Takana vuosien nukahtamisvaikeus ja muutaman vuoden lievä unilääke päivittäin. Tiedän, mitkä asiat lapsuudessa raskauttivat ja nuorena aikuisena tuli surua surun päälle. Auttaako menneistä jauhaminen ja kenen kanssa kannattaisi puhua, vai onko todennäköistä, että nukahtamisvaikeus on kroonista? Se on vaivannut nuoruudesta saakka, mutta nyt aikuisiässä riittävää uneliaisuutta ei vain tule. Sydän tekee tiltit, jos yrittää pakkovalvomista läpi yön ja aamulla varhain töihin herääminen.
Onko terveyskeskuksissa ihmisiä, joille voi näistä puhua, vai onko mielenterveystoimistot ainoita paikkoja? Onko oikeasti kukaan saanut puhumalla apua unilääkekierteeseen?
Onko terveyskeskuksissa ihmisiä, joille voi näistä puhua, vai onko mielenterveystoimistot ainoita paikkoja? Onko oikeasti kukaan saanut puhumalla apua unilääkekierteeseen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla ei ole pysyvää elämänkumppania? Kyllä kannattaa joku etsiä. Eräs tuttavani pystyi luopumaan vahvanpuoleisista lääkkeistä kokonaan pelkästään käsittelemällä asiat perinpohjin läpi puhumalla. Pelkät korvatulpat kuulemma riittävät nykyään, niitä tosin tarvitsee useimpina öinä.
asoita puolison ja ystävien kanssa ja kuolemantapauksista on jo vuosia, mutta tässä on yksi kimurantti juttu: kuolemat aiheutuivat psyykehoidoista ja niitten seuraamuksista, joten luottamuspula on hirveä. Joutuuko itse pakkopsyykelääkettäväksi, vaikka kysymyksessä on nukahtamisvaikeus ja lievä sellainen. Saako sukulaisten tapauksista tietyn leiman? Eli olen lievästi ahdistunut, ollut vuosia kovien kokemusten takia, mutta eihän esim. psyykelääke paranna ihmisen menetyksiä. Haluaisin selvittää asoita "selvin päin", en lääketokkurassa, koska selviän arkielämästä ilman mömmöjä. Mihin tahoon voisi luottaa, vaiko mihinkään?
aiheuttaa unettomuutta.. mutta kannattaahan noista puhua voi ehkä löytyä jotain yllättävää.. eli unettomuus voi liittyä masennukseen esimerkiksi. ja lääke kierre ei ikinä ole hyvästä.. hallaahan se vaan tekee.. kun käsittääkseni sekään ei ihan aitoa nukkumista ole kun ns normaali uni.
Otaksun, että sinulle on kirjoitettu Imovanea. Se on todella vaaraton lääke. Ongelmana on lähinnä se, että siihen tottuu. Minulla on aina ollut univaikeuksia, ja lääkärini sanoi, että toiset ihmiset vain eivät nuku, noin 15% väestöstä kuulemma. Niin että ole rauhallisin mielin. Asioitasi voit setviä, masennus on todellakin yksi unettomuuden syy, stressi myös. Useimmat ongelmat selvitetään keittiön pöydän yli ystävän kanssa, mutta omalääkäristä voi olla iso apu myös. Puhu rohkeasti lääkärillesi, jos sinulla on jotakin masennuksen yms. aihetta.
Mitä tulee sihen, että se ei ole aitoa nukkumista, niin siinä on kyllä perää. Kun välillä lopettaa Imovanen, näkee jumalattoman paljon unia, ikään kuin ne olisivat jääneet varastoon.
niin totta ja onhan se hyvä jos joskus pystyy myös luonnollisesti nukkumaan minun kaverillanikin on unettomuutta joka johtuu hänen äitinsä sairudesta.. (eli pitää vähän vahtia) sen jälkeen hän on valvonut viellä pitempään ja hänkin joutuu syömään (unilääkkeitä) ja totesi kerran että on myös hyvin väsynyt aamuisin. että yö oli vaan tummuutta.
totta sehän vie vaan tajun pois mutta kait se on hyvä jos edes lääkkeillä pystyy nukkumaan vaikka vissiin normaali yö uni kaipaa myös unen näkemistä.
Tämä on kauan tiedetty tosiasia; hapensaanti
esim.jonkinlaisen sisä- tai ulkoliikunnan
harjoittaminen vähentää tutkitusti masennusta.
Väitän: Riittävän hengitystekniikan omaksuminen
lievittäisi yli 50%:lla paitsi masennusta, myös
univaikeuksia.
Usein nämä kietoutuvat samaksi oireeksi, samoille
ihmisille.
Ikinä en suostu unilääkehoitoon.
Olen tokkuraisena työssä,vähäunisen yön jälkeen. Tosin duunissani ei vaadita niin viimistä
tarkkuutta.
Meille maalaisille vielä luonto opettaa
luonnollisen unirytmin.
unet vuosia sitten, eikä vuorotyö ole mielestäni luonnon määräämä rytmi. Illalla pitäsi rauhoittua eikä tehdä iltakymmeneen asti täysillä stressaavaa työtä. Onneksi Stella on auttanut tähän asti, sillä sydämessä on havaittu jotakin poikkeavaa ja on pakko saada nukuttua, mieluummin unilääkkeet kuin infarkti.
Hengitystekniikan oikeudesta en tiedä, mutta teen päivittäin fyysistä työtä kaksi tuntia ja kävelen työmatkat yhteensä puolitoista tuntia ja lisäksi fyysinen kotityö, joten olen ihan poikki päivällä jo. Liikuntaa tulee siis vähän liikaakin päivää kohti.
joo oon ite kohta 16-vuotias, ja minua vaivaa jo nyt nukahtamis vaikeudet. aamulla on rankaa herätä kouluun kun on saanut nukuttua 2-5 tuntia, tai sitten ei olleenkaa. ehkä masennus ja stressi ovat kaiken tämän takana. illalla sitä vaan alkaa miettimään kaikkea sattunutta, se on masentavaa, ja sit huomaakin et ei väsytä enää, tai sit väsyttää mut uni ei ota tullakseen. kaikkeen auttaa ystävien kanssa puhuminen, mutta sitäkään ei kannattis harjottaa illalla, kun saa taas uusia ja uusia mietinnän aiheita. yrittäkää illalla rentouttaa itsenne ennen nukkumaan menoa, esim. rauhallinen musiikki auttaa moneen asiaan. hain itselle kumminkin miedot nukahduslääkkeet, että saa edes sen oikea rytmin.