Ikuinen helv. tuli

Adventtitotuus=totuus adventismista=totuus lahkolaisuudesta ei juurikaan HETKAUTA aivopestyjä adventisteja.
Jeesus neuvoo oikeaoppisten adventistien ostamaan silmävoidetta eikä Egw-kirjoja.

Eipä tarvitse enää ostaa Egw kirjoa silla minulla on useita sisar Ellen G Whiten kirjoja.
Pastorit suosituksesta ostin.

Ei se Sana elämää holtittomaksi vie. Mutta rienaajat aina keksii uskosta, onko se mikä vain oman lauluversionsa.
Ehkä siksi Luther sanotti virtensä enstiin kapakkalauluihin, että jotain rotia sai kuulioihin.
Mutta, puhutaan arvoista - kun arvona esiinnyt.
Alkuaan Jumala katsoi luomakuntaansa - ennen - sen lankeemusta niin Hän erotti ja pyhitti siihen nimessään lepopäivän.
Tavallaan se julistaa tätä todellista lepoa, mistä se on lähtöisin.
Kuten ihminen - on Luojan kätten työtä.
Ja tuohon rakkaussuhdeliittoon Jumala antoi kaiken vapaehtoisuuden. Näitä nähdään siinä, että se ravinto - mikä oli elämälle - oli tuossa esimerkkikertomuksessa viesti kautta aikain, että syö tuosta ja syö tuosta - mutta tuota älä syö, koska silloin se elämänhallinta ei ole hallussasi. Viimeksimainittu oli "hyvän ja pahantiedon puu" ja näinhän se kävi.
Rakkauteen kuuluu kuuliaisuus - jolla terve elämä ylläpidetään.
Rakkaudettomuudessa ihminen on "vallaton" ja hallitsee vain omaa tahtoaan, välittämättä naapurista.

Eli opetuksellinen ja mitä on muistiinmerkitty näköala liikkuu tuossa.

Ja näin näen tuon lepopäivän merkityksen. Jumalantyö - elämäksi, se toimii ja juuri elämäksi on tässäkin elämässä tärkeä toimia.
Siellä on ne laivat ja muut elämälle ehdottomat asiat, joiden hoito on Jumalankin mieleen. Ja siinä se rakkautemmekin liikkuu.
Toisinsanoen ymmärtänemme sen, että lepopäiväkin sydämestä vapaehtoisena - rakkaussuhteena Jumalankansana on myös tarkoitushakuista yhteenkuuluvuutta, jossa on paikka jakaa kanssamatkaajien kanssa viikkomme.
Se juuri kirkastaa Jumalantyötä - jota Hän tekee meissä armon ja Hengenjohdatuksen kautta.
Siihen kokoontumiseen varmaan kuuluu laulut, joissa soi se kotimatkan ikävä, ehkä arjen taistelujen kaiho, mutta ylistys kuitenkin Herralle, että "apu tulee Ylhäältä"! ja näin se Sapatinlepo on Jumalantyönä ajassa - eli Sapatin Herra palvelee ihmistä.
Tottakai Hän on läsnä jokapäivä - mutta ko. kuin tankkauspisteessä käynti. Onhan Herrankuoleman muistopöytäkin tankkauspiste, missä leipä on murrettuna jokaiselle elämäksi jne.
Myös vertauskuvallisesti viinipuun runko antaa elämännesteen. muistuttaen maahanvuotaneesta verestä. jne.
Lopullinen sapatinlepo on perillä.
Toivoisin, että sapatti- asiassa nähdään Jumalantyö - meidän edestämme.

Vihollinen taas istuu siinä hyväntiedonpuun äärellä ja tavallaan tarjoilee "hyvännäköistä" hedelmää viisaudeksemme, että emme välttämättä huomaa sen harmaata aluetta.
Onko Jumalan sanonut jne. Eli nyt astutaan Jumalan erottamia asioita vastaan. Siksi tuo lepo - jota sapatissa on, maalataan maailmanhengen mukaan niin rajoittavaksi linjaksi - että harmaalla alueella elävä voi ajatella sapatin olevan ongelma. Onhan tämä muunnäköinen opetus yleisessä uskonnoissa hyvin hapattanut siihen ihmisnäköiseen henkeen, että muuta -korviketta- tuodaan ja nähdään jopa perinnäisoppina pyhemmäksi. Tavallaan lainatakseni Jeesuksen sanoja, tehdään tyhjäksi Jumalan Sana.

Kyse siinä onkin tehdä tyhjäksi se sanoman sisältö, mikä Jumalan mielestä on tärkeää meille opettaa.
Siksi näkisin, että jos Ihminen menee ja kulkee Jumalan mielenmukaisissa poluissa seuraten Vapahtajaa, niin Herra pääsee palvelemaan ihmistä sydämenkautta, että Henki täyttää ja toteuttaa evankeliumin niillä eväillä, jossa Kristus kirkastuu todellisesti ja taas- myös sapatti - Jumalantyönä on avoimena edessä - nähtävänä - kuka sen antaa - miksi sen antaa - ja ketä varten --- adamia varten tarkoitettuna.

Kun olemme Edenin ulkopuolella. Samat puut ovat tavallaan edessä, mistä tarjoilua annetaan. Nyt rakkaudesta kysytäänkin kuuliaisuutta elämäksemme.
Kuulaisuus Jumalan tahdolle ei estä elämälle välttämättömän tehtäväkentän, mutta se kuitenkin vie sydämen pois rimurillumakentiltä, ettei niin rakasta kirpputoripöytien kiertoa sapattina ja vesikielellä tekemässä siellä kauppaa.
Siis maailmassa ruoste syö - ja raiskaa tämän ajallisen tavaran.
Siksi kannattaa ostaa iankaikkista ja tehdä tämän yhteisen "ristinkautta" tehtävää, että lähimmäinenkin pääsisi "sapatinlepoon" eli Jumalan työn kautta elämään, sekä lepoon. Jumala siis palvelee ja ihminen menee seura- kuntansa keskelläkin Jumalanpalveltavaksi. Se on rakkaussuhdeltta Ylhäältä.

Hui-Jarin perseilyjutut Raamatunjakeineen ovat lähtöisin adventismista ja adventtiopin mukaisesta rakkaussuhteesta Ylhäältä. Hui-jari viettää oikeaoppista sapattiaan, adventisteille käy kaikki sapattimetkut ja himot.

Siinäpä se neuvo. Raamattu antaa ihmiselle avoimet ovet moneen suuntaan. Jos koet sen ratkaisuksi, niin sinä ratkaiset oman elämäsi suhteet. Mutta, valintasi ei koske toisia.
Jos joku haluaa kuulua adventisteihin, hän tekee sen sydämestään.
Jos joku kuuluu vaikka Apostoliseen seitsemäänenpäivän seurakuntaan, tai baptisteihin, hän tekee sen sydämestään.
Siis miksi roikut ja ruikutat ovella. Raamattuun on riittävästi tähän vapaehtoisuuteen annettuja kirjoitettuja esimerkkejä, että verrattuna siihen, sinulla taitaa ollakin suusyntiä huulillasi.
Se on paha-asia itsellesi.
Tosin en minäkään jäsen ole ko. kirkossa, mutta en kehota ketään sieltä eroamaan. Työ on Herran ja polut Herran kullakin.
Jos ja kun adventisti on siellä sapatti- kirkossaan ja ylistää Herraa, niin Jumala maksaa, sinä et kantele tilipussia.
Ja toisaalta näen, että jokaisella on kulunkipussi - joka pitää tässä yhteiskunnassa hoitaa. Ja kun sinä et ole siellä kolehtia kartuttamassa, olet jäävi puhumaan. Siksi puheesi on sellaisella kentällä, että teet tuossa hengessä tilisi kerran perillä.
Siis kukin meistä maksaa - ja hinnan on määritellyt Herra.
Siksi Hän puhuu jokaisesta sanastakin, mistä tiliä teemme.
Siis Herra on sinunkin sanasi hinnotellut, että siksi älä unohda sitä, mitatessasi. Täytyy näin muistuttaa, ettei unohdu.

Jatkoa edelliseeni;


Helvettiin Jeesuksen vertauksesta jumattomien kohtalosta Room 6:22-23, uskotaan kuin kirveen silmään, -että kirveessä on silmä mihin varsi tulee;
Helvetti sanan kreikankielinen nimitys "Geenna, Gehenna" johtuu Hinnomin laaksosta (hebr. "Ge Hinnom") Ge Hinnom (Hinnomin laakso) sijaitsi Jerusalemin eteläpuolella. (Joos 15:8, 2 Kun 23:10) Hinnomin laakso oli Jeesuksen aikana Jerusalemin kaatopaikka jossa poltettiin kaupungin jätteitä. Gehennassa poltettiin myös rikollisten ruumiita ja muutakin saastaista mm. itsestään kuolleita eläimiä. Paikasta tuli siksi iankaikkisen rangaistuksen vertauskuva ja alkoi merkitä vertauksissa rangaistuspaikkaa.
Profeetat Jeremia ja Jesaja ennustivat paikasta missä ruumiit palavat. (Jer. 7:32,33; 19:6; Jes. 30:33) Gehenna oli ollut aikaisemmin myös epäjumalan palvontapaikka jossa poltettiin eläviä lapsia. (2 Kun 23:10, Jer 32:35, 2.Aik.28:3; 33:1,6)
Uudessa Testamentissa Gehenna/ "helvetti" sana esiintyy 12 kertaa; Matt 5:22, 29, 30, 10:28, 18:9, 23:15, 33, Mark 9:43, 45, 47, Luuk 12:5. (Jaak 3:6)
Jeesus käytti tätä kaatopaikkaa vertauskuvana helvetin tulelle joka aikojen lopussa kuluttaa jumalattomat. Lopullinen rangaistus ilmestyskirjan apostoli Johanneksen mukaan on "taivaasta lyövä tuli, tulinen järvi joka on toinen kuolema." 20:9-15, 19:20, 21:8 Myös psalmit kuvaavat jumalattomien rangaistusta "savuna joka nousee ilmaan;" Ps 37:9,20,34, 68:3, 104:35,145:20
Jeesus kuvasi vertauksissaan ihmisen tuhoa Matteuksen sanoissa "tulisella pätsillä" sekä "itkulla ja hammasten kiristyksellä" Matt 8:12, 13:42,50, 22:13, 24:51, 25:30 ja Luukas 13:28.

>>>>>>>>>>>> Sinulle kysymys;
- Miksi päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen olevat samanlaiset aloituksesi eivät ole millään perusteltuja?


Siunauksia


Jari
keskustelija

lajfölajsfölakjsf ölkj