Hyvälle ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Hyvää ei voida myöskään millään hyvyysmittarilla mitata niinkuin joitakin aallonpituuksia. Hyvä onkin paljon enemmän yhteydessä mieleen. Jokin koetaan hyvänä, mutta ei pystytä tarkasti perustelemaan miksi se on hyvää.
Yleensä kun jotakin sanotaan hyväksi, se koetaan jotenkin miellyttävänä. Mutta kaikkea miellyttävää ei kuitenkaan ainakaan pitkän päälle arvioida hyväksi, koska mukaan tulee pitkän aikavälin seurausten järjellinen arviointi. Lisäksi jos omaa miellyttävää olotilaa tai nautintoa pyritään edistämään toisten kustannuksella toisista piittaamatta, oma hyvä toisilta repien, ei sitäkään pidetä yleisesti ottaen hyvänä. Mukaan tulee siis empaattinen eettinen arviointi.
Joten vaikka hyvä liittyykin välittömään subjektiiviseen kokemukseen, se myös ylittää sen. Hyvä näyttäisi olevan hyödyllistä, niin että se kehämääritelmämäisesti edistää mahdollisimman suuren olentojoukon hyvää mahdollisimman kestävällä tavalla.
Välittömän nautinnon kokemuksen ja kestävän hyvän edistämisen välillä on sellainen ero, että välittömän tyydytyksen hakijat hakevat itselleen stimulaatiota, ja kestävämmän hyvän etsijät pyrkivät myös sopeutumaan, mikä paradoksaalisesti johtaa jatkuvaan ja kestävään hyvän olotilan kokemiseen alati lisääntyvän kasvun kautta. Välittömän tyydytyksen etsijät ovat usein materialisteja jotka etsivät nautintoja (elämänsä tarkoitusta) aineen maailmasta, ja kestävämmän hyvän etsijät etsivät sitä tarkoitusta henkisyydestä.
Miellyttävyyden ja hyvyyden suhteelle löytyy myös suora analoginen asetelma nautinto- ja ravintoaineista. Nautintoaineet ja stimulantit usein saavat aikaan miellyttävän olotilan äkillisen kasvun, mutta kun lysti on ohi, niin ollaan alempana kuin mistä aloitettiin. Loppujen lopuksi joudutaan olotilaan, jossa se nautintoaine ei enää tuota kunnolla edes sitä pikatyydytystäkään, jolloin henkilön kohdalta hyvän kokeminen ja saaminen näyttää olevan lopullisesti ohi, ellei hän alistu suureen remonttiin ja ryhdy muutosprosessiin, jossa hän pyrkii pysyvästi muuttamaan itsensä. Terveellinen ravinto sen sijaan ei välttämättä aina ole niin hirveän nautinnollista nauttimishetkellään, mutta se kannattaa ja antaa lujan pohjan. Tosin tietty määrä itsekieltäymystä alkaa palkita myös toteuttamishetkellään, mikä rohkaisee ja kannustaa jatkamaan hienovaraisemmalla ja henkisempien arvojen tiellä.
Yleensä kun jotakin sanotaan hyväksi, se koetaan jotenkin miellyttävänä. Mutta kaikkea miellyttävää ei kuitenkaan ainakaan pitkän päälle arvioida hyväksi, koska mukaan tulee pitkän aikavälin seurausten järjellinen arviointi. Lisäksi jos omaa miellyttävää olotilaa tai nautintoa pyritään edistämään toisten kustannuksella toisista piittaamatta, oma hyvä toisilta repien, ei sitäkään pidetä yleisesti ottaen hyvänä. Mukaan tulee siis empaattinen eettinen arviointi.
Joten vaikka hyvä liittyykin välittömään subjektiiviseen kokemukseen, se myös ylittää sen. Hyvä näyttäisi olevan hyödyllistä, niin että se kehämääritelmämäisesti edistää mahdollisimman suuren olentojoukon hyvää mahdollisimman kestävällä tavalla.
Välittömän nautinnon kokemuksen ja kestävän hyvän edistämisen välillä on sellainen ero, että välittömän tyydytyksen hakijat hakevat itselleen stimulaatiota, ja kestävämmän hyvän etsijät pyrkivät myös sopeutumaan, mikä paradoksaalisesti johtaa jatkuvaan ja kestävään hyvän olotilan kokemiseen alati lisääntyvän kasvun kautta. Välittömän tyydytyksen etsijät ovat usein materialisteja jotka etsivät nautintoja (elämänsä tarkoitusta) aineen maailmasta, ja kestävämmän hyvän etsijät etsivät sitä tarkoitusta henkisyydestä.
Miellyttävyyden ja hyvyyden suhteelle löytyy myös suora analoginen asetelma nautinto- ja ravintoaineista. Nautintoaineet ja stimulantit usein saavat aikaan miellyttävän olotilan äkillisen kasvun, mutta kun lysti on ohi, niin ollaan alempana kuin mistä aloitettiin. Loppujen lopuksi joudutaan olotilaan, jossa se nautintoaine ei enää tuota kunnolla edes sitä pikatyydytystäkään, jolloin henkilön kohdalta hyvän kokeminen ja saaminen näyttää olevan lopullisesti ohi, ellei hän alistu suureen remonttiin ja ryhdy muutosprosessiin, jossa hän pyrkii pysyvästi muuttamaan itsensä. Terveellinen ravinto sen sijaan ei välttämättä aina ole niin hirveän nautinnollista nauttimishetkellään, mutta se kannattaa ja antaa lujan pohjan. Tosin tietty määrä itsekieltäymystä alkaa palkita myös toteuttamishetkellään, mikä rohkaisee ja kannustaa jatkamaan hienovaraisemmalla ja henkisempien arvojen tiellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos "terveellinen ravinto" lisää ikää, sitä on syytä karttaa. Mitä lyhyempään täällä olemme, kun pakolla olemme kerran syntyneet, sitä parempi.
Kun elinikä on kasvanut, monet luulevat, että terveys on lisääntynyt. Ei ole. Sairaanaoloaika on kasvanut enemmän kuin terveenäoloaika.
Nyky-yhteiskuntamme on keskittynyt elämän korkean laadun sijasta suureen määrään. Henkisten arvojen sijasta tavoitellaan suurta aineellista ahmintaa. Mutta on hyvä, että elämän määrän arvostus korkeimpana mahdollisena hyvänä on ymmärretty virhearvioksi. Elämän määrän yliarvostus on johtanut nykyisen kaltaiseen tilanteeseen, jossa lisääntyneestä määrästä ei voidakaan huonontuneen laadun takia enää nauttia.