Ollessani alle kaksikymppinen ostin psykologian käsikirjan, jossa lueteltiin kaikki erilaiset mielen sairaudet.
Muistan hyvin miten tuota kirjaa selaillessani järkytyin yhä enemmän. Skitsofreniasta maaniseen depressioon näin itsessäni kirjassa kuvaillut oireilut. Sinä yönä en nukkunut ja seuraavana aamuna todella masennuksessa soitin hyvälle ystävälleni Anskulle: Tule, jotain kauheaa on tapahtunut.
Muutamaa tuntia myöhemmin kävelimme kaupungilla ja kaiken kerrottuani hän nauroi iloisesti sanoen; hyvä, hyvä, minä oon myös hullu ja siksi me ollaan ehkä harvoja jotka on normaaleja.
Tämä hänen lauseensa oli hyvin vapauttava, oli kuin tuossa yhdessä lauseessa olisi koko kirja pyyhkiytynyt mielestäni. Usein jälkeenpäin olen miettinyt mitä todella on olla NORMAALI?
Jos minulta kysytään tuota määritettä itsestäni, sanoisin olevani omalla tavallani normaali.
Onko muita määritteitä, jos itsestään puhuu?
Muistan hyvin miten tuota kirjaa selaillessani järkytyin yhä enemmän. Skitsofreniasta maaniseen depressioon näin itsessäni kirjassa kuvaillut oireilut. Sinä yönä en nukkunut ja seuraavana aamuna todella masennuksessa soitin hyvälle ystävälleni Anskulle: Tule, jotain kauheaa on tapahtunut.
Muutamaa tuntia myöhemmin kävelimme kaupungilla ja kaiken kerrottuani hän nauroi iloisesti sanoen; hyvä, hyvä, minä oon myös hullu ja siksi me ollaan ehkä harvoja jotka on normaaleja.
Tämä hänen lauseensa oli hyvin vapauttava, oli kuin tuossa yhdessä lauseessa olisi koko kirja pyyhkiytynyt mielestäni. Usein jälkeenpäin olen miettinyt mitä todella on olla NORMAALI?
Jos minulta kysytään tuota määritettä itsestäni, sanoisin olevani omalla tavallani normaali.
Onko muita määritteitä, jos itsestään puhuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
pysty uskomaan, että tässä maailmassa on edes olemassa ns. normaalia jonka voisi määritellä.
Oli kai onni onnettomuudessa kasvaa
suurperheessä. Nauraa kätkätettiin toistemme
maneereillemme sisarusten kesken.
Mielestäni muuta normaaliuden mittaa ei olekaan
kuin pystyy hallitsemaan yhteiskunnanvastaiset
hörhöilynsä.
Sitä itselleen nauramista olen aina ihmetellyt.
Aina sitä hymähtää rajoittuneisuudelleen ja
noituu itteään, mutta kyllä se ympäristö on aina
hoitanu sen nauramispuolen.
Että psyyke kestäisi, mielikuvitusmaailmaan
pakeneminen on kai se yks puolustusmekanismin
keino.
Valitettavasti.
ovat hyvin pitkään aviossa olevia.
Parisuhteissaan he ovat tasaantuneet yllättäviltä ongelmilta ja tasaisin väliajoin kuulen heidän nälvivän toisiaan.
Ehkäpä juuri tässä eroavuudessaan minuun nähden he mielellään ovat yhteydessä ja kyselevät aina nähdessään minut kuulumisiani.
Puolisoni näes kuoli 3 vuotta sitten ja siitä lähtien (uusi) erilainen naapuruus-suhde on ollut mielenkiintoni lähde.
Onhan minulla nyt enemmän aikaa, koska nuoren pojan yksinhuoltajana en noin vain voi raitilla hurvitella.
Onneksi aikoinaan nautin ylikaiken vapaudesta ja yön iloista, siksipä nyt olen astetta rauhallisempi.
Toki nytkin palaa tuli sydämessäni ja elän ja koen elämää täysin rinnoin.
Silti huomaan että suru, joka puolisoni kuolemasta aina on seuranani minut myös erottaa muista. Älä ymmärrä väärin, sillä tällä surulla on myös iloiset kasvonsa, silti vain harva sen ymmärtää. Ehkäpä elämän irrationaalisuus näkyy sen "näennäisellä julmuudella", josta jokainen meistä saa osansa.
on mun käsittääkseni juuri ihmisillä, jotka vuodesta toiseen jurraa yhdessä, joskus muka selittäen että lapset kärsii tai mitäs naapuritkin sanoo?
Tiedän jokusen, jotka lopulta eros ja sitte alko tuleen niitä ongelmia, voi jeesus.
Olivat tottuneet vaikka sitten vain nälvimään ja yhtenä päivänä kaikki muuttui.
Mulla ei tollasia juttuja oo, vaan päinvastoin, kaikki suhteet mennee pieleen.
Se toinen osapuoli sanoo että parisuhde on muka kompromi, puolin ja toisin myönnetään.
Kai mä oon sellainen jukuripää et yksin jään.
No joo. Aloin kerran itsekkin tavaamaan lääkärikirjaa. Huomasin löytäneeni itsestäni kaikki sairaudet lukuunottamatta kohdunulkoista raskautta, mutta siitäkään en ollut varma. Ajattelin, ettei se voi tulla, jos sairastaa kivessyöpää. Mutta jos pohditaan, kuka on normaali, voidaan katsoa tilastoja ja hakea sieltä keskiarvoihminen haluttuja kriteereitä käyttäen. Tosin sellainen henkilö on tosi harvinaisuus. Ja muutenkin, olisiko hohdokasta olla keskiverto?