AINA MIETTINY TÄTÄ:
Oletetaan että olisi ihminen, jolla syntymästä asti näkö-, tunto- ja kaikki muut aistit (mitä kaikkia niitä olikaan) olisivat toimimattomia (halvaantuneita, tai jotain).
Voisiko ihminen elää ilman aisteja, ja jos voisi niin olisiko hänellä silloin käsitystä olemassaolostaan ja millainen se käsitys olisi?
Oletetaan että olisi ihminen, jolla syntymästä asti näkö-, tunto- ja kaikki muut aistit (mitä kaikkia niitä olikaan) olisivat toimimattomia (halvaantuneita, tai jotain).
Voisiko ihminen elää ilman aisteja, ja jos voisi niin olisiko hänellä silloin käsitystä olemassaolostaan ja millainen se käsitys olisi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistan yhden tositapaukseen perustuvan elokuvan, nimeä en enää muista, joka kertoi naisesta, joka oli kuuro, sokea ja mykkä ja siitä miten joku tätä pikkuhiljaa pystyi opettamaan tuntoaistin avulla.
No en sitten tiedä mikä olisi tilanne jos ei olisi tuntoaistiakaan ollut, sitä kai eläisi vain omassa päässään, eikä olisi maailmanmenosta mitenkään tietoinen, ahdistava ajatus.
Muistan toisenkin ohjelman, missä koehenkilöille tehtiin testi, missä heidän aistinsa pyrittiin minimoimaan: Koehenkilöt laitettiin kellumaan altaaseen, kaikki pimennettiin ja korvat tukittiin. Nämä henkilöt kuvailivat tilannetta hyvin epämiellyttäviksi. Voisi kai ajatella, että henkilö, jolla ei syntymästään lähtien olisi aisteja lainkaan viettäisi koko ikänsä tälläisessa tilassa. Ainoat mielikuvat olemassaolosta voisivat olla esim. nälän ja kylläisyyden tunteet.
Tajuaako toisaalta sikiö olemassaoloaan? Aistit ovat olemassa, mutta maailma rajoittuu kohtuun.
on ajattelemasi henkilö. Hän oli todella oikea ihminen. Internetistä löytyy mm. seuraava sivu:
http://www.lionsclubs.org/FI/content/vision_services_keller.shtml
Eikös tolla oo joku tieteellinenkin termi, sensorinen deprivaatio, missä just niissä tankeissa kelluttiin, mut mielenkiintonen ajatus jos aivot ei sais minkäänlaista tietoo tai ärsykettä ulkopuolelta. Ei siellä aivoissa vois kai mitään ajatuksia pyöriä kun ei ois mitä ajatella tai sitten siellä vois olla jopa paljonkin toimintaa, eihän me tiedetä vielä ees mistä maailmankaikkeus on saanu alkunsa ja jos teoriat siitä pitää paikkansa että se on syntynyt tyhjästä niin miksei sitten aivokimpale vois itsekseen kehitellä jotain jutskaa, oishan sillä kapasiteettia ja varmaan tylsääkin kun ei mitään tapahdu. Kenties ne solut alkais kommunikoimaan keskenään vaikka kemiallisesti tai sähköllä impulsoinnein. Kasvi se kuitenkin luultavammin olis.
sensorinen deprivaatio aiheuta sen että ihminen alkaa havaitsemaan ympäriltään tulevat sähkömagneettiset kentät voimakkaammin. Näähän voivat vaikuttaa ihmisen solujen sähkökenttiin mm. harha-aistimuksin. Oisko toi sit se kuudes aisti? Jos ihminen eläis sit sen kautta.
Näkö-kuulo-haju-tunto-maku-....
Kuvittele että kaikki mitä sä aisteillasi syntymästäsi alkaen olet kokenut, häviää.
Mitä on jäljellä?
Eipä paljon mitään.
Joku puhuu kuudennesta aistista, mutta ei se ihan tyhjästä voi kasvaa. Ymmärrän että kehittyäkseen ihminen tarvitsee virikkeitä ja ensimmäisinä ovat lämpö ja rakkaus äidiltä. Jotkut eläimet ovat heti synnyttyään riippumattomia mutta ihminen siis ei.
Varmaankin jossain hoitokodissa elää ihmisiä jotka tietyllä tavoin muistuttaa kuvailemaasi tapausta, ja siinä kyllä itku tulee silmäkulmaan katsoessa toista ihmistä joka sitä kuitenkaan ei ole.