Suomen kielessä on tapana kutsua taantumuksellisia, kehityksestä jälkeen jääneitä tai vanhanaikaisia asioiden ilmentymiä sanonnalla "takapajuinen". Sanontahan on peräsin hevosen työreessä käytettävistä, puulajin mukaan pajuiksi nimitetyistä poikittaissidoksista, joista takapaju kulkee aina muita jäljempänä.
Uudeksi sanonnaksi ehdotan tätä hevosajoneuvokulttuurista peräisin olevaa sanontaa mukaillen takapajun vastakohtaa, jolla kuvattaisiin kaikkia edistyksellisiä, kehityksen kärjessä olevia ja muuten uudenaikaisia asioiden ilmentymiä.
Mutta ennen uuden sanonnan lanseeraamista tietokilpailukysymys: Millä nimellä työreessä kutsutaan takapajun vastakohta?
Uudeksi sanonnaksi ehdotan tätä hevosajoneuvokulttuurista peräisin olevaa sanontaa mukaillen takapajun vastakohtaa, jolla kuvattaisiin kaikkia edistyksellisiä, kehityksen kärjessä olevia ja muuten uudenaikaisia asioiden ilmentymiä.
Mutta ennen uuden sanonnan lanseeraamista tietokilpailukysymys: Millä nimellä työreessä kutsutaan takapajun vastakohta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Etupaju lienee liian helppo.
Takapajun takaa kun katselee etupankkoa se näyttää pajuntakaiselta.
Ei pajureessä/liistereessä ole pankkoja. Pankot kuuluvat tukkirekeen/parirekeen.
Ei pankko sana ole yksistään tukinajoon tai tukkireki/parirekeen yhdistettävä termi. Kehotus istua tai mennä levolle pankolle tarkoitti vain mitä tahansa maasta irti olevaa tasoa jonka päälle voi mennä ulkona tai sisällä. Uuninpankko vielä erikseen leivinuunin päällä tai sivulla oleva taso.
Eli kyllä siitä liistereestäkin pankko löytyi, ei kylläkään erikseen etu- ja takapankkoa kuten tukkireessä.
Perustelusi on hieman keinotekoinen.
Kyllä kai liistereessäkin voi pankko siinä tapauksessa olla, jos sellainen on sen liisteiden tai kaustojen päälle tarkoituksella nostettu.
Avauksessa on kyse liistereen/pajureen/työreen rakenteesta, johon pankko ei kuulu.
Vanhoina aikoina, ennen erillisten pankko- tai tukkirekien lanseeraamista, tukkeja kylläkin ajettiin kiinnittämällä liisterekeen irtopankko, sekä reen perään matalakeulainen takareki pankkoineen. Mutta tämä kuuluu jo toisen keskustelunavauksen käsittelyyn.
"...mennä levolle pankolle tarkoitti vain mitä tahansa maasta irti olevaa tasoa jonka päälle voi mennä ulkona tai sisällä. "
Tämä on totta, että monia ympäristöään korkeampia tasoja kutsuttiin pankoiksi.
Mutta ei liistereen lavalle/liisteille nousemista ainakaan meillä päin missään tapauksessa sanottu pankolle nousemiseksi. Tämä siksi, että rekien yhteydessä pankolle nouseminen olisi automaattisesti viitannut tukkireen jommalle kummalle pankolle nousemista.
Jos liisterekeen nousemista olisi sanottu pankolle nousemiseksi, kuulija olisi ymmärtänyt väärin ja kuvitellut jonkun olleen tukkireellä/parireellä/pankkoreellä liikenteessä.
Totta on että pankko sana vakiintunut juuri tukkirekien pankkoja tarkoittamaan, ei sitä voi kieltää.
En usko kuitenkaan tukinkuljetuksen olleen pankko sanan synnyttäjä vaan epäilen sen olleen alkujaan tukevan alustan/tason nimi. Tukkireet tarvitsivat tukevat alustat ja näistä kehittyi tukkien pankot "lepotasot".Tämä vain omana arveluna, tutkittua tietoa sanan historiasta ei liene saatavilla.
”Rekka” on käsittääkseni alun perin rekikalustoon liittyvä sana sekin. Eräänlainen jatke, jota on käytetty kuljetettaessa heinää tai muuta tilaa ottavaa mutta suhteellisen kevyttä tavaraa.
Hevosajoneuvoista rekka-sana siirtyi luontevasti kuorma-autopuolelle, tarkoittamaan puoliperävaunullista ajoneuvoyhdistelmää (tai pelkkää puoliperävaunua). Puoliperävaunua vetävän kuorma-auton rungon päälle lankeaa huomattava osa perävaunun ja sen kuorman painosta. Tämä osapaino kohdistuu takapyörien päällä olevaan nivelkohtaan, ns. kääntöpöytään, jota on kutsuttu myös pankoksi (sic!). Täysperävaunu puolestaan kantaa koko oman painonsa ja kuormansa painon itse ja kytkeytyy vetovaunuun vetoaisan välityksellä.
Ei-ammattilaiset ovat jo vuosikymmenien ajan kutsuneet kaikkia raskaita ajoneuvoyhdistelmiä (siis myös täysperävaunullisia) rekoiksi. Yhä useammin jopa median toimittajat puhuvat "rekasta" silloinkin, kun kyseessä on perävaunuton kuorma-auto.
Taskussani on ollut A BE CE -luokan ajokortti vuodesta 1972 lähtien ja se näyttää olevan voimassa vuoteen 2021 saakka. Se oikeuttaa minut kuljettamaan kaikkia raskaita yhdistelmäajoneuvoja sekä busseja siirtoajossa ilman matkustajia. Ammattiliikenteeseen minulla ei kuitenkaan olisi nykysäädösten mukaan asiaa ilman jatkokurssitusta ja -tutkintoa. Ei hätää, en ole tunkemassa viemään leipää "rekkamiesten" suusta. Olen vetänyt raskasta puoliperävaunua viimeksi samana vuonna 1972 ja täysperävaunua en ole kiskonut koskaan metriäkään. Korttini C-kirjaimelle minulla oli käyttöä viimeksi toissa kesänä.
Jukolauta, tässähän pitää nostaa ketarat pystyyn! Kaplas vain, kun kysymäsi sana ei tule millään mieleen!
Olen minä ollut mukana ajamassa tukkeja hevosella ja reellä, mutta siitä on aikaa likimain 50 vuotta. Omilla vanhemmillani ei hevosta tai karjaa ollut, vaan pääsin kaverini kanssa koulun hiihtoloman aikana hänen maanviljelijäisänsä apumiehiksi tukinajoon.
Joskus samoihin aikoihin keksimme käydä nitistämässä tuon talon metsästä komean joulukuusen koulumme juhlasaliin, valjastaa hevosen ja viedä kuusi sillä perille kouluun, puolenkymmenen kilometrin päähän.
Koulumme penkkariajelut hoidettiin noina vuosina yhä hevoskyydillä. Saman kaverini isä oli minulla kyytimiehenä samalla hevosella penkkareissani kevättalvella 1969.
On aika paljastaa avauksessa esitettyyn tietokilpailukysymykseen oikea vastaus.
Takapajun vastakohta on sepipaju. Hevosen vetämän reen keulaa kutsutaan nimellä "sepi". (Joillakin murrealueilla myös nimellä "sepä".)
Sepipaju on se etuosastaan kaarelle painettuja reen jalaksia (tai jalasten kaplaita)yhdistävä poikittaissidos, joka sijaitsee etummaisena, jalasten kärkiosassa ja kulkee siis muiden pajujen edellä.
Niinpä kun kielenkäytössämme on alettu suosia "takapajuisen" lisäksi näitä muitakin vanhoja, agraarikulttuurista peräisin olevia sanontoja, kuten "budjettiriihi" tai se kaikkialla eteen tunkeva, harhaanjohtava sanonta "rahkeiden riittämisestä", ottakaamme saman kaavan mukaan käyttöön uusi sanonta, "sepipajuinen".
Vaikkapa valtio, maakunta tai teollisuusyritys voivat olla sepipajuisia, milloin ovat muita edistyksellisempiä, siis kehityskulultaan takapajuisen vastakohtia. Jonkun ihmisen asenteet taas ovat sepipajuisia, kun ne ovat uudistusmielisiä jne, jne.
Uudet+täydentävät+termit+tulevat+käyttöön+kun+sanojen+merkitystä+halutaan+laajentaa+ja+tarkentaa.+Tietysti+myös+uudissanoina+jos+kieli+sitä+vaatii.
Pajun Sepi taitaa harrastaa aika edistyksellistä urheilua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seppo_Paju
Mitenkäs taivutus? Istuuko hevosmies reen sevillä istuessaan etummaisten pajujen päällä (kuten otaksun), vai reen sepillä?
Reen sepittäneet sepät saattaisivat tuntea olonsa epämukavaksi jälkimmäisessä tapauksessa. Riippunee myös jonkin verran hevosmiehen fyysisen habituksen dimensioista ja massasta.
Tämän palstan jämsäläisen hra Hevosmiehen en soisi vastaavan kysymykseeni millään kielellä. Olisi enemmän kuin toivottavaa, että ylläpito bannaisi hänet palstalta kokonaan siihen saakka, että hän oppii kunnioittamaan palstan sääntöjä ja sivistyneitä tapoja.
"Istuuko hevosmies reen sevillä istuessaan etummaisten pajujen päällä (kuten otaksun), vai reen sepillä?"
Tapahtumaa kuvattaessa käytettiin sisäpaikallissijoja. Kyydissä olija istui sevissä.
Mutta varsinainen hevosmies ei liistereen kyseessä ollen mielellään istunut sevissä, sillä sieltähän ei näe juuri muuta kuin hevosen takapään.
Noista pankoista vielä sen verran, että näin maalla asuvana niitä näen päivittäin, en reessä vaan puutavara-autoissa. Pankkoihin on sitten kiinnitetty pystytolpat, kansan kielellä karikat, eurajokilaiset sanovat "paalikkat".