Luterilainen käsitys pelastuksen saavuttamisesta

Kaiketi molemmat, "mummomuori" ja "dogmatikos", ovat eräänlaisia palkkapaimenia, jotka ovat saaneet ja saavat palkkansa täällä ajassa. Iankaikkinen palkka Jumalan yhteydessä taivaassa onkin sitten toinen asia.

Mummomuori kirjoitti:

"”Vaikka tämä on luterilainen palsta, tänne tunkevat vieraan opin edustajat.”

Näin on, he ovat niitä jotka haluavat joko muuttaa koko luterilaisuuden tai käyvät ”sotaa” sitä vastaan."


>>> Onpa koomista että juuri sinä sanot noin!

Jaa, että " tänne tunkevat vieraan opin edustajat.” Ei kovin vieraanvaraisesti sanottu varsikin kun kyytipojaksi laitetaan "lakihenkiset".
Luterilaisuutta vastaan käyvät voivat olla ketkä vain....mutta olisi hyödyllistä tietää, ketkä koetaan noin vastenmielisiksi.

taastätäsamaa kirjoitti:

Jaa, että " tänne tunkevat vieraan opin edustajat.” Ei kovin vieraanvaraisesti sanottu varsikin kun kyytipojaksi laitetaan "lakihenkiset".
Luterilaisuutta vastaan käyvät voivat olla ketkä vain....mutta olisi hyödyllistä tietää, ketkä koetaan noin vastenmielisiksi.

Lue lisää

Mietiskelin tuossa että ehkä Dogmatikos todella mieltää tämän palstan "luterilaiseksi", mutta missä niin on sanottu?

Palstahan on tarkoitettu keskusteluareenaksi luterilaisuudesta. Tässä on vissi ero. Jokainen saa täällä vapaasti julistaa omaa näkemystään ja vastaan saa väittää mutta tämä palsta ei tosiaankaan edusta sen enempää luterilaisuutta kuin luterilaista kirkkoakaan. Kyllä sen takia kaikkien pitää saada olla yhtä tervetulleita, vieraittenkin oppien edustajien, jopa ateistien ja kyllä! jopa liberaalien!

Dogmatikos on toivottamassa suurelle osalle keskustelijoista ovea kun ei voi sietää heidän näkemyksiään. Ehkä sitten vain hänen kanssaan samanmielisillä on "oikeus" olla täällä ja muut ovat "tunkeilijoita"?

Sen vaan soisi että täällä kuitenkin keskusteltaisiin luterilaisuudesta tai edes jostain joka selkeästi sivuaa/liittyy luterilaisuuteen. Tätäkään ei pidä tulkita liian ahtaasti, muuten loppuu koko keskustelu.

Itsekin olen monta kertaa turhautunut koko palstan räävittömyyteen ja moniäänisyyteen mutta huomaan silti silloin tällöin palaavani tänne.. ;-) Yleensä silloin kun ei ole mitään järkevämpää tekemistä.

Olen käsittänyt, ettei täällä pahemmin keskustella Lutherin Postillasta löytyvistä ajatuksista tai hänen ajatustensa muuttumista eri vaiheissa.

Minä olen pitänyt tätä uskonnosta keskustelupalstana jossa voi ja tulee keskusteltua vähän muustakin kuin kristinuskosta. Moni asia arjessa on sellainen, että laajemmin katsoen näke monipuolisemmin.

Olen, koska muut lainaavat juutalaisuutta, korjannut tai keskustellut aiheesta. En usko, että Dogmatikos on pappi koska hän tuo aika kapeaa ja kömpelöäkin tekstiä. Olen nähnyt esim Lehdeskosken analyyttisempia puheenvuoroja. Muitakin on ollut ja niissä näkyy myös yritys kuulla kirjoittajaa.

Moniänisyys on sekä kiusa että suola. Kun taivaan porttien pitelijä alkaa täällä maan päällä pitää ninimenhuutoa, on syytä tarkistaa millä valtuuksilla. Siinä sitä äänet kohoaa!
Kun joku esittää hyvän ajatuksen, sitä jää pitkään mittimään: noinkin voi ajatella.

Bibeln kirjoitti:

Mietiskelin tuossa että ehkä Dogmatikos todella mieltää tämän palstan "luterilaiseksi", mutta missä niin on sanottu?

Palstahan on tarkoitettu keskusteluareenaksi luterilaisuudesta. Tässä on vissi ero. Jokainen saa täällä vapaasti julistaa omaa näkemystään ja vastaan saa väittää mutta tämä palsta ei tosiaankaan edusta sen enempää luterilaisuutta kuin luterilaista kirkkoakaan. Kyllä sen takia kaikkien pitää saada olla yhtä tervetulleita, vieraittenkin oppien edustajien, jopa ateistien ja kyllä! jopa liberaalien!

Dogmatikos on toivottamassa suurelle osalle keskustelijoista ovea kun ei voi sietää heidän näkemyksiään. Ehkä sitten vain hänen kanssaan samanmielisillä on "oikeus" olla täällä ja muut ovat "tunkeilijoita"?

Sen vaan soisi että täällä kuitenkin keskusteltaisiin luterilaisuudesta tai edes jostain joka selkeästi sivuaa/liittyy luterilaisuuteen. Tätäkään ei pidä tulkita liian ahtaasti, muuten loppuu koko keskustelu.

Itsekin olen monta kertaa turhautunut koko palstan räävittömyyteen ja moniäänisyyteen mutta huomaan silti silloin tällöin palaavani tänne.. ;-) Yleensä silloin kun ei ole mitään järkevämpää tekemistä.

Lue lisää

”Jokainen saa täällä vapaasti julistaa omaa näkemystään ja vastaan saa väittää…”

Ehdottomasti juuri noin.

”Sen vaan soisi että täällä kuitenkin keskusteltaisiin luterilaisuudesta tai edes jostain joka selkeästi sivuaa/liittyy luterilaisuuteen.”

Ajoittain täällä todella keskustellaan luterilaisuudesta ja siihen liittyvistä eri näkemyseroista. Mutta vain ajoittain. Suurin osa tuntuu olevan enemmän vapauden suuntien tai sitten ihan kotikutoisten näkemysten edustajia. Eniten ehkä näitä evankelikaalisia. Patmoksen kannattajia tuntuu olevan useita.

Poissaolollaan loistavat niin lestadiolaiset kuin körtitkin. Heidän näkemyksistään olisi mieluista keskustella.

Se että täällä ei kuulu se luterilaisuus, mikä meillä tavallisilla seurakuntalaisilla on, on surullista. Dogmatikos edustaa sitä ehkä parhaiten.

Sitten olet sinä, joka olet sieltä vähemmistöstä, eli ”puhdasoppisuuden” eli tämän uuden suunnan Luther –säätiön puolesta puhuja. Ihan hyviä ja mielenkiintoisia asioita tuot esiin, joskin hyökkäät aika usein tavallisia luterilaisia vastaan. Mutta sekin sallittakoon.

Tuohon kuuluu vielä mukaan se ajatus, että Jumalan armoa ei voi kukaan vastustaa. Jumala tekee, mitä tahtoo ja niin hänen tahtonsa toteutuu valituissa lapsissaan. Se on niin ja aamen alkuperäisen puhtaan luterilaisen opin mukaan. Siihen kuuluu osana myös se, että Jumalan vaikutus näkyy valitussa ja pyhässä lapsessa hänen tahtonsa mukaan elämisenä. Se on niin ja aamen puhtaan alkuperäisen luterilaisen opin mukaan.

”Puhdasoppinen luterilaisuus on kuin katolista kalvinismia.”

Laitoitpa käsitteitä niin sekaisin että jospa vähän tarkennat.

Calvin on protestantti ja yksi uskonpuhdistajista Lutherin ohella. Miten se siis voi olla katolista?

Kyllä Lutherin ja Calvinin käsityksissä on eroa.

3-sammakkoa kirjoitti:

Tuohon kuuluu vielä mukaan se ajatus, että Jumalan armoa ei voi kukaan vastustaa. Jumala tekee, mitä tahtoo ja niin hänen tahtonsa toteutuu valituissa lapsissaan. Se on niin ja aamen alkuperäisen puhtaan luterilaisen opin mukaan. Siihen kuuluu osana myös se, että Jumalan vaikutus näkyy valitussa ja pyhässä lapsessa hänen tahtonsa mukaan elämisenä. Se on niin ja aamen puhtaan alkuperäisen luterilaisen opin mukaan.

Lue lisää

Minusta ei ole ihan oikein sanoa että LUTERILAISUUS on alkuperäistä ja puhdasta oppia, vaan mieluummin niin että luterilaisuus yhtyy alkuperäiseen ja puhtaaseen oppiin.

En kyllä tiedä että siinä mitään väärin tai raamatunvastaisesti olisi mutta kun järjestys laitetaan näin päin, tehdään paremmin kunniaa Jumalan sanalle ja oikealle kristilliselle opille jonka Jeesus ja apostolit jättivät meille perinnöksi. Nykyisistä kirkkokunnista luterilaisuus on sen parhaiten säilyttänyt ja tuonut uudelleen esiin pimeästä keskiaikaisesta kirkollisuudesta.

Tosin ei pidä tehdä sitä kohtalokasta virhettä että samaistetaan kaikki Suomen ev-. lut. kansankirkon nykyiset käsitykset luterilaisuuden kanssa. Niillä on enää aika vähän tekemistä toistensa kanssa. Uususkoisuus on vallannut laajalti alaa. Kirkon hallinto täyttyy pitkälti näistä totuuden vääristelijöistä, helvetin joukoista kuten virressä sanotaan. Opista ja kirkon uskosta langenneet piispat arvovallallaan näitä helvetin joukkoja johtavat harhaan.

mummomuori kirjoitti:

”Puhdasoppinen luterilaisuus on kuin katolista kalvinismia.”

Laitoitpa käsitteitä niin sekaisin että jospa vähän tarkennat.

Calvin on protestantti ja yksi uskonpuhdistajista Lutherin ohella. Miten se siis voi olla katolista?

Kyllä Lutherin ja Calvinin käsityksissä on eroa.

Lue lisää

Molemmat olivat ensinnäkin katolilaisia ja molemmat ovat uskonpuhdistajia, erot johtuvat opillisista skismoista, jotka taas ovat enemmän tai vähemmän pääosissa kaikissa ns. vanhakirkollisissa piireissä.
Samantapaisia painotuseroja on myös vapaimmissa suunnissa ja mikä mielestäni "hauskinta", kaikki uskovat samaan Jumalan Sanaan.

3-sammakkoa kirjoitti:

Tuohon kuuluu vielä mukaan se ajatus, että Jumalan armoa ei voi kukaan vastustaa. Jumala tekee, mitä tahtoo ja niin hänen tahtonsa toteutuu valituissa lapsissaan. Se on niin ja aamen alkuperäisen puhtaan luterilaisen opin mukaan. Siihen kuuluu osana myös se, että Jumalan vaikutus näkyy valitussa ja pyhässä lapsessa hänen tahtonsa mukaan elämisenä. Se on niin ja aamen puhtaan alkuperäisen luterilaisen opin mukaan.

Lue lisää

Jumala vaikuttaa oman tahtonsa mukaista pyhää ja puhdasta vaellusta vain sen verran kuin hän tahtoo. Valittu ja pyhä ei voi itse vaikuttaa siihen, miten puhdasta ja pyhää hänen vaelluksensa on. Jumalan lapsi voi ainoastaan panna hanttiin ja vastustaa Jumalaa, mutta ei myötävaikuttaa pyhitykseen ja lopullisen pelastuksen saamiseen.

Jumala sallii valittujen ja pyhien tehdä syntiä "vanhan luontonsa mukaan", niin että ei tee kenestäkään täydellistä ja synnitöntä tämän elämän aikana, vaikka voisi sen tehdä. Näin me olemme jatkuvasti armosta ja syntien anteeksisaamisesta riippuvaisia. Meistä tulee täydellisesti Kristuksen kaltaisia vasta ruumiin ylösnousemuksessa, kun "Jumala on kaikki kaikissa".

Puhtaan luterilaisen opin mukaan kristitty on syntinen ja vanhurskas yhtä aikaa. Me olemme itsessämme perisynnin vuoksi mieleltämme synnin läpikotaisin turmelemia sikiämisestä lähtien ja teemme syntiä siksi, että olemme syntisiä: meistä ei tule syntisiä sitä kautta, että me teemme syntiä, sillä me olemme syntisiä perisynnin vuoksi sikiämisestä lähtien.

Pyhiä me olemme lahjavanhurskauden kautta: Jumala lukee meidän hyväksemme Kristuksen täydellisen vanhurskauden ja pyhyyden. Jumala näkee meidät Kristuksen veren lävitse täysin synnittöminä ja puhtaina, niin että me kelpaamme perisynnistä ja tekemistämme synneistä huolimatta elämämme joka hetki Jumalalle, jos valittuja Jumalan lapsia kerran olemme.

Tämä on puhdas ja alkuperäinen luterilainen oppi.

Jumala on tuntenut edeltä ne, jotka hän on määrännyt Poikansa kuvansa kaltaisuuteen ja kutsunut heidät, eikä vain kutsunut vaan myös valinnut ja vanhurskauttanut sekä kirkastanut, niin että valittu ja pyhä Jumalan lapsi on varmasti pelastuva. Jumala ei ole määrännyt ketään kadotukseen, niin kuin Calvin virheellisesti opetti, mutta Kristuksen kuvan kaltaisuuteen hän on valitut edeltä määrännyt jo ennen maailman luomista. Jumala on tuntenut edeltä kaikki ne, jotka hän on pelastava ja joiden nimet ovat Karitsan elämän kirjassa hamasta maailman perustamisesta asti. Jumalan tahtoa ei kukaan voi vastustaa, sillä Herra tekee sen, mitä hän tahtoo. Jumala on pelastava ne, jotka hän on valinnut, mutta ne, jotka menevät kadotukseen, joutuvat sinne omasta syystään.

Tämä on puhdas ja alkuperäinen luterilainen oppi.

Sanottakoon nyt, että minä en ole luterilainen vaan olen luterilaisten vihaama synkretisti. Tunnen luterilaisen opin silti paremmin kuin monet luterilaiset sen itse tuntevat. Tuossa edellä tuli jo mainittua muutama luterilainen harhaoppi:

- oppi sakramenteista
- oppi vastustamattomasta armosta ja sidotusta ratkaisuvallasta siihen liittyen
- oppi siitä, miten Jumala vaikuttaa pyhitystä vastaansanomattomalla tavalla ja päättää sen, miten pitkälle sen pyhityksen ja puhtaan vaelluksen vie, niin että valittu ja pyhä ei voi vaikuttaa mitenkään pyhään ja puhtaaseen vaellukseen tai synnin pois panemiseen
- yksinkertaisen predestinaation oppi
- kadotustuomion perusteena oleva perisyntioppi

Totuuden sanan mukainen opetus pyhissä kirjoituksissa on:
- ei sakramentteja
- Jumala vapauttaa kutsumansa ihmisen tahdon, niin että tämä voi joko ottaa vastaan kuulemansa Jumalan sanan tai torjua sen pois luotaan. Sanan vastaan ottaneet syntyvät hengestä Jumalan lapsiksi ja sanan torjuvat joutuvat lopulta kadotukseen, jos eivät saa uutta etsikon aikaa (Jumala voidaan ottaa vastaan vain silloin, kun hän kutsuu ja vetää kutsumiaan sieluja Poikansa tykö "etsikon aikana", joka on "Jumalan vierailu" kutsutun tykönä)
- Jumala vaikuttaa valittuun ja pyhään monella eri tavalla, jotta tämä suostuisi vaeltamaan hänen tahtonsa mukaan pyhityksessä: sanan kautta tapahtuva vetoaminen, rohkaisu, nuhtelu, varoitus, kehotus, opetus, neuvot, ohjeet, kuritus ja kaikenlainen kasvatus sekä Hengen kautta tapahtuva kasvu, armolahjat, johdatus, puhdistus ja voima sekä veren kautta tapahtuva syntien anteeksisaaminen - kaikki on Jumalan armoa, mutta sen kasvattava vaikutus on seurausta valitun ja Jumalan yhteistyöstä. Jumala antaa kyvyn ja voiman vaeltaa puhtaasti ja pyhyydessä, mutta päätös, valinnat ja vastuu ovat valitulla, eivät Jumalalla.
- Jos kutsuttu ei voi vaikuttaa mitenkään valituksi tulemiseensa, niin se on sama kuin kaksinkertainen predestinaatio: Jumala ei tahdo häntä pelastaa, koska ei pelasta, vaikka voisi sen tehdä vastaanhangoittelusta huolimatta, niin kuin valitut heidän vastaanhangoittelustaan huolimatta luterilaisen opin mukaan pelastaa. Luterilaisuus on todellisuudessa kalvinismia valhepuvussa.
- Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan kuolevaisena ja katoavaisena, mikä on seurausta Aatamin tekemästä synnistä, mutta Raamatussa ei ole sanottu selvästi sitä, miten pois nukkuneiden sikiöiden ja vauvojen käy. Joko he eivät nouse lainkaan ylös tuomittavaksi tai sitten Jumalalla on keinot tuomita heidät oikein, vaikka he eivät ole tehneet vielä hyvää tai pahaa. Lapsi syntyy tähän maailmaan mieleltään tyhjänä tauluna ja hänen tekemänsä moraaliset valinnat hyvän ja pahan välillä vaikuttavat siihen, millainen hänestä tulee. Vauva ei ole mieleltään läpikotaisin perisynnin turmelema syntyessään tähän maailmaan eikä hän ole syyllinen mihinkään eikä vastuussa siitä, millaisena hän syntyy. Syyllisyys ja vastuu tulevat vasta sen jälkeen, kun lapsi on oppinut erottamaan hyvän ja pahan sekä valinnut pahan. Kun lapsi ymmärtää, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä ja mitä tulee tehdä, niin hänestä tulee vastuullinen vasta siinä vaiheessa. Aatamin yksi synti aiheutti hengellisen kuoleman ja eron Jumalasta, mutta lapsen monet synnit aiheuttavat hengellisen kuoleman ja eron Jumalasta paatumisen seurauksena. Lapsi ei ole hengellisesti kuollut synteihin ja rikoksiin, ennen kuin hän on tehnyt niin paljon syntiä, että se koituu hänelle kuolemaksi paatumisen seurauksena. Vaikka lapsessa ei ole vielä pyhää henkeä uudestisyntymisen seurauksena ennen sanan vastaanottamista, ei hän silti ole myöskään hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta, sillä Jumalan häneen panema sisäinen oikeudentaju ja kyky tuntea häpeää ja katua pahoja tekoja ohjaavat häntä elämssä eteenpäin siihen asti, kunnes hän joko kuolee ruumiillisesti tai paatuu ja tulee sen jälkeen tuomion alaiseksi teoistaan. Ihmiset tuomitaan tekojen mukaan, ei perisynnin vuoksi tai siksi, että he eivät voi uskoa Jumalaan ja evankeliumiin, koska eivät ole sitä kuulleet tai eivät sitä ymmärrä (sikiöt, vauvat ja pienet lapset). Vastuu on vain sen suuruinen kuin valo ja ymmärrys. Jumala tuomitsee oikein, luterilaiset väärin.

Teidän on sitten turha lainata Concordian tai Luther Säätiön tms. materiaalia, sillä en aioa kuluttaa aikaani siihen vastaamiseen. Tunnen ne sepostukset ja sen eksytyksen entuudestaan ja olen havainnut, että niihin uskovaa ei voi saada muuttamaan mieltään eivätkä he ole kykeneviä vuorovaikutteiseen keskusteluun. End of story. Case closed.

Sidottu ratkaisuvalta on siis harhaoppia (vaikka Luther on siinä paikoin melko lähellä totuutta) ja pyhien kirjoitusten ilmoittama totuus on "vapautettu ratkaisuvalta". (Joh. 1:12 kreikankielinen alkuteksti) Tämä nyt vielä selvennykseksi.

3-sammakkoa kirjoitti:

Sanottakoon nyt, että minä en ole luterilainen vaan olen luterilaisten vihaama synkretisti. Tunnen luterilaisen opin silti paremmin kuin monet luterilaiset sen itse tuntevat. Tuossa edellä tuli jo mainittua muutama luterilainen harhaoppi:

- oppi sakramenteista
- oppi vastustamattomasta armosta ja sidotusta ratkaisuvallasta siihen liittyen
- oppi siitä, miten Jumala vaikuttaa pyhitystä vastaansanomattomalla tavalla ja päättää sen, miten pitkälle sen pyhityksen ja puhtaan vaelluksen vie, niin että valittu ja pyhä ei voi vaikuttaa mitenkään pyhään ja puhtaaseen vaellukseen tai synnin pois panemiseen
- yksinkertaisen predestinaation oppi
- kadotustuomion perusteena oleva perisyntioppi

Totuuden sanan mukainen opetus pyhissä kirjoituksissa on:
- ei sakramentteja
- Jumala vapauttaa kutsumansa ihmisen tahdon, niin että tämä voi joko ottaa vastaan kuulemansa Jumalan sanan tai torjua sen pois luotaan. Sanan vastaan ottaneet syntyvät hengestä Jumalan lapsiksi ja sanan torjuvat joutuvat lopulta kadotukseen, jos eivät saa uutta etsikon aikaa (Jumala voidaan ottaa vastaan vain silloin, kun hän kutsuu ja vetää kutsumiaan sieluja Poikansa tykö "etsikon aikana", joka on "Jumalan vierailu" kutsutun tykönä)
- Jumala vaikuttaa valittuun ja pyhään monella eri tavalla, jotta tämä suostuisi vaeltamaan hänen tahtonsa mukaan pyhityksessä: sanan kautta tapahtuva vetoaminen, rohkaisu, nuhtelu, varoitus, kehotus, opetus, neuvot, ohjeet, kuritus ja kaikenlainen kasvatus sekä Hengen kautta tapahtuva kasvu, armolahjat, johdatus, puhdistus ja voima sekä veren kautta tapahtuva syntien anteeksisaaminen - kaikki on Jumalan armoa, mutta sen kasvattava vaikutus on seurausta valitun ja Jumalan yhteistyöstä. Jumala antaa kyvyn ja voiman vaeltaa puhtaasti ja pyhyydessä, mutta päätös, valinnat ja vastuu ovat valitulla, eivät Jumalalla.
- Jos kutsuttu ei voi vaikuttaa mitenkään valituksi tulemiseensa, niin se on sama kuin kaksinkertainen predestinaatio: Jumala ei tahdo häntä pelastaa, koska ei pelasta, vaikka voisi sen tehdä vastaanhangoittelusta huolimatta, niin kuin valitut heidän vastaanhangoittelustaan huolimatta luterilaisen opin mukaan pelastaa. Luterilaisuus on todellisuudessa kalvinismia valhepuvussa.
- Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan kuolevaisena ja katoavaisena, mikä on seurausta Aatamin tekemästä synnistä, mutta Raamatussa ei ole sanottu selvästi sitä, miten pois nukkuneiden sikiöiden ja vauvojen käy. Joko he eivät nouse lainkaan ylös tuomittavaksi tai sitten Jumalalla on keinot tuomita heidät oikein, vaikka he eivät ole tehneet vielä hyvää tai pahaa. Lapsi syntyy tähän maailmaan mieleltään tyhjänä tauluna ja hänen tekemänsä moraaliset valinnat hyvän ja pahan välillä vaikuttavat siihen, millainen hänestä tulee. Vauva ei ole mieleltään läpikotaisin perisynnin turmelema syntyessään tähän maailmaan eikä hän ole syyllinen mihinkään eikä vastuussa siitä, millaisena hän syntyy. Syyllisyys ja vastuu tulevat vasta sen jälkeen, kun lapsi on oppinut erottamaan hyvän ja pahan sekä valinnut pahan. Kun lapsi ymmärtää, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä ja mitä tulee tehdä, niin hänestä tulee vastuullinen vasta siinä vaiheessa. Aatamin yksi synti aiheutti hengellisen kuoleman ja eron Jumalasta, mutta lapsen monet synnit aiheuttavat hengellisen kuoleman ja eron Jumalasta paatumisen seurauksena. Lapsi ei ole hengellisesti kuollut synteihin ja rikoksiin, ennen kuin hän on tehnyt niin paljon syntiä, että se koituu hänelle kuolemaksi paatumisen seurauksena. Vaikka lapsessa ei ole vielä pyhää henkeä uudestisyntymisen seurauksena ennen sanan vastaanottamista, ei hän silti ole myöskään hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta, sillä Jumalan häneen panema sisäinen oikeudentaju ja kyky tuntea häpeää ja katua pahoja tekoja ohjaavat häntä elämssä eteenpäin siihen asti, kunnes hän joko kuolee ruumiillisesti tai paatuu ja tulee sen jälkeen tuomion alaiseksi teoistaan. Ihmiset tuomitaan tekojen mukaan, ei perisynnin vuoksi tai siksi, että he eivät voi uskoa Jumalaan ja evankeliumiin, koska eivät ole sitä kuulleet tai eivät sitä ymmärrä (sikiöt, vauvat ja pienet lapset). Vastuu on vain sen suuruinen kuin valo ja ymmärrys. Jumala tuomitsee oikein, luterilaiset väärin.

Lue lisää

Ymmärrän, mutta suosittelisin luettavuuden helpottamiseksi käyttämään kappalejakoa eri ajatuskokonaisuuksien välillä. Tuo on vähän sama kuin puhuisi koko saman litanian vetämättä välillä kertaakaan henkeä. :-)

uskova.mies kirjoitti:

Molemmat olivat ensinnäkin katolilaisia ja molemmat ovat uskonpuhdistajia, erot johtuvat opillisista skismoista, jotka taas ovat enemmän tai vähemmän pääosissa kaikissa ns. vanhakirkollisissa piireissä.
Samantapaisia painotuseroja on myös vapaimmissa suunnissa ja mikä mielestäni "hauskinta", kaikki uskovat samaan Jumalan Sanaan.

Lue lisää

”…erot johtuvat opillisista skismoista…”

Aivan, kaikki kristinuskon suuntauksen johtuvat juuri noista. Siksi meillä on monia suutauksia, ja niissä on havaittavissa selkeitä eroja. Siksi on aivan hyvä yrittää olla liikaa sekoittamatta niitä. Vain selkeyden vuoksi.

”…"hauskinta", kaikki uskovat samaan Jumalan Sanaan.”

Tai pikemminkin niin että kaikki lukevat samaa lähdettä eli Raamattua ja uskovat samaan Jumalaan.

"Näistä vauvana kastetuista juuri kukaan ei usko Jeesukseen missään vaiheessa elämäänsä. Rippikoulussakin monet pilkkaavat Jumalaa. Edes rippikoulun isosista juuri kukaan ei usko Jeesukseen. Mitä mieltä olette tästä?"


>>>Kiitos kysymästä, hyvä kysymys olikin!

Olen tästä sitä mieltä että myös vapaissa suunnissa kastettuja on luopunut uskosta varsin suurikin määrä. Onko siis ajateltava TÄMÄN TAKIA vapaidenkin suuntien kastekäytännön olevan todistettu vääräksi?

Ei tarvitse vastata.

Bibeln kirjoitti:

"Näistä vauvana kastetuista juuri kukaan ei usko Jeesukseen missään vaiheessa elämäänsä. Rippikoulussakin monet pilkkaavat Jumalaa. Edes rippikoulun isosista juuri kukaan ei usko Jeesukseen. Mitä mieltä olette tästä?"


>>>Kiitos kysymästä, hyvä kysymys olikin!

Olen tästä sitä mieltä että myös vapaissa suunnissa kastettuja on luopunut uskosta varsin suurikin määrä. Onko siis ajateltava TÄMÄN TAKIA vapaidenkin suuntien kastekäytännön olevan todistettu vääräksi?

Ei tarvitse vastata.

Lue lisää

Aivan yhtä hyvä oli sinunkin kysmyksesi. Niinpä - aika moni lähtee vapaista sunnista ja luopuu uskosta.

Bibeln kirjoitti:

"Näistä vauvana kastetuista juuri kukaan ei usko Jeesukseen missään vaiheessa elämäänsä. Rippikoulussakin monet pilkkaavat Jumalaa. Edes rippikoulun isosista juuri kukaan ei usko Jeesukseen. Mitä mieltä olette tästä?"


>>>Kiitos kysymästä, hyvä kysymys olikin!

Olen tästä sitä mieltä että myös vapaissa suunnissa kastettuja on luopunut uskosta varsin suurikin määrä. Onko siis ajateltava TÄMÄN TAKIA vapaidenkin suuntien kastekäytännön olevan todistettu vääräksi?

Ei tarvitse vastata.

Lue lisää

Tästä voisi heitellä hatusta erilaisia lukuja, mutta kyllähän tässä semmoinen on että ristiäisissä kastetuista harva on tänä päivänä uskossa kun taas uskovina kastetuista harva on luopunut uskosta. Myös vapaissa suunnissa on toki voitu tehdä virheitä siinä että olisi kastettu uudestisyntymättömiä.

Mutta kysymys siis oli, että mitä mieltä te luterilaisen kastekäsityksen kannattajat olette siitä että niin harvat kastetuista ovat uskossa esim. ripari-iässä?

Mr.Johannes kirjoitti:

Tästä voisi heitellä hatusta erilaisia lukuja, mutta kyllähän tässä semmoinen on että ristiäisissä kastetuista harva on tänä päivänä uskossa kun taas uskovina kastetuista harva on luopunut uskosta. Myös vapaissa suunnissa on toki voitu tehdä virheitä siinä että olisi kastettu uudestisyntymättömiä.

Mutta kysymys siis oli, että mitä mieltä te luterilaisen kastekäsityksen kannattajat olette siitä että niin harvat kastetuista ovat uskossa esim. ripari-iässä?

Lue lisää

”…kun taas uskovina kastetuista harva on luopunut uskosta.”

Väitän kyllä päinvastaista. Koska nämä piirit eivät pidä mitään kirjaa, he toki voivat väittää ihan mitä tahansa. Mutta se kokemus mikä itselläni on, niin hyvin moni on lähtenyt noista piireistä. Heitä tulee lähtemään vieläkin enemmän.

Mr.Johannes kirjoitti:

Tästä voisi heitellä hatusta erilaisia lukuja, mutta kyllähän tässä semmoinen on että ristiäisissä kastetuista harva on tänä päivänä uskossa kun taas uskovina kastetuista harva on luopunut uskosta. Myös vapaissa suunnissa on toki voitu tehdä virheitä siinä että olisi kastettu uudestisyntymättömiä.

Mutta kysymys siis oli, että mitä mieltä te luterilaisen kastekäsityksen kannattajat olette siitä että niin harvat kastetuista ovat uskossa esim. ripari-iässä?

Lue lisää

Riparin käyneet nuoret eivät ainakaan tiedä kristinuskosta mitään. Tätä todistavat katuevankelistat jotka vastailevat monta kertaa innokkaiden nuorten kysymyksiin Jeesuksesta ja kristinuskosta.

Yksikään nuori ei kuuntele aidosti imelästi hymyilevää naispappia, joka mielistellen yrittää lässyttää määkivällä äänellä jotakin, lauseen loppuhenkäystä mitenkään unohtamatta :)

mummomuori kirjoitti:

”…kun taas uskovina kastetuista harva on luopunut uskosta.”

Väitän kyllä päinvastaista. Koska nämä piirit eivät pidä mitään kirjaa, he toki voivat väittää ihan mitä tahansa. Mutta se kokemus mikä itselläni on, niin hyvin moni on lähtenyt noista piireistä. Heitä tulee lähtemään vieläkin enemmän.

Lue lisää

Kyllä kaikissa niissä seurakunnissa joissa olen ollut pidetään kirjaa ja ollaan myös yhteydessä henkilöihin joita ei ole nähty kokouksissa.

Opetuslaps kirjoitti:

Kyllä kaikissa niissä seurakunnissa joissa olen ollut pidetään kirjaa ja ollaan myös yhteydessä henkilöihin joita ei ole nähty kokouksissa.

Koska suurin osa on ns. liikkeitä, ei heistä voi eikä saa pitää kortistoa. VAin ja ainsotaan niistä jotka ovat yhdistyksen jäseniä ja yhdistys on rekisteröitynyt.

mummomuori kirjoitti:

Koska suurin osa on ns. liikkeitä, ei heistä voi eikä saa pitää kortistoa. VAin ja ainsotaan niistä jotka ovat yhdistyksen jäseniä ja yhdistys on rekisteröitynyt.

En tiedä semmoisesta seurakunnasta jossa ei ole jäsenluetteloa. Suurin osa seurakunnista toimii yhdistyspohjalta.

Bibeln kirjoitti:

"Näistä vauvana kastetuista juuri kukaan ei usko Jeesukseen missään vaiheessa elämäänsä. Rippikoulussakin monet pilkkaavat Jumalaa. Edes rippikoulun isosista juuri kukaan ei usko Jeesukseen. Mitä mieltä olette tästä?"


>>>Kiitos kysymästä, hyvä kysymys olikin!

Olen tästä sitä mieltä että myös vapaissa suunnissa kastettuja on luopunut uskosta varsin suurikin määrä. Onko siis ajateltava TÄMÄN TAKIA vapaidenkin suuntien kastekäytännön olevan todistettu vääräksi?

Ei tarvitse vastata.

Lue lisää

No onhan se kuitenkin hyvä vastata, vaikka tarvetta siihen ei sinun mielestäsi olisi.

Vapaissa suunnissa aikuisena kastetuista hyvin pieni osa luopuu elämänsä aikana julkisesti uskostaan ja Herrasta. Nuorina teineinä kastetuista luopuneiden osuus on jo paljon suurempi. Ala-asteikäisinä kastetuista luopuneiden osuus kasvaa entisestään. Alle kouluikäisinä kastetuista luopuu kaikkein eniten. Ja kun mennään vauvojen vedellä valeluun, niin 93 % heistä ei ole ikinä uskonut Raamatun kirjoitusten kautta Jumalaan ja Jeesukseen.

On näissä luvuissa hyvin merkittävä ero, joten kyllä tätä asiaa kannattaa pohtia ja miettiä.

Se, että mitä nuorempana lapsia kastetaan, sitä useampi heistä luopuu, johtuu yksinkertaisesti siitä, että lapsi ei vielä ymmärrä kunnolla sitä, miksi hänet kastetaan. Nuoret ottavat kasteen muodin vuoksi, vaikka eivät ole sitoutuneet Herraan. He eivät ole koskaan Jumalan lapsia olleetkaan, mutta ovat saaneet kasteen muodin vuoksi ja uskottelemalla itselleen, että ovat uskossa samalla tavalla kuin heidän ystävänsä seurakunnassa.

Mennoniitat ovat tutkineet tätä asiaa omissa yhteisöissään ja samaan tulokseen olen tullut seurattuani vapaiden suuntien uskovia ja heidän lapsiaan. Näin käy, kun kastetaan lapsia ja nuoria ilman omakohtaista uskoa ja uudestisyntymistä.

Monet lapsena ja nuorena kastetut ovat syntyneet Jumalan lapseksi evankeliumin kautta vasta aikuisena. He ovat katuneet jäljestäpäin sitä, että heidät kastettiin liian nuorena ennen kuin he uskoivat omakohtaisesti Jeesukseen, mutta koska ovat itse syypäitä kastetta silloin pyydettyään, niin minkäpä sille voi tehdä.

Pitäisikö sitten lapsia ja nuoria kastaa?

Jos he uskovat koko sydämestään Jumalaan ja Kristukseen evankeliumin mukaan, niin miksipä ei. Kun lapsi tai nuori on tehnyt harkitun päätöksen omistaa elämänsä Herralle ja luopua siitä evankeliumin tähden, niin hänet voidaan kastaa. On sitten sen lapsen tai nuoren ja kastajan vika, jos kastetaan sellaisia, jotka eivät ole Jumalan lapseksi syntyneet: ei eroteta sitä, kuka on Jumalan lapsi ja kuka ei. Eipä sitä toisaalta seurakunnan sisällä edes aikuisten keskuudessa osata nykään erottaa...

3-sammakkoa kirjoitti:

No onhan se kuitenkin hyvä vastata, vaikka tarvetta siihen ei sinun mielestäsi olisi.

Vapaissa suunnissa aikuisena kastetuista hyvin pieni osa luopuu elämänsä aikana julkisesti uskostaan ja Herrasta. Nuorina teineinä kastetuista luopuneiden osuus on jo paljon suurempi. Ala-asteikäisinä kastetuista luopuneiden osuus kasvaa entisestään. Alle kouluikäisinä kastetuista luopuu kaikkein eniten. Ja kun mennään vauvojen vedellä valeluun, niin 93 % heistä ei ole ikinä uskonut Raamatun kirjoitusten kautta Jumalaan ja Jeesukseen.

On näissä luvuissa hyvin merkittävä ero, joten kyllä tätä asiaa kannattaa pohtia ja miettiä.

Se, että mitä nuorempana lapsia kastetaan, sitä useampi heistä luopuu, johtuu yksinkertaisesti siitä, että lapsi ei vielä ymmärrä kunnolla sitä, miksi hänet kastetaan. Nuoret ottavat kasteen muodin vuoksi, vaikka eivät ole sitoutuneet Herraan. He eivät ole koskaan Jumalan lapsia olleetkaan, mutta ovat saaneet kasteen muodin vuoksi ja uskottelemalla itselleen, että ovat uskossa samalla tavalla kuin heidän ystävänsä seurakunnassa.

Mennoniitat ovat tutkineet tätä asiaa omissa yhteisöissään ja samaan tulokseen olen tullut seurattuani vapaiden suuntien uskovia ja heidän lapsiaan. Näin käy, kun kastetaan lapsia ja nuoria ilman omakohtaista uskoa ja uudestisyntymistä.

Monet lapsena ja nuorena kastetut ovat syntyneet Jumalan lapseksi evankeliumin kautta vasta aikuisena. He ovat katuneet jäljestäpäin sitä, että heidät kastettiin liian nuorena ennen kuin he uskoivat omakohtaisesti Jeesukseen, mutta koska ovat itse syypäitä kastetta silloin pyydettyään, niin minkäpä sille voi tehdä.

Pitäisikö sitten lapsia ja nuoria kastaa?

Jos he uskovat koko sydämestään Jumalaan ja Kristukseen evankeliumin mukaan, niin miksipä ei. Kun lapsi tai nuori on tehnyt harkitun päätöksen omistaa elämänsä Herralle ja luopua siitä evankeliumin tähden, niin hänet voidaan kastaa. On sitten sen lapsen tai nuoren ja kastajan vika, jos kastetaan sellaisia, jotka eivät ole Jumalan lapseksi syntyneet: ei eroteta sitä, kuka on Jumalan lapsi ja kuka ei. Eipä sitä toisaalta seurakunnan sisällä edes aikuisten keskuudessa osata nykään erottaa...

Lue lisää

Käytännössä kyse ei siis ole "luopumisesta", kun lapsi ei sitten ymmärrystä saatuaan enää usko evankeliumiin. Vauvana valeltu tai lapsena kastettu ei ole ollut koskaan Jumalan lapsi, joten hän ei ole voinut luopua elävästä Jumalasta ja hänen pojastaan, meidän herrastamme Jeesuksesta kristuksesta.

No jopa nyt tulvii kysymyksiä! Yritän vastailla joihinkin:

"Vihkimis -ja siunaustilaisuuksissa evankeliumi ei ole esillä."

>>> Tuo ei pidä paikkansa sillä kaikissa vihkimis- ja siunaustilaisuuksissa on ollut evankeliumi esillä joihin olen osallistunut. Sitä ei tietenkään ole tuotu esille samankaltaisella suus vaahdossa paasaamisella kuin innokkaimmat karismaattiset tekevät vaan ihan normaalipuheella mutta kyllä se evankeliumi siellä on ollut, sehän on jo liturgiassakin kun vaan malttaa vähän ja kuuntelee!


"Hautajaisissa julkijumalattomille Jumalaa pilkkaaville julkisynnissä eläville Jumalan kieltäjille julistetaan taivaspaikkaa vaikka he menevät Raamatun mukaan helvettiin."

>>>> No enpä ole tällaistakan vielä koskaan nähnyt. Ei papin tehtävä ole ruveta ottamaan kantaa kenenkään tuomiosta , mutta kyllähän se on sallittua jos vainajasta jäi kristityntodistus, että iloitaan tästä asiasta. Ei siinä ole mitään pahaa. Silloinkin tuomio jätetään yksin Jumalan käteen.



"Rippikoulussa edes isoset eivät ole uskossa"

>>> Kyllä kokemuksnei mukaan aika monet ovat, ehkä jopa useimmat. Ei nykynuori lähde tuollaiseen enää tavan vuoksi jos hänellä ei ole jotain henkilökohtaista kosketuspintaa asiaan.


" ja konfirmaatiolla käydään nuorten omien sanojen mukaan siksi että kaverit ovat riparilla ja konfirmaation jälkeen saa rahaa, samaan hengenvetoon he sanovat etteivät usko Jumalaan ja ihmettelevät miten joku voi uskoa Jeesukseen. "

>>> Tuo on kyllä varmaan hyvin pitkälti totta.


"Nuortentoiminnassa ei niiden harvojen uskovien nuorten mukaan ole mitään hengellistä, pelkkää hengailua."

>>> Vaihtelee valtavasti paikallisesti. Esim. omat lapseni olivat mukana seurakunnan jutuissa joissa kyllä oli hengellisyyttä. Toisaalta, ei seurakunnan nuorten toiminta tarvitse olla pelkkää saarnojen kuuntelua, vaan kyllä siinä ihan hyvin voi olla muutakin rentoa yhdessä oloa, harrastuksia yms. Esim. oma poikani oli kauan seurakunnan sählykerhossa joka oli oikein hyvä harrastus!

Ei tämä ihan niin synkkää sentään (vielä) ole etteikö missään mitään hyvää olisi kirkon toiminnassa.

""Rippikoulussa edes isoset eivät ole uskossa"

>>> Kyllä kokemuksnei mukaan aika monet ovat, ehkä jopa useimmat. Ei nykynuori lähde tuollaiseen enää tavan vuoksi jos hänellä ei ole jotain henkilökohtaista kosketuspintaa asiaan."

Oma käsitykseni perustuu siihen, että olen asiaa kysynyt monelta nuorelta ripari-isoselta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista, joka olisi kertonut olevansa uskossa. Kiva hengailu, työkokemus ja palkkio tuntuvat lähinnä houkuttavan :S

"Ei tämä ihan niin synkkää sentään (vielä) ole etteikö missään mitään hyvää olisi kirkon toiminnassa."

Kyllä varmasti myös hyvää löytyy. Monessa kohdassa näyttää siltä, että keskitytään lähinnä saavuttamaan maallisten ihmisten hyväksyntä ja ystävyys eikä tämä ole valitettavasti valtionkirkon yksinoikeus. Maailman ystävyys näkyy kiinnostavan.

Jaakobin kirje 4:4
"Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen."

Ihmiset rakastavat maailman kunniaa ja tulevat samalla hylänneeksi Jumalan kunnian:

Johannes 12:42-43
"Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi erotetuiksi synagogasta, sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa."

On unohdettu Jeesuksen sanat tai niistä ei enää välitetä:

Matteus 16:24-26
Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?"

Sitä mieltä että toki aina parannettavaa on mutta hyvään suuntaan on menty. Noita syntisaarnoja ja syyllistämispuheita voivat sitten vapaat suunnat enemmän pitää.

"Koulun uskonnonopetuksessa ei ole mitään hengellistä."

Aivan, se ei sitä lain mukaan saakaan olla. Kyllä tuo kuuluu sinne kotiin.

Tarkkaan ottaen Wikipedian mukaan:

>>Ortodoksinen kirkko ja muu itäinen kristikunta pitää perisyntiä ihmiskunnan langenneena olotilana, joka on Aadamin lankeemuksen seurausta. Aadamin syyllisyyden ei kuitenkaan katsota periytyvän hänen jälkeläisilleen. Ihmisen katsotaan olevan luonnoltaan osittain turmeltunut mutta periaatteessa vapaa valitsemaan pahan ja hyvän välillä. Ortodoksinen kirkko opettaa, että perisynnin jälkeen Jumalan kuva ihmisessä tosin on himmentynyt ja heikontunut, mutta kuitenkin niin säilynyt, että ihminen sen jälkeenkin voi tehdä hyvää ja tulla Jumalan armon avulla pelastetuksi.>>

Kullakin kikkokunnalla on hiukan eriävä oppi perisynnistä.

Ortodoksinen kirkko uskoo, että ihmisen taipumus pahuuteen, joka vaivaa koko ihmiskuntaa, ei ole niin täydellinen, että ihminen ei voisi valita myös hyvää. Siis vapaa tahto.

Luterilainen kirkko uskoo, että ihmisen taipumus pahuuteen on niin täydellinen, että ihminen ei voi valita hyvää. Siis sidottu ratkaisuvalta.

On aivan makuasia, nimitetäänkö taipumusta pahaan perisynniksi vai ei. Ortodoksinenkin kirkko uskoo, että se vaivaa kaikkia, niin kristittyjä kuin muitakin.

Niinpä. Jos vain kukin viitsisi edes vähän käyttää aikaa tietojensa tarkastukseen, se helpottaisi näitä keskusteluja.

dogmatikos kirjoitti:

Tarkkaan ottaen Wikipedian mukaan:

>>Ortodoksinen kirkko ja muu itäinen kristikunta pitää perisyntiä ihmiskunnan langenneena olotilana, joka on Aadamin lankeemuksen seurausta. Aadamin syyllisyyden ei kuitenkaan katsota periytyvän hänen jälkeläisilleen. Ihmisen katsotaan olevan luonnoltaan osittain turmeltunut mutta periaatteessa vapaa valitsemaan pahan ja hyvän välillä. Ortodoksinen kirkko opettaa, että perisynnin jälkeen Jumalan kuva ihmisessä tosin on himmentynyt ja heikontunut, mutta kuitenkin niin säilynyt, että ihminen sen jälkeenkin voi tehdä hyvää ja tulla Jumalan armon avulla pelastetuksi.>>

Kullakin kikkokunnalla on hiukan eriävä oppi perisynnistä.

Ortodoksinen kirkko uskoo, että ihmisen taipumus pahuuteen, joka vaivaa koko ihmiskuntaa, ei ole niin täydellinen, että ihminen ei voisi valita myös hyvää. Siis vapaa tahto.

Luterilainen kirkko uskoo, että ihmisen taipumus pahuuteen on niin täydellinen, että ihminen ei voi valita hyvää. Siis sidottu ratkaisuvalta.

On aivan makuasia, nimitetäänkö taipumusta pahaan perisynniksi vai ei. Ortodoksinenkin kirkko uskoo, että se vaivaa kaikkia, niin kristittyjä kuin muitakin.

Lue lisää

"...ihmisen taipumus pahuuteen on niin täydellinen, että ihminen ei voi valita hyvää. Siis sidottu ratkaisuvalta."

Tuohan tarkottaa sitten sitä, että Jumala on luonut toiset ihmiset suoraan kadotusta varten ja toiset sitten suoraan taivasta varten ja kukaa ei siten täällä ajassa arvaa kummalle puolelle joutuu!

Mutta jokaisen on tehtävä valinta itse! Näin myös oli laita opetuslasten kohdalla. 11 valitsi uskon Jeesukseen ja Juudas valitsi uskon rahaan eli mammomaan.

se.valinta kirjoitti:

Mutta jokaisen on tehtävä valinta itse! Näin myös oli laita opetuslasten kohdalla. 11 valitsi uskon Jeesukseen ja Juudas valitsi uskon rahaan eli mammomaan.

Se valintapa juuri, mutta kun luterilainen ei dogmatikoksen mukaan voi eikä edes kykenen valitsemaan mitään. On vain mentävä epätietoisuudessa sinne minne tuuli vie.

onpa.sairasta.oppia kirjoitti:

Se valintapa juuri, mutta kun luterilainen ei dogmatikoksen mukaan voi eikä edes kykenen valitsemaan mitään. On vain mentävä epätietoisuudessa sinne minne tuuli vie.

Kolmannen uskonkohdan selitystä Martti Lutherin Vähässä katekismuksessa:
"Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.


MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. ... jne.

se.valinta kirjoitti:

Mutta jokaisen on tehtävä valinta itse! Näin myös oli laita opetuslasten kohdalla. 11 valitsi uskon Jeesukseen ja Juudas valitsi uskon rahaan eli mammomaan.

Eikös Juudas valinnut pettää Jeesuksen?