Mulla on tässä muutama henk.koht. huippukokemus:
-kuu paistaa alhaalla suoraan pohjoisessa.
Ensin naurua (mahdotonta ei oo totta),
vasta ajan kanssa järjellä selviää että kuun rata on sen verran kallellaan
että se on mahdollista etelämmässäkin Suomessa (muutaman kerran
n.19 vuoden välein)
-revontulimyrsky, viimeisin jossa näkyi paljon punaista
ja eka kerran olin näkevinäni jopa sinistä
-revontulimyrsky päivällä, joo-o, en nähnyt tulia, mutta näin kun magnetometrini
veti "viisarinsa laidan yli "ja tavallinen kompanssineulakin alkoi heilumaan.
-kaukoputkella kun oli nähnyt tähden liikkuneen muutaman vuoden
aikana, kuvastaa sitä miten aurinko liikkuu tähtien suhteen avaruudessa.
-kuun sateenkaari yöllä syksyn kuuropilvissä (erittäin heikko tosin)
-tähtiä katseltiin päivällä kaukoputkella (vain muutama kirkkain näkyy)
-kiikarilla sain metsästettyä ensimmäisiä tähdenpimennyksiäni eli
kun kaksoistähti pimentää toisen tähden (Beta Lyr, Beta Per, RZ CAS).
-täydellinen auringonpimennys, Mikkelissä 1990, sattui olemaan sen
verran onnekasta selkeyttä, että vaikka aurinko osin pilvessä, niin
nähtiin miten varjo liikkui auringon editse pilvissä ja
tähtiä, planeettoja tuli näkyviin ja kaikki kylmeni
-Merkurius kulkee auringon editse (katseltiin kaukoputkella)
-omituisen piikkiin menee kun kerran auringon laskettua näin
kaukoputkella tähtiin nähden liikkuvan pyöreän levymäisen kohteen,
luulin tappameteoriitiksi ties miksi, mutta
kohta valkeni että olikin säähavaintopallo..
Monia huippukokemuksia voi kokea ilman mitään putkiakin paljain silmin.
Revontulia ei kannata lähestyä edes kiikarilla, silmin näkyy paremmin.
terv. Mr.K.A.T.
-kuu paistaa alhaalla suoraan pohjoisessa.
Ensin naurua (mahdotonta ei oo totta),
vasta ajan kanssa järjellä selviää että kuun rata on sen verran kallellaan
että se on mahdollista etelämmässäkin Suomessa (muutaman kerran
n.19 vuoden välein)
-revontulimyrsky, viimeisin jossa näkyi paljon punaista
ja eka kerran olin näkevinäni jopa sinistä
-revontulimyrsky päivällä, joo-o, en nähnyt tulia, mutta näin kun magnetometrini
veti "viisarinsa laidan yli "ja tavallinen kompanssineulakin alkoi heilumaan.
-kaukoputkella kun oli nähnyt tähden liikkuneen muutaman vuoden
aikana, kuvastaa sitä miten aurinko liikkuu tähtien suhteen avaruudessa.
-kuun sateenkaari yöllä syksyn kuuropilvissä (erittäin heikko tosin)
-tähtiä katseltiin päivällä kaukoputkella (vain muutama kirkkain näkyy)
-kiikarilla sain metsästettyä ensimmäisiä tähdenpimennyksiäni eli
kun kaksoistähti pimentää toisen tähden (Beta Lyr, Beta Per, RZ CAS).
-täydellinen auringonpimennys, Mikkelissä 1990, sattui olemaan sen
verran onnekasta selkeyttä, että vaikka aurinko osin pilvessä, niin
nähtiin miten varjo liikkui auringon editse pilvissä ja
tähtiä, planeettoja tuli näkyviin ja kaikki kylmeni
-Merkurius kulkee auringon editse (katseltiin kaukoputkella)
-omituisen piikkiin menee kun kerran auringon laskettua näin
kaukoputkella tähtiin nähden liikkuvan pyöreän levymäisen kohteen,
luulin tappameteoriitiksi ties miksi, mutta
kohta valkeni että olikin säähavaintopallo..
Monia huippukokemuksia voi kokea ilman mitään putkiakin paljain silmin.
Revontulia ei kannata lähestyä edes kiikarilla, silmin näkyy paremmin.
terv. Mr.K.A.T.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jo vuoden lopulla Oulunkin sarakkeesta almanakasta löytyy merkintöjä
joissa kuu ei laske koko päivänä eikä yönä.
Joo, Lontoossa planetaariossa, se oli hienoo!
Oikea tähtikokemus liittyi kanssa kuuhun. Olin ihan kaupungilla ja sieltä talojen välistä lämpimän värinen iso kuu loisti, kyllä se näytti hienolta!
Kerran näin myös tähdenlennon..ja muutama kuukaus sitten revontulia, wou!
Minulle henkisesti vaikuttavin tähtikokemus on ollut Otavan näkeminen. Tapahtui näet vasta kahdeksantoistavuotiaana. Minua tosiaan hämmästytti, kun tajusin, että vasta silloin ensi kerran erotin tuon kirjoista niin tutun kuvion ihan oikeasti. Tainnut elää liikaa katuvalojen loisteessa. :-(
(Jep KAT, olen sama Andy kuin eräällä toisellakin palstalla.)
Minä lienen ollut jotain 6-7 vuotias kun isä autolla ajaessa
näytti Otavan, muistelen.
Mun ihmeellisin kokemus oli ku kuu valas koko meiän pihan.Siel näki kun päivällä!
Minäkin muistelen joitain talviöitä kun täysikuu kuumottaa.
Omituista, että pienellä kuvittelulla voi ajatella että
kuin kesäaurinko olisi tullut talven keskelle, varjot lyhyitä jne.
Mun ehdottomin elämäni kohokohta oli, kun olin parvekkeella tupakalla kahden ystäväni kanssa ja yhtäkkiä huomasimme jotain outoa kuussa. Oli täysikuu ja kuun ympärillä oli täysin mustaa, aika paljon alempana kuusta oli valkoinen kehä aivan kuin pilviä. Mutta ei yhtä ainutta pilveä ollut taivaalla. Kehä oli täysin symmetrinen ja sen sisällä ei ollut yhtään tähteä mutta ulkopuolella kyllä. Tää on kyllä aika vaikee selittää toivottavasti tajuutte jotain tästä.
Semmoinen näkyy päivälläkin joskus auringon ympärillä
cirrus-verhopilven läpi.
Eräänä elokuun iltana olin ulkosalla katselemassa tähtitaivasta, kun näin meteorin jättämän valojuovan. vähän ajan kuluttua tästä navetan peltikatolta kuului kolahdus, ja jotain pientä kolisi sitä pitkin alas. Tuli mieleen, että oliskohan se voinut olla???....ei varmaan, läpihän se olis varmaan menny???? Ei kuulostanut kovin isolta kappaleelta, ehkä haulin kokoiselta...
Upea kokemus oli syksyllä ´98, kun oli joku meteorimyräkkä. Olin aamuyöllä tulosta töistä kotiin, kun näin taas meteorin valojuovan. Valojuova oli niin kirkas, että se valaisi perässään pitkältä matkalta aiheuttamaansa savuvanaa, aivan kuin joku kantoraketti.
Oudoimpiin kokemusmaailmani ilmiöihin kuuluu se, kun joskus elokuisena yönä olimme veljeni kanssa tuulastamassa ja metsäntakaa alkoi nousta outo valoilmiö. Ensisäikähdys oli siihen suuntaan, että nyt sieltä tulee ufo metsän yli. Kalat unohtuivat ja soudimme avoimammelle nähdäksemme paremmin. Se oli jo useamman kuun läpimittainen pyöreä valoläiskä tähtikirkkaalla taivalla ja laajeni hitaasti. Sitten sen viereen laajeni toinen samanlainen. Ne menivät osittain lomittain toistensa päälle. Ne laajenivat ehkä kymmenen kuun läpimittaisiksi tai vieläkin isommiksi. Sitten laajeneminen hidastui tai loppui ja valointensiteetti väheni ja tähdet alkoivat näkyä niiden läpi. En muista siitä erityisiä värejä, ehkä se oli valkoinen tai sitten valotiheys oli liian pieni väreihin.
Kun mitään sen ihmeellisempää ei tuntunut kehittyvän ehkä puoleen tuntiin, keskityimme jälleen kaloihin ja jätimme valoilmiön häipymään vaalenevalle aamuyön taivaalle.
Päällimmäiseksi tulkinnaksi heti havainnon jälkeen jäi sellainen, että kysessä oli naapurivaltion valonheitinkokeilu jollakin uudenlaisella erikoistehokkaalla valonheittimellä.(Havaintopaikka oli aika lähellä valtakunnan rajaa ja erilaiset ilma- ja merivalvonnan valonheitinkiilat olivat tuttuja näkyjä, mutta toisenlaisina.
Useita vuosia myöhemmin löysin sattumoisin kirjastosta kirjan, (en nyt muista sen nimeä, mutta laitan joskus myöhemmin tänne, jos satun muistamaan) jossa oli luetteloitu kaikenlaisia rakettikokeita ja sieltä paljastui selitys. Ruotsi ja Itänaapuri tekivät molemmat aikoinaan ainepilvikokeita, joissa raketista ammuttiin avaruuteen bariumin ja muidenkin aineiden pilviä, joilla tutkittiin maata ympäröiviä avaruuden sähkö- ja magneettikenttiä ja -virtoja.
Noiden pilvien kuvaukset istuivat hyvin omiin havaintoihin. Tarkkaa havaintoaikaa ei vain aikoinaan tullut kirjattua muistiin, ettei havaintoa voinut yhdistää juuri tiettyyn rakettikokeeseen.