Eikös aikamatkustus ole vastoin niitä entropian pääsääntöjä?
Että kun universumissa entropia jatkuvasti kasvaa, ajassa taaksepäin meneminen edellyttäisi entropian pienentymistä, aivanpa universumin tasolla, ja tämä vaatisi mahdottomasti universumin ulkopuolista energiaa?
Ja että tästä olisi aikamatkustajalle mitään iloa, koko universumin menemisen ajassa taaksepäin ei tulisi koskettaa aikamatkustajaa itseään.
Että kun universumissa entropia jatkuvasti kasvaa, ajassa taaksepäin meneminen edellyttäisi entropian pienentymistä, aivanpa universumin tasolla, ja tämä vaatisi mahdottomasti universumin ulkopuolista energiaa?
Ja että tästä olisi aikamatkustajalle mitään iloa, koko universumin menemisen ajassa taaksepäin ei tulisi koskettaa aikamatkustajaa itseään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näinhän se on.
Jos maailmankaikkeus olisi deterministinen, olisi mahdollista visioida aikakone, jolla teoreettisesti voisi nähdä menneisyyteen: haluttuun aikaan ja paikkaan, mutta kykenemättä vaikuttamaan tapahtumiin. Tämä ei rikkoisi entropian ajan nuoli -sääntöä.
Valitettavasti teoreettinenkin lähestymistapa tyssää siihen tosiasiaan, että maailmankaikkeus ei ole deterministinen, vaan aidosti satunnainen, todennäköisyyksiä sisäisesti toteuttava tavoilla, joista meillä on vasta pieni aavistus.
"...maailmankaikkeus ei ole deterministinen, vaan aidosti satunnainen, todennäköisyyksiä sisäisesti toteuttava tavoilla, joista meillä on vasta pieni aavistus."
Eipä ole sitäkään aavistusta, että se olisi nimenomaan tuollainen. Kaikki satunnaisuuskin voi olla näennäistä eli riippua edeltävästä tilanteesta.
http://physicsworld.com/cws/article/news/2010/feb/09/fractal-patterns-spotted-in-the-quantum-realm
Kvantti-ilmiöt saattavatkin olla vain kaaoottisia, mutta silti täysin deterministisiä. Kuten mandelbrotin joukko, joka näyttää täysin satunnaisesti pyörteilevältä mutta silti on aina samanlainen kun lasketaan uudelleen täsmälleen samasta kohdasta zoomattu kuva.
Laitahan tuohonkin väitteeseen tueksi tutkimustietoa. Kvanttifyysikot pitävät maailman perusteita aidosti stokastisina varsin yksimielisesti. Piilomuuttujateorioilla taitaa nykyään olla mitätön kannatus tutkijoiden parissa.
Stokastiset prosessit yleensä ovat kaaoottisia prosesseja (esim. sää) joita kuvaillaan tilastotieteellisesti satunnaisfunktioilla kun ei laskentateho riitä systeemin deterministiseen täydelliseen ennustamiseen.
Ns. "aidon satunnaisluvun" olemassaoloa ei ole kyetty teoreettisesti eikä empiirisestikään osoittamaan. Teoreettinen todistaminen pysähtyy siihen, että ei kyetä muodostamaan monimutkaistakaan funktiota, eikä edes kuvittelemaan äärettömän monimutkaistakaan funktiota, joka antaisi aina puhtaan satunnaisluvun, ja myös samalla satunnaissiemenellä aina eri luvun joka olisi puhdas satunnaisluku.
Bellin teoreema ja Aspectin koe todistavat useimpien fyysikoiden mielestä kvanttifysiikan aidon stokastisuuden.
Eli sinulla ei ollut laittaa tutkimustietoa.
Nobel-palkittu fyysikko Gerard 't Hooft on kumonnut Bellin teoreeman. Voi muodostaa lokaaleja piilomuuttujateorioita jotka ovat deterministisiä.
Puhtaan sattuman uskonto on myös tavallaan piilomuuttujateoria, mutta sattumaan uskova vain ei osaa eikä yritäkään tarkemmin määritellä millainen mekanismi siellä taustalla niitä satunnaislukuja puskee. Vaan olettaa jonkinlaisen kaikkivoivan jumalfunktion jonka toimintaa ei tarvitse ymmärtää eikä selittää.