Sadut vs. todellisuus

Verrataanpa pieni hetki todellisuutta niihin meille tuontitavarana tulleisiin satuihin, joilla hölmöjä höynäytetään ja sinisilmäisiä viilataan linssiin heidän rahojensa toivossa.

Kaikkihan me tiedämme historiasta sen, että esimerkiksi kristinusko on tuontitavaraa ja se on meille tuotu vieraasta kulttuurista miekan ja veren avulla, vaikka kukaan ei sitä tänne halunnut. Se ei tänne kuulunut, kukaan ei sitä halunnut, mutta muukalaiset pakottivat meidät sen kannattajaksi ja siitä me saamme nauttia tänäkin päivänä, eli toisten ihmisten keksimästä kulttuuriimme kuulumattomasta tuontiuskonnosta.

Sinänsä koomista, että sitten nämä, jotka hyväksyvät tämän kulttuuriimme alunperin kuulumattoman tuontiuskonnon, eivät sitten halua tänne samalta alueelta vastaavien beduiinien toista tuontiuskontoa, mutta loogisuus ei ole koskaan ollut heidän hyveensä, joilla on mielikuvituskavereita.

Mutta nyt päivän epistolaan, eli sadut vs. todellisuus.

Eräs satukirja kertoo planeettamme historiaa, mutta valitettavasti sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten todellisuuteen perehtyneet jo tietänevätkin. Päivän Hesarissa oli taas asiaa hieman valottava juttu ja jos joku ihmettelee, että missä se Jeesus luuhaa, niin seuraavan jutun jälkeen tietänette te epätietoisetkin:

http://www.hs.fi/paivanlehti/13012017/art-2000005042404.html


>> Taivaan putoamisen merkkejä näkyy Suomessakin, tietokirja törmäyskraattereista muistuttaa. Leikittelevä tietokirja lähtee matkaan Vaasasta ja vie lukijan miljoonien vuosien taakse.

Vaasan Söderfjärden ei ole mikään tavallinen eteläpohjalainen peltoaukea. Se on täydellisen pyöreä kraatteri, muinaisen avaruuskiven törmäyksen jälki.

Kosmisesta törmäyksestä on muistona laikku hyvää viljelymaata ja kurkien muuttomatkojen paratiisi.

520 miljoonaa vuotta sitten 300-metrinen asteroidi iskeytyi matalaan merenlahteen. Paikka oli muinaisen Baltika-mantereen länsirannikolla. Tulipallo loisti taivaalla kuin tuhat aurinkoa, mutta sitä ei katsellut rannalta yksikään eläin. Elämä ei ollut vielä ehtinyt nousta maalle.

Söderfjärdenin synnyttänyt isku höyrysti miljardeja litroja merivettä, sulatti kallioperään kuusikilometrisen kraatterin ja tappoi merieläimet laajalta alueelta. Avaruuskivien joukossa se oli kuitenkin keskisarjalainen. Sen isoveljet lähes hävittivät elämän maapallolta monta kertaa. Niiden uhka häämöttää myös ihmiskunnan tulevaisuudessa. >>>

Ajatelkaas näitä kristinuskon kannattajia, kun meidän pitäisi hylätä hieno tiedetty historia ja planeettamme mielenkiintoinen historia varhaisten beduiinien nuotiotaruilla ja niiden epäloogisilla ja tietämättömyyteen perustuvilla huuhaajutuilla. Todellisuus on paljon hienompaa ja mielenkiintoisempaa. Vaikka historiamme on täynnä katastrofeja, mutta sillä erolla, että vastoin Nooan kännisekoiluja puukipossaan yms, todellisuus on totta raamatun typeriin jorinoihin verrattuna.

Nooa ei ole koskaan tehnyt tätä sekavaa ja lapsellista "abiristeilyään" kaikkien planeettamme eläinlajien kanssa, mutta Söderfjärdenin kraateri on totta. Se on historiaa 520 miljoonan vuoden takaa, kun elämä ei ollut vielä noussut vedestä maalle.

Ihmisestäkin sekä meidän ja eläinkunnan eroista tulee uutta tutkimusta joka viikko ja yksikään niistä ei ole uskonnoille ja niiden satusisällöille mieluinen:

http://yle.fi/uutiset/3-9400064

>> Puhekyvyn juuret venyivät miljooniin vuosiin

Vaikka äänteet ja niiden käyttö ovat kullekin kielelle omansa, pienimmät rakenneosaset eli foneemit ovat samat, sillä niitä määrittää ihmislajin anatomia.

Kukin vokaali tuotetaan kielen tarkalla asennolla ääntöväylässä. Ranskalaistutkijoiden anatominen analyysi osoitti, että paviaanin kielen lihakset ovat samanlaiset kuin ihmisellä. Se antaa olettaa, että myös niiden tehtävä on samanlainen.

Siitä puolestaan on pääteltävissä, että puhekyvyn alkutekijät olivat olemassa jo ennen kuin ihmiset ja apinat erkanivat omiin kehityslinjoihinsa. Ihmisen ja paviaanin viimeisestä yhteisestä esivanhemmasta on 25 miljoonaa vuotta. >>>

Joten kaiken tämän tiedon äärellä on tietenkin pakko kysyä, että millainen ihminen hylkää todellisuuden ja vaihtaa sen taikauskoisten beduiinien satuihin, jotka eivät voi olla totta todellisuuden rinnalla. Ymmärrän tietenkin sen, että joku vaihtaa leiriä rahasta, eli kuukausipalkkaa vastaan, mutta entäpä ne muut?

Jätetään ajatus hautumaan, mutta joka tapauksessa niissä ihmisissä on uskontojen tulevaisuus ja onko se sitten hyvä vai huono asia, niin sitäpä voi itsekseen mietiskellä.