Väkisin ylös sängystä?

Heippa.Lähdeppäs aamuisin lenkille ,jos et ole tottunut kävelylenkkejä tekemään,niin aloita pienistä matkoista.Sauvakävely metsäisessä maastossa,jos sellaiseen on mahdollisuus,tekee mielialalle yllättävän hyvää.Siitä on hyvä aloittaa päivä.Sittenhän voi lähteä kaupungille katselemaan ihmisiä.Petin pohjalla ei kannata päiväänsä viettää.
Tsemppiä sinulle uuteen harrastukseen.

Tutun kuulosta tarinaa aloittajalla, samanlaista itselläkin nyt juuri. Yleensä tossa klo 13-15 välillä omalle pihalle tai kauppareissu 2x viikos. Tai niinku tänäänkin kun vettä sataa niin kotona vaan. Asun tosi pienes paikassa jossa ei ole oikein mitään eikä ylimäärästä rahaa ole yhtään. Tein ennen kävelylenkkejä mutta kun menin tyhmyyttäni kertomaan niistä, kuinka ihanaa lenkit on kävellä, kunnan fysioterapeutille niin se väänsi tietysti jalkanisiihen kuntoon ettei lenkit enää onnistu. Saatiin kylähullu pois silmistä.

No kesällä pyöräilen enää. Sitten lääkäri lähetti fysiatrille noitten fysioterapeutin aiheuttamien ongelmien takia tutkimuksiin. Fysiatri vaati huonokuntoista ja ylipainoista vanhaa ihmistä hyppimään yhdellä jalalla. Nyt pyöräilen sitten enää ykkösvaihteella tasaisella ja kaikki ylämäet varovasti talutan jalkakipujen vuoksi.

Näitä jalkavammoja ei tutkita enää ollenkaan vaikka olen invalisoitunut kotinurkkiini niiden takia. Näistä syistä olen masentunut ja ahdistunut, näitä kyllä sitten innokkaasti lääkitään ja hoidetaan eli hullun kirjoihin pannaan.

Vuoden tai pari voi viettää maatenkin, jos ei ole työn tai perheen puolesta velvoitteita tehdä muuta. Panee elämänsä kuntoon sitten kun on voimia.

Kuitenkin ei kannata laiminlyödä liikuntaa. Jos vain makaa ja löhöää, lihaskunto menee nollille, myös tasapaino alkaa horjua. Ja se fyysinen suoritus saa aikaan hyvänolon hormonin erittymisen aivoissa. On jonkin aikaa lupsakampi fiilis reippailun jälkeen.

Menin psykiatrisen poliklinikan ryhmiin mukaan.

Nyt kannattaa nukkua paljon varastoon. Keväällä sitten liikuntaa ja retkeilyä.

Nuku nuku se auttaa.

Oletko tutkinut astrologiaa. Tähtikartta on aikamoisessa myllerryksessä, muutosten aikaa kun eletään, joku haasteellisempi planeetta on voinut osua merkkiisi. Mutta jos on, se jonkun ajan päästä sieltä myös häviää ja uudet planeetat ja valoisammat ajat seuraavat. Tutkimalla aurinko- ja kuumerkkejäsi selviää kuinka monta kuukautta ahdinko saattaa mahdollisesti kestää...
Muutoin neuvoisin, parempia aikoja odotellessa, että mieti mistä (eniten) pidät ja yritä tehdä sitä.

Poljin 15min kuntopyörää. Se ei vastaa ulkoilmaliikuntaa mutta n.10min kohdalla tulee jotain mielihyvähormoonia vissiin, ei enää ahdista ja masenna niin pahasti. Joskus kun oikein tuntuu että hulluksi tulee niin rasittavalla liikunnalla saa väliaikaisesti itsensä rauhoitettua ja väsytettyä.

Pelasin sählyä eilen tunnin. Vieläkin on hyvä fiilis. Liikunta toimii todella moneen vaivaan. Jos löytää liikuntalajin josta pitää, se on kuin lottovoitto.

Hienoa jatketaan samaan malliin.

Tosi hyvä että jaksoit kuitenkin lähteä sinne kaupungille. Yritä miettiä jokin asia mikä piristäisi edes vähän ja saisi sinut samalla liikkeelle. Enkä nyt tarkoita juoksulenkkiä vaan jos yhtään tekee mieli vaikka syömään niin sitten ulos syömään. Vaikka hampurilaisen ja vettä voi saada halvalla jos rahatilanne on huono. Tai oluelle jos ei ole alkoholin kanssa ongelmaa niin yhden voi juoda ja lähteä kotiin. Tiedän kyllä että roskaruokaa ja alkoholia ei pitäisi suositella kenellekään mutta jos niistä jompikumpi on ainoa keino piristyä ja lähteä kotoa niin nekin sallittakoon tilapäisesti.

Jos pystyt yhtään keskittymään niin kirjasto, kirpparit, museot ja elokuvateatteri tai teatteri olisivat myös hyviä. Ehkä paikkakunnallasi on jonkun hyväntekeväisyysjärjestön tai muun kahvipiste tai jokin kokoontumispaikka jossa voi käydä juttelemassa? Mutta ihan hyvä vaihtoehto on myös vaikka vaan kävellä vähän ja katsella ympärilleen. Sekin on parempi kuin jäädä sänkyyn makaamaan koko päiväksi.

Jos olet kovin väsynyt ja masentunut niin etene vaan pienin ja itselle sopivin askelin. Jonain päivänä se voi olla vaikka roskapussin vienti tai kaupassa käynti jos muuhun ei ole voimia. Ja joskus jos on todella uupunut voi olla parasta vaan levätä mutta ei tietenkään jatkuvasti. Itse ajattelen että yksi tai kaksi päivää ei ole vaarallista vaikka ne viettäisi vaan sisällä ja makoillen jos on kipeä tai uupunut olo.

Itseä myös harmittaa kun liikunta (kävelyä lukuunottamatta) ja työelämä on pois kuvioista mutta kaikelle on oma aikansa. Jos ei jaksa niin sille ei voi mitään eikä siitä ainakaan kannata syyllisyyttä potea.

Ehkä tästä viestistä ei ole kovin paljon apua mutta yritin ainakin ja toivoin sinulle aloittaja voimia kovasti. Itse kamppailen joka päivä samantapaisten ongelmien kanssa, pääsen kyllä sängystä aamulla taistellen mutta jatkuvasti on voimat lopussa eikä ole oikein aloitekykyä.

Liikutuin aloituksestasi, siis tästä: "Minä lopulta puolen päivän jälkeen raajaudun vain väkisin ylös mutta kun ei ole mitään minne mennä eikä mikään kiinnosta. Kuitenkin lähden kaupungille katselemaan muita ihmisiä jotten jämähdä kotiin. En enää ole jaksanut edes mennä kuntosalille enkä vapaaehtoistyöhön. Minne te menette vaan makaatteko vain sängyssä?"

Olen erityisherkkä ja nyt just yritän vähentää pikku psyykenlääkitystänikin ja huomaan, että eläydyn ja liikutun helposti. Mulla ihan samaa kuin aloittajalla, mutta viime aikoina olen pyrkinyt allakkaani joka päivälle järjestelemään jonkin jutun, niistä osa ihan pakollistakin, mikä siten pakottaa ylös ja ulos ja minkä ympärille päivä saa jotakin sisältöä. Kyllä, kaupungilla liikkuminen sinänsä jo auttaa jotakin, varsinkin herkkänä havainnoi niin kaikkea. Näen hassumaiset lapset liikenteessä, koirat sekä ihmisiä, joilla ei mene niin hyvin. Tarvitsen tätä kaikkea. Tosin, välillä energisyys tarttuu nuorista voimakkaista tyypeistä, joita näen, sekä esimerkiksi tyttölaumojen kovaäänisestä touhusta ja naurusta. (Tässä nyt vielä en ole lukenut muita saamiasi vastauksia.)

PS. Aloittajalla hauska verbi "raajautua". Vai onko siinä kirjoitusvirhe, po 'raahautua'. Mutta siis 'raajautua' on niinku kohota sängystä raajoilleen plus kävellä, jippii!

Ryhmäseksi, eikun postilaatikolle on matkaa ehkä 40 metriä. Olisi ollut kevelykepistä hyötyä kun nilkan nivelsiteet on niin kipeät.
Kumma kyllä fillarilla ajo käy kivutta kuten monella muullakon kuulemma on.

Ei nää keskitalven auringottomat päivät niin ilonrinkaisuja antavia ole kun yksin asustelee, mutta kirkkaampiin kevätpäiviin tässä hiljakseen paarustetaan.

Joutomies kun olen, otan välttämättömät päiväunet. Herään levottomana, en kai tunteja sentää goisinut.

Lisäisi vielä että itsellä uloslöhtöön auttaa valokuvausharrastus. Olen kuvannut kaiken mahdollusen lähitienoilla jo kymmeniä kertoja mutta silti melkein aina kamera mukana vieläkin. Valokuvaaminen on jotenkin terapeuttista, siinä joutuu väkisin keskittyy tekemiseen kokonaan. Mulla 11 vuotta vanha digijärkkä jossa kiinni 80-luvun objektiivi yhteisarvo noin satku joten ei rahasta kiinni ole.