä on aika riskaapelia varsinkin jos etsitään tietyn tyyppistä ja luonteista koiraa. Väitteesi koskien sekarotuisia ei myöskään pidä paikkaansa, sekarotuinen voi joko olla hyvinkin terve tai saada harteilleen kaikki mahdolliset perinnölliset sairaudet joita sen sisältämistä roduista löytyy.
Meillä on neljä rescue koiraa, joista yksi jo edesmennyt. Ensimmäinen oli 2 vuotias bordercollie, joka kiertänyt liian vaativana koirana kodista toiseen. Katsomaan mennessämme koira oli oikein unelma, älykäs, ystävällinen ja tottelevainen. Meille tullessaan paljasti todellisen karvansa, eroahdistunut ja häiriöpaimentava yksilö. Muuten on kyllä aivan ihana yksilö, mutta eipä ongelmia voitu ensitapaamisella huomata. Toinen tullut pentutehtailuläävästä eläinsuojeluyhdistykselle. Tämän kanssa osasimme varautua ongelmiin, kun oli elänyt vain koirien kesken ilman ihmiskontaktia ja kunnon hoitoa. Niin arka ja ei minkäänlaista luottoa ihmisiin, purra yritti jos sopivalle etäisyydelle sattui. Yhä 3 vuotta myöhemmin pelkää vieraita ihmisiä ja koettaa purra jos joku sattuu liian lähelle, omaan perheeseen on hyvä luotto saatu vuosien aikana. Mutta edelleen on hiukan ongelmainen. Kolmas taas eläinsuojeluyhdistykselle tullut kodinvaihtaja landseer jonka taustat tiedettiin pitkälle. Luonteeltaan täysi kymppi, mutta terveys alkoi rakoilla jo 5 vuotiaana. Ensin meni lonkat ja sitten tuli kasvain, leikattiin. Uusiutui vuoden päästä ja joduimme lopettamaan tämän takia. Neljäs yksityiseltä ihmiseltä kodinvaihtajana. Omistaja luopui "ajanpuutteen vuoksi", koira oli silloin 1,5 vuotias porokoira/pkcollie/kultsu sekoitus. Paikanpäällä oikein iloinen hännänheluittaja ja mitään "epäilyttävää" ei huomattu, kävimme katsomassa kaksi kertaa. Paljastuikin että koira pelkää lapsia (omistaja sanoi että on pieneen lapsiin tottunut) kuollakseen, puree jos lapsi koettaa tulla lähelle. Lisäksi sisäsiisteyskoulutuksesta huolimatta tekee edelleen tarpeitaan joskus sisälle, terveydellistä syytä ei löytynyt. Mutta eläinlääkärillä kyllä löytyi PRA (verkkokalvon surkastuminen) joka on perinnöllinen sairaus ja jo tässä iässä heikentänyt koiran näkökykyä. Lisäksi huonot lonkat (D/D) joista toistaiseksi ei ole ollut ongelmaa, toivottavasti ei tulevaisuudessakaan.
Aina ei voi koiran luonteeseen edes pyhällä hengellä vaikuttaa. Tämän olen huomannut ensimmäisen ja toisen koiramme kohdalla. Kakkosesta ei saa tekemälläkään lenkkikaveria ihmisten ilmoille, saatika harrastuskaveria. Neljännestä ei missään tapauksessa olisi varmaksi perhekoiraksi lasten keskelle, vaikka kuinka koetettaisiin siedättää.Kivat lenkkikaverit teillä...toinen puree vieraita ihmisiä jos lähelle sattuu, toinen vihaa erityisesti lapsia...siitä vaan pururadoille, koulujen ja päiväkotien läheisyyteen, puistoihin ja uimarannoille koirattomien iloksi lenkkeilemään, leikkimään ja tutustumaan. Se haluu vaan leikkii/tutustuu.
- Annora7
Vaikea opastaa tässä vaikeassa tehtävässä.
- shelttilover
Shetlannin lammaskoira eli sheltti, suosittelen. Parempaa koiraa ei olekaan. Erittäin älykäs, omistajiinsa voimakkaasti kiintyvä, suht.terve, reipas pikkukoira ja vielä kauniskin. Jaksaa lenkkeillä, mutta ei välttämättä tarvitse pitkiä lenkkejä ja jatkuvaa aktivointia. Pidättyväinen on vieraita kohtaan, sekä koiria, että ihmisiä mikä on mielestäni hyvä asia. Arka ei saa olla, mutta kasvatuksella ja pennun sosiaalistamisella sen voi ehkäistä. Hyvin herkkä rotu, pitää kohdella pehmeästi, ei kovia otteita.
- jouskio
norwichin terrieri. jos vaan onnistut pennun löytämään. on kaikkea tuota mitä haet
- liibalaaba123123
Minäkään en suosittele rescuekoiraa, niistä kun ei roduista aina tiedä ja monella ongelmia jo valmiiksi. Terveyspuolestakaan ei mitään tietoa tai hajua. Muutenkin rescuekoirat enemmän kokeneille koirankasvattajille sopii.
Villakoira on loistava valinta. Kokoja on monia ja turkin voi ajaa koneella pari kertaa vuodessa lyhyeksi jos tykkää. :)
http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=186
"Nykyisin villakoira on seurallinen seurakoira. Mutta myös erinomainen harrastuskoira mm. tokoon, agilityyn ja koiratanssiin.
Villakoira sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Villakoira on yksi älykkäimmistä, oppivaisimmista ja miellyttämisenhaluisimmista koiraroduista. Herkän luonteensa vuoksi villakoira ei sovellu ankaralle kouluttajalle. Rotua käytetään mm. sirkuskoirana.
Villakoira pysyy luonnostaan omistajan lähellä eikä sillä ole taipumusta karkailla. Villakoiraa on siis helppo ulkoiluttaa myös vapaana. Missään nimessä villakoira ei sovellu yksinäiseksi tarhakoiraksi.
Yleensä villakoirat ovat ihmisystävällisiä, koirasosiaalisia ja reippaita. Villakoiran luonteeseen ei kuulu pidättyväisyys, vaan tyypillinen villakoira on avoin ja ottaa häntä heiluen kontaktia vieraisiin ihmisiin."- rekkurescue
Rescue koira on haastava, en suosittele. Itselläni ei ole mutta kaverilla on ollut muutama ja yhäkin on. Mitä on seurannut niin haasteita riittänyt. On ollut sairautta jo tullessa (leishmaniaasi) vaikka rokotettu/testattu, koira syönyt sälekaihtimet, jalkalistat, matot, kengät ym. eroahdistusta jne. Jouduttu käyttämään sillä mielialalääkkeitä jne. No, alkuaikojen jälkeen toki ihanat koirat nykyään, mutta paljon aikaa, energiaa, työtä ja rahaa mennyt. Pitää olla valmis uhraamaan tosi paljon jos rescue koiran ottaa. Riskipeliä. Jos hyvä tuuri käy asiat voi sujua ihan hyvin, mutta koskaan ei voi tietää. Varmempaa on pentukoira hyvältä kasvattajalta.
- nähtyänäkyä
Italianvinttikoira,walesinsperingeri,
kiinanharjakoira,kleinspitz ja jos "rautaa" haet niin terrierit saa täältäkin äänen. Terveys ja hermot pysyneet vakaana luokan sisällä - Cukkuluuruu
Cairnterrieri vois ehkä olla hyvä :)
- rescuenjakodinvaihtaj
Rescueissa ei ole yhtä totuutta. Sama pätee myös mihin tahansa koiraan. Kaikki koirat tarvitsevat opetusta, sitoutumista yms. Rescueilla saattaa tietenkin olla menneestä johtuvia ongelmia ja piileviä sairauksia. Mikään totuus se ei kuitenkaan ole. Sopii kyllä perheelle joka on sitoutunut ja omaa edes jotain kokemusta sekä tietenkin halua sitoutua mahdollisten ongelmien ratkaisuun. Toki sitä tarvitaan joka koiran kanssa.
Rescuekoiraa miettiessä kannattaa varmistua, että tuoja on luotettava yhdistys jolla on takanaan historiaa, toiminta on avointa, apua saa ja kaikki tapahtuu määräysten mukaan. Rescuekoirien tuojissakin on arveluttavaa porukkaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1406653
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1495739- 1234891
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.434490Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?523892- 623061
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.522966Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242402- 422270
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢152197